Zita

Mulla on kihla tasan 17, vihki tullee 17+ tai 17,5 leveyden takia. Ukolla taitaa kihla olla 19.

Mun kihla ostettiin täältä. Sormus itsessään on tehty kauniisti, mitä nyt istutusosan juotossaumat vähän näkyvät (toisaalta kultaseppäopiskelijana katson tuota eri tavalla kuin muut...). Palvelu oli hyvää ja hintataso erittäin kilpailukykyinen. Iso miinus kuitenkin tulee kaiverruksesta, vaikka seppä sen käsin tekikin. Kaiverrushan pitäisi tehdä kaivertimella, mutta tämäpä on tehty poralla! Kaiverrus on välttävä, ja se meneekin uusittavaksi asiansa osaavalle kaivertajalle.

Mulla on kihlassa 5x0.05ct, eli yht, 0,25ct. Vihkin alustava suunnitelma vasta päässä, eli kiviä ei oo lyöty lukkoon.

Perus pikaliima ei välttämätää pidä kovin hyvin, ite suosittelen kovasti kakskomponenttiliimaa. Tää on kyllä hyvä idea, vois itekin kehitellä jotain kahvipaketeista kun niitä kuitenki kertyy helposti.

Meille tulee kans karkkibuffa. Säästyy askartelulta, ja silti on vieraille namia. Paikkakortit kyllä tulee, mutta ne todnäk askartelen kierrätysmateriaaleista, eli rahaa säästyy. Pöytiin tulee varmaan parit tuikut, ei paljon muuta koristetta. Mutta hullukshan siinä tulee, jos noin yleensäkin yrittää saada häihinsä kaiken, mistä täällä puhutaan. Valitsee parhaat ideat päältä.

Meillä mies maksoi kihlat, muista vaihtoehdoista se ei edes suostunut keskustelemaan.

Puku lähti tänään mukaan!

Omalla kohdalla aikataulutus ei ole vielä ajankohtaista, mutta kirjoitampa silti mietteeni. Itse en haluaisi, että sulhanen näkee minut pukuineni ennen vihkimistä, ja toisaalta en halua odottuttaa vieraita. Tuli mieleen, että jos kuvia otetaan esim. koekampauspäivänä, niin miksi vihkimisen jälkeinen kuvaussessio pitäisi olla hääpäivänä? Voisiko se olla myöhemmin? Itseä kyllä houkuttaa tämä vaihtoehto. Onhan tossa muutama muuttuja, millaisen kampauksen ja meikin haluaa. Mulla vanhojen kampaus kesti aikoinaan kolme päivää aivan hyvin, vaikka yöt hieroin päätä tyynyyn. Meikistä tullee yksinkertainen, saatan jopa tehdä sen itse.

Blingeiksi voin suositella aurinkolasien/kännykän jne koristeluun tarkoitettuja timanttitarroja. Isäni löysi omani motonetista tai vastaavasta autotarvikekaupasta. Liima ei mulla aiheuttanut mitään näppyjä iholle ja tarrat pysyivät puhtaalle iholle laitettuna helposti koko päivän, ei tarvinnut varoa. Nopealla googlaamisella en nyt löydä linkkiä, mutta pakkauksessa oli monen kokoisia blingejä, olisko suurimman halkasija ollut sentin luokkaa.

Minulle sukunimen harvinaisuus on osaltaan tärkeä asia. Nykyistä sukunimeäni on Suomessa 14, kaikki siis samaa sukua. Olen aikoja sitten päättänyt, etten koskaan nimeäni vaihda, mutta nyt kuitenkin olen hieman kahden vaiheilla. Avokin sukunimeä on suomessa 162, eli sekään ei kovin yleinen ole. Olen sen verran vanhanaikainen, että haluaisin muuttaa nimen, mutta kun tuo nykyinen on niin oma ja kiva. Kaimaa ei ole nyt, eikä tietääkseni olisi uudellakaan sukunimellä. Pohdin nimiasiaa avokille ja se totes, että kyllä sä nimen vaihdat, et vaan tiedä sitä vielä. Onneksi on aikaa miettiä. (: