Zita

Meillä lukee toistemme nimet ja päivämäärä, jona mies kosi.

Hääpäivänä minä oon 23 vuotta, sulhanen 24.

Me ollaan varattu Hima & Sali helmikuulle 2014. Halutaan pitää häät pääkaupunkiseudulla mahdollisimman pienellä budjetilla, mutta ei kuitenkaan missään työvöentalo-tyyppisessä paikassa. Kriteereinä oli edukkuuden lisäksi se, että kaikki vieraat (n.100) mahtuvat samaan isoon tilaan ja hyvät kulkuyhteydet. Omien juomien tuominen olis ollu plussa, mutta se ei nyt täyty. Paikka miellytää omaa silmää, eikä vaadi paljon koristeluja ollakseen juhlava. Tähän mennessä kaikki kommunikointi on sujunut erittäin hyvin, palvelu on joustavaa ja nopeaa. Lisäksi tarjoilijat voivat kuulemma auttaa kattamisen lisäksi esim. paikkakorttien asettelussa. Fiilis paikasta on tosi hyvä, toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin yhtä jouhevasti. Voin lähettää hintatietoja yksärillä, mikäli kiinnostaa.

Hääpäivän päättäminen lähti siitä, ettei kumpikaan halunnut kesähäitä. Valittiin helmikuu vuodelta 2014, koska ensi vuodelle ei olisi ehtinyt. Pyydettiin tarjouksia, joiden perusteella hääpäiväksi valikoitui 15.02.2014. Ystävänpäivän läheisyys ei itseä häiritse, sitä kun ei ole tullut vietettyä, koska silloin on miekkosen syntymäpäivä. Saapahan vietettyä synttärit sitten samalla.

Täältäkin löytyy isin tyttö, eli isä saattaa puoliväliin ja sulkku tulee vastaan. Vain yksissä häissä, joissa olen ollut vieraana morsian on tullut yksin alttarille, kaikissa muissa isän kanssa.

Pyysin kaasoksi siskoni. Ystävistä valitseminen tuntui liian vaikealta, eikä heitä kaikkia voi pyytää. Loppujen lopuksi siskoni tuntee minut parhaiten ja uskaltaa antaa suoraa palautetta, jos ja kun keksin muka-hirveän-hyviä ideoita.

Mulla on kihla tasan 17, vihki tullee 17+ tai 17,5 leveyden takia. Ukolla taitaa kihla olla 19.

Mun kihla ostettiin täältä. Sormus itsessään on tehty kauniisti, mitä nyt istutusosan juotossaumat vähän näkyvät (toisaalta kultaseppäopiskelijana katson tuota eri tavalla kuin muut...). Palvelu oli hyvää ja hintataso erittäin kilpailukykyinen. Iso miinus kuitenkin tulee kaiverruksesta, vaikka seppä sen käsin tekikin. Kaiverrushan pitäisi tehdä kaivertimella, mutta tämäpä on tehty poralla! Kaiverrus on välttävä, ja se meneekin uusittavaksi asiansa osaavalle kaivertajalle.

Mulla on kihlassa 5x0.05ct, eli yht, 0,25ct. Vihkin alustava suunnitelma vasta päässä, eli kiviä ei oo lyöty lukkoon.

Perus pikaliima ei välttämätää pidä kovin hyvin, ite suosittelen kovasti kakskomponenttiliimaa. Tää on kyllä hyvä idea, vois itekin kehitellä jotain kahvipaketeista kun niitä kuitenki kertyy helposti.

Meille tulee kans karkkibuffa. Säästyy askartelulta, ja silti on vieraille namia. Paikkakortit kyllä tulee, mutta ne todnäk askartelen kierrätysmateriaaleista, eli rahaa säästyy. Pöytiin tulee varmaan parit tuikut, ei paljon muuta koristetta. Mutta hullukshan siinä tulee, jos noin yleensäkin yrittää saada häihinsä kaiken, mistä täällä puhutaan. Valitsee parhaat ideat päältä.

Meillä mies maksoi kihlat, muista vaihtoehdoista se ei edes suostunut keskustelemaan.

Puku lähti tänään mukaan!

Omalla kohdalla aikataulutus ei ole vielä ajankohtaista, mutta kirjoitampa silti mietteeni. Itse en haluaisi, että sulhanen näkee minut pukuineni ennen vihkimistä, ja toisaalta en halua odottuttaa vieraita. Tuli mieleen, että jos kuvia otetaan esim. koekampauspäivänä, niin miksi vihkimisen jälkeinen kuvaussessio pitäisi olla hääpäivänä? Voisiko se olla myöhemmin? Itseä kyllä houkuttaa tämä vaihtoehto. Onhan tossa muutama muuttuja, millaisen kampauksen ja meikin haluaa. Mulla vanhojen kampaus kesti aikoinaan kolme päivää aivan hyvin, vaikka yöt hieroin päätä tyynyyn. Meikistä tullee yksinkertainen, saatan jopa tehdä sen itse.

Blingeiksi voin suositella aurinkolasien/kännykän jne koristeluun tarkoitettuja timanttitarroja. Isäni löysi omani motonetista tai vastaavasta autotarvikekaupasta. Liima ei mulla aiheuttanut mitään näppyjä iholle ja tarrat pysyivät puhtaalle iholle laitettuna helposti koko päivän, ei tarvinnut varoa. Nopealla googlaamisella en nyt löydä linkkiä, mutta pakkauksessa oli monen kokoisia blingejä, olisko suurimman halkasija ollut sentin luokkaa.

Minulle sukunimen harvinaisuus on osaltaan tärkeä asia. Nykyistä sukunimeäni on Suomessa 14, kaikki siis samaa sukua. Olen aikoja sitten päättänyt, etten koskaan nimeäni vaihda, mutta nyt kuitenkin olen hieman kahden vaiheilla. Avokin sukunimeä on suomessa 162, eli sekään ei kovin yleinen ole. Olen sen verran vanhanaikainen, että haluaisin muuttaa nimen, mutta kun tuo nykyinen on niin oma ja kiva. Kaimaa ei ole nyt, eikä tietääkseni olisi uudellakaan sukunimellä. Pohdin nimiasiaa avokille ja se totes, että kyllä sä nimen vaihdat, et vaan tiedä sitä vielä. Onneksi on aikaa miettiä. (: