Sartseli

Herättiin onnellisena. Aamiaisella odotti n. 15 häävierasta. Olisi ollut mukavaa olla kaksin. Eihän me mahduttu edes istumaan. Anoppi ja muut ihanat siivosivat hääpaikan, mutta meidän vastuulle jäi mm. loppujen juomien hakeminen talteen. Hommaa riitti muutenkin.. Muutaman tunnin raadannan jälkeen pääsimme vihdoin saunomaan. Saunaankin tosin tunkeutui häävieraita. En voi kuitenkaan valittaa, koska saimme sentään nauttia upeiden ystävien seurasta vielä häiden jälkeenkin.

Häät oli ja meni.. saappaanheitto onnistui mainiosti, koska emme jaksaneet sitä sittenkään suunnitella. Vieraat lähtivät omatoimisesti pihalle kumppareita viskomaan ja kivaa oli. Suosittelen!

Meillä luki suomalaisten kutsuissa näin...

"Heinäkuun seitsemäs kun koittaa

saa navetassa bändikin soittaa

Klo 15 me toisillemme tahdon sanomme

ja puolisoksi parhaan ystävän saamme

On vihkipaikkanamme ***:n pihamaa

siis sateensuojaa pilvisäällä mukaan ottakaa

Koska sulhanen ei ole turhan fiini,

jätä siis kaulasta turha kraka tai mirri

Ilmoittautuminen on suotavaa,

jotta osaamme varata tarpeeksi juotavaa"

Muille vieraille oli samansisältöinen kutsu, mutta kotipaikkamme murteella. Tekstin sisältö oli toistettu myös pienessä infossa, koska en luottanut oman runosuoneni selkeyteen. Lisäksi infossa oli kelle ja mihin mennessä ilmoittautuminen kannattaa tehdä.. Kaikki osasivat tulla oikeaan paikkaan ja varautuivat sateenvarjoilla..onneksi.

Meidän häät tulee olemaan äitini kotipaikkakunnalla - kuitenkin lähellä omaa kotipaikkakuntaani (sekä lentokenttää

Meille tulee siviilivihkiminen juhlapaikan pihalla. Mulle sisääntulobiisillä ei ole oikein väliä, joten pyysin pikku veikkaa soittamaan. Se otti samantien kitaran käteen ja rupesi soittamaan Andy McKeen "For my Father" -biisiä. Voin hyvinkin kuvitella astelevani iskän kainalossa tulevan mieheni luo rakkaan veikan soitellessa.

Meillä on siviilivihkiminen juhlapaikan pihalla, mutta oletin, että iskä saattaa mut. Onneksi tajusin sanoa hälle, että tulee mut sitten hakemaan ja kävellään yhdessä. Iskä saa sitten hetken aikaa vielä miettiä, oliko ainoan tyttären lupaaminen hyvä juttu vai ei. Me ei olla aina oltu kovin läheisiä, mutta rakkaan sulhon myötä iskän ja mun suhde on lämmentynyt. Tuntuu hyvältä tietää, että iskä käppäilee mun kanssa ihanan miehen luo, ja "luovuttaa" mut hyvillä mielin.

Meidän häät vajaan kuukauden päästä enkä ole vielä mitään kenkiä löytänyt. Taidan mennä vihkimiseen paljain jaloin ja sitten navetan vintillä sujauttaa vanhat tutut sandaalit jalkaan.. Onpas tylsää, kun ei mitään löydy lättäjalkoihini!

Meidän häihin tulee sulhasen toiveesta "Saappaanheiton häämaailmanmestaruuskilpailut" - kahdella kielellä. Toteutus on vielä hieman hakusessa, mutta ideana on, että meidän nimeämämme neljä joukkueenjohtajaa (1 morsiamen kaveri, 1 sulhasen kaveri, ja molemmilta yksi sukulainen) saavat tehtäväksi muodostaa joukkueen, jossa puolet ovat suomalaisia ja puolet sulhon kotimaasta - tässä vaiheessa joukkueet eivät tiedä tehtäväänsä.

Saappaanheittopaikalla kerrotaan säännöt ja miten pisteiden lasku tapahtuu. Joukkueet saavat pisteitä pitkistä heitoista sekä omalaatuisesta tyylistä. Muiden vieraiden joukosta valitaan kolme tuomaria antamaan "tyylipisteitä". Varsinaisten pisteiden sijaan he saavat näyttää joko "hapanta naamaa" tai "iloista naamaa". Hapannaamoiksi valitsimme sulhon, morsiamen sekä morsiamen isän irvistyskuvat ja iloisiksi naamoiksi samojen tyyppien "idiootti hymykuvat".

Itse hääpari toimii kilpailun järjestäjinä. Ennen juhlia ideaa täytyy kylläkin testata, jotta tiedetään, minkä kokoiset joukkueet kannattaa (ajan käytön kannalta) tehdä.

Minun sulho (toivottavasti) yllättyy siitä, miltä näytän hääpäivänä. Hääjuhlassa ajattelin laulaa hälle jotain, mutta kunnon yllätyksen se saa jo ennen häitä. Minun heppu on aika menevää tyyppiä ja haaveilee kaikesta hurjasta, joten vien hänet hyppäämään lentokoneesta - varjon kanssa tosin. Toivottavasti säilyy hengissä...

