Miljaana

Morsian
  • Viestit

    10
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä Miljaana

  • Taso
    Untuvikko

Profile Information

  • Gender
    Male
  1. Mun on ollut vähän vaikea saada kaaso ymmärtämään, että en halua polttareita (rakas kaaso kun on itse niin vahvasti sellainen "kerätään kokoon iso porukka ja kokeillaan uusia jänniä asioita" -tyyppinen ja muutenkin mua menevämpi ihminen ). Suurin syy on varmastikin se, että ystäväni tuntevat toisiaan todella heikosti, eli mulla on yksittäisiä hyviä ystäviä, mutta ei mitään kaveriporukkaa, jolla olisi valmiiksi yhteiset jutut. En halua tilaisuutta, jossa uppo-oudot ja muutenkin aika erilaiset ihmiset koittavat tutustua toisiinsa. Enkä muutenkaan nauti hirveästi huomion keskipisteena olemisesta. Ehkä pidän vain itse jotkin epäkonventionaaliset "polttarit", kutsun vaikka meidän justiinsa avioituneen hyvän ystäväpariskunnan syömään ja valistamaan meitä avioliiton saloista (miten edeltävä lause alkoikin yhtäkkiä kuulostaa hirvittävän kaksimieliseltä?)
  2. Mun kaasoksi tulee lapsuudenystäväni, jonka kanssa ollaan tunnettu aivan pienestä lähtien. Aluksi vähän ajattelin, että ehkä meidän pieniin häihin ei välttämättä tarvittaisi kaasoa, mutta sitten tajusin, että haluan jakaa häävalmisteluja erityisesti juuri tämän ystäväni kanssa ja että kunniatehtävä on hänelle todella tärkeä.
  3. Vierasmäärä keikkuu siinä neljänkymmenen ja reilun viidenkymmenen välillä. Mietin vielä sitä, kutsutaanko serkkuni perheineen. Onneksi tässä on vielä aikaa puntaroida ennen kutsujen lähettämistä.
  4. Nyt vähän ahdistaa isän uuden puolison kutsuminen. Itse olen kyllä naisen kanssa ihan asiallisissa väleissä ja hän on käyttäytynyt aina fiksusti ja ystävällisesti minua kohtaan, joten näkisin hänet ihan mielelläni häissäni, mutta isälle itselleen on ollut jotenkin aika kipeä paikka esitellä uutta vaimoa suvulleen. Jotenkin tuntuu vähän ikävältä, että sitten minun hääni ovat ikään kuin uuden henkilön lanseeraamistilaisuus. Myöskään äitini ei ole koskaan nähnyt vilaustakaan uudesta vaimosta ja vaikka tiedän, että kaikki tilanteessa olevat ovat aikuisia ihmisiä ja osaavat käyttäytyä, tiedän myös sen, että jonkinlaista jännitettä juhlaan kuitenkin syntyy. Ehkä minulla on vain utopistiset toiveet siitä, että kaikilla voisi olla kivaa ja rentoa.
  5. Meillä kumpikin pitää oman sukunimensä ja pääasiallisena perusteena taitaa molemmilla olla se, että yksinkertaisesti tuntuisi oudolta olla eriniminen kuin ennen. Minulla nyt vain on tällainen nimi. En tarkoita, että identiteettini nyt olisi niin heikoissa kantimissa, ettei se kestäisi nimen vaihtumista, mutta minulla on mukavampi olo, kun nimi pysyy samana. Miehellä on samansuuntaiset ajatukset. Tuskin vaihtaisin sukunimeäni edes kauniimpaan, jos sellainen olisi tarjolla, mutta miehen ja minun sukunimet edustavat suunnilleen samaa esteettisyysastetta (ei erityisen kaunis), joten mikään todella viehko nimiyhdistelmäkään ei ole minua houkuttelemassa. Lisäksi samannimisenä pysyminen on helpompaa: ei tarvitse uusia kaikkia mahdollisia kortteja ja henkilöllisyystodistuksia ja työelämässäkin minulle voisi ehkä olla jonkinlaista pientä haittaa nimen vaihtumisesta. Siinä on meille perustetta tarpeeksi
  6. Meilläkin yhdessä vain yhdessä juteltiin siitä, että voisi olla hyvä ja järkevä aika mennä naimisiin eikä kumpikaan varsinaisesti kosinut toista. Mieletön romanttinen kosinta ei vain ehkä olisi oikein istunut meidän suhteeseen En myöskään oikein osaa ajatella olevani kihloissa, pikemminkin vain ajattelen, että meillä on häät tulossa. Erittäin loogista, eikö totta