Zita

Talvihäille mielestäni paras ajankohta on helmikuu (eikä vähiten siksi, että omat häät on silloin). Etelässäkin yleensä on lunta helmikuussa, mutta ei ole enää läheskään niin pimeää kuin joulu-tammikuussa. *Tuiku*lla oli hyvät pointit, oon täysin samaa mieltä.

Myös meillä pappi kutsutaan juhlaan. Hän tosin on enoni, joten olisi joka tapauksessa kutsuttu. Jos pappi olisi tuntematon, niin en kutsuisi.

Me nukutaan myös samassa paikassa. Vielä ei olla mietitty onko se koti vai hotelli. Aamulla lähden laittautumaan ja nähdään toisemme täydessä tällingissä vasta alttarilla. Toisaalta vähän himottais noi first look -kuvat, mutta katotaan nyt...

Näillä näkymin mekään emme tunne kaikkia vieraitamme. Kavereiden ja parin serkun avecit on varmaan pakko kutsua, vaikkei niitä ole nähnytkään (eikä paljon kiinnostais kutsua)... Joitakin miehekkeen sukulaisia oon nähny vaan kerran, mutta niitä on niin paljon, etten muista kuka kukin on.

Siis toi vessapaperi. Nähtiin se mainos miehekkeen kanssa ekaa kertaa ja mainoksen loputtua revettiin nauramaan, että tässä mä pyyhin persettäni sun rakkausrunoihin. :DD (Pyydän anteeksi kaikilta, joiden mielestä se on söpöä.) Itse en ole vielä hankkinut sähköpostia, mutta nimeä on tullut harjoiteltua (vaikken edes ole varma vaihdanko sitä). Sitten on tietysti ollut näitä omasta mielestä hirveenhyviä ideoita, esim. "meidän häihin ei tuu yhtään oikeita kukkia, teen kaikki ite suodatinpusseista/kreppipaperista/kirjan sivuista. No ainakin morsiuskimpun teen". Toi kaatu heti siihen, et miekkonen sano et ainakin sen morsiuiskimpun pitää olla elävistä kukista. Lisäksi nyt on haussa valkoiset converset, joista tuunaan hääkengät.

Meillä on tarkoitus varata jokinmoinen hotellihuone (ei siis mikään 1000€ maksava vip-morsuissviitti), koska häät eivät ole kotipaikkakunnalla, enkä halua häistä kenenkään nurkkiin nukkumaan ilmapatjalle. Mitään yllätyksiä tai suunnitelmia ei yölle kuitenkaan ole, koska tiedän että nukahdan heti kun pääsen sänkyyn.

18K kulta on sitkeämpää kun 14K murtuu helpommin työstäessä. Eri pitoisuuksien työstämisessä ei kuitenkaan ole yhtä suurta eroa kuin esim. kullan ja hopean välillä. Oma kihlani on 14K ja vihkiksi tulee 18K. Tuota ristiriitaista tietoa en kyllä ihmettele yhtään, tää ala tuntuu olevan sellainen, että joka sepällä on omat tavat ja mielipiteet asioista.

Jeps, mattaukset ym pintakäsittelyt kuluu ajan kanssa, riippuen tietenkin käyttötavasta. Mulla on hopeinen matattu riipuskin "kiillottunut" käytössä, vaikka on lyhyessä ketjussa eikä kolise mihinkään.

Oon Roslinin kanssa samoilla linjoilla. Viestiä ei välttämättä ymmärrettäisi oikein, itse ainakin luulisin, että olette menneet salaa naimisiin.

En usko, että 375 kullasta saa helpommin allergiaa, seosmetalleina on käytetään tuossakin pitoisuudessa hopeaa ja kuparia. Kuparin ja hopean suhteesta riippuen 375 on haaleankeltainen tai hieman vihertävä. Koon muutokset pitäisi kyllä onnistua. En usko, että 750/585 tyrkytetään rahanhimossa. Nuo pitoisuudet ovat vakiintuneet Suomessa, eikä kysyntää 375:lle juurikaan ole. Itse en myöskään lähtisi oma-aloitteisesti ehdottamaan asiakkaalle alempaa kullan pitoisuutta.

