Ebba

Me laitetaan kutsun mukana lähtevään infoon myös karkea aikataulutus. Ihan siksi, että pitkämatkalaiset osaavat sitten päättää jo ennalta, jaksavatko ajaa kotiin illalla vai jäävätkö yöksi. Tai että haluavatko ylipäätään jäädä enää kahvin jälkeen. Ja siksi, että vieraista kolmasosa on lapsia, ja vanhemmat stressaavat muuten kuitenkin syömisistä ja nukkumisista. Me myös itse tykätään tietää asioista mahdollisimman paljon etukäteen, joten halutaan suoda vieraillekin sama oikeus. Oon joskus ollut häissä, joiden aikataulusta en saanut etukäteen mitään infoa. No, en halunnut jäädä paikan päälle yöksi, mutta paluukyyti lähti kotiin yllättäen jo heti kahvin jälkeen (eli puolenyön aikaan, olin kuvitellut että siinä vaiheessa olisi tanssit jo tanssittu). Olisin todellakin halunnut tietää etukäteen, että on tarkoitus juhlia yötä myöten, silloin olisin ehkä jäänyt yöksikin. Me laitetaan siis ihan kellonaikoja, ja aikataulu näyttää tällä hetkellä tältä: klo 13 tervetulomalja klo 13.30 vihkiminen ~ klo 15 ruokailu puheita vapaata oleskelua ~ klo 18 kahvi ja jäätelö ohjelmaa ~klo 21 sauna ja makkaranpaistoa kodassa Eli ei meillä hirveästi siinä muuttujia (kuten kuvausta) ole.. Ja jos kahvi juodaan jo puoli kuusi, se tuskin kenekään pakkaa laittaa sekaisin. Noin-aikojahan suurin osa on. Muita tietoja siinä infossa on ajo-ohjeet, majoitusjärjestelyt, pukukoodi (eli että mahdollisimman rentoa), saunamahdollisuus -> pyyhe ja uikkarit, häälahjat, kuljetukset hääpaikalle ja pois, syöttötuolien puute.. Ja tietysti pyyntö ilmoittaa allergioista etukäteen. Juhlapaikalle ajateltiin pöytiin samaa aikataulua, kuin mikä on lähtenyt kutsun mukana, mutta vähän terästettynä. Siinä voi ilmoittaa esim. että tanssitaan häätanssi ja se, missä välissä se tapahtuu. Ja että mitä kaikkea voi vapaan oleskelun aikana tehdä.

^ Älä vielä heitä kirvestä kaivoon. Mä ainakin oon sellanen, että ilmotan aina just sinä viimeisenä päivänä, vaikka tietäisin jo aiemmin.. En vaan jotenkin saa aikaan. :/

Me vietetään kesä ennen meidän syyshäitä tiiviissä alle kymmenen hengen työporukassa (ollaan siis sulhon kanssa samassa työpaikassa). Ajateltiin tuon tiiviyden vuoksi kutsua kaikki työkaverit, vaikka ei muuten ollakaan hirveästi tekemisissä. Mutta pitääkö niiltä kutsua koko perheet, vai riittääkö, että kutsuu työkaverit työkavereina ilman avecia? Kustannukset alkaa hirvittää kun kaikki on naimisissa ja niillä on useita pieniä lapsia, joita ei varmasti saa hoitoon mihinkään.. Eikä edes tunneta työkavereiden puolisoita. Onko paha etikettimoka jos ajattelee, että onhan niillä siellä juhlissa sitten toisensa..?

Ihanaa, vihkiaika varmistui, joten voi alkaa suunnittelemaan päivän aikatauluja! <3 Aamulla heräillään rauhassa (tai paniikissa) ja viime hetken varmisteluja/ruoan laittoa. Meikkiin, kampaukseen ja vaatteiden vaihtoon pitänee varata puolisen tuntia. klo 13 tervetulomalja klo 13.30 vihkiminen juhlapaikalla ~ klo 15 ruokailu (buffet, n. 90 vierasta) puheita vapaata oleskelua ~ klo 18 kahvi ja jäätelö ohjelmaa (esityksiä lähinnä) häätanssi ~klo 21 sauna ja makkaranpaistoa kodassa Vieraiden kyyditykset kaupunkiin lähtee klo 23 ja klo 02. Mutta valomerkkiä ei ole, ja hääpaikallekin voi jäädä, jos haluaa.

