Hiilinorsu

^ Joo, mullakin ollut ongelmia tuon postin edelleenlähetyspalvelun kanssa kaikkina kolmena kertana, kun olen muuttanut. Olen siis maksanut erikseen siitä yhden vuoden edelleenlähetyspalvelusta, mutta tosi paljon mennyt postia vanhaan osoitteeseen siitä huolimatta. Onneksi vanhan kämpän uudet asukit ovat aina ystävällisesti olleet yhteydessä ja olen saanut postini vanhasta osoitteesta hakemalla.

Kampaus oli todella onnistunut ja sopi hyvin vintagepukuuni, vaikka en käynyt edes koekampauksessa. Meikin tein itse ja se onnistui täydellisesti! Kuvaajan koevedoksissa kaikki meikin varjostukset yms. olivat juuri sopivat ja tähän yksittäiseen asiaan olin erityisen tyytyväinen. Yleensähän meikki onnistuu tasan silloin, kun ei ole mitään menoa eikä kukaan näkemässä sitä. Ainoa asia, jonka olisin vaihtanut ja loppujen lopuksi vaihdoinkin kesken päivän, oli sukkanauhasukat. Olin ostanut alushousut, joissa oli (onneksi irrotettavat) nauhat ja klipsit sukkia varten. Opinpahan sen, miksi se sukkanauhavyö on yleensä erikseen! Sukkanauhoihin kohdistuu sen verran vetoa, että tuntui, että pikkarit lähtevät nekin luisumaan alas sukkien mukana. Olisi ehkä voinut harjoitella niiden käyttöä etukäteen. Onneksi mukana oli stay upit, joten vaihdoin ne jalkaan maistraatissa ja tosiaan alushousuista sai sukkanauhat irrotettua. Meillä oli siis talvihäät ja mulla lyhyt mekko, joten oli pakko olla varautunut muutenkin useammalla sukkaparilla, ettei tarvitse mahdollisesti rikkinäisissä sukissa liikkua.

Mullakin taisi eka posti olla lehtilasku ja se tuli varmaan heti tiistaina, kun edellisenä perjantaina oltiin menty naimisiin. Nyt on häistä kulunut tasan kaksi viikkoa ja tähän mennessä olen saanut jo Kela-kortin, Eurooppalaisen sairausvakuutuskortin, 2 x luottokortin ja Visa Electronin uudella nimellä. Kauppalehti ja MeNaiset tulevat jo uudella nimellä, samoin melkein kaikki laskut. Vanhalla nimellä tulee vielä Kicks-kanta-asiakasposti ja jotain YR:n mainoksia. Nähtävästi siis aika tiuhaan päivittävät tietojaan väestötietojärjestelmästä, kun kerran suurin osa jo menee oikein!

Laskeskelin alun perin, että n. 2200 € menisi, todellisuudessa meni n. 2700 €. Tähän ei ole laskettu mukaan häämatkaa eikä sormuksia, muuten kaikki miehen taskuliinoista alkaen. Häissämme oli siis yhteensä vain 9 henkeä (siis meidän lisäksemme seitsemän vierasta). Minulla ei ollut hääpukua, vaan leninki. Mies osti itselleen uuden puvun. Kävin kampaajalla teettämässä juhlakampauksen, mutta meikkasin itse. Hääpäivänä kävimme virallisen osuuden jälkeen laadukkaassa ravintolassa syömässä ja vietimme hääyön hotellissa. Vähäiseen vierasmäärään suhteutettuna rahaa meni periaatteessa aika paljon ja suurin lasku syntyi tietysti ravintolakäynnistä. Emme kuitenkaan halunneet mihinkään Rossoon syömään häpäivänä, joten ravintolalasku ei haitannut yhtään. Ainoa vähän ylimääräinen meno liittyi mekkooni, johon tehtiin muutamia muokkauksia. Vein sen ensin eräälle ompelijalle, joka ei kuitenkaan saanut tehtyä kaikkia sovittuja asioita ja jouduin korjaamaan mekkoa toisella ompelijalla. Eli ehkä n. 65 € tuosta budjetista on se osuus, joka harmittaa, muuten ei ole tarvinnut katua täydelliseen päivään liittynyttä rahanmenoa!

