miinin

Aktiivijäsen
  • Content count

    84
  • Joined

  • Last visited

About miinin

  • Rank
    Juniori
  1. Meillä oli marjakermakakku. Miehen ehdoton vaatimus, hän ei moussekakuista tai muista pidä. Hyvää oli ja maistui vieraillekin.
  2. Kiitti Roslin! Hyvä, jos tekstistä on jollekulle hyötyä - meille se sopi loistavasti, olemme toistemme parhaita ystäviä. Oli muutenkin pakko päästä purkautumaan vihkimisestä, se oli niin ihana ja onnistunut. Harmittavan usein tulee edelleen vastaan ajattelutapa, jonka mukaan vihkimismuodon uskonnollisuus (kirkko vai siviili) määrittää automaattisesti sen miten koruton tai panostettu seremonia on. Sehän riippuu vihkiparin mieltymyksistä.
  3. Se ehkä yllätti, kuinka mukavaa puuhaa häiden järjestäminen oli. Stressasin kaikenlaista, olen sellainen luonteeltani mutta todella kiva fiilis jäi järkkäilyistä. Se oli meille miehen kanssa kuin yhteinen harrastus. Keskityttiin omasta mielestämme kaikkeen olennaiseen ja meitä kiinnostavaan, saimme juuri meidän näköisemme ja onnistuneen juhlapäivän. Kovasti vieraatkin ovat kiitelleet. On tullut paljon sellaisia kommentteja, että parhaat häät, joissa ovat olleet. Tädin 89-vuotiaan miehen sanomana tämä lämmitti erityisen paljon, sillä vaikka meillä oli tiettyjä perinteitä mukana, niin häämme olivat monessa suhteessa "tavanomaisesta" poikkeavat. Olen todella tyytyväinen siihen, että toteutimme "oman visiomme", näin se oli vieraillekin toimiva.
  4. Meillä kuusi vuotta (!) hyvin palvelleista kihlasormuksista tuli myös vihkisormuksia eli yhdet sormukset.
  5. Päivä oli onnistuneempi kuin kuvitelmissani. Etenkin vihkiseremonia oli jotakin todella kaunista. Kaikki stressi ja jännitys hävisivät, olin rento ja osasin nauttia päivästä, vaikka pieniä yllätyksiä tulikin.
  6. Meillä oli patonkeja sekä juustoja ja erilaisia levitteitä. Myös makkaraa pystyi grillaamaan ja sipsejä oli karkkibuffetin ohessa. Yli jäi mutta kyllä maistuikin.
  7. Yhdeksän kutsutuista ei ilmoittautunut, yksi ilmoittautunut vieras jätti tulematta (oikeastaan kaksi mutta tämän toisen tilalle tulikin yllättäen hänen veljensä, mikä aiheutti pientä säätöä - hänelle ei luonnollisesti ollut paikkakorttia, paikka kuitenkin) ja yksi avec saatiin tietoon vasta edeltävänä iltana. Tämä kyseinen kutsuttu ei ollut kertonut ilmoittautuessaan miehelle, että tuo seuralaisen - saimme ohimennen sen tietoomme häiden aattona, joten ylimääräistä paikkakorttia väsäämään ja istumajärjestystä rukkaamaan sitten jouduimme. Paikkakortista sitten tuli erilainen kuin muut mutta mitä voi odottaakaan...
  8. Me teimme kaason ja miehen kanssa häihimme jokaiselle vieraalle origamikukan. Kukkia oli kahdenlaisia: liljoja ja kusudamoja. Lisäksi kukkia oli myös karkkibuffetissa, noutopöydässä ja yleensä koristeena. Oli onnistunut juttu, vaikka väsäämistä riitti. Emme olisi hommaan kuitenkaan ryhtyneet, ellei askartelu olisi ollut myös mukavaa puuhastelua ja yhdessäoloaikaa. Jaoimme työn useammalle eri ajankohdalle, joten urakka ei siinäkään mielessä ollut liian suuri. En osaa linkittämisiä tai kuvien lisäämistä (vielä) mutta netistä löytyy googlettamalla hyvin ohjeita, jos on kiinnostunut.
  9. Ainakin se miten hyvin jaksoin kahden tunnin yöunilla, ottaen huomioon myös sen, että edeltävänäkään yönä en saanut nukutuksi kuin neljä tuntia. Maha ei reistaillut ollenkaan! Tätä jännitin, sillä mulla on ollut niin kauan kuin muistan stressimaha. Päivän aikana tuli kaikenlaisia yllätyksiä ja sumplimisia mutta en hermoillut - olin todella rentoutunut ja osasin nauttia, asiat järjestyivät kyllä.