No, mä oon nyt yrittänyt saada puhelinyhteyttä sinne kokonaisen päivän ja vaihde on koko ajan vaan ruuhkautunut.. Mulla on kaksi numeroa, joihin soittaa eikä kumpikaan tärppää. Toivottavasti kyse on vaan ruuhkaisesta perjantaipäivästä eikä pysyvästä asiantilasta.

Samaa mieltä. Mutta varaudu siihen, että vieraat ei välttämättä tunne samoin. Siskoni oli ajatellut naimisiinmennessänä täsmälleen samoin, mutta kuinkas kävikään.. Pitopalvelusta käytiin jossain vaiheessa kertomassa, että kahvi on katettu. Morsiuspari istuskeli vähän aikaa paikallaan muina miehinä ja jatkoi rupattelua. Sitten, kun ajattelivat, että kukaan ei huomaa, he poistuivat kahvipöydän suuntaan (joka oli erillisessä huoneessa), ottivat lautaset ja lähestyivät kakkua. Eikös tässä vaiheessa onneton anoppi kiljaissut täysillä "nyt ne leikkaa sen kakun!" ja koko 80-henkinen vieraslössi rynni yhtenä rintamana kohti tarjoilualuetta. Morsiuspari meni paniikkiin, ei tiennyt mitä tehdä, ja niinpä he seisoskelivat typerinä ja odottelivat hetken aikaa ollakseen varmoja, että kukaan ei tallautunut jalkojen alle. Sitten otti morsian kakkua, sen jälkeen sulhanen, he keräsivät kahvikuppinsa ja palasivat pöytään. Vieraille jäi vähän hämmentynyt olo, ja jäivät siihen vielä pitkäksi aikaa parveilemaan ja odottamaan polkaisua. Itse ajattelin estää saman toistumisen tarjoamalla omissa häissäni jäätelöbuffetista erilaisia jätskejä ja lisukkeita. Muutenkin meiltä puuttuu aika paljon asioita, joita häissä "pitäisi" olla. -ei valkoista pukua eikä korkokenkiä -ei kirkkoa -ei koristeita -ei virallista valokuvaajaa -ei hääautoa -ei hääkarkkeja (tai muita muistolahjoja) -ei bändiä -ei leikkejä (ellei nyt sitten joku "heiluttaa", ihan vain että vieraat pääsisivät kärrylle, keitä siellä on) -ei hääkimppua -ei aveceja -ei heittelyitä, ryöstöjä yms. Silti tarkoitus olisi juhlia yömyöhään. Toivottavasti vieraat pääsee kärryille!

Toivoisin vähän ulkopuolista näkökulmaa nyt avuksi. Me ollaan menossa syyskuussa naimisiin, ja halutaan hyvin epämuodollinen hääjuhla. Suunnitelmiin kuuluu mm. metsästysseuran maja hääpaikkana, pukeutuminen farkkutyyliin, illalla lämpiävä sauna ja sen ohelle pihalle palju. Vieraita ravitsee texmexruoka ja iltapalalla itsepaistettava makkara. Ohjelmassa on omaehtoisia pihaleikkejä (tyyliin mölkky) ja rastirataa metsässä, aiheena hääparin yhteinen elämä. Alustavasti suunniteltiin, että pyöritään pihalla ensin ihan rauhassa, sitten tullaan sisälle syömään ja ruoan ja kahvin välissä voi sitten pitää puheita, ja jos joku haluaa jotain esittää niin se onnistuu (meillä on esittävän taiteen ihmisiä tulossa vieraiksi). Kahvin (ja jäätelön) jälkeen esiintyy stand up -koomikko, ja sitten lämpiää sauna. Ja tietysti se palju. Musiikkia laitetaan soimaan tietokoneelta, jos joku haluaa jorata, ja pihalla on iso kota, jonne mahtuu melkein koko hääseurue istuksimaan nuotion ääreen. Hääpaikalla saa olla niin kauan kuin haluaa ja yöksikin on mahdollista jäädä. Oon ihan tyytyväinen meidän päivän kulkuun muuten, mutta nyt en osaa päättää, että pitäisikö meidät kuitenkin vihkiä ennen kuin mitään muuta tapahtuu. Alun perin ajateltiin, että mennään edellispäivänä maistraattiin, mutta nyt oon tullut toisiin aatoksiin.. Että onko meidän bileet sitten liian tavalliset bileet, jos sieltä on karsittu ihan kaikki häihin viittaava? Vaikka sitähän tässä tavallaan ajetaan takaa.. Vieraina on lähinnä sukulaisia, vain jonkun verran kavereita. Kun toisaalta haluaisin, että kaikki meille tärkeät ihmiset pääsisivät todistamaan meidän avioliittoon astumista, ja sinne maistraattiin ei tietysti pääse kuin murto-osa. Toisaalta taas pelkään, että jos päivä alkaa meidän vihkimisellä, niin vieraat eivät alun perinkään ymmärrä epämuodollista tarkoitustamme, vaan pukeutuu liian hienosti yms. vaikka kutsuun laittaisi mitä toiveita ja vääntäisi rautalangasta. Ja muutenkin, että jäykistääkö se vihkiminen sitten liikaa, kun haluttaisiin vaan kaikki läheiset yhtaikaa paikalle tekemään asioita, joista me tykätään. Kuten olla luonnossa ja istua paljussa ja syödä tortilloja. Mun mies on jo ihan kyllästynyt näihin pohdintoihin, se vaan vänkää, että hänelle on ihan sama ja että saan tilata vihkijän mihin vaan ja koska vaan. Antaisiko joku muu uutta verta mun pohdintoihin?