Tänään saatiin vihdoin kutsut valmiiksi ja postiin - vieläpä miehen aloitteesta! Tuli niin hyvä mieli, kun sulho lähti ostamaan puuttuvia papereita ja kotiin tullessa oli heti työntouhussa. On se niin söpö.

Pari painajaista oon jo nähnyt, mutta viime öisen muistan vielä..

Juhlapaikka oli vaihtunut meidän mökiksi, jossa vain kourallinen vieraita oli. Mitään valmisteluja ei oltu tietenkään tehty. Ihmettelin sulhon katoamista, mutta se taisikin olla saunomassa. Olin puku päällä ja kauhukseni huomasin, ettei naamalle ja tukalle oltu tehty mitään. Mut sitten kiidätettiin lähikylään, jossa kylän paras kampaaja laittoi mulle poninhännän ja lähetti hepalla takaisin mökille. En oo mikään hevostyttö, joten en unessakaan osannut käsitellä hepoa. Heppa näykki mua koko ajan.

Mökillä huomasin, että olin vieraisiin verrattuna ylipukeutunut. Hepo jatkoi näykkimistä, kun ei saanut porkkanaa... Eivätkä vieraat ei edes huomanneet, että tulin paikalle. Äitikin oli kiinnostunut enemmän puutarhahommista...

Minä maksoin miehen kihlan ja hän minun. Ei ollut onneksi kallis paukku. Vihkisormukset ovatkin minun isovanhempien perintöä. Pienennytyksen ja kaiverrukset taisin maksaa minä, mutta hintaa vihkisormuksille tulikin vain 70 euroa - tunnearvo valtava!

Me päädyttiin pienen kädenväännön jälkeen siihen, että minulle tulee yhdistelmänimi ja mies pitää omansa. Olisin mieluusti ollut vain Rouva K., mutta siinä tapauksessa mies haluaisi olla Herra S. Joten... Olemme sitten Herra K. ja Rouva S-K. ... menipä monimutkaiseksi..

Me ajateltiin karkkien sijaan laittaa lautasen viereen pieni nippu tuoreita yrttejä ja pari kotona kasvatettua chiliä. Saavat vieraat vähän makua elämään. Nippuihin sidotaan nätisti myös paikkakortit.

Lapsille jotain pientä kivaa, ehkä tikkarit.

Meille tulee Lionel Richien "Still in Love" bändin sovittamana versiona.

Aivan ihana kappale ja sanat osui nappiin!

Mies pilasi kosintayllätyksen sanomalla, ettei ollut löytänyt mulle sopivaa sormusta... pahus. Olisi se silti voinut vielä yllättää, mutta ISI meni pilaamaan yllärin! Tiesin, että mies kysyy isiltä kättä, koska se on mulle tärkeää. Isi sitten sanoi illalla ruokapöydässä, että oli vastannut myöntävästi suureen kysymykseen.. hassu isi..

Kosintapaikka oli kylläkin yllätys - ihana sellainen.

Inhoan shoppailua ja hääpukuostoksilla käynti stressasi kovasti. Kaikissa mekoissa (jotka oli kyllä ihan nättejä, ei vain mua varten) näytin ihan kamalalta.. Sitten löysin kaupan, jossa oli myynnissä vain yksi pitkä hääpuku. Sovitin, rakastuin ja sitten vasta kysyin hintaa.... 1290 €. Sentään tekevät puvun liikkeessä omien mittojen mukaiseksi. Onneksi äiti sanoi maksavansa, ja että ovat ajatelleet mekon maksavan noin tonnin.

Itse järkytyin hinnasta.. eihän mekon noin paljon pitäis maksaa..Päätin sitten, että maksan puvusta itse puolet. Onneksi kolttu on ajaton, laadukas ja semmoinen, jossa näytän kauniilta ja tunnen itseni kauniiksi! Ehkä sen voi säästää jälkipolville...

Alunperin ajateltiin hääpäiväksi 30.6.2012, mutta koska suurin osa kavereista ei olisi päässyt silloin Suomeen oli häät siirrettävä viikkoa myöhemmäksi eli 7.7.2012. Harmi, että päivä sattui olemaan niin suosittu, että vihkijän löytäminen oli hankalaa. Onneksi vihdoin tärppäsi ja saamme unelmiemme häät.

Nyt kun tarkemmin miettii, on hyvä, ettei häät ole lauantaina 30.6. Muuten jäisi Puisto Bluesit väliin!

Voin sanoa rakastuneeni jo kuukauden jälkeen tapaamisesta.. se tuntui oudolta, enkä oikein uskonut itsekään. Mies lähti Suomesta ja tilanne jäi avoimeksi.. silti juteltiin joka päivä tavallisista asioista ja toki niitä vaaleanpunaisia söpöily juttuja myös. Oli se aika selvää mulle, että haluan olla juuri tämän ihmisen kanssa, vaikka ei vielä virallisesti seurusteltukaan.

