Meillä kumpikin pitää oman sukunimensä ja pääasiallisena perusteena taitaa molemmilla olla se, että yksinkertaisesti tuntuisi oudolta olla eriniminen kuin ennen. Minulla nyt vain on tällainen nimi. En tarkoita, että identiteettini nyt olisi niin heikoissa kantimissa, ettei se kestäisi nimen vaihtumista, mutta minulla on mukavampi olo, kun nimi pysyy samana. Miehellä on samansuuntaiset ajatukset. Tuskin vaihtaisin sukunimeäni edes kauniimpaan, jos sellainen olisi tarjolla, mutta miehen ja minun sukunimet edustavat suunnilleen samaa esteettisyysastetta (ei erityisen kaunis), joten mikään todella viehko nimiyhdistelmäkään ei ole minua houkuttelemassa. Lisäksi samannimisenä pysyminen on helpompaa: ei tarvitse uusia kaikkia mahdollisia kortteja ja henkilöllisyystodistuksia ja työelämässäkin minulle voisi ehkä olla jonkinlaista pientä haittaa nimen vaihtumisesta. Siinä on meille perustetta tarpeeksi