^ Aa, mä luulin, että niissä oli teidän kuvat! No sitten ymmärrän paremmin, mitä tarkoitit.

Mä oon todistanu sellaisia, että morsian heittää löylyä jokaiselle eksälleen. Tai yksi heitti pikkukiviä järveen jokaista eksään kohti.

Kiitos!!!

Meillä on 700€ pe-su, ja mikäli edellisporukka lähtee ajoissa pois, voidaan mennä paikalle jo torstaina. Sisältää siivouksen ja astiat, minkä lisäksi lupasivat ottaa kamalat kuolleet eläimet (joita oli paljon!) seiniltä pois. Tuo vaatimus melkein kaksinkertaisti hinnan, mutta suostuttiin silti.. Ei olisi voitu mennä sinne jos ne täytetyt eläimet olisi olleet tilassa meidän kanssa juhlimassa, eikä löydetty muuta kivaa paikkaa. Ja onhan siinä hommaa kun ne pitää porata seiniltä pois.

Meidän köyhän miehen häiden säästökohteet: - Koristelu. Juhlitaan metsästysmajassa, jossa on pitkät pirttipöydät ja ympärillä metsää. Halutaan pitää paikka sellaisena kuin se on. Ei siis aiota laittaa koristeita kuin ihan minimaalisesti, jos ollenkaan. Ja koristeet kerätään luonnosta, tyyliin pihlajanmarjoja (en tosin tiedä, että koska pihlajissa on marjoja, ja voiko niitä kuivata tai säilöä freesin näköisinä... häät kun on syyskuussa). - Bändi. Meillä ei ole kunnollista tanssilattiaa, vaan täytyy vähän siirrellä pöytiä. Ei mitään järkeä hommata sinne bändiä, läppäri ja kaiuttimet saa riittää - Morsiamen puku. En halua valkoista perinteistä pukua. Kaapissa on yksi käyttämätön alesta ostettu, jota olen miettinyt päälleni. En ole vielä ihan varma, se on kuitenkin mustapohjainen pitsimekko.. Että meneekö liian gootiksi kun en ole gootti ollenkaan. Joka tapauksessa, jos ostan mekon häitä varten, ostan sen samalla periaatteella kuin muutkin mekkoni. Eli muutaman kympin voin siihen laittaa. - Sulhasen puku. Tulee farkuissa, kaulupaidassa ja krakassa, jotka löytyy kaapista. - Tarjoilu. Ollaan paikassa, jonne saa tuoda mitä vaan. Alkoholit Virosta ja ruoat tehdään itse. Halutaan vähän erikoisempi texmex-menu, jota ei ole mitään järkeä hankkia pitopalveluilta. Iltapalamakkarat notskille hommaa appiukko suhteilla. - Kuljetukset. Hääparia ei kuljetella mihinkään, vieraille järkätään bussikyyti suhteilla. - Sormukset. Molemmilla on perintösormukset. - "Oheiskrääsä". Ei hääkarkkeja, ei lahjoja, ei kampauksia, ei hotelliöitä, ei pöytäliinoja, ei valokuvausta. - Häämatka. Matkalle lähdetään vain, jos saadaan tarpeeksi rahaa häälahjaksi. - Kutsut. Teksti ja juhlaohjesääntö printataan töissä. Hankin jotain kaunista paperia, jolle ne sitten liimataan. - Ohjelma. Järjestyy omasta takaa, kavereiden ja sukulaisten avulla. Onneksi on esiintyvää taiteilijaa tässä ympärillä. Ja tietty meidän ulkoleikkiareena, jossa on rastirataa, krikettiä, tikanheittoa, mölkkyä ja muuta