^Mulla ei valitettavasti ole omakohtaisia kokemuksia tai viisauksia jaettavaksi, mutta tekstisi perusteella kuulostaa siltä, että häitä kannattaa siirtää. Tunnut olevan itsekin sillä kannalla, ja ongelma kuulostaa olevan enemmän se, miten asiasta kertoa muille, kuin se että häitä oikeasti siirretään tai ne perutaan. Häiden suunnittelun pitäisi olla mukavaa ja ihanaa, eikä ahdistavaa. Minusta teidän kannattaa selvittää ensin oma suhteenne kuntoon, ja kun kumpikin on samalla sivulla ja menossa samaan suuntaan, niin sitten vasta kannattaisi ruveta suunnittelemaan häitä uudestaan. Todennäköisempää on, että liian pikaiset häät pilaavat suhteen kuin se, että osataan tarvittaessa painaa jarrua ja edetä omaan tahtiin. Kerroit myös, että masennuksesi on pikkuhiljaa paranemassa. Eikö senkin takia kannattaisi siirtää häitä hieman eteenpäin, jotta olisit paremmassa kunnossa häiden aikaan? Häiden suunnittelu on kuitenkin oma stressinsä sekin. Yleisesti ottaen uskoisin, että mitä aiemmin päätöksen tekee ja jo tehdyt varaukset peruu, sen helpompaa se on sekä henkisesti että käytännössä. Ja jos se yhtään lohduttaa, niin tosiaan voit puhua ennemmin häiden siirtämisestä kuin perumisesta. Jos läheisesi tuntevat sinut, he kyllä ymmärtävät ja ovat tukenasi. Se on kuitenkin teidän elämänne, suhteenne ja häänne, ei kenenkään muun. Teidän tulee tehdä ne ratkaisut, jotka teistä tuntuvat oikeilta. Jos nyt tuntuu siltä, että häät elokuussa tulevat liian pian, silloin niitä kannattaa siirtää eteenpäin. Jos sitä ei joku ymmärrä, ne mielipiteet pitää yrittää jättää omaan arvoonsa. Vain te tiedätte, mikä teille on oikea ratkaisu. Ja jos myöhemmin tulee sellainen olo, että olisihan ne häät voinutkin pitää jo elokuussa, niin aina parempi. Naimisiinhan edelleen kai mennään loppuelämäksi, joten kyllä te ehditte aviopariksi vaikka vuodenkin päästä. Olette kuitenkin toden teolla seurustelleet vasta pari vuotta, se ei ole kauhean pitkä aika, vaikka olettekin tunteneet pitkään. Häiden kanssa ei kannata pitää kiirettä, vaan mennä naimisiin vasta sitten, kun se molemmista tuntuu sataprosenttisen oikealta ratkaisulta. Tämä vastaus on nyt vain tekstisi perusteella tulleet omat fiilikset asiaan, sinua ja puolisoasi tarkemmin tuntematta, joten älä pahastu jos olen jotain ymmärtänyt väärin. Pääpointtina tässäkin sepustuksessa oli: jos yhtään epäilyttää, niin siirtäkää häitä. Naimisiin ehtii aina myöhemminkin, sitä ei kannata kiirehtiä. Kuten itsekin sanoit, häät eivät suhteen ongelmia korjaa vaan ne pitää kohdata joko ennen tai jälkeen avioliiton solmimisen. Parempi tehdä se ensin, jotta alttarille voi astella täysin varmana ratkaisustaan.

Meillä oli sulhaspoikana miehen 6v kummipoika ja morsiustyttöinä hänen 5v siskonsa ja miehen siskon 5v tyttö. Tytöt ovat lähes parhaita kavereita, joten ei tarvinnut pelätä että ainakaan toisiaan ujostelisivat. Sulhaspoika seisoi bestmanin kanssa edessä ja morsiustytöt kävelivät minun ja isäni edellä kaasojen kanssa. Kaasoja oli myös kaksi, joten kumpikin nappasi kädestä yhtä morsiustyttöä. Toimi meillä tosi hyvin, kun kaasot "määräsivät tahdin" niin etteivät tytöt jääneet ihmettelemään käytävälle liian pitkäksi aikaa. Ja oli varmaan helpompi myös kävellä käytävää ihmisten edessä, kun oli aikuinen siinä vieressä. Oltiin etukäteen sovittu, että sitten kun lapsia alkaa kyllästyttää tai ujostuttaa, niin kipaisevat penkkiin vanhempiensa viereen istumaan, mutta eivät malttaneet vaan kaikki kolme seisoivat tosi hienosti ja nätisti alttarin vieressä edessä koko seremonian ajan, voi että olin ylpeä meidän morsiuslapsosista <3 Muuta tehtävää heillä ei ollut, sulhaspojalla tietysti sormustyynyn pitäminen ja tuominen meille oikeassa kohdassa. Onneksi sormukset oli hyvin solmittu kiinni tyynyyn

Me laitettiin leikkinurkkaus kahvion puolelle, mä halusin että lapset voi riehua siellä ilman, että häiritsee jos salissa on menossa puhe tai vastaava. Me ei mietitty hirveesti sitä lasten vahtimista, meinattiin itse asiassa eka hankkia sinne joku puolituttu lapsenvahtikin, mut lopulta päädyttiin siihen että jos vanhemmat lapsensa häihin tuo ni ovat niistä sen verran vastuussa että kattovat ite perään. Ja ihan hyvin toimi, ei ainakaan mulle asti kuulunut mitään valitusta Nurkkauksessa oli joitakin isohkoja leluja (ei kulkeudu salin puolelle yhtä helposti), piirustuspaperia ja ehkä jotain muuta vielä, en muista. Puuhapusseissa oli sit tosiaan lapsille omat värikynät ja värityskirjat ja jokunen pieni lelu, joilla puuhailivat enempi ruokapöydissä.

Voi kