tylleröinen-88

Meillä oli sulhaspoikana miehen 6v kummipoika ja morsiustyttöinä hänen 5v siskonsa ja miehen siskon 5v tyttö. Tytöt ovat lähes parhaita kavereita, joten ei tarvinnut pelätä että ainakaan toisiaan ujostelisivat. Sulhaspoika seisoi bestmanin kanssa edessä ja morsiustytöt kävelivät minun ja isäni edellä kaasojen kanssa. Kaasoja oli myös kaksi, joten kumpikin nappasi kädestä yhtä morsiustyttöä. Toimi meillä tosi hyvin, kun kaasot "määräsivät tahdin" niin etteivät tytöt jääneet ihmettelemään käytävälle liian pitkäksi aikaa. Ja oli varmaan helpompi myös kävellä käytävää ihmisten edessä, kun oli aikuinen siinä vieressä. Oltiin etukäteen sovittu, että sitten kun lapsia alkaa kyllästyttää tai ujostuttaa, niin kipaisevat penkkiin vanhempiensa viereen istumaan, mutta eivät malttaneet vaan kaikki kolme seisoivat tosi hienosti ja nätisti alttarin vieressä edessä koko seremonian ajan, voi että olin ylpeä meidän morsiuslapsosista <3 Muuta tehtävää heillä ei ollut, sulhaspojalla tietysti sormustyynyn pitäminen ja tuominen meille oikeassa kohdassa. Onneksi sormukset oli hyvin solmittu kiinni tyynyyn

Me laitettiin leikkinurkkaus kahvion puolelle, mä halusin että lapset voi riehua siellä ilman, että häiritsee jos salissa on menossa puhe tai vastaava. Me ei mietitty hirveesti sitä lasten vahtimista, meinattiin itse asiassa eka hankkia sinne joku puolituttu lapsenvahtikin, mut lopulta päädyttiin siihen että jos vanhemmat lapsensa häihin tuo ni ovat niistä sen verran vastuussa että kattovat ite perään. Ja ihan hyvin toimi, ei ainakaan mulle asti kuulunut mitään valitusta Nurkkauksessa oli joitakin isohkoja leluja (ei kulkeudu salin puolelle yhtä helposti), piirustuspaperia ja ehkä jotain muuta vielä, en muista. Puuhapusseissa oli sit tosiaan lapsille omat värikynät ja värityskirjat ja jokunen pieni lelu, joilla puuhailivat enempi ruokapöydissä.

Voi kun kauniita sormuksia ja yhdistelmiä täällä

Mun kavereilla oli häät tänä kesänä Tuusulan seurakunnan leirikeskuksessa Rusutjärven rannalla, ja oli kyllä tosi kaunis paikka! Rakennuksetkin vaikutti aika uusilta ja oli hyväkuntoisia. Siellä on päärakennus, jossa juhlasali (noissa häissä oli joku reilu 90 vierasta, hyvin mahtui vielä se määrä mut ei kyl yhtään enempää mahdu) ja yläkerta, johon oli tehty lapsille puuhahuone (leluja, pelejä jne.). Samassa pihapiirissä on rantasauna, ja järvimaisema on kaunis. Yöpymisestä en tosin tiedä, onko siinä samassa pihapiirissä mahdollisuutta, kuvittelis että on kun kerta on leirikeskus mutta siihen ei ollut tarvetta ni ei tullu kysyttyä. En tiedä sopiiko teidän tarpeisiin, mutta ehdottomasti katsastamisen arvoinen paikka mun mielestä Onnea hääjärjestelyihin, kyllä kompromissit löytyy ja varmasti saatte oman näköisenne juhlat! edit. Ja ainakin tämän kesäisissä häissä oli vapaa alkoholitarjoilu, joten ei pitäisi olla ongelma vaikka onkin seurakunnan leirikeskus. Jään itsekin mielenkiinnolla seuraamaan, vinkit hyvistä juhlapaikoista on aina hyödyllisiä tulevia juhlia silmällä pitäen.