mukavaa. Tavarat lainataan. Mistä me sitten maksetaan? No, tietty tarjoiluihin menee rahaa, vaikka itse tekeekin. Ilman muuta. Ja sitten jos joudutaan palkkaamaan joku emäntä tarjoiluja varten, niin siihen tietysti. Paikkaan menee vähän ekstraa. Se on varattu meille kolme vuorokautta ja esitettiin erityistoivomuksia, joten hinta pompsahti yhtäkkiä ylös. Mutta silti puhutaan vain sadoista, ja haluttiin tähän nimenomaiseen paikkaan eikä esim. työväentalolle. Ja mä oon alkanut haaveilemaan, että jos vihkiminen kuitenkin olisi paikan päällä, eikä maistraatissa edellispäivänä, kuten alun perin oli tarkoitus. Sehän maksaa. Mutta varauksia ei ole vielä tehty, eli voi olla ettei enää saadakaan!

Mulla on vähän sama tilanne. Olen vähän erakkoluonteinen (jota suurin osa minut tuntevista ei kyllä ikinä uskoisi!), eikä minulle ole kertynyt elämäni aikana kuin muutama hyvä ystävä. Suurimpaan osaan niistäkin on ajan saatossa yhteys katkennut, muuttojen ja muiden vuoksi. En ole mikään hyvä pitämään yhteyttä, jos päivittäinen kontakti katoaa. Nyt meidän syyshäihin on mun omia kavereita kutsuttu kaksi. Näiden lisäksi voin laskea siskoni (ja toisen kaasoni) ehkä parhaaksi ystäväkseni. Mun polttareiden vieraslistani on siis minä, kaksi kaasoa, tämä kolmas kaveri ja miehen kaksi siskoa voisin kutsua. Kaikki paitsi siskoni ovat perheellisiä eivätkä käytä alkoholia juurikaan. Itse voisin hyvinkin polttareissani kupposen jos toisenkin ottaa... Oletettavaa on, että ainakaan myöhään yöhön ei polttareissa aikaa vietä kuin minä ja kaasot, muut toivottavasti pääsevät piipahtamaan hetkeksi. Surin tätä aikani, sillä kaveripiirissäni on yleistä viettää riehakas mökkiviikonloppu noin kymmenen räväkän naisen kera ja joskus jos minutkin on kutsuttu, ne ovat olleet huippuja reissuja! Olisin toki itsellenikin voinut moiset kinkerit ottaa. Mutta kun ei ole kavereita, niin niitä ei ole. Nyt olen alkanut ajatella, että mitä sitten? En minä niitä kavereita muulloin kaipaa. Ehkä pitää vain toivoa aktiviteettia tyyliin seinäkiipely, ja hyvää ruokaa sen jälkeen. Kustannuksetkaan eivät kohoa kun ei kukaan juo alkoholia. Voin sitten siskoni kanssa vetäytyä illalla, kun muut ovat palanneet lastensa luo, juomaan proseccoa ja kikattelemaan.. Olisiko sun kohdalla muuten mahdollista, että pitäisitte jotkut pikapolttarit ennen häitä (esim. että kävisitte jossain kokkikurssilla, tai mikä ikinä sua kiinnostakaan), että nuo raskaana olevat uskaltaisivat lähteä mukaan. Ja viettäisitte pitkän kaavan mukaan sitten vaikka puolen vuoden kuluttua, kun vauvan voi jo jättää hetkeksi isälle? Ei ehkä mikään perinteinen ratkaisu, mutta olisko se mahdollinen? Kyllä sun kavereitakin varmasti harmittaa, että eivät pääse osallistumaan.