Mekin vietimme hääyön Kluuvin Glossa. Otimme Glo Love -paketin, johon kuului yöpyminen deluxe-huoneessa, huoneaamiainen, pullo kuohuvaa ja huoneenluovuts klo 16. Lisämaksusta sai oikeaa shampanjaa ja tämän myös itse valitsimme. Tykästyin hotellissa erityisesti tyylikkään moderniin sisustukseen (tämä oli yksi valintakeriteereistä - inhoan perinteisiä 90-lukulaisia hotellisisustuksia) ja aivan mahtavaan isoilla peileillä varustettuun valtavaan avokylpyhuoneeseen. Myös huoneen valaistus oli todella kiva ja esim. yöpöytinä toimi kaksi isoa valokuutiota. Varasimme ammeellisen huoneen ja nautimme hääpäivän päätteeksi kuohuvat ihanassa vaahtokylvyssä. Aamupala oli huoneaamiaiseksi runsas ja kaikin puolin hyvä antipastoineen kaikkineen. Jälkeenpäin harmittaa ainoastaan se, ettemme testanneet spa-osastoa laisinkaan, en tiennyt että siellä olisi ollut unisex-saunat! Muuten kaikin puolin ihana ja onnistunut hotellikäynti, varmaan vietämme siellä yötä yksivuotishääpäivänämmekin.

Emme, koska en erityisesti pidä julkisuukottelusta ja olisin tuntenut oloni epämukavaksi sukulaisten töllistellessä ja kuvatessa.

Vain vihkisormus, kihloja emme koskaan hankkineetkaan. Valitsin vihkiksi hieman leveämmän sormuksen, reilu 7 mm.

Kiitos infosta! Eiköhän näillä tiedoilla tänään pärjätä

Tällä asialla on hieman kiire (huomenna vihkiminen ), joten vastatkaa ihmeessä, jos tiedätte! Eli minkälaiset pysäköintimahdollisuudet Helsingin maistraatin ympäristössä? Onko Hietalahden tori pysäköintikäytössä arkisin? Onko siellä tyypillisesti vapaita paikkoja klo 13-14 aikoihin päivällä? Tai onko ihan lähimaastossa jotain maksullista pysäköintihallia tms.? En haluaisi näillä keleillä parkkeerata kadun varteen, kun ei ole takeita, lähteekö se siitä enää pois ollenkaan...

Heh, ai se olit sinä kun oli käynyt kommentoimassa, kiva! Alun perin mies meinasi sellaista baquette-hiontaista kiveä tuohon keskelle, mutta noin leveään sormukseen ei olisi ollut tarjolla mitään vakiokokoa ja muutenkin hintaa olisi tullut aiiiika paljon enemmän. Noilla princess-hiontaisilla kivillä asia sitten ratkesi huomattavasti huokeammin ja lopputulos on kuitenkin se, mitä haettiin. Sinänsä hassua kun näki ensimmäistä kertaa nuo valokuvat niin tuntui, että sormukset näyttävät kuvissa tosi erilaisilta kuin mitä ne ovat luonnossa. Esim. tuossa mun sormuksessa tuo istutus jotenkin korostuu, kun timanttien loisto ei kuvassa oikein näy. Samaten miehen sormuksesta ei ehkä käy selväksi, että siinä on tuollainen harjattu mattapinta. Sitten tulin miettineeksi, kuinka monella muulla on ollut samanlainen ongelma, kun on täällä katsellut sormuskuvia. Että mitenköhän ihania jotkut sormukset ovat luonnossa, jos kuvissakin jo näyttävät tosi hyviltä! Jes, enää viikko, kun saa pujottaa tuon ihanuuden sormeen!

Meille tulee vain vihkisormukset. Teetätimme nämä sormukset Morriksella Turussa. Olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen!

