wedsy

Sukulaiset ja ystävät mukaanlukien luku kasvaisi helposti noin yhdeksäänkymmeneen. Tämänhetkinen lempparimme juhlapaikaksi vetää max. 75 ja tällä määrällä ruokailu ja loppuillan tanssit lienee siis jo aika ahdasta menoa, joten pyrimme rajaamaan kutsuttavat n. seitsemäänkymmeneenviiteen, joista sitten realistisesti ajatellen paikalle tullee 60-70 vierasta. Karsinta tapahtuu toivottavasti jotenkuten sujuvasti niistä sukulaisista, joiden nimeä/naamaa kumpikaan ei ihan tarkalleenottaen muista

Vieraita 70, budjetti tällä hetkellä noin 9500€, varauduttu siihen että maksimissaan nousisi 10 000€. Isoimman siivun ahmaisee juhlapaikan vuokra ruokineen, n. 4300€. Sormuksista ja bändistä en ole valmis tinkimään, kaikki muu yritetään mennä halvimman kautta. Esim. pukua metsästän ensisijaisesti käytettynä/alelaarista. Häämatkaa ei tähän vielä kuulu, sen toivomme pystyvämme kuittaamaan häälahjarahoilla. Rahanmeno hirvittää ihan törkeästi, ennen asiaan paneutumista toivoimme pärjäävämme 5000€ budjetilla :/

Mitään poppaslukuja ei hääpäivän päivämäärään liity, niinkuin ei myöskään aikoinaan kihlauspäivämäärään (jollaista ei oikeastaan virallisesti edes ole..).

Kuulostaa hurjan neuroottiselta näin äkkiseltään. Kaikki riippuu kai kuitenkin niin kovin paljon siitäkin, että millaista parisuhdetta/avioliittoa hakee. Jossain kontekstissa voin kuvitella tällaisten sääntöjen jopa pelittävän, mutta se vaatii varmaan myös sen että toinen osapuoli on suunnilleen perillä siitä missä mennään.

Tällä hetkellä vasta miehen kanssa näistä jutellaan.

Onko Näsirinteellä juhlineilla ollut Ikkunasalissa musiikkiesityksiä? Onko mahtunut tanssimaan lisäksi? Entä löytyykö kesän 2014 morsioita? Oli ainakin buukattu jo kesä-elokuu ajalta täyteen... :/

Oma Tillanderin simppeli valkokultainen rivari 500€ ja miehen teräksinen flakka Ilkka Marttiini 100€. Näissä mukana jonkin verran alennusta, jonka lisäksi saatiin käsin- ja konekaiverrus (teräksiseen ei ollut mahdollista saada käsinkaiverrusta ) ilman lisäkulua. Miehelle tarkoitus ostaa uusi arvokkaampi sormus sitten (joskus hamassa tulevaisuudessa) naimisiin mennessä, tämä saa nyt olla harjoituskappale..

Molempien perheille kävimme kertomassa kasvokkain saatuamme sormukset sormiimme. Muiden kanssa olemme toimineet lähinnä niin, että huomaavat jos ovat huomatakseen. (Seurustelua takana jo 7 vuotta, asuttu yhdessä pitkään, sekä häihin monta vuotta = emme koe tätä mitenkään järisyttäväksi uutiseksi.) Osa onkin sitten loukkaantunut huomattuaan sormukset ja kerrottuamme että tapahtuneesta on aikaa muutama kk "eikä heille kerrottu mitään". Tätä emme olleet osanneet odottaa..

Kihlajaiskuvassa kävimme n. 3kk kihlautumisen jälkeen samalla kun otettiin muita virallisia potretteja. Lopulliset versiot ovat vasta valmistumassa, mutta vedosten perusteella olen tosi iloinen että päätettiin otattaa nämä. Pysyvä muisto, ja hyvä tilaisuus saada edustavia kuvia (varsinkin kun luvattiin photoshopata ) meistä kahdesta, näitä kehtaa laittaa esille kotiinsa. Myös anopit, äiteet ja muut mummut on olleet innokkaina tulevista kuvista. Kuvia kaipaavat siis saavat sellaisen, muuten emme ole näitä ympäriinsä lähettämässä. Hinnakas operaatio laadukkaalla kuvaajalla (130e+kuvatilaukset), mutta kannattaa. Häihin kun on aikaa vielä monen monta vuotta, joten nämä kihlakuvat säilyvät "edustuspotretteinamme" pitkään ja toki vielä vihkikuvienkin jälkeen..

Maksoimme toistemme kihlat. Tuntui jotenkin.. romanttisemmalta, toimia näin verrattuna toiseen vaihtoehtoon, joka olisi ollut puolittaa lasku tasan. Timanttien vuoksi oma valkokultainen kihlani oli n. 5 kertaa kalliimpi kuin miehen terässormus, joten tähän maksutapaan oli siksikin helppo suostua