  10. Heips, tässä se vihkijän häissämme lukema teksti. Sori, että on mustattuna, en saanut normaaliksi. Miinin ja Ukkokulta, te olette päättäneet rakastaa toisianne. Se on paljon enemmän kuin se, että te rakastatte toisianne. Rakkaus on ihana tunne, se kantaa koko elämää. Tunteet kuitenkin ovat ailahtelevaisia. Se, että te tahdotte solmia avioliiton, osoittaa, että tuntemanne rakkauden lisäksi te myös tahdotte yrittää rakastaa silloinkin, kun se on vaikeaa. Ihmiselämässä tulee vastaan vaikeuksia mutta niinä hetkinä teillä on tukena toisenne. Joskus toinen rakastaa vähemmän, joskus toinen. Avioliitto on turvananne silloin. Rakkaus, kunnioitus ja ystävyys kantavat teitä yhteisen elämänne päivinä. Vaikka joku näistä kolmesta voi vähentyä, pyrkikää pitämään niiden yhteispaino samana. Rakastamalla ja kunnioittamalla toisianne sekä olemalla ystäviä keskenänne, te solmitte tiukimman liiton, jonka voi solmia. Rakkaus ei kuitenkaan ole kerralla valmis. Sitä on hoidettava, se tarvitsee aikaa ja työtä kasvaakseen. Muistakaa siis ruokkia rakkautta. Pienillä sanoilla, asioilla, teoilla. Tähän tarvitaan mielikuvitusta, virikkeitä mutta ennen kaikkea tahtoa. Muistakaa myös rakastaa ja kunnioittaa itseänne, sillä itsenne te tuotte suhteeseenne. Te olette yksi ja te olette kaksi. Yhdessä te voitte kohdata elämän, kumpikin omana itsenänne. Te voitte kasvaa ja muuttua, katsoa eri suuntiin, nähdä eri asioita – mutta jos te haluatte rakastaa toisianne, kunnioittaa toisianne ja olla ystäviä keskenänne, teillä on yhteinen tie elämässä. Sydämessänne te tiedätte jo olevanne pari. Tänä päivänä te haluatte vahvistaa suhteenne avioliitoksi. Sitten tuli virallista kaavaa: Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin. Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä....
  11. Eräs tuore, herkkis rouva täällä lohduttelee, että ette ole ainoita. Vihkimisen aikana itkeskelin ihan kunnolla. Aluksi herkistyin, kun saavuimme järven rantaan vihkikatokselle ja näin rakkaiden ihmisten kasvot ympärilläni. Äitikin itki jo täysillä tässä vaiheessa, emme tosin äidin kanssa pitäneet ääntä, vesi vaan ryöppysi. Padot murtuivat oikein kunnolla parkumiseksi miehen lausuessa minulle vihkivalansa. Oman vihkivalani viimeisessä lauseessa ääneni oli jo pettänyt. Eli en osaa muuta neuvoa kuin sen, että alkaa murehtiko. Ne ovat onnenkyyneleitä ja tunteiden ilmaisua, kyllä te rauhoitutte, kun tunneryöppy tasaantuu. 38 asteen tai vedenkestävää ripsaria, se ei ainakaan levinnyt missään vaiheessa. Mä stressasin turhaan kaikenlaisia asioita, tapani on murehtia. Mutta tätä asiaa en murehtinut ja hyvä niin. Mä olen vain herkkä ihminen ja kaikki läheiset sen jo etukäteen tiesivät, niin ei tarvinnut kenenkään ihmetellä. Ja kyllä se aika nopeasti aina tasaantui. Kun mies esitti hääjuhlassa minulle Sua vain yli kaiken mä rakastan, niin luulin, että itkemisestä ei tule loppua koko iltana mutta niinhän se vaan asettui. Don't panic!
  12. Siis mun kimppu oli 20 euroa edullisempi kuin oli puhetta ja aivan ihana! 40 euroa oli tämä kaunis ruusuja, gerberan, hortensiaa(?) ja vihreitä juttuja kuten poimulehden kukkia sisältävä kaunotar. Saiko tässä ketjussa mainostaa - voin lämpimästi suositella Mestarin kukkaa Jyväskylässä.
  13. Heitin oman kimppuni tai itse asiassa mieheni heitti kimppuni ja minä sukkanauhan. Rakas ystäväni, joka sai kimpun oli ikionnellinen. Hän on ollut avomiehensä kanssa yhdessä vielä meitäkin pidempään, 10 vuotta! Toivon todella, että hänen miehensä nyt innostuisi ja saisimme juhlia seuraavaksi heidän häitään.