Mulla on siis vähän kiire tilauksen kanssa, kun häät ovat alle kolmen viikon päästä Edit. Pistin tilaukseen muutamat sukat, kun siellä sai kampanja-aikaan sattumoisin tilauksensa postikuluitta, jos tilauksen arvo ylitti £ 35. Laitoin sukat tilaukseen sunnuntaina ja heti maanantaina tuli viesti, että ovat lähettäneet tilaukseni. Nyt sitten odotellaan ja toivotaan, etteivät eksy mihinkään matkan varrella! Edit 2. Sukat saapuivat muutamassa päivässä. Valitettavasti kokomerkinnät eivät ihan menneet nappiin - olen melko pitkä, mutta myös hoikka. Valitsin sukat kokotaulukoista oikein, mutta kävi kuitenkin niin, että sukkanauhasukat olivat sopivan pituisia, mutta aivan liian leveitä ja menevät rullalle polvista ja reisistä. Siis käyttökelvottomat lyhyen häämekkoni kanssa. Onneksi yhdet sattuivat olemaan sopivat niistä neljästä parista, jotka tilasin. Tilasin myös varmuuden vuoksi stay upeja, jotka osoittautuivat kaikki oikean kokoisiksi. Täytyy nyt katsoa, kummat laitan - stay upit vai sukkanauhasukat. Todennäköisesti otan stay upit hääpäivänä mukaan varmuuden vuoksi, mikäli liivisukat sattuvat hajoamaan.

^ Hei kiva kuulla, että joku on tuolta tilaillut onnistuneesti. Olen aina kauhean epäileväinen kaikkien uusien nettikauppatuttavuuksien kanssa, mutta ehkäpä nyt uskallan tilata tuolta. Minkälaisia toimitusaikoja tuolla on ollut keskimäärin?

Teen meikin itse. Meikkaan paljon muutenkin ja osaan tehdä omaa silmääni miellyttävän meikin. Olen käynyt kerran meikattavana ammattilaisella ja kerran nähnyt kaverin häitä varten ottaman koemeikin - molemmat olivat kamalia. Esimerkiksi kaverini silmämeikki valahti alaluomille tunnin sisällä ja oli surkeasti häivytetty. Kaveri vaihtoi lopulta meikkaajaa. Itselläni ei ole varaa käydä kokeilemassa, kuka oikeasti osaa meikata, niin hoidan homman mieluummin itse. Omistan myös paljon laadukasta kosmetiikkaa ja valtavan läjän meikkisiveltimiä, joilla saan kestävän meikin ilman, että tarvitsee häitä varten ostaa erikseen mitään. Kampauksen laitatan kuitenkin ilomielin kampaajalla - kotikonstein ei tässä asiassa yksinkertaisesti saa ammattilaisen veroista jälkeä, toisin kuin meikin kanssa.

Mä varmaan vedän tämän keskustelun pohjat kertomalla, että meille tulee 9 vierasta ja olemme varanneet Helsingin Kallion kirkon siunaamistilaisuutta varten. Wikipedian mukaan Kallion kirkossa olisi 1600 istumpaikkaa. Asia ei kyllä itseäni haittaa yhtään, oikeastaan se on päinvastoin aika juhlallisen tuntuista.

Meidän häihin on tulossa 9 vierasta, jotka viemme toimituksen jälkeen syömään erääseen laaturavintolaan. Rahaa menee nykyisten laskelmien mukaan n. 2200 euroa. Summa koostuu pääasiassa ravintolareissusta, hotelliyöstä ja juhlavaatteista. Sormusten hintaa en ole laskenut tuohon mukaan.