Minäkin sanoisin, että ota se, joka nyt tuntuu täydelliseltä. Helpommin kadut klassista sormusta, joka ei välttämättä koskaa miellytä yhtä paljon kuin se unelmien sormus. (: Vaikka tyylisi vaihtuisi ajan saatossa, ei ole mitenkään varmaa tuleeko tarve muuttaa vihkiä. Itsekään en ihan tavallisinta vihkiä halua, tässä vaiheessa on suunnitelmissa tehdä sormus, jossa on timanttien lisäksi ainakin safiireja, ehkä myös rubiini. (:

Meille taitaa tulla 1v10kk kihlausaika, jos en ihan väärin laskenut. Nyt n. vuosi vielä odottelua. (:

Me ei mennä kurssille, eikä varmaan sen kummemmin harjoitellakkaan. Mies osaa viedä ja pysyy rytmissä mua paremmin, niin ei tarvitse hätäillä. (: Kaikkein vaikeinta siinä valssissa varmaan on itse kappaleen valinta, että saisi sellaisen oman kuuloisen, eikä hirveen hunajaisen.

Jesjes! Näistä ruusuista tuleekin mun hääkimppu. (Pitää vaan sulhanen vakuuttaa ensin...) Jos vielä sais käpyjä ja jotain kiiltäviä palloja sekaan. Pakko päästä harjottelemaan. Ainakin tuolla Martha Stewardin sivulla sanottiin, että yhteen ruusuun menis 8 pussia.

Meillä mies tajusi ensimmäisenä (yöllä heti kun uudet vuodet oli toivotettu) että ensi vuonna naimisiin. Siinä sitten hihkuin ja mietin, miten se tajus sen ennen mua. Siltä ei mitään möläytyksiä oo tullut, lähinnä ampuu alas mun liian lennokkaat ideat. Hyvä vaan, että edes toinen pysyy realistisena.

Ehdottomasti talvi. Kesällä on niin kuuma, ettei kellekkään maistu ruoka, hikoiluttaa ja sesonkina kaikki on kalliimpaa. Syksyllä sataa (vaikka ruskan aikana olisi ihana mennä naimisiin) ja keväällä on loskaa. Meidän häät ovat helmikuussa, toivon auringon paistetta ja kirpeää pakkasta!

Enpäs oo ajatellutkaan aihetta ennen kun luin topickia. Ensimmäiseks tuli mieleen, että voisin tehdä esityksen johonkin sulkun lempparibiisiin. Harrastan siis tankotanssia, mutta treenaan sitä kotonakin, eli yllätys olisi suurempi muille vieraille. Sit mietin alusvaatteita ym. juttuja, mutta mulla ei oo intressiä ostaa hepeneitä, meen naimisiin tavallisissa poropikkareissa. muutenkaan en haluu laskee mitään yllätystä hääyön varaan, koska tuun olemaan niin rättiväsynyt että varmaan vaan kaadun sänkyyn. Toisaalta, mä en välttämättä haluais mitään yllätyksiä, joten pitää miettiä tarkkaan.

Myös mulle aiheutuu päänvaivaa näistä aveceista... Mies on sitä mieltä, että kaikille seurusteleville kavereille avec-kutsu, mutta itse en haluaisi kutsua ainakaan niitä, joita kumpikaan ei ole tavannut. Lisäksi joukossa on muutama epämiellyttäväkin tapaus... Parasta olisi, jos saisin kutsua kaveriporukat ilman "lisäkkeitä", kaikilla on varmasti hauskaa ja juttua riittää. Avecit taas eivät ole tavanneet toisiaan, joten kemioiden kohtaamisesta ja viihtyvyydestä ei ole takeita. Toisaalta osa asuu yhdessä ja kuuluis asiaan ainakin ne kutsua, mutta sitten olis hölmöä olla kutsumatta muita. Ääh vaikeeta, haluisin vaan joka paikasta nipistää noita vieraita.

Pyysin siskoani kasvokkain samana päivänä, kun kerroimme kihlauksesta. Siskoni oli hurjan innoissaan ja uteli pyydänkö yhtä parhasita kaveistani kaasoksi. Sanoin sitten vähän kierrellen, että ajattelin pyytää siskoa. Siitä sisko vasta innostukin ja hihku koko loppupäivän. (:

Meillä lähes sama tilanne kuin maamella. Itseäni, eikä sulhasta asia haittaa, mutta äitini on jotenkin ottanut itseensä. Sulkun puolelta tulee paljon enemmän vieraita, mutta rajaus on sama sillä erotuksella, että hän jättää osan serkuistaan kutsumatta. En ihan ymmärrä äidin pointtia ja keskustelut meinaa johtaa riitaan. Saavat seuraavaksi jutella sulkun kanssa asiasta... Kirkossa eroa tuskin huomaa, koska omia ystäviäni tulee enemmän kuin sulhasen.

Häihin on yli vuosi aikaa, mutta ollaan jo päätetty, että - ei morsiammen/sulhasen/anopin/boolin/minkään ryöstöä - ei sukkanauhan heittoa - ei korkokenkiä, vaan valkoset uggit - ei huntua - ei koristeltua hääautoa - eläviä kukkia vain omassa kimpussa (yritin luistaa tästäkin kangaskimpulla, niitä löytyy tosi nättejä, mutta sulkku ei innostunut...) - ei hääkarkkeja ( eikä karkkibuffaa) - toivottavasti ei kakkua, haluan muffinsseja (tämä riippuu cateringista) - jos tulee kakku, leikkaamisesta ei tehdä ohjelmanumeroa (vaikka mietittiin, että voisi tehdä ja jättää polkasematta ja katella hämmästyneitä ilmeitä... ) Nämä jutut tulee nyt ensimmäiseks mieleen. Paljon on perinteisiäkin juttuja, mutta kaikki ei ihan kolahda.

Mulla yksi suurimmista apuvälineistä on ollut excel. Kaikenlaista tulee haaveiltua, mutta sillä saa asiat helposti järjestykseen, budjetit, vieraat, osoitteet... Ideoinnin ykkösapuri on ollut pinterest, josta on selainversion lisäksi myös ainakin android ja ios sovellukset. Koristeluja, askarteluja, pukuja, ihan kaikkea häihin(kin) liittyvää loputtomiin. Pakko suositella. Tässä kohtaa pitänee varoittaa, että sovellukseen jää helposti koikkuun. Ps. Täältä löytyy mun oma hää-inspis taulu: http://pinterest.com/eikaz/wedding-ideas/

Meillä kanssa musta ja valkoinen valikoitunut väreiksi. Ripaus tummanpunaista saattaa tulla piristeeksi. Ihania inspiraatiokuvia tosiaan, ja toi mustqa-valko-keltainen oli yllättävän hyvän näköinen. Meille on talvihäihin tulossa ainakin mustia lyhtyjä, mustat paikkakortitkin olis kivat. Saapa nähdä.

Suurimman osan ajasta on sormessa. Joskus koulussa pajalla otan pois, ettei naarmuunnu. Suihkuunkaan en mene sormuksen kanssa, kun tukan pesu on jotenkin vaikeaa sen kanssa. Joskus sormus jää sormeen yöksikin, joskus laitan sen rasiaansa.

Mä en ennen kihlaa oo koskaan osannu pitää sormuksia, mutta nopeasti tohon tottu. Nykyään tuntuu orvolta, jos sitä ei ole. Sormusten symboliarvo on myös meille tärkeä. Lisäksi mieheni on usein pitkillä työmatkoilla, jolloin sormus muistuttaa ja lohduttaakin sillon kun ikävä on suurin. Eikä sekään varsinaisesti haittaa, että arkikorussa on timantteja. Arjen luksusta. Aina on ollut jotenkin itsestään selvää, että sormukset hommataan. Nyt kun mietin, niin en oikeastaan löydä yhtään (itselleni) hyvää syytä olla ilman.