Ihanaa kuulla, että joku muukin jännittää asiaa! Tuntuu, että useimmille nimenmuutos on vain iloa ja riemua, tai sitten pidetään oma nimi. Mä oon päätökseni kyllä jo tehnyt, mulle on jostain syystä todella tärkeää, että meidän pikkuperheellämme on sama nimi. Ja toisaalta, enemmän mun identiteetti liittyy siihen tulevaan omaan perheeseen kuin lapsuudenperheeseen. Mutta meillähän tilanne on se, että koko sukunimi sammuu samalla. Mun sisko tosin piti naimisiinmennessään oman nimensä, mutta sinne ei ole lapsia odotettavissa. Ja kaikki muut ovat jo naineet itsensä eri nimisiksi tai nimenneet lapsensa puolison nimisiksi. Eli ---:n sukunimi lakkaa pian olemasta. Se on surullista.

Häät ois syksyllä ja niiden mukana vaihtuu mun nimi. Onko muita, jotka kokee nimen vaihtumisen enemmän pelottavana kuin iloisena asiana? Joo, tiedän, että eihän sitä olis pakko vaihtaa, mutta haluan, että meidän perheellä on sama nimi. Ja mies ei vaihda omaansa mihinkään. Väliviivasommitelmatkin on näinkin pitkillä ja erityyppisillä nimillä ihan kauhistus. Eikä miehen nimessä ole mitään vikaa, se on komea nimi. Ja ollaan paljon tekemisissä miehen suvunkin kanssa, eli kyllä koen tulevani osaksi heidän sukuaan. Eli kaikki on periaatteessa ihan kunnossa enkä ole mitenkään pakotettuna nimeäni vaihtamassa. Mutta tietty haikeus siihen liittyy, ja jotenkin kummasti koen sen identiteettikysymyksenä. Että mun identiteetti vaihtuu kun nimi vaihtuu. Koen olevani niin vahvasti oman sukuni (isän puolelta, kuten nimikin) edustaja, että ihan kuin olisin luopumassa omasta sukuhistoriastani samalla kun luovun nimestäni. Oma sukunimeni on kyllä ihan typerä, ei nimenä mikään säilyttämisen arvoinen.. Mutta se, mitä se symboloi! Olenko mä ainut, joka ottaa nämä nimiasiat näin vakavasti?

Mitä jos vaihtaisit lempinimesi viralliseksi nimeksesi? Jäähän sinulle kaksi vanhempiesi valitsemaa nimeä, ja sitten saisit kivan nimen sekä yhteisen sukunimen miehesi kanssa? Jostain kun pitää luopua, ei voi pitää kaikkea, ellei sitten halua sitä järkkypitkää yhdistelmänimeä.

Mua pyydettiin päättämään itse polttaripäiväni. Syynä oli se, että vietän niin kiireistä elämää, että kaasot eivät usko voivansa järjestää minulle salaa töistä vapaata. Ihan ymmärrettävää, tosin en meinaa tähän suostua. Annan niille muutaman viikonlopun, jotka lupaan pitää vapaina. Ja annan työnantajani puhelinnumeron, että voivat sopia hänen kanssaan jos meinaavat saada mut meininkeihin jo perjantaina. Se saa riittää. Jos tietäisin varmasti päivän, alkaisin vain turhaan stressata ja miettiä. Nyt voin teeskennellä, että mulla ei ole polttareita ollenkaan.

Nämä nyt tuli mieleen. EDULLISET - Rastirata (esim. ympäri kaupunkia tai mökkipaikkaa, tehtävinä morsiamen menneisyyteen tai tulevaan vaimouteen liittyviä asioita) MAKSULLISET - Ratsastus - Liitovarjoilu - Karaoken levytys