Minä ostin kaasoille kaikkia ihonhoito ym. tuotteita, saavat sitten hemmotella itseään kun ovat meidän eteen niin paljon tehneet töitä Toinen kaasoista nauroikin, että "kuinka hajalla sä ajattelit mun olevan häiden jälkeen" kun näki paketin Lisäksi kaverini on korutaiteilija, joten hän teki kummallekin korvis+rannekorusetit, on ainakin uniikit lahjat Mies hankki bestmanille kiitoslahjaksi saunajuttuja, kun heillä on uudehko kämppä ja löylykiuluna toiminut tähän asti soppakattila. Lisäksi kustannettiin häissä bestmanin vuokrapuku.

Meillä oli lapsille puuhapussit kanssa. Paperipussit ostin ihan tiimarista, vissiin alle 50snt/kpl. Meillä oli kaksi 9-12-vuotiasta poikaa, joille laitettiin vanhat aku ankan taskukirjat pusseihin, kun ajateltiin että eivät puuhakirjoista kiinnostu. Nuoremmat (joku 10 lasta) oli 6v ja alle, heille oli pusseissa itse tehdyt värityskirjat (netistä tulostettuja kuvia), pieni värikynäsetti, pieni puuhakirja ja pieni lelu. Kuulemani mukaan lapset olivat tykänneet tosi paljon puuhapussukoista, joten voin niitä kyllä suositella jos vaan jaksaa väkertää. Eikä ne paljoa edes maksa.

Meillä oli elokuisissa häissä pk-seudulla viisihenkinen bändi + miksaaja, soittivat 2x45min ja hintaa 700e. Mielestäni oli erittäin sopiva hinta. Valittiin heidän setistään meille sopivia biisejä, joita suurimmaksi osaksi soittivat, ja lisäksi oli pari omaa toivebiisiä. Ja häävalssin sovittivat meitä varten valssiksi alun perin nelitahtisesta biisistä tuli muuten huomattavasti alkuperäistä biisiä parempi, imo. Eivät ole ammattilaisia, mutta ammattimaisesti toimivat ja soittivat, tiesin yhden bändin jäsenistä ennestään ja sitä kautta osasin kysyä tarjousta kun eivät itseään pahemmin mainosta. Bändi roudasi kamat edellisenä iltana ja ilmoitti meidän yllätykseksi, että voivat tulla juhliin jo heti aluksi (juhlat siis alkoi klo 16 ja bändin piti aloittaa klo 20 aikoihin). Tulivat jopa onnittelujonoon Tarjottiin samat ruuat, kahvit ja iltapalat kuin vieraillekin, tosin bändille oli katettu pöytä kahvion puolelle kun saliin ei oikein mahtunut ja näin saivat myös olla rauhassa. Me ja vieraat tykättiin tosi paljon musiikista, bändi osasi aika hyvin lukea yleisön fiiliksiä ja muutella soittolistaa sen mukaan. Vetivät jopa pari ekstrabiisiä yleisön toiveesta Ja jälkeenpäin kuulin solistin kehuneen meidän juhlijoita, että oli tosi hienoa soittaa kun koko ajan oli porukkaa tanssilattialla ja niin hyvä fiilis juhlissa ai että siitä tuli hyvä olo kun tiesin, että myös bändillä oli ollut hauskaa.

