wedsy

Mutta mikäpä on seuraava askel oikeaan suuntaan, jos löydän timantin, jolla HCA arvo on vaikkapa 1.3 ja timantin leikkaus on DOW:in mukaan Hearts & Arrows? Toisekseen mietin edelleenkin väriä ja puhtausluokitusta. Kihlassani kivet ovat H/Wesselton. Nyt mietinkin, uskallanko ottaa yhden sävyasteen lämpimämmän sävyisen timantin, vai pitäydynkö turvallisesti Wesseltonissa. Ja sitten ne sulkeumat. Kivi nyt ei mikään valtava ole, eikä SI1 pitäisi nähdä sulkeumia paljain silmin, mutta silti mietin, valitako kuitenkin VS2. Ja loppusissaan olisiko sittenkin viisaampaa hankkia timantti tällaisen merkittävän painorajan alapuolelta (esim. 0.65ct).

HCA-luku kuulostaa hyvältä. Hearts&Arrows ei tosiaan takaa mitään hionnan laadusta tai kiven symmetriasta, vaikka sitä sillä ainakin Suomessa näyttävästi markkinoidaan. H&A-kiviä on kaikkiin juniin. Oma kantani olisi, että hyvin voit ottaa yhden asteen (H->I) lämpimämmän. Jos kiikarissa oleva kivi on hionnaltaan hyvä, se luultavasti näyttää jopa valkoisemmalta kuin kihlan kivet.

SI1, myös SI2 -luokituksellisissa sulkeumat voivat olla paljain silmin nähtävissä, tai ei. Ainoa tapa selvittää tämä on kysyä sitä suoraan myyjältä, esim.; "Is the diamond eye clean viewing from 10 inches in all light conditions?" jolle merkittävä jatkokysymys lopullisesta istutustyypistä riippuen on; "Is it eyeclean only from face up position or from all angles?". Jopa VS2-kivissä saattavat tietyntyyppiset sulkeumat olla nähtävissä paljain silmin. Ihan relevantti kysymys siis oikeastaan aina

HCA on näppärä työkalu, jolla mitataan timantin leikkauskulmien suhteita, jotka viime kädessä ratkaisevat valon takaisinheijastuksen määrän. Valontaittumislaki, blaa-blaa-hifistelyä-blaa...  Pyöreän briljantin voi ostaa periaatteeessa näkemättäkin, jos GIA/AGS-paperit on saatavissa.

Noooo, näkemättä itse kiveä (tai kuvaa siitä) voi ostaa, mutta ihan pelkän GIAn todistuksen perusteella en itse ostaisi edes briljanttia. Mutta SAA ostaa, MONI ostaa, eikä siinä ole mitään väärää. Aika hankalaa ja työlästähän se olisi, jos ihan kaikkeen elämässä panostaisi aina 100%. Huonon timantin sijasta kannattaisi kuitenkin ennemmin ostaa paljon halvemmalla vaikka valkosafiiri  (joka on muuten oikeasti ihan hyvä vaihtoehto), koska sen saa PALJON halvemmalla ja fiilis on sama kuin keskiverrosti hiotussa timantissa.

 

Yleisenä nyrkkisääntönä aiheeseen vähän vihkiintyneemmillä foorumeillä on, että I-värin pitäisi olla vielä valkoinen useimpien silmiin. Esim. Tiffany tarjoaa vielä I-värisiä kiviä. Lisäksi timanttien värin ja puhtauden määrittelyhän tehdään ihmisvoimin vielä tänäkin päivänä mikä tarkoittaa karuimmillaan sitä, että huonona päivänä I/SI1-luokituksen saanut kivi olisi saattanut parempana päivänä saada H/VS2-luokituksen. 

...

Pariinkin kertaan Jenkeistä uusia leluja itselleni tilanneena: irtokivistä ei tietääkseni tarvitse maksaa tuota 2,5% tullia vaan pelkkä 24% arvonlisävero. Valmiista jalometallikoruista puolestaan pitää tuo 2,5% maksaa. (Suosittelen tosin lämpimästi soittamaan tulliin ja vielä tarkistamaan asian.  ) Ota huomioon, että toimituskulut ovat osa tullattavaa summaa. Sen takia JA ja WF olivat molemmat helppoja firmoja, kun toimitus on ilmainen.  Itse en ole Diamonds on Webiä käyttänyt, joten en voi sanoa ks. firmasta mitään rakentavaa.

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta olen ymmärtänyt että Tiffanylla on in house grading, eli heidän myymänsä I ei ole GIAn I. Tiffany pohjaa lähinnä väri- ja hiontaluokkaan markkinointinsa, kivet eivät ole niitä ideaaleimpia hionnaltaan. Tiffanyn väriskaala on kuitenkin huhujen mukaan hiukan GIA:ta tiukempi, eli TIffanyn luokittelema I saattaisi GIAlla käytettynä tulla takaisin H:na. Se ei toki poista sitä että I on täysin hyväksyttävä ja hyvä väri, mutta minusta ihan mikä tahansa väri D-Z on kiva, kunhan korun muotokieli ja muut timantit on soinnutettu yhteensopiviksi. Keltaisuutta/harmautta/ruskeutta voi myös valita korostaa (esim. champagne/chocolate-kivinä Suomessakin markkinoitavat).

Irtotimantista maksettava alv. prosentti on juurikin tuo 24% ja komppaan muutakin sessanin kertomaa tullauksesta. Tosin JA ja WF ovat takuulla lisänneet postikulujen osuuden prosentteina tuotteidensa hintaan, ihan niinkuin muutkin "postikulutonta" tarjoavat 

 

Tämä linkki on ihan hyvä esimerkki kivimateriaalin värin vaikutuksesta ja tämä puolestaan hionnan merkityksestä.

..ja sessanin linkkaaman herrasmiehen firma Good Old Gold on myös ihan varteenotettava vaihtoehto irtokiven etsijöille, vaikkei yhtä yleisesti tunnettu olekaan kuin esim. James Allen tai Whiteflash. Luotettu ja hurahtaneiden harrastajien suosima, koska palvelun henkilökohtaisuus ja tuotteiden laatu on tasaisesti ihan ensiluokkaista. Sellainen turvallisuudentunnetta tuottava ostospaikka. Jonathanin inventaarioon ottamista kivistä ei paljoa tarvitse pohtia, mikä nyt olisi "riittävän hyvä", kun kaikki on jo valmiiksi tiukan seulan läpäissyttä kamaa tarkkoine tietoineen. Kuvia tai lukemia ei tarvitse erikseen mankua vaan kaikki on selkeästi esillä. Allekirjoittaneen luottopaikka.

Ja nuo sessanin linkkaamat opetusvideot, ne on hyviä, vaikka ostokset päätyisikin tekemään muualle!

wedsy ja Janique, olen itse useammankin kerran tilaillut koruja Jenkeistä, ja James Allenia ja etenkin Whiteflashia voin suositella hyvillä mielin. Timantin värin suhteen kannattaa harkita myös I ja J kiviä, sillä siinä säästää dollarin poikineen ja kivi on kuitenkin hyvin valkoinen, mikäli leikkaus on kunnossa (esim. AGS Ideal).

 

Itselläni riippuu kaulassa nytkin Whiteflashilta ostettu J/VS2 ns. superideal (ACA) briljantti ja vaikka jännitinkin väriä etukäteen ei harmita yhtään!! Täydellisen värinäön omaava poikaystävänikin on sitä mieltä, ettei tuota voi keltaiseksi sanoa millään tavoin ja väri näkyy vain kiven ollessa kulmassa (silloinkin väriä pitää osata erikseen katsoa).

Ja kaikenlisäksi moni jopa pitää hiukan lämpimämmän sävyisistä kivistä enemmän verrattuna D:hen! Asteikko ei ole siis väritön-vahva sävytys = paras-huonoin, vaan kyse on ihan mieltymyksistä. Hyvä hionta ja suhteellisen pieni koko (< 1ct) antavat paljon myös anteeksi sävyä. Tosiaan kuten sessan sanoi, monen hyvin hiotun J:n lämpöisyys on havaittavissa vain sivusta tai alhaalta katsottaessa, ei niinkään istutettuna. Lisäksi jos harkitsee esim. tynnyri-istutusta, on värissä helppo joustaa kun kiveä ei tule istutettuna enää koskaan katsottua sivuprofiilista

Väittäisin kuitenkin että taviskin erottaa sävyeron J:n ja vaikka G:n (alempi TW-luokan värisävyistä) jos vertaa kahta istutettua timanttia vierekkäin. Sivukivet ja/tai vihkin ja kihlan muut kivet kannattaa suhteuttaa toisiinsa niin ettei sävyeroa tulisi paria astetta enempää (D-Z).