Uskomatonta! Sitten symppaan yrittäjiä ehkä vähän enemmän... Ehkä. Edelleen mulla on se perspektiiviharha, että me oltais saatu meidän juhlapaikka jo viime syksylle kun lokakuussa alettiin asiaa tiedustella. Eli tuntuu uskomattomalta, että yritys ei oikeasti löytäis uutta paria syyskuun häihin jos on viisi kuukautta aikaa. Ja tästä näkökulmasta ehdot on turhan rankat. Mutta en tiedäkään millainen paikka Keilaranta on. Joku luksusluokan ravintola ei ehkä saakaan uutta vuokralaista. Eikä multa aloittajan tapauksessa heru ymmärrystä sille, miksi lasku tulee vasta tammikuussa, jos peruminen tapahtui jo huhtikuussa ja häätkin olisi ollu syyskuussa. Tökeröä. Ja olisi ollut huomaavaista muistuttaa jo silloin huhtikuussa, että lasku on maksettava joka tapauksessa.

Mun mielestä tapaus on melko selvä. Jos pari on allekirjoittanut sopimuksen, jonka ehdoissa selkeästi sanotaan, että vuokra täytyy maksaa vaikka tilaisuus peruuntuisi, niin sitten se täytyy maksaa. Sopimus on sopimus. Vaikka olisikin paha mieli. Tietysti sitä voi miettiä, että onko ehdot turhan rankat. Tuolla ylempänä oli joku laittanut omat sopimusehtonsa, ja niissä oli perumishinnat porrastettu, mikä tuntuu jo kohtuullisemmalta. Häät on kuitenkin tapahtuma, joita tuskin kovin heppoisin perustein lähdetään perumaan, joten en usko että ihmiset huvikseen varailee useita paikkoja, jotka sitten kiusallaan kolme kuukautta ennen häitä peruvat. Että sikäli luulisi kyseisen tilaisuuden olevan yrittäjillekin melko turvallinen. Vaikka me ollaan tietysti menossa just tällaiseen muutaman sadan paikkaan, eikä meillä ole minkäänlaisia perumisehtoja. Että perspektiivi on tietysti vähän eri.

Mun mielestä tässä lahjassa ei kyllä oo mitään pihiä tai noloa.. Mä oon just tommonen, että kuvittelen aina keksiväni jonkun tosi henkilökohtasen lahjan ja oon sit ihan pähkinöinä et jee miten huipun lahjaidean sain. Kauheeta, jos kaikki lahjan saajat onkin ajatellu jotain tollasta! Mä oon siis vieny esim. bonsai-puun, jonka olin siirtäny itse koristelemaani maisemaan ja lupauksen huolehtia siitä häämatkan ajan. Hyville ystävilleni annoin käsinpuhalletun vanhan pullon, jonka sisään kirjoitin kirjeen siitä, mitä hääpari minulle merkitsee. Halpoja lahjoja joo, eikä varmasti ole kattaneet mun kustannuksia edes kahvin osalta, mutta jos kuukausitulot on 700€ ja vuokra 420€, niin ei kerta kaikkiaan pysty kovin montaa kymppiä repimään häälahjaan. Kauheeta, jos lahjojen saajat ei olekaan olleet yhtä innoissaan näistä mun henkilökohtaisista lahjoista!

Me halutaan kanssa epämuodolliset ja epäkonservatiiviset häät, ja halutaan myös tarjoilla sellaista ruokaa, mistä itse tykätään. Siksi päädyttiin texmexiin! Sekin tehdään itse juurikin siksi, että on typerää maksaa pitopalvelulle paistetusta jauhelihasta ja pilkotusta tomaatista 35€/hlö. Meidän juhlapaikalla on astiat ja keittomahdollisuus sekä isot jääkaapit ja meillä on pääsy sinne perjantaina kun juhlat on lauantaina. En tiedä vielä miten käytännössä toteutetaan, mutta mä oon vakuuttunu siitä, että saadaan joku lämpölevy lainaan juhlapäivään varten ja selviydytään siten tarjoilusta. Me mietittiin myös sitä, että tarjottais pelkkää grillattavaa, mutta koska me halutaan ihmiset hyvissä ajoin paikalle ja toivotaan, että juhlissa ollaan pitkään, täytyy tarjota ihan kunnon ruoka. Makkarat on sitten iltapalana. Mutta teidän tosiaan kannattaa ilmottaa hyvin selkeästi kutsun yhteydessä, että ruokaa tarjoillaan vasta iltamyöhällä. Mä ainakin oon just sellanen, joka panttais nälkää kun luulisin, että heti vihkimisen jälkeen on ruokaa tarjolla. Järjestyksessä sinänsä ei ole mitään vikaa, kunhan vieraat tietää asiasta.

^ Jos mä olisin vieraana teidän häissä, niin en ehkä toivois dj:n aloittavan ihan noin aikaisin. Perustelen tän sillä, että jos teidän vihkiminen on klo 13 ja siihen siirtymiset ja muut, niin ilmeisesti onnittelumaljoja nostellaan noin kolmelta. Ruokailuun ja kahveihin jää sitten mun oletuksen mukaan noin kolme tuntia ennen kuin dj jo aloitttaa (mikäli tietty ette aio soittaa musiikkia ruokailujen välissä, mikä muuttaa koko tilanteen!). Jos mun oletukset on oikein, niin syömisten ja pöydässäistumisen sekä varsinaisten bileiden kestojen välillä on melkoinen epäsuhta. Mä en ehkä jaksais vaan seurustella, tanssia ja jutella yhdeksää tuntia yhteen soittoon. Mutta SEN SIJAAN, jos teillä on esim. ruoka neljältä, kahvi kuudelta ja dj aloittaa puol kasin aikaan, niin voisin hyvinkin kuvitella jaksavani aamuun asti. Etenkin jos välissä vielä tapahtuu jotain, tai on jotain mitä oottaa. Tyyliin "iltapala klo 23". Eihän häistä voi lähteä ennen kun on maistellu iltapalaa! Kyse on mun mielestä siitä, että jos halutaan ihmisten viihtyvän kauan, pitää aikataulunkin olla väljä. Jos alussa kaikki tapahtuu hirveällä kiireellä, se jää ikään kuin "päälle" ja sitten sitä alkaa valmistautua kotiinlähtöönkin jo ennen puolta yötä. Sinänsä musta on ihanaa, että ootte varannu noin paljon aikaa ihan vaan juhlimiselle! Teille ei ainakaan tuu kiire. Ja tietty se ihmisten pitkäänviihtyminen riippuu myös vieraista. Mähän voin olla poikkeus. Esim. mun siskon häiden epämuodollinen osuus alkoi neljän aikaan päivällä ja ohjelmassa ei ollut mitään sen jälkeen. Mutta vieraat oli nuoria ja hyviä kavereita keskenään, joten totta kai ne viihtyivät siideri kourassa aamuun asti. Paitsi minä, joka lähdin jo puolenyön jälkeen.

Toivottavasti meidän vieraat ei ajattele noin. Me mennään perjantaina naimisiin maistraatissa sisarusten ja vanhempien läsnäollessa ja lauantaina on isommat juhlat muulle suvulle ja kavereille. Ei tullut mieleenkään esim. raahata tuomaria juhlapaikalle vihkimään. No toisaalta, jos jonkun mielestä meidän keskinäinen rakkaus ja avioliiton alkaminen ei ole sinällään juhlimisen arvoista, niin kaipa sitten on parempi, että jääkin kotiin.

Mulla on kaksi kaasoa ja meinaan niitä työllistää muutamissa asioissa.. Me laitetaan itse ruoka, joten siihen showhun olen kaasoni (kuten muunkin lähisuvun) värvännyt. Tämän tosin toin ilmi jo kysyessäni heitä, eli tiesivät mihin soppaan päänsä työnsivät. Lisäksi toivon, että toinen heistä "juontaisi" illan, tai ohjailisi massoja milloin pöytään, milloin tanssimaan jne. Muuten en odota heiltä mitään. Koristelut tulee olemaan minimaaliset ja muutenkin järkestelyt luontuu kyllä multa ja sulhaselta. Mutta molemmat kaasot kyllä itse työllistävät itseään ihan kiitettävästi! Ovat jo suunnitelleet polttareita (en tiedä sen enempää kuin että mun käskettiin päättää itse päivä), suunnittelevat ohjelmaa, ehdottelevat koristeluita, huolehtivat mun puvusta ja mistä vielä. Ovat siis aivan ihania ja tohkeissaan! Musta mun kaasojen tärkein tehtävä tuntuukin juuri nyt olevan, että voin heidän kanssaan höpöttää häistä niin paljon kuin sielu sietää. Miehellä kun se raja täyttyy mun näkökulmasta aivan liian pian..