Mä olen myös sitä mieltä, että häälahjaksi saa toivoa ihan just sitä mitä itse haluaa ja tarvitsee. Kun suurin osa vieraista ei tosiaan kuitenkaan osaa tulla juhliin ilman mitään lahjaa (en osaisi itsekään), niin mieluummin niin, että lahjan tiedetään olevan hääparille mieluinen ja tarpeellinen. Me itse toivottiin vain rahaa häämatkaan, infossa oli näin: "Paras lahja, jonka meille voitte antaa, on että pääsette mukaan juhlistamaan suurta päiväämme. Muuta lahjaa emme tarvitse. Jos kuitenkin haluatte vielä sen lisäksi muistaa meitä jotenkin, teette sen parhaiten tekemällä pienen lahjoituksen häämatkakassaamme (tilinumero). Viikko vihkimisen jälkeen lähdemme nauttimaan häämatkasta Kreikan auringon alle." En osaa kuvitella, että joku siitä pahastuisi että me helpotetaan niiden lahjapohdintoja Mun mielestä on oikeasti tosi kätevää ihan kavereillekin antaa häälahjaksi rahaa jos he sitä toivovat, jos olis lahjalista ja tili niin varmaan silti laittaisin rahaa. Ja olen ite ollu häissä vieraana ja annettiin yhteensä 20e miehen kanssa... tosin se oli mun mielestä pelkkä muodollisuus, koska mä koin että mun oikea lahja oli biisi, jonka soitin hääparille juhlassa. Mun mielestä elämykset ja hyvät muistot on usein arvokkaampia kuin tavara tai raha. Jotenkin en vaan ymmärrä, miksi siitä pitäisi ottaa nokkiinsa mitä joku pyytää lahjaksi, tai jos mielikuvitukseton ihminen (kuten minä) tuo rahaa kun ei halua antaa turhaa lahjaa. Opiskelijalla ne summatkin on usein aika mitättömiä, ei niillä yksinään etelänmatkaa maksella, mutta usein lahjan antajana silti on hauska ajatella että meidän rahoilla pääsisi hääpari vaikka syömään tai drinksuille matkakohteessa. Aloittajalle tuli mieleen, että jos rahan pyytäminen itselle tuntuu ylitsepääsemättömältä ja jos vauva on jo syntynyt kun hääkutsuja laitatte, että voittehan ohjata toiveenne lapselle? Tyyliin "koska meidän kaikki rahat menee häiden järjestämiseen, niin mikäli vieraat haluavat tuoda tullessaan lahjan, se toivotaan osoitettavan lapsemme vaippatilille/säästötilille/tulevalle ajokorttitilille/whatever." Tai jotenkin fiksummin. Erään kaverini hääkutsussa oli myös niin, että lahjaksi toivottiin joko rahaa häämatkatilille tai lahjoitusta hyväntekeväisyyteen. Se oli mun mielestä tosi kiva idea

580e pe ilta, la koko päivä ja su aamu. Seurojentalo tämäkin. Tilan pitää olla tyhjä ihmisistä klo 01 lauantaina. Ei sisällä siivousta, mutta eipä tuolla paljoa siivoustarvetta olekaan, lattioiden lakaisu ja pöytien/tuolien laitto paikalleen. Astiat pitää myös hankkia itse, ruoka tulee itse valitsemastamme pitopalvelusta.

Olin muutama vuosi sitten yksissä häissä, joissa leikittiin tuolileikkiä. Se oli aika kamalaa, kun sai pelätä kuollakseen, ettei isokokoinen, tukevassa humalassa oleva herra ryntää syliin. Ihme ettei sattunut mitään isompia haavereita kellekään.

Meillä mies valitsi ja maksoi kihlasormukset. Minä näillä näkymin ostan itse oman vihkisormukseni, mies ei vihkiä halua. Edit. Vähensin avautumisen määrää. Ei pitäis kirjoitella just korukaupoilta tulleena, kun realismi on iskenyt kasvoille ja lujaa No, kaikkea ei voi saada. Kait sitä avioon pääsee vaikka ilman sormustakin.

Mulle ei puvun hankinta ollut kyllä mikään elämää suurempi juttu. Olin netistä katsellut pukuja ja tuntui, että mikään ei kolahtanut... tiesin varmasti vain sen, millaisia pukuja en ainakaan halunnut No, sitten kaaso bongasi hääpukualen, jonne lähdettiin katsomaan, kun ajattelin että pitää se sovittaminenkin jostain aloittaa. Yllättäen löysin monia pukuja, jotka olisin voinut ostaa (minulla oli aika tiukka budjetti kun alepukuja katottiin). Päädyin lopulta minun (ja varsinkin kaason) mielestä parhaaseen pukuun. Tiedän hyvin, että jos sitä pukua ei olisi liikkeessä ollut, olisin saattanut ottaa jonkun toisen siitä finaalikolmikosta, joiden välillä pohdin, ja vähältä piti etten ottanutkin, koska puku ei oikeastaan ole yhtään minun tyyliseni. That said, se oli satasen halvempi kuin kaksi muuta, istui hyvin ilman korjauksia ja ennen kaikkea näytti kauniilta ylläni Ei siis kyyneliä, ei "iik ääk wau"-huudahduksia, vaan pitkällisen pohdinnan jälkeinen helpotus, että "tämä se on". En jotenkin usko, että mulle olisi tullut mitään THE PUKU -fiilistä yhdestäkään sovittamastani puvusta, eikä se haittaa. En ole muutenkaan kovin tarkka vaatteistani, joten lähinnä olen helpottunut, ettei tarvinnut kiertää montaa kauppaa ja luotin siihen, että jos minä, kaaso ja myyjä ollaan sitä mieltä, että se on hyvä, niin silloin se on hyvä.

