Kayleigh

Morsian
  • Content count

    74
  • Joined

  • Last visited

About Kayleigh

  • Rank
    Juniori

Profile Information

  • Gender
    Female
  1. ^ ikisinkku, meidän tapauksessa tehtiin ainakin niin, että kuuluttivat kirkossa vasta häiden jälkeisenä viikonloppuna. Näin ei ollut vaaraa, että joku tutuntutun serkku olisi sattunut istumaan kirkossa ja seuraavaksi kipittänyt kylälle toimimaan pikkulintuna. Asia kannattaa mainita samalla, kun käy kirkkkoherranvirastossa, varmasti suostuvat järjestelyyn.
  2. Tästä, ja "hiukset osittain auki" -ketjusta löytyi kuvat, jotka vahvisti päätöksen hääkampauksesta: päällä volyymiä, auki takaa & kiharoilla, plus hiuskoriste. Eikä ole tarvinnut kertaakaan katua.
  3. Tässä esimerkkiä valkoisesta hortensiasta: Kuva: Johan Hagström, 2012.
  4. Venetarvikkeita myyvissä liikkeissä ainakin on monesti sellaisia kelluvia avaimenperiä: pelastusrenkaita ja tietty muitakin teemaan sopivia. Voisikohan niitä hyödyntää mitenkään? Ja näköjään niitä myydään myös liikelahjoina: http://www.liikelahjatukku.com/tuotteet.html?id=5/13 ...Onkohan noi sopivankokoisia käyttötarkotukseen?
  5. ^ Hyviä juttuja jo mainitukin. Keväthäät on muuten siitä aika täydelliset, koska (ainakin viime) pääsiäisen tienoilla esim. Tiimari on täynnä kaikenlaista ihanaa limen-/ruohonvihreää tavaraa. Sain sieltä omiin häihin ostettua kynttilöitä ja samanvärisiä koristeita kutsukortteihin.
  6. Mies osti mulle Canonin digijärkkärin. Meinasin pudota tuolilta kun näin, mihin se oikein oli mennyt hassaamaan vaimonketaleen vuoksi! Itse en pystynyt häiden alla rahanpuutteessa hankkimaan sitä lahjaa, mitä olin suunnitellut, mutta tarkoitus olisi nyt alkaa säästämään.... Ja nyt!! Mieheni, jos oot sattunut näille sivuille, nyt on aika sulkea se ikkuna ja äkkiä!!! ... ....sellaiseen projektiin, kuin yksilöllisten korvamonitorien rahoittaminen. Mies on kuolannut sellasia jo vaikka kuinka pitkään ja pääsisivät varmasti heti keikkakäyttöön, jos saisi ne vain hankittua. Mallit joudutaan ottamaan luultavasti Helsingissä - ja on vielä epäselvää, keneen oikein pitää ottaa yhteyttä, jos sellaiset haluaa maksaa...toisaalta, haluaisin niin kovasti nähdä toisen ilmeen, kun avaisi pienen kuoren, jossa olisi itsetehty "lahjakortti".
  7. Kyllä luulisi, että satanen riittää...? Mulla oli hääpukuna aika perus- olkaimeton iltapuku, josta nipistettiin pois sekä pituutta helmasta, että leveyttä vyötäröltä. Ja vielä lopuksi selkäosan piiitkästä ylijäämänauhasta tehtiin pukuun halterneck -niskalenkki. Hintaa sille tuli kaikkinensa, Pohjanmaan juhlapukuliikkeen ompelijalla 75 euroa. Ei ollenkaan paha.
  8. Valittiin kyllä pitopalvelun pakettiin myös iltapala (broilerikiusausta, vihersalaattia ja pikkusuolakurkkuja), joka jätettiin lämpöpakeissa keittiön puolelle odottamaan, kunnes se nostettaisiin myöhemmin salin puolelle tarjolle. Tarkkaa aikaa en muista, olisiko ollut siinä yhdeksän korvilla.. Oltiin laskettu vähän yläkanttiin yöhön asti juhlivien lukumäärä ja kahdesta isosta vuoasta vain toisesta syötiin osa illan aikana. Seuraavana päivänä sitä kiusausta sitten kauhottiin jokaikiseen tupperiastiaan ja annettiin eteenpäin anoppilaan ja isovanhemmille, pakkaseen ja jääkaappiin, ettei vaan ehtisi mennä pilalle.
  9. Puissa muuten toimii hyvin led-koristevalotkin. Eivät osu silmään häiritsevästi päivällä, mutta esim. elokuun hämärtyvissä illoissa loistavat nätisti oksien seassa. Clas Ohlsonilla myytiin sellaista valosarjaa (väri: lämmin valkoinen, mutta löytyy myös eri väreissä), jossa oli pieniä pyöreitä lamppuja ja mukana myös pussillinen nipsuja, joilla sai johdon kiinnitettyä hyvin pienempiin oksiin. Loppujohdon kun vielä kiersi runkoa pitkin ja paristokotelon sai piilotettua jonkinnäköiseen sateensuojaan, oli lopputulos hyvinkin fiksu. Vieraat tuskin edes päivällä huomasivat koko koristelua - sitten kun alkoi ilta pimenemään, kipaisin napsauttamaan virran päälle. Toimi kyllä hyvin!
  10. Kyllä - nimenomaan! Tämä nyt on käytännössä sama asia eri sanoilla, mutta... On hyvä idea pyytää etukäteen listausta bändin repertuaarista, että selviää, ollaanko musiikin kanssa ollenkaan samoilla linjoilla. Mutta eri asia on vaatia täydellisiä settilistoja illaksi. Se tuskin palvelee edes juhlakansan tarkoitusta. Ammattitaitoinen bändi pystyy soittaessaan lukemaan yleisöä ja haistamaan oikean suunnan: Mikä saa ihmiset tanssimaan ja mikä ehdottomasti karkoittaa kaikki pöytiinsä. Parhaat fiiliksen nostattajat saatetaan sopia vasta lavalla, mikin ohi kuiskaten tai takahuoneessa. Tärkeää on löytää oikeanlaiset muusikot soittamaan oikeanlaista musiikkia - suurin osa toteuttaa mielellään toiveita lempikappaleista. Mutta joskus saattaa olla myös hyvä idea antaa muusikoille vapaat kädet.
  11. Nykyisessä paikassa olen nyt ollut reilun vuoden töissä: - työkaverit järjestivät keräyksen ja niillä varoilla polttarit, joiden yhteydessä antoivat itsetehdyn, puisen kolpakon (johon oli kolvattu nimikirjaimet ja pvm), hopearannekorun ja -kaulakorun + 100€ lahjakortin kauneushoitolaan. - esimies oli sumplinut työkavereiden vuoroja, jotta mahdollisimman moni pääsi juhlimaan - ja saapui myös itse paikalle. - odottamassa on lakisääteinen, 1 vrk palkallinen vapaa, jonka voi lunastaa myöhemmin. ...Nyt täytyy vain laskeskella, mikä määrä suklaajuustokakkua riittää kahvituksiin, jotta olisin korvannut edes murto-osan näiden ihmisten näkemästä vaivasta. Mies jätti työpaikallaan tarkoituksella mainitsematta koko asiasta. Kävimme viemässä loman aikana kakkua paikan päälle ja kovasti siellä ainakin onniteltiin sanallisesti, mikä onkin aivan tarpeeksi.
  12. Olin aina kuvitellut, että itse vihkikaava saisi herkistymään, varsinkin kysymykset, mutta loppujen lopuksi ne olikin ne pienet yksityiskohdat, jotka saivat palan kurkkuun. Jossain vaiheessa pihalla pidettävää vihkiseremoniaa, kuulin kuinka mieheni isoäiti niiskutti selkäni takana ja se sai myös omat silmäni kostumaan. Herkkää oli myös tilaisuudessa sulhasen minulle esittämä laulu. Mutta vasta onnittelujonossa jouduin pyyhkimään kunnolla silmäkulmia, kun kaikki jännitys purkautui onnenkyyneliin. Myös se, että näin appiukon ja langon pyyhkivän silmäkulmiaan tullessaan meitä halaamaan, laukaisi "dominoefektin"...
  13. Järjestimme miehen kanssa viime lauantaina juuri tällaiset yllärihäät. Kutsukortin mukaan kyse oli yhteisistä kolmekymppisistä - tarpeeksi uskottava tekosyy, jotta pystyimme vuokraamaan juhlatilan ja perustelemaan pitopalvelun, mutta välttämään liian tiukan pukukoodin. Loppujen lopuksi juhlapaikalla oli todella kirjavasti pukeutunutta väkeä, osalla oli farkut ja kauluspaita ja osalla puku. Mutta ehkä sekin jollain tavalla vapautti tunnelmaa kun jokainen sai valita itselleen mieluisimman juhlavaatetuksen. Pienelle porukalle oli pakko kertoa aikomuksista etukäteen: minun vanhempani saivat tietää ensimmäisenä, kun oltiin jo vuosia aiemmin sovittu, että he osallistuisivat kustannuksiin sitten kun päättäisimme pitää häät. Toisaalta sulhasen molemmille isoäideille (ainoat elossa olevat isovanhemmat) kerrottiin ihan jo heidän sydäntään ajatellen, ettei yllätys tulisi liian isona shokkina (positiivisena kuitenkin!). Sulhasen pitkäaikainen ystävä ja luottomies taas pyydettiin epäviralliseksi bestmaniksi, joka tilaisuudessa ojensi sormukset. Ja lopuksi vielä Espanjassa asuvalle kaveripariskunnalle oli pakko paljastaa aikomukset: sulhaselle oli todella tärkeää saada tämä ystävä paikalle, mutta jokin parempi syy lentolippujen varaamiselle oli pakko antaa, kuin "Meillä olis bileet, tuutteko?". Yksi tärkeä ystävä jäi tulematta juuri tämän takia, kun sanoi olevansa samana päivänä Tallinnassa ostamassa toiselle kaveripariskunnalle häätarpeita. Mies sitten hyvin vaikeana puhelimessa jatkoi "Yritä vielä katsoa sitä aikataulua, olis nimittäin tosi, tosi, tosi tärkeää, että olisit paikalla...". Vielä justiinsa ennen H-hetkeä saatiin yhteen Tampereelta matkustavaan pariskuntaan vauhtia, kun meinasivat vielä käydä vaihtamassa vaatteita kotona. Sulho äkkiä tekstasi heille "Tämä tieto on nyt ihan hys-hys, mutta jos se yhtään auttaa, niin sanon sen verran, että tämänpäiväinen tapahtuu vain kerran elämässä". Olivat kuulema autossa hetken miettineet viestin tarkoitusta ja kun se selvisi, olivat kaahanneet mieletöntä vauhtia juhlapaikalle. Onneksi ei osunut kameroita vastaan. Ehtivät lopulta juuri parkkeerata autonsa pihaan oikealla hetkellä, kun käännyimme ja aloitimme seremonian. Järjestelimme häitä sellaiset puoli vuotta ja uskomatonta kyllä, vältyimme suuremmilta lipsahduksilta. Pystyin vuorotyön arkivapailla tehdä ostoksia kaupungilla, käymään kirkkoherranvirastossa, kukkakaupassa ja kampaajalla ilman, että törmäsin keneenkään tuttuun. Anoppi sattumalta näki, kun mies haki pukuansa miesten pukuliikkeestä, mutta sen pystyi helposti perustelemaan sillä, että hän tarvitsi joka tapauksessa uuden puvun keikkakäyttöön ja juhlia varten. Muutaman kerran meinasimme puhua sivu suun, mutta ne onnistuimme paikkaamaan niin, ettei kukaan huomannut mistä oli kyse. Facebookin kanssa yritin olla tarkka niin, etten vahingossakaan mainitsisi esim.koemeikistä tai visiiteistä kultasepänliikkeeseen. Uskomatonta kyllä, yllätys pysyi yllätyksenä, jopa siihen saakka, kun pastori saapui hääpäivänä juhlapaikalle. Vieraat olivat kyllä kummeksuneet tutun pastorin läsnäoloa, mutta veikanneet hänen saapuneen paikalle joko kutsuttuna vieraana tai kuskanneen poikansa (myös puolituttu) vieraaksi... Ilmeisesti selvätkin merkit voidaan torjua mielestä, jos ei ollenkaan osata odottaa jotakin tapahtuvaksi. Jälkikäteen tuli vierailta oikeastaan vain hyvää palautetta: kaikki olivat kehuneet ilmapiiriä vapautuneeksi ja hyväntuuliseksi. Ja ihme kyllä, niitä odotettuja "Mä arvasin!!" -kommentteja ei kuulunut, monet ainakin väittivät yllätyksen tulleen aivan puun takaa.
  14. Herättiin kotona klo. 9 (miehellä oli herätyskello soimassa) ja toivoteltiin toisillemme hyvät huomenet avioparina, molemmilla hymy korvissa. Kun siitä päästiin ylös niin haettiin jääkaapista palat ylijäänyttä juustokakkua ja mentiin olohuoneeseen availemaan lahjoja. Klo. 11 korvilla appivanhemmat tuli autolla hakemaan juhlapaikalle siivoamaan ja siellä vierähti ainakin muutama tunti. Valokuvaaja oli ilmeisesti paiskinut töitä oikein urakalla ja ehti siivoustalkoiden aikana tuoda juhlapaikalle valmiin DVD:n valokuvista, joita sitten kotona kateltiin heti, kun ehdittiin. Muutamalle vieraalle vielä soitettiin ja kiitettiin viimeisestä...loppuilta meni pitkälti rääppiäisten muodossa ja muuten autuaan olon vallassa.
  15. Yllätti ehkä eniten se, miten sujuvasti kaikki järjestelyt eteni, vaikka yllätyshäiden valmisteluissa vain sulhanen pystyi auttamaan, kaasoa kun ei ollut ja oma äitikin asuu kaukana. Mutta vuorotyössä ne arkivapaat osoittautui todella käteviksi, kaupungilla ehti hoitaa paljon juoksevia asioita kun kaikki kaupat ja virastot oli auki ja vielä jäi jäljelle aikaa askarrella illalla kotona. Ja toisaalta myös stressittömyys. Molemmat yritettiin noudattaa sitä periaatetta, että jos jonkun palvelun voi varata heti, niin se varataan mieluiten mahdollisimman pian, jolloin on taas yksi asia pois vaivaamasta. Ja hyvin se periaate toimi, saatiin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta juuri ne henkilöt ja paikat varattua, mitä haaveiltiinkin.