Lainaamani kirjoitus oli toki melko kärjistäen kirjoitettu, mutta ajatus taustalla oli varmasti nimenomaan tämä, mitä itsekin sanoit: Rakastaminen on nimenomaan valinta, rakastuminen ei. Ja pohjimmaisena ajatuksena tuossa lainaamani kirjoituksen "toiseen hullaantumisessa" on kenties nimenomaan ollut se, että valitsee rakastamisen uuden pyörryttävän ihanan rakastumisen sijaan. Toki ajatus voi aluksi kuulostaa pessimistiseltä, mutta siinä on perää. Toivottavasti en kuulostanut siltä, että olen itse päätynyt jonkinlaiseen kompromissiin omassa suhteessani. Kuten varmasti jokainen morsian täällä, myös minä uskon löytäneeni sen täydellisen kumppanin. Mutta olen samalla myös realisti: olen kaikilla mahdollisilla tavoilla keskivertoihminen, miksi en siis tässä asiassa? Jonain päivänä saatan, kuten miljoonat muut ihmiset tässä maailmassa, ihastua johonkuhun toiseen. Tärkein pointti tuossa lainaamassani tekstissä oli joka tapauksessa se, että rakastuminen ei ole valinta, rakastaminen on. Siksi en itse voisi kuvitella meneväni esim. alle kahden vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Totta kai jokainen rakastumisen huumassa oleva uskoo olevansa loppuelämänsä yhdessä, koska rakastuminen tuntuu niin pakottavan ihanalta. Minusta kypsän ratkaisun naimisiinmenosta voi kuitenkin tehdä vasta sitten, kun pahin huuma on mennyt ohi. Mutta kuten kaikki asiat tällä foorumilla, tässäkin kyse on vain yksittäisen ihmisen mielipiteestä. En siis ollut mielipiteelläni kertomassa, miten kaikkien muiden tulisi avioliittoon menemisensä hoitaa. Mielestäni ei edes ole mahdollista määrittää mitään absoluuttista aikaa, kuinka kauan pitää seurustella tai asua yhdessä ennen naimisiinmenoa. Sanon vain, että minulla se aika on ainakin pidempi kuin pari vuotta.

Erinomaisesti ilmaistuna se, mitä itse ajattelen rakkaudesta ja avioliitoista.

Mulle tulee tällaiset tummansinisen mekon kanssa. Eivät kuvassa näytä kovin siroilta, mutta ovat jalassa kyllä varsin söpöt. Ovat myös tosi mukavat jalassa, kun päkiäosa on hyvin pehmustettu ja pohjat ovat pitävää kumia. En tosin ikinä laittaisi näin korkeita korkoja, mikäli niissä pitäisi seisoa ja tanssia koko päivä. Meillä nämä ovat talvihäissä käytössä ensin iltapäivällä maistraatissa ja sitten illalla kirkossa. Ravintolamatkalle laitan sitten talvisäähän sopivat nilkkurit.

Todella kaunis puku Absinthella! Itselleni on tulossa vanhasta, n. -40-50-luvun mekosta muokkauksilla paranneltu versio. Tässä kuva alkuperäisestä mekosta (ei minun päällä): Mekkoon tehtiin/tehdään aika paljon muokkauksia. Ensinnäkin kaula-aukko muokattiin venepääntieksi ja vyötäröltä otettiin aika paljon sisään. Hihat lyhennettiin 3/4-hihoiksi. (Olin alun perin halunnut täyspitkät hihat, mutta valitettavasti olivat liian lyhyet minulle.) Helmaan tullaan laittamaan tylliä reilusti, jolloin mekko on vuotäröltä tiukka ja levenee kauniisti siitä alaspäin. Lisäksi vyötärölle tehdään mekon pohjavärin kanssa samansävyinen silkkivyö. Nyt sitten itse ompelijakokemuksiin... Eli vein mekon alun perin Kallioon eräälle täälläkin positiivisessa mielessä mainitulle ompelijattarelle. Sovimme hänen kanssaan kaikista yllä mainituista muokkauksista. Olin vienyt mukanani pari kuvaa, joista kävi ilmi, minkälaisia muokkauksia haluaisin. Ainoa asia, joka ei hänen mukaansa ollut mahdollista, oli tyllillä muhkeammaksi tehty helma. Ompelijan mukaan helmasta ei olisi mahdollista saada kovin muhkeaa, mutta tylliä voisi kuitenkin vähän laittaa helmaan. Ompelija antoi päivämäärän, jolloin mekon voisi hakea. Saavuin noutamaan mekkoa sovittuna päivämääränä puolen päivän aikaan. Mekko ei ollutkaan valmis tuolloin. Samalla selvisi, että mekkoa ei ompelekaan se henkilö, jonka kanssa olin muutoksista keskustellut ja jolle olin kuvat näyttänyt, vaan joku muu henkilö. Ompelija pyysi tulemaan iltapäivällä viiden aikaan uudelleen. Viiden aikaan mekko olikin jo valmis. Hihat ja kaula-aukko oli ommeltu siististi ja moitteettomasti. He olivat kuitenkin kokonaan unohtaneet ommella haluamani vyön. Mekon helmaan oli laitettu kerros tylliä, mutta se näytti kuitenkin jotenkin muhkuraiselta eikä pitsi laskeutunut tyllin päälle nätisti. Ompelija sanoi, että tylliä voisi vähän painella käsin, jotta helma laskeutuisi nätimmin. Missään vaiheessa en tavannut henkilöä, joka oli mekkoni ommellut, vaan asioin aina eri henkilön kanssa. Mielestäni tämä oli todella valitettavaa, koska käsitöissä haluaisin aina olla tekemisissä sen henkilön kanssa, joka työn todella tekee. Varsinkin, kun minulla oli kuvia mukana - niitä kuvia ei sitten varsinainen ompelija nähnyt lainkaan. Tässä vaiheessa olin jo hieman pettynyt enkä halunnut enää jättää mekkoani ompelijalle puuttuneen vyön teettämistä varten. Minusta oli erikoista, ettei pahoitteluja esimerkiksi vyön puuttumisesta tai siitä, että jouduin ravaamaan paikalla kahteen kertaan, esitetty missään vaiheessa. Päätinkin viedä mekon toiselle ompelijalle. Toisen ompelijan luona sain kuulla, että helmaan käytetty tylli oli liian kovaa ja se saattoi olla syynä, miksi helma ei laskeutunut kauniisti. Lisäksi tämä toinen ompelija kertoi, että "totta kai" helmasta saisi muhkeamman, kun tylliä laittaa enemmän ja toisen kerroksen helman yläosaan. Tässä vaiheessa olin entistä pettyneempi edellisen ompelijan toimintaan ja päätin laittaa saamastani palvelusta reklamaation. Kirjoitin reklaamation hyvin asialliseen sävyyn ja mainistin myös, että osa heidän tekemästään työstä oli tehty moitteettomasti. En koskaan saanut minkäänlaista vastausta reklamaatiooni. En ymmärrä, miten kellään pienyrittäjällä on varaa olla vastaamatta asiakaspalautteeseen. Että tällaisia kokemuksia. Tällä hetkellä odotan mekkoa toiselta ompelijalta. Hän tekee helmaosan tyllityksen uudelleen ja ompelee puuttuneen vyön. Harmittaa, että osa rahoista meni ihan hukkaan. Toivottavasti kuitenkin mekko tulisi tällä kertaa valmiiksi. Edit 20.12.2012: Kävin tänään hakemassa mekon toiselta ompelijalta ja lopputulos näyttää päälläni tältä: Kuva vähän vääristää, mekko on enemmän tuon "ennen"-kuvan värinen. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen! Toinen ompelija siis lisäsi helmaan tylliä ja teki tuon vyön.

Sovittiin kihlauksesta yhdessä. Olimme keskustelleet asiasta moneen kertaan ja sopineet, että menemme naimisiin, kun se sopii rahallisesti ja aikataulullisesti. Häihin ei ollut tarkoitus syytää juurikaan rahaa, mutta tiesin, että haluan melko arvokkaan vihkisormuksen, johon ei aiemmin olisi ollut varaa. Itselläni oli myös jostain syystä sellainen naurettava ajatus, etten halua mennä alle 25-vuotiaana naimisiin, joten en kovin aktiivisesti vielä aiemmin tehnyt järjestelyjä. Toisaalta olimme jo muutama vuosi takaperin päättäneet, ettemme pidä isoja häitä, joten tiesin, että järjestelyihin ei tarvitsisi juuri aikaa varatakaan.

Meille tulee molemmille Morriksella teetetyt vihkisormukset. Meille oli alusta alkaen selvää, että teetämme sormuksemme, emme vain olleet päättäneet, missä. Törmäsin kultaseppään netin ihmeellisessä maailmassa ihan vahingossa ja kiinnostuin yrityksestä. Erityisen iloinen olin löytäessäni täältä myönteisiä kokemuksia ja kaikki kehut Morriksen asiakaspalvelusta pitävät kyllä paikkansa! Sähköposteihin vastattiin alusta pitäen nopeasti ja ystävällisesti. Kyselimme hinta-arvioita muutamista malleista ja menimme lopulta Turun pajalle vierailulle. Tuolloin mitattiin sormusmitat ja keskustelimme sormusideoistamme tarkemmin. Ilmapiiri oli rento ja sormuksia sai ihastella rauhassa. Morris esitteli meille valmistusmenetelmiään ja kun halusimme mieheni sormukseen harjatun pinnan, hän teki siinä samalla pienen mallipalan, jotta näimme vähän suuntaa sille, minkälaista pintaa olisi mahdollista saada. Käynnin jälkeen saimme jonkin ajan kuluttua 3D-mallinnokset sormuksistamme. Siinä kohdin päätimme kuitenkin muuttaa miehen sormusta aika lailla kokonaan. Tämä onnistui hyvin eikä jahkailuumme eri vaihtoehtojen välillä missään vaiheessa suhtauduttu mitenkään nihkeästi. Saimme myös hyviä parannusehdotuksia, joita emme olleet tulleet itse miettineeksi. Koko ajan oli selvää, että tilaamme sormukset Morrikselta, vaikka se maksaisikin vähän enemmän kuin muualla. Erinomainen asiakapalvelu oli mielestäni sen arvoista. Pyysin kuitenkin tarjoukset parista muusta paikasta ja vertailin hintoja valmissormuksiin. Yllätyksekseni Morris vaikutti myös halvimmalta - esimerkiksi erään kultasepänliikkeen tarjous sormuksestani oli n. kolmanneksen kalliimpi. Oma sormukseni tulee siis olemaan flakka n. 7 mm leveä valkokultainen tuplarivari täysallianssina, timantteja 50 x 0,03 ct. Miehelleni tulee suurin piirtein saman paksuinen flakka, harjattu valkokultainen sormus, jossa keskellä neljän 0,05 ct princess timantin pystyrivi ilman reunoja. Timantit on istutettu vieri viereen, eli näyttää periaatteessa yhdeltä pitkulalta baguette-hiontaiselta kiveltä (vähän tämän tyylinen). Menemme kokeilemaan sormuksia viimeistään tammikuun alussa ja jos kaikki on kunnossa, saamme sormukset varmaankin tammikuun puoliväliin mennessä. Voin sitten laitella kuvia tuonne kuvaketjuun.

Järjestämme häät, joihin olemme kutsuneet ainoastaan molempien vanhemmat ja sisarukset. Vieraita häihimme on siis tulossa huimat yhdeksän henkeä. Olemme olleet muille kuin kutsutuille asiasta ihan hiljaa, koska en halua, että kavereiden tai sukulaisten hyvällä tarkoittama häähäsläys tarttuisi itseeni. Välillä on tosi vaikeaa olla hiljaa ja surettaa, kun tiedän, että jotkut kaverit tästä loukkaantuvat. Toisaalta, kyseessä on meidän häät. Koen vaikenemiseni omaksi oikeudekseni, johon ei pitäisi kellään olla sanottavaa, jos oikeasti välittää ja edes yrittää ymmärtää meidän näkökulmaa asiaan.

Menemme myös tammikuussa naimisiin. Olemme puhuneet naimisiinmenosta jo useamman vuoden ja nyt viime syyskuussa päätimme, että alamme järjestää asiaa. Niinpä laitoimme avioliiton esteiden tutkintapyynnön maistraattiin ja koska se on vain neljä kuukautta voimassa, päätimme, että deadline on sitten se. Menemme siis naimisiin tammikuun 2012 lopussa. Emme ole isojen häiden perään, joten lyhyt valmisteluaika ei haittaa, pikemminkin päinvastoin - en halua stressata häävalmisteluja ja nyt ei ole sellaiseen aikaa.