Ai juu, tuotakaan en ole tullut edes ajatelleeksi. Täytyypä ottaa sekin huomioon ja kysellä samalla kun varaa tuota kampaajaa ja meikkaajaa, kiitos!

Mä olen miettinyt tätä aika paljon. Saimme hienon idean ottaa valokuvat eräällä kauniilla ja minulle rakkaalla paikalla Helsingin saaristossa, mutta sinne ei tosiaan juhlapävänä mitenkään ehdi mennä... Joten aiemmin viikolla pitäisi tehdä koemeikit, kampaukset ja muut tällingit ja käydä ottamassa kuvat etukäteen. Tässä on kuitenkin muutama ongelma: ensinnäkin puku pitäisi pukea vasta siellä metsän keskellä, ettei mene likaiseksi polkuja kulkiessa. Tämä nyt varmaan onnistuu, jos saan edes jomman kumman kaason mukaan auttamaan. Lisäksi sitä pitäisi varoa, eli puihin kiipeilyt sun muut taitaa jäädä luonnonympäristöstä huolimatta. Mutta minua vähän harmittaa, jos sulho näkee minut "täydessä tällingissä" jo monta päivää ennen vihkimistä Jotenkin vain tuntuu, että sillä ei sitten sinä päivänä ole mitään "uutta" nähtävää minussa enää. Onhan siellä häissä montakymmentä muuta henkeä, jotka eivät ole pukua yms. nähnyt, ja olisihan se ehkä rennompaakin, kun ei tarvii enää juhlapäivänä jännittää niitä kuvaamisia ja sulhon mielipidettä puvusta jne... Kaipa se silti tahtoo Onko tämä ihan typerä ajatus? Järjellä tiedostan että on, silti jokin haraa vastaan tätä etukäteiskuvausta... Mies sanoi että hälle on ihan sama, me tehdään niin kuin mä haluan. Ongelma on, että mä en tiedä mitä haluan Houkuttaisi ihan kamalasti saada vähän erilaista miljöötä kuviin kuin mitä juhlapäivänä on mahdollista, mutta... Lisäksi pitäisi tietysti sattua päivä, jolloin ei sada, mikä elokuussa ei ole mitenkään varmaa... Varavaihtoehtona meillä kuvaus vihkipäivänä ennen vihkimistä, joten alttarilla sulho on minut joka tapauksessa nähnyt jo. Silti se tunti ennen vihkimistä ei jotenkin haittaa niin paljon kuin useampi päivä. Onko moni ottanut kuvat jo koemeikki- ja kampauspäivänä? Minustakin olisi kiva kuulla lisää kokemuksia. Edit: Niin ja se vielä, että jos ottaa koemeikkipäivänä jo kuvat, niin kimppuahan ei niihin sitte saa mukaan? Ei ne montaa päivää ne kimput hyvänä kestä kuitenkaan. Vai ootteko satsanneet sitten "kakkoskimppuun" kuvauspäivänä? Vai onko kukat ihan turhia?

Mulla on kyllä hyvät kokemukset. Lähetin kymmenkunta tarjouspyyntöä joskus heinäkuussa (vähän reilu vuosi ennen häitä), ja lähes kaikki vastasivat viikon-parin sisällä. Pyysin tarjousta ja esimerkkitarjoiluja, juhlapaikka, päivämäärä ja alustava vierasmäärä olivat jo tiedossa, mutta tarjoiluista ei meilläkään ollut vielä mitään hajua. Vastaukset tulivat tosiaan nopeasti ja olivat tosi asiallisia, olin hyvin tyytyväinen. Suurin ongelma oli saada itse itseään niskasta kiinni, että kävi läpi ne kaikki tarjoukset siipan kanssa... Minulle ajatus siitä, että tarjouspyyntöön ei vastata, "koska ei ne meitä kuitenkaan ehkä ota", on tosi omituinen. Vaikka tietysti jokainen potentiaalinen asiakas lähettää useita tarjouspyyntöjä ja vain pieni osa tehdyistä tarjouksista johtaa tilaukseen, niin millä ihmeellä niitä tilauksia saadaan jos ei kaikkiin tarjouspyyntöihin vastata? Ei kuulosta kovin hyvältä bisnekseltä tai siltä, että firma oikeasti on kiinnostunut menestymään.

Meillä anoppi tekee kakut, eikä mitään hajua millainen haluttaisiin... Itse en kermakakusta välitä ollenkaan, vaan haluaisin semmoisen kaulittavan sokeripäällysteen (tai jotain) siihen, mutta sulho halusi ehdottomasti kermakakun. Kunhan ei ole mansikkakermakakku, siinä menee mulla raja. Nyt oon miettiny mustikoita tai jotain siihen päälle, mikä sopis ehkä paremmin meidän väreihin (jotka nekin on tässä jo kertaalleen vaihtunu...), mut mitä sinne sisälle laittais? Haluaisin jotain valkosuklaata mut ei siitä sais liian äklömakeakaan tulla. Onneksi anoppi meinas ostaa pienen kakkuvuuan ja tehdä meille maistelukakkuja joku kerta tässä loppuvuodesta, ni saadaan vähän paremmin kuvaa et mitä sinne vois laittaa

Mun mielestä ajatus korsetista korsettipuvun alla kuulostaa vähän ahdistavalta, mutta jos se itselle sopii niin mikäs siinä. Itsellä rinnat on sen verran vaatimattomat, että pursuaminen ja tuen puuttuminen eivät ole suuria ongelmia. Ennemmin on ongelma saada niitä muotoja sinne puvun alle Mulla on korsettiyläosa, ja ostaessa sovitin ihan tavallisten rintsikoiden kanssa. Periaatteessa niidenkin kanssa oli ihan ok, joten olkaimettomat kävis, mutta luultavasti hankin unique brat sinne alle. Ylppäripuku aikanaan oli korsettimallinen ja siellä alla käytin unique brata, ja oli kyllä tosi hyvä. Nehän ei yhtään rintoja kohota, itellä ainakin painoi enemmän alas kun olivat niin painavat ne silikonimöhkylät tissien päällä Mutta kun korsetti tukee niin toimii. Ja joku kun kyseli niiden kestävyydestä, niin ite käytin niitä aika harvakseltaan, mutta kyllä vielä yli vuoden päästä se tarrapinta toimi, kun vaan pesee ohjeen mukaan heti käytön jälkeen ja säilyttää siinä kotelossa.

Toi on muuten tosi hyvä idea! Saatan varastaa... Meillä siis samat nimikirjaimet Onneksi on aikaa vielä miettiä tota tekstiä. Helposti tulee kyllä vähän teennäisen oloinen siitä. Toisaalta, ainakaan meillä se ei ole se tärkein juttu juhlissa todellakaan, joten jos ei mikään idea miellytä eikä keksi mitään, niin jääköön pois koko kyltti. Asianosaiset tietää kyllä millä asialla ollaan.

Tässä minun kihlasormukseni, miehen valitsema ja maailman kaunein Seuraavaksi pitäisi vaan keksiä, mitä tuon kaveriksi vihkisormukseksi... Mies kun ei edes tiennyt, että tulee vihkisormuskin, hänen mielestään kihla riittää. Tässä joutunut jo hiukan vakuuttelemaan etten ole pelkkä koruharakka, vaan ihan oikeasti yleensä on kihla- ja vihkisormus erikseen. Huoh. Mutta ei se mitään, en vaihtaisi sormusta enkä miestä mihinkään

Meillä myös tuttu pappi, hyvän ystäväni mies, joten molemmat tottakai kutsutaan myös juhlaan. Eivätkä myöskään istu vanhempien pöydässä vaan muiden kavereiden kanssa

Ihan samalla lailla täällä kauhistellaan muissa ketjuissa miten paljon rahaa menee meikkiin, kampaukseen, kukkiin jne... Ja jokaisessa ketjussa on joku joka sanoo juuri tämän saman, "Kyllä te kaikkeen muuhun hassaatte rahaa mutta JUURI TÄMÄ on se tosi tärkeä juttu missä ei pidä pihistellä!" En tarkoita ettei ammattilaisen työstä kuuluisi ammattilaisen palkkaa maksaa, mutta monilla rahatilanne on tosiaan se että kaikesta on pihisteltävä mistä voi. Varmaan useimmat meistä haluaisi järkätä häät joissa kaikki on täydellistä ja viimeisen päälle, mutta kun joka alan ammattilaista ei vaan kerta kaikkiaan ole varaa palkata, niin sit pitää miettiä että voisiko ottaa harrastajavalokuvaajan, voisiko tuttu tehdä kampauksen, pitäisikö ottaa yksinkertaisempi kimppu... realiteetit peliin. Eikä nuo kommentit minun korviini kuulosta ammattilaisten työn vähättelyltä, vaan ennemminkin se on yleistä kauhistelua siitä miten kaikki maksaa paljon ja millä rahalla ne juhlat järjestetään. Henkilökohtaisesti, ihan juristien ammattitaitoa vähättelemättä, yli satasen tuntipalkat konsultoinneista kauhistuttaa... Ja ehdottomasti kannattaa kilpailuttaa! Voihan sitä löytää sen omasta mielestään parhaan kuvaajan, joka ottaa juuri omannäköisiä kuvia, halvemmalla kuin jonkun toisen, huippukuvaajaksi mainostetun. Ihan yhtä lailla kaikki muutkin hankinnat vertaillaan ja valitaan hinta-laatusuhteeltaan itselle paras, sen mukaan mitä kukin arvostaa eniten ja mihin haluaa panostaa.

Mua kosittiin jouluaattona, joten molempien perheille kerrottiin henkilökohtaisesti joulunpyhien aikana. Äitini hoitikin sitten suvun infoamisen tosi tehokkaasti, sulhon puolelta en tiedä mutta luultavasti sielläkin puskaradio toimi. Lähemmille kavereille laitettiin tekstiviestillä tieto ja muut sai lukea sitten facebookista joulun jälkeen Ei jaksettu sen kummemmin salailla tai odotella, olin niin onnellinen että halusin kaikkien tietävän että nyt ollaan kihloissa

Minä en ole koskaan muita vaihtoehtoja miettinytkään kuin että isä saattaa sitten kun alttarille kävelen. Isältä kysyin ja hän sanoi että juu sopii. En sitten tiedä onko se hälle iso juttu vai ei, ajattelin että olisi kun ainoa tytär olen mutta eipä se jurrikka paljon tunteitaan näytä tai kerro. Sulhasen kanssa en ole tästä vielä edes puhunut, mutta luulen hänenkin olettavan tätä marssijärjestystä, pitää vielä keskustella ja varmistaa onko samoilla linjoilla. Äitini kanssa kun juttelin, hän sanoi ettei hälle aikanaan olisi tullut mieleenkään että isänsä olisi saattanut alttarille, he kävelivät yhdessä miehensä kanssa. Tosin pappani oli jo silloin aika huonossa kunnossa ja äitini 5v vanhempi kuin minä astuessani avioon, joten aika eri tilanne. Itse koen olevani vielä hiukkasen "isin pikku tyttö" joten haluan tällä tärkeällä hetkellä juuri hänen olevan saattamassa. Niissä häissä missä olen itse ollut, on joko isä saattanut tai morsian kävellyt yksin (isä ei enää elossa). Minusta jokainen näistä tavoista on ihan ok, kukin tekee niin kuin itsestä tuntuu parhaalta eikä niin kuin perinteet tai yleiset tavat määräävät.