  14. Onkohan tämä oikea ketju..? Mutta tässä vihkiseremoniamme sisältöä: Tulomusiikkina Hans Zimmerin Chevaliers de Sangreal, jota musiikkimies häivytti saapuessamme vihkijän eteen. Kävelimme juhlapaikan päärakennuksen molemmilta puolin talon takana vihkikatoksella järven rannassa istuvien ihmisten luokse. Kun saavutimme toisemme, otimme toisiamme kädestä kiinni ja kävelimme käsi kädessä yhdessä loppumatkan. Kun astuimme portaat ylös sisälle vihkikatokseen, herkistyin valtavasti nähdessäni rakkaiden ihmisten kasvot, etenkin oma äitini itki myös jo siinä vaiheessa. Olimme "piilotelleet" päärakennuksen nurkkahuoneessa vihkiseremonian tulomusiikin kajahtamiseen asti, joten ihmiset näkivät meidät vasta tässä vaiheessa. Paitsi kaaso ja miehen tytär, jotka olivat mukana, kun kävimme vihkimisen läpi vihkijän kanssa puoli tuntia ennen H-hetkeä. EDIT4. Siis kaasohan näki mut aamusta asti, oltiin yhdessä kampaajalla ja puki minut, mutta anyway. Seremonia oli todella kaunis. Vieraskirjaan on kirjoitettu, että ensimmäinen kerta, kun itkin häissä liikutuksesta/vuodatimme onnenkyyneleitä kanssanne/valat ja puheet hienoja ym.. Mutta homma eteni näin: Aluksi notaari toivotti kaikki tervetulleiksi ja kaaso lausui Anna-Mari Kaskisen Minä sinua rakastan-runon. Sitten vihkijä luki hänelle mailaamani tekstin rakkaudesta ja rakastamisesta. Muokkasin sen täällä foorumilla julkaistuista teksteistä ja sulho/ei kun mies tykkäsi, joten lähetin sen. Jos jotakuta kiinnostaa, niin postaan sen tänne. Seuraavaksi tuli virallinen kaava julistamiseen asti. Vuorossa olivat vihkivalamme. Suosittelen lämpimästi! En olisi ikinä uskonut kuinka kauniisti mieheni oli kirjoittanut minusta. Herkistyin jo oman valani lausumisen aikana, ääni meinasi loppua viimeisen lauseen kohdalla mutta mieheni vala minulle sai parkumaan. Kuulemma oikeastaan kaikilla murtuivat padot valojemme aikana. Sitten oli sormusten vaihdon vuoro. Miehen tytär antoi sormukset. En meinannut saada pujotettua sormusta miehelleni mutta tämä vain kevensi tunnelmaa. Lopussa oli virallista kaavaa, "olette keskenänne yhdenvertaiset.." ja "voitte suudella toisianne" Pussattiin oikein kunnolla, mies oli "pihdannut" multa pari päivää sanoen, että "ei ennen vihkimistä pussata". Meidän suudelmastamme aloitti laulamaan palkkaamamme sisarusduo. Oli todella kaunista! Aivan upea esitys. Lopuksi kaaso ohjeisti ihmiset katoksen ulkopuolelle nurmikolle ja hän miehen tyttären kanssa jakoi korista kaikille kauraa. Sitä sitten saimme onnentoivotusten saattelemana niskaamme oikein kunnolla astellessamme sisarusduon esittämän Walking in the air-kappaleen tahdissa katoksesta ja kävelimme päärakennuksen aulaan ottamaan vieraat vastaan. Onneksi ilmat suosivat, niin saimme vihkimisen ulkona, kuten haaveilimme. Kuulin joiltakin vierailta, että joutsenpariskunta oli tullut uiskentelemaan vihkiseremonian loppupuolella aivan siihen katoksen viereen. Siinä oli järvi vieressä. Aika lupaava enne, jos sellaisiin uskoisi! Voi, kun olisin itsekin nähnyt joutsenet. Mutta kaiken kaikkiaan todella onnistunut, aivan ihana vihkiminen. EDIT10. Pidettiin muuten toisiamme käsistä kiinni koko vihkimisen ajan! Annoin kukkapuskan kaasolle.
  15. Tsemppiä teille tietä raivanneille! En tiedä olisiko asenneilmasto muuttunut myönteisempään suuntaan mutta minä en saanut närkästyneitä kommentteja. Kyllä minulta, ja pelkästään minulta - ei myös mieheltäni, kysyttiin, että mikä sukunimeni on tästä lähtien. Mutta hei, sentään ihan vaan uteliaana kysyttiin, ei oletettu. Jotakin muuttunut parissa vuodessa..? Olenkin innokkaasti viljellyt Rouva Omanimeä häiden jälkeen, rouva ja mun sukunimi sointuvat kyllä täydellisesti yhteen.