Onko sinulla sessan laittaa meille kuvaa riipuksestasi, se olisi varmaan hyödyllinen osoittamaan kuinka valkoinen J:kin vielä on, kun hionta on loistoluokkaa (Whiteflashin ns. ACA-kivet eli A Cut Abovet on ihan loistava esimerkki aidosti hyvistä hionnoista)? Plus kaikkea kiiluvaa on tietysti aina kiva ihailla.. 

 

 

Teetän kaksi sormusta hyväksikäyttäen omaa valkokultaa. Toiseen sormuksen tulee 0.5 ct cushion-hiottu timantti ja toiseen 6 kpl pieniä briljantteja hierrettynä runkoon. Sormukset on suunniteltu sopimaan saumattomasti yhteen. Hintaa tulee n. 2500 €.

 

Vau, todella huokea hinta tuolla keskuskiven koolla. Missä päin olet sormusta teettämässä ja minkälainen cushion-hiontatyyppi sinulle on tulossa? Harkitsin itsekin alunperin cushionia, mutta päädyinkin sitten toisenlaiseen.

 

Teetin sormukset Turussa ja lopputulos on juuri toivotunlainen . Kivi on 0.5 ct F/VS2 ja kiven mitat ovat 4.53 x 4.41 x 2.95.

 

Oo, kuulostaa spekseiltään hyvin samanlaiselta mitä minäkin haikailin. Kuvia, joohan? Paljon?    Hiontatyypillä tarkoitin kysyä, että onko fasettimuoto esim. cushion modified brilliant? 

Mitä tuossa nyt olen haeskellut timantteja, on vähimmäishakuvaihtoehdoiksi valikoitunut 0.7 karaatin lisäksi väriksi Wesselton (kuten kihlassanikin), hionnaksi VG ja puhtausluokitukseksi SI1. Jossain vaiheessa pitäisi vain metsästää timantti, jolla on paras hinta-laatusuhde, ja mielellään myös minimivaatimustason ylittävä.

Hionta on ihan ehdottomasti tärkein ominaisuus, väri tai puhtaus (tai edes koko) ei määritä timantin loistavuutta ja presenssiä siinä määrin kuin hionnan laatu. Vähän niinkuin asunnonvälittäjät hokevat "location, location, location!" kannattaa timantinmetsästyksessä hokea väsymättä itselleen "cut, cut, cut!"   GIAn very good ei yksinkertaisesti teknisesti katsoen ole oikein minkäänlainen vaikka "very goodilta" kuulostaakin, ei edes se GIA excellent ole tae hyvästä loistosta ja tulesta - kuten aiemmin jo viittasin GIAn exexex-kivistä mainitessani. GIAn luokittelemissa pitäytyisin siis itse ihan ehdottomasti vain ja ainoastaan niissä kolmen excellentin kivissä, ja sellaista ostaessa laskisin HCA -arvon (löydät taulukon googlettamalla, johon syötät timantista saatavilla olevat tarkemmat tiedot) ja pyytäisin ehdottomasti nähdä ASET ja IdealScope -kuvat (näiden lukemisesta löydät helposti useampia opastusvideoita ja -saitteja).

Parin kolmen tunnin nettiopiskelulla oppii ymmärtämään ainakin pintapuolisesti kaikkien noiden mainitsemieni hilavitkuttimien toimintaperiaatteen ja merkityksen kiveä valitessa. Monen tuhannen euron (ja mittaamattoman tunnearvon) ostos on mielestäni sellainen, johon kannattaa mahdollisuuksien salliessa käyttää hiukan aikaa. Ylläolevaan autoheittoon verraten, kovin moni tuskin käyttäisi samaa summaa koslaan, jonka toiminnasta ei olisi mitään tietoa, mutta "se on aito auto"..

Hionnan merkitystä on hankala uskoa näkemättä itse omin silmin kahta erilaista hionnan tasoa edustavaa kiveä edessään. Esimerkkinä mainitsisin kuitenkin sen, että parempi hionta saa kiven näyttämään a)jopa useita asteita valkeammalta b)suuremmalta, verrattuna samankokoiseen ja samansävyiseen huonompihiontaiseen kiveen. Psykologiset karaatirajat on toki usein tiukassa, mutta mieluummin tiputtaisin karaatipainoa kuin hionnanlaatua. 0,6ct kivi on ihan mielettömän kaunis, mutta näyttää myös aidosti paljon ISOMMALTA kuin 0,7ct jäätynyttä sylkeä muistuttava timantti, joka näyttää mahtavalta vain tietyissä valo-olosuhteissa (esim. kultaliikkeiden suorat kiilamaiset spottivalot). 