Meni melkein 2 kk siitä, kun hän lähti Suomesta. Lähdin sitten kyläilemään, jolloin hän sanoi, että hänen on pakko saada kutsua mua hänen naisekseen. Siinä samalla oli hyvä hetki puhua siitä, mitä toivomme suhteelta. Ollaan alusta asti oltu samoilla linjoilla.. molemmat haluaa naimisiin, saada lapsia, asua maalla ja nauttia elämästä.

Oltiin yli vuosi etäsuhteessa.. kun tuli aika, että minun piti muuttaa samaan maahan hänen kanssaan, hän yllätti ja kosi. Ensi kesänä häät. Silloin takana reilut 2 yhteistä vuotta.

Yhdessä asuessa on kyllä oppinut paljon toisesta. Hassua miten paljon sitä voikaan rakastaa, kun toinen paljastuu yhtä huonoksi häviäjäksi lautapeleissä. Kaksi huonoa häviäjää peleissä on varmasti kaksi voittajaa rakkaudessa - etenkin yhdessä!

Mies pyysi iskältä kättä ja kosi samana iltana, kun tulin töistä. Vaikka iskä oli samassa mökissä, ei kerrottu mitään, kun ei sormuksiakaan ollut vielä. Odoteltiin pari päivää, ennen kuin kerrottiin porukoille. Iskä oli tosi hyvillään meidän puolesta ja alkoi heti suunnittelemaan häitä. Äiti, tapansa mukaan ei oikein reagoinut. Halusi kuitenkin järkätä yllätys kihlajaisjuhlat.

Ei kerrottu kellekään ennen juhlia. Oli hauskaa nähdä ihmisten reaktiot.. Sukulaiset oli toooosi onnellisia ja hieman harmissaan, etteivät osanneet tuoda lahjaa. Osa kavereista oli aivan innoissaan. Harmiksi kuitenkin ne kaverit, joita eniten odotin juhliin ja joille halusin kertoa, eivät reagoineet mitenkään.

"Ahaa.." Toiselle sentään sanoin, että eikö muuta kommenttia tule.. Toisen asenne vain harmistutti.. Taisi olla sille kova pala, kun oma suhde ei ole parhaimmasta päästä.. :/ En oo hälle häistä sitten puhunutkaan..

Mä toivoin meidän häihin kukkia omasta pellosta ja metiköstä, joten miksei hääkimppukin voisi olla omasta takaa. Itse tekeminen on sitten eri juttu.. luulen, ettei mun taidot ja hermot riitä edes yksinkertaisimpaan kyhäelmään..

Ehkäpä kuitenkin päädyn siihen, että nappaan pari nättiä kukkasta äidin kukkapenkistä ja napsin koivunoksia. Niistä voi sitten sitoa pienen minivihdan. Koivu sopis muutenkin hyvin häiden teemaan.

Meillä on molemmilla keveät keltakultaiset kihlat. Miehen kotimaassa on tapana laittaa kihlasormus kaappiin ja vihkisormus oikeaan nimettömään. Me päätettiin kuitenkin, että kummallekin tulee vasempaan kaksi sormusta - molemmille samanlaiset. Katsotaan sitten mitä oikeaan nimettömään tulee.. ehkäpä tatskat..

Anna Puun Mestaripiirros on kyllä ihana! Harmi, ettei sulho pahemmin suomea ymmärrä, joten on pakko valita englanninkielinen biisi.

Me lauletaan usein yhdessä ja tykätään esiintyä. Ois kyl kiva yllättää mies laulamalla juuri hälle jotain. Tarkotus ois myös laulaa mun vanhemmille "kiitos-blues". Meidän pitäis tehdä itse sanat ja melodia, mutta bändin saa helposti soittamaan perus bluessia. Isi tykkäis varmasti.

Angus ja Julia Stonen "The Wedding Song" on yks hyvin varteenotettava vaihtoehto sitten solo biisiksi.. eiköhän jonkun kivan saa säestämään.

We are gonna build a life together

You and I for ever and ever

And we'll, we'll make babies on the beach

Under the stardust

And I'll hear your voice come through the door

A thousand times, maybe more

And I'll smile inside to know you're mine

Completely

Do you know how lovely you are?

In the starlight, in the starlight of my heart

Do you know how lovely you are?

In the moonlight, in the moonlight of my heart

We're gonna build a home together

You and I for ever and ever

And we'll, we'll make babies on a beach

Under the stardust

And I'll hear your voice come through the door

A thousand times, maybe more

And I'll smile inside to know you're mine

Completely

And I'll wind up every day

Thinking about the way you make me feel

When your lips touch my lips

And I'd crawl inside a cave

Or live somewhere strange

As long as I'm with you

I have got what I need

We are gonna build a life together

You and I for ever and ever

And we'll, we'll make babies on the beach

Under the stardust

And I'll hear your voice come through the door

A thousand times, maybe more

And I'll smile inside to know you're mine

Completely mine

Ei oo hölmö idea! Me ollaan ajateltu ihan samaa.

Ihana Itävaltalainen. <3