Onnea ja rohkeutta etsintään, pukkaa vähän paasausvaihe päälle, mutta kun asia on lähellä sydäntä niin jälki on näköjään tällaista.  Nostan kuitenkin hattua, että olet lähtenyt etsimään kiveä oma-aloitteisesti!

Mainitsemasi firmat ovat tuttuja, mutta minulla ei ole niistä omakohtaisia ostokokemuksia. Whiteflash, James Allen ja High Performance Diamonds ovat paikkoja joita uskallan muiden kokemuksien pohjalta suositella luotettavina isoina toimittajina, ja joilla on vankka perusvalikoima pyöreissä briljanttihionnoissa. Luotettavia ja varteenotettavia vaihtoehtoja on näiden lisäksi monia, mutta näin nopeana ehdotuksena jos haluat vilkaista

Havainnesormuksien perusteella kallistun edelleen vahvasti solitairen puoleen. Se on klassinen ja siro, ja molemmat sormukset erottuvat omina yksilöinään. Tuohon on myös helppo lisätä kihlan kaltaisia sormuksia lisää ja koota erilaisia yhdistelmiä, jostulevaisuudessa haluaa kasvattaa kokoelmaa vaikka lasten tai muiden yhteisten saavutusten myötä 

Timanttia ostaessa kannatan tutustumaan ainakin HCA:n (Holloway Cut Advisor), ASET- ja IdealScope-kuvien hyödyntämiseen, sekä yleisiin asioihin kuten miten hionta, väri ja erilaiset puhtausluokitukset oikeasti vaikuttavat kiven suorituskykyyn. Lisäksi tietysti kannattaa tarkastella oman budjetin rajoissa, että kuinka herkkä on värin ja puhtausluokan kanssa. Suomalaiset kauppiaat helposti esittävät tämänkin asian niin kovin yksioikoisesti, esim. Top Wesselton (F-G) ja VS2 ovat hyvät ja kaikki alle tai yli liikaa tai liian vähän. Esim. hionnan laatu vaikuttaa kuitenkin värin näkyvyyteen, ja jokaisella on omia mieltymyksiä ja/tai "herkkyyksiä" sävyjen suhteen.

Suunnitelma GIAn kivestä kuulostaa hyvältä. Pitäydy GIAn tai AGSn luokittelemissa kivissä, hiukan jopa tekisi mieli suositella luottamaan enemmän jälkimmäiseen, sillä se on vielä GIAakin ankarampi esim. hionnan (tärkein huomioitava ominaisuus!!) luokittelussa. GIA exexex-kivi voi olla "suoritustehoiltaan" huonoa keskitasoa, vaikka onkin ansainnut GIAn luokitusjärjestelmän korkeimman arvion. Hionta vaikuttaa värin ja epäpuhtauksien näkyvyyteen, sekä vaikutelmaan kiven koosta.

Mutta asioihin huolellisesti paneutumalla voi mielestäni luottavaisesti tehdä ostoksia netissä, yleensä kivestä on saatavilla paljon enemmän tietoa (ja rehellistä sellaista) kuin täkäläisissä liikkeissä kiveä omin silmin tarkastellessa. Hirvittää, kuinka vähäisillä tiedoilla ihmiset tavallisesti timantteja ostavat - ja lähinnä tarkoitan tässä näitä paikallisesti kivijalkaliikkeistä ostettuja kiviä. Karaatipaino X, TW/VS GIA exexex kun ei kerro oikeasti MITÄÄN kiven ominaisuuksista, laadusta ja arvosta. Ero hyvin ja huonon hiotussa kivessä on kaikin tavoin kuin yö ja päivä. Pelkkä hionnan laadun ero saattaa nostaa kiven arvoa helposti 200%, joten en toisaalta ihmettele että kauppias ei ole kiinnostunut tavallista asiakasta sivistämään tällaisista pikku jutuista 

En löytänyt pikaisella haulla n. 2000 dollarin budjetilla yhtään >0.65ct briljanttihiontaista  >H/VS2 kiveä jota olisin tähän heti voinut suositella kurkkaamaan. Käyttämäni hakukone kattaa useimmat isot tekijät ja n. puoli miljoonaa timanttia. Oliko sinulla joku timsku jo kiikarissa? 

Allekirjoittanut miettii hiki hatussa, ottaako rivarinsa rinnalle solitairen, vaiko trilogyn. Kihla itsessään on jo hyvinkin näyttävä 7x0,10ct timanttirivillään, joten kihlan rinnalla ylpeänä seisovaa vihkiä tuskin löytyy valmismallistoista, ei ainakaan vielä ole kävellyt vastaan. Nyt siis vaihtoehtona on 0,70ct solitaire tai 0,50ct + 2x0,10ct trilogy. Istutuksen tyveen tullaan upottamaan yksityiskohdaksi vielä muutama 0,01ct kivi. Kumpaan ikään päädynkään, kultasepän mukaan hinta keinuu siellä 2000 euron tietämillä, kun kulta löytyy jo omasta takaa. Hintaan on laskettu mukaan omatoimisesti hankitut timantit. Kun vain saisi päätöksen tehtyä ja pääsisi pian suunnittelupalaveriin

Ihan täysin subjektiivinen mielipide, mutta itse valitsisin noista vaihtoehdoista sen .7 solitairen. Näkemättä mitään kuvia, niin mieltäisin että se erottuisi kauniimmin tuosta rivarikihlasta kuin trilogy, kun kihlan kivet ovat kuitenkin jo suhteellisen isot. Trilogy saattaa saada yhdistelmän näyttämään vain kasalta kiviä, jos se ei erotu tarpeeksi kihlan .1 kivistä.

Teetin itse myös vihkini, mutta koin että ketjuliikkeissä sovittelemalla sai hyvin kuvaa siitä, millaisista asioista rungoissa ja istutuksissa piti ja mikä oli ihan nounou. Myös kivien kokoa pystyi vähän mallailemaan. Vaikkevat kaikki .7 kivet tietysti olekaan samankokoisia niin jotain kuvaa saisit varmasti käymällä sovittelemassa tuon kokoluokan valmismalleja. Itse en ainakaan olisi uskaltanut tehdä tilausta rungosta sivukivineen tai ostaa timantteja, jos en olisi päässyt sovittelemaan jotain suuntaa antavaa etukäteen.

2000€ solitairen työn osuus ja 0.7ct timantti? Kuulostaa melkein liian hyvältä.. Onko tekijä mahdollisesti joku tuttu kultaseppä? Kerroit että hankit kiven/kivet itse, oletko ostamassa ne jenkeistä? Onko sinulla jokin vakikauppias vai teetkö tilausta ensimmäistä kertaa? 

Isken näin heti kiinni, mutta on vaan niin kiva kohdata joku toinenkin teettämisestä kiinnostunut joka hankkii itse timantit 

Teetän kaksi sormusta hyväksikäyttäen omaa valkokultaa. Toiseen sormuksen tulee 0.5 ct cushion-hiottu timantti ja toiseen 6 kpl pieniä briljantteja hierrettynä runkoon. Sormukset on suunniteltu sopimaan saumattomasti yhteen. Hintaa tulee n. 2500 €.

Vau, todella huokea hinta tuolla keskuskiven koolla. Missä päin olet sormusta teettämässä ja minkälainen cushion-hiontatyyppi sinulle on tulossa? Harkitsin itsekin alunperin cushionia, mutta päädyinkin sitten toisenlaiseen.

Hei Sigli, googlettaminen tuottaa tulokseksi useammankin kultasepän yhteystiedot Kajaanista tai lähialueilta - kysele asiaa alustavasti vaikka sähköpostilla, hintatietojen ja sähköpostittelun tuoman fiiliksen mukaan voi sitten käydä näyttäytymässä vaikka vain parissa paikassa?

Okei, no tämä liikkeen välikätisyys selittää helposti tuon hurjan hinnan. Siihenkään en oikein usko, että 0,1ct kiveä olisit saamassa 60 eurolla, koska se taas on jo halpa hinta tuolle koolle. Hinnat timanteissa kun nousevat suht rajusti karaatimäärän kasvaessa. Mikäli haluat huokeamman vaihtoehdon, sepällä käyttäminen on hyvä idea. Tällöin pääsisit myös juttelemaan toiveistasi ja erilaisista toteuttamismahdollisuuksista suoraan tekijän kanssa. Liikkeiden työntekijöiden ymmärrystaso materiaaleista ja valmistustavoista on lähes poikkeuksetta ihan surullisen huonoa, joten en koe että välikädestä olisi tässä kohtaa mitään hyötyä - pikemminkin se hidastaa prosessia ja tuo lisäkuluja katteiden muodossa.

Siis pelkkä 0.01ct timantti on 60€, vai kuuluiko siihen se itse istutustyön osuus jo mukaan? Pelkälle kivelle hinta kuulostaa kalliihkolta. Ammattilaiset voisivat osata ottaa tarkemmin kantaa, tosin en tiedä onko toisten hintojen kommentoiminen foorumilla edes sallittua ammattilaisnimikkeellä kulkeville..?

edit. Äh, nyt kun luin viestisi vielä tarkemmin niin tajusin ettet välttämättä ollut edes kysymässä mielipiteitä hintaan, vaan vain kertomassa kokemuksestasi. Anteeksi jos tuppauduin turhaan pohtimaan hintatasoa. Kaunis ja mieluinen lopputuloshan se on pääasia!

Mulla on iso käsi, joten oli luontevaa hankkia myös iso sormus runko on 4 mm leveä valkokultainen, ja painaa rapeat 10 g kun käytettiin siihen kolmen vanhan perintösormuksen kullat. Keskuskivi on iso, ja ympärillä on sitten 10 kpl 0.3 karaatin timantteja upotettuna runkoon. 

Hetken jo mietin että no siinä kyllä on todella Näyttävä sormus isolla ännällä, kunnes kävin vilkaisemassa kuvaa. Kyseessä taitaa kuitenkin olla 0.03ct sivukivet 0.3 sijaan - ja siis ihan hyvä näin, sormuksesi on todella kaunis.    Eikä nuo 0.3ct sivukivetkään nyt ihan ennennäkemätöntä olisi, mutta suht vaatimattomiin suomalaisiin sormusstandardeihin verrattuna ehkä jo vähän "poikkeavaa" 

Rungoltaan kihla ja vihki ovat molemmat siroja 2mm ja 2,2mm- timskut kihlassa myös pieniä (0.02x5), vihkissä sitten vähän isompi jotakuinkin puolen karaatin keskuskivi ja pienemmät pavéistutuksessa rungossa. Tyylillisesti tykkään juuri tällaisista "kevyenoloisista" jokapäiväiseen käyttöön. Näyttävät cocktailsormukset on sitten erikseen.

Vaikka yleisesti ottaen vähän jalokivihaukka olenkin, niin täytyy kyllä kehua pactasuntservandan yhdistelmän kauneutta ja tyylikkyyttä! 

Pitsibolero ja -huntu ovat sen verran koristeelliset strasseineen, että ihan hurjasti ei varmaan tule koristauduttua koruilla. Suunnitelmissa on vasempaan ranteeseen joku blingbling-ranneke ja mahdollisesti helmikaulanauha.

En käytä arkena, tai oikeastaan juhlissakaan, tavallisesti kuin todella ohuita valkokultaisia kaula- ja ranneketjua, joten olen vähän hukassa tämän koristautumisen asteen kanssa. Sitä ei haluaisi olla överisti täynnä kaikkea, mutta toisaalta tykkään että morsiamelle sopii, jos on yksi tai kaksi näyttävää korua. Tykkäisin myös, että korut eivät olisi ihan hurjan halvanoloisia, kun kyseessä on kuitenkin (itselle) tärkeä ja arvokas juhla. Kaikki ns. morsiuskorut tuntuvat kuitenkin olevan ihan törkeän kalliita materiaaleista riippumatta - ne kököimmänkin oloiset lähtevät jostakin 70 eurosta, mikä tuntuu pukukorusta tosi paljolta.

Kihla on rodinoitu valkokultainen (18k), tuleva vihki platinaa. Kihla jää pois arkikäytöstä ja aikomus on käyttää sitä yksinään, jos on sellaista menoa että haluan varmistua ettei vihki vahingoitu. Miehellä on teräksinen sormus kihlana, joka vaihtuu rodinoimattomaan valkokultaiseen (18k) vihkiin. Tässä varmaan sama juttu kuin morsiamella, että vanha kihla on hyvä sitten ranta-, mökki-, remontti-, ym. päiviin, jos tuntuu siltä että jännittää uuden sormuksen puolesta

Samaa jäin pohtimaan kuin edellinen kommentoija..? Tuntuu näin äkkiseltään vähän hämmentävältä idealta.

Voiko kohtelias ihminen kieltää toista kosimasta, vaikkei sitä hääjuhlaansa "rikastuttamaan" toivoisikaan? Minä en varmaan pystyisi. 

Koska mainitsit, että suomalaisuus ja ekologisuus ovat tärkeitä meriittejä, kehottaisin näiden isojen nimekkäiden valmistajien lisäksi kääntymään ehdottomasti myös pienempien yrittäjien puoleen. Suoraan kultaseppien kanssa keskustellessa saat varmasti kaikista eniten tietoa yleisesti tarkoitukseen sopivista, kestävistä materiaaleista ja runkomalleista, sekä eritellyn hinta-arvion (materiaali, työ).

Näissä sormusasioissa tuntuu olevan jokaisella ammattilaisella omat preferenssit ja totuudet siitä mikä on hyvää ja mikä huonoa, mutta 

koska vaikutat kirjoitustesi perusteella ihmiseltä jolla on kiinnostusta aiheeseen ja hyvää pää hartioilla, saat varmasti muodostettua oman mielipiteesi kiertelemällä ja keskustelemalla niin kultaseppien kuin isompien valmistajien jälleenmyyjien kanssa.

Oma kihlasormukseni on Tillanderin 18k valkokultainen 2mm rivisormus viidellä pienellä timantilla, ostovuosi 2011. Muutaman viikon käytön jälkeen kämmenpuolelle tuli hiukan muita isompi naarmu, jonka myötä rodinoinninalainen selvästi keltaisempi seos tuli esiin. Kaksi kuukautta käyttöönoton jälkeen 0.02ct timantteja otteessaan pitävät kruunuistutuskrappanat olivat nousseet koholle niin että ne tuntuivat selkeästi sormella olevan eri tavalla pystyssä kuin ennen. Vein sormuksen liikkeeseen, jossa se korjattiin - sen sijaan, että oltaisiin oltu kiinnostuneita selvittämään miten huoltoa tarvittiin näin nopeasti (olin silloinkin kuitenkin päätetyötä tekevä opiskelija ja ollut hyvin varovainen vaalimani korun kanssa) minua veloitettiin krappanoiden korjauksesta. Rungoltaan sormus on vielä näin kolmen vuoden jälkeen täysin ehjä ja moitteeton. (Toisaalta juuri tässä rungon vahvuudessa ja tuntumassa ero olikin huomattava halvempiin vaihtoehtoihin.)

Nyt vihkisormuksen kanssa päädyin minäkin platinaan, osaltaan juuri mainitsemistasi syistä. Suosittelisin kultaseppää jolla sen teetän, mutta työ on vielä kesken joten koen hassuksi suitsuttaa häntä nimeltämainiten ainakaan näin julkisesti - vaikkakin tähänastiset kokemukset viittaavatkin hyvään tulemaan.

Ylläoleva huomioonottaen monet ostavat sormuksensa Sandbergilta ja Tillanderilta ja ovat varmasti oikein tyytyväisiä ja saavat tottatosiaan hyvän, kestävän sormuksen. Kultasepällä teetetty sormus saattaa kuitenkin tulla usein halvemmaksi kuin sarjavalmisteinen, olla varmasti kotimaista tuotantoa ja esim. muutokset rungon koossa millimetrin kymmenyksillä ovat helposti toteutettavissa. Monet pienemmät yrittäjät tarjoavat ilman lisäkuluja vuosihuollon (puhdistus, kiillotus, kunnon tarkastus) ja ovat viime vuosien (lukuisten) kokemuksieni mukaan ylipäätään kiinnostuneempia asiakkaasta ja tuotteistaan vielä ostotapahtuman jälkeenkin.

Kiinnittäisin huomiota seosaineisiin ja rungon olemukseen (haluat sen tuntuvan jykevältä ja painavalta kokoonsa nähden - vertaile, niin huomaat eron!) kuten Tipzilla yllä jo kertoikin, sekä ehkä valmistustapaan. Useimmat sormukset valmistetaan valamalla, mutta vaihtoehtona on esim. vasarointi. Vasaroimalla tekeviä saa hakea jopa ns. "käsityöläiskultaseppien" joukosta, sillä suurin osa heistäkin valmistaa sormukset valamalla. 

Platinan kanssa olisin erityisen tarkka seosaineista, niiden suhteesta toisiinsa ja platinan määrään suhteessa valmistustapaan. Eri valmistustekniikoihin kun soveltuvat erilaiset seokset ja näillä on sitten vaikutusta lopputuotteen ominaisuuksiin. 

No alkaen siitä että tykkään näyttävyydestä sormuksissa ja olen hurjan kiinnostunut timanteista ylipäätään - siis kaikesta sellaisesta kuivasta teoriatiedosta ja historiasta. 

Timantti on klassinen vaihtoehto. Lisäksi se on optisilta ominaisuuksiltaan ja kestävyydessä vertaansa vailla.

Väritön timantti on vuosikymmeniä jokapäiväisessä käytössä oleviin sormuksiin helppo ja selkeä ratkaisu, sen kanssa ei tarvitse huolehtia oman maun muuttumisesta. Ihailen värillisillä timanteilla/muilla jalokivillä olevia kihloja/vihkejä ihan valtavasti, mutta omalle kohdalle se tuntuisi liian riskaabelilta vaihtoehdolta ottaen huomioon juuri tuon trendien/oman maun muuttumisen.

Et ole saanut ainakaan toistaiseksi vastausta ammattilaiselta, joten kerron näin maatiaisnäkökulmasta sen, miten olen itse asian ymmärtänyt. Joku ammattilainen tarkentanee/korjannee ehtiessään

Kulta materiaalina kuluu aina hankauksessa (toisin kuin esim. platina, jossa hyvillä seosaineilla ja korkealla puhtaudella valmistettuna rungon materiaali vain "siirtyy"), ovat sormukset sitten keskenään samaa tai eri seosta. Osa kultasepistä suosittelee valitsemaan vierekkäin pidettäviin sormuksiin samaa pitoisuutta eli molemmat esim. 585 (14k) tai 750 (18k), jolloin toinen sormus ei ole toista kovempi vaurioittaen näin muokkautuvampaa (pehmeämpää) kaveriaan.

Tätäkin tärkeämpää on kuitenkin se, että sormukset ovat oikeankokoiset, jolloin ne eivät heilu ja hankaa toisiaan vastaan ihan holtittomasti. Rungosta ulkonevissa istutuksissa, krassireunalla tai muilla koristeilla varustetussa tulee taas vastaan se, millainen kahden sormuksen yhtymäpinta on. Tällainen ulkoneva vihki kuluttaa sileää kihlaa tietysti rajummin.

Se, onko kaverukset kelta-, valko-, rosé-, puna- tai näiden välimuotoja ei kai sinänsä vaikuta niiden keskinäiseen suhteeseen. Esim. 14 karaattista keltakultaa voidaan valmistaa monenlaisilla seosaineilla ja niiden yhdistelmillä, joten variaatiota löytyy ihan hurjasti.

Olipas sekavaa. No, ehkä tämä tuo jonkun ammattilaisen paikalle valaisemaan asian oikeaa laitaa

Joo, komppaisin tässä kyllä edellistä?

Kihlasormusten poisjättäminen taas on asia erikseen, sitä harrastanee aika moni. Muistelisin että sormuspuolelta löytyi keskustelujakin aiheesta.

Ajattelen että selkeästi ilmaistu pukukoodi on vain helpotus vieraalle, sekä oman mielenrauhan turvaaja sillä ihmisillä on NIIN eri käsityksiä siitä kuinka häihin tulisi pukeutua. Tietysti jos asialla ei ole morsiusparille niin väliä, niin silloin voi jättää vieraiden oman harkinnan (ja mukavuudenhalun) varaan. Itse varmasti päädymme määrittelemään pukukoodin.

Runovessapaperia olin jo kovasti männä viikolla ostamassa 2014 häihimme, mutta mies ei antanut periksi. Ehkä ihan hyvä näin...

Ja mä kun haaveilen ihan oikein tosi perinteisestä mansikka- tai vadelmakermakakusta, täytyy toivoa ettei ainakaan ihan kaikilla vierailla ole tätä naikkareilla niin yleistä kermakakkuangstia ettei ihan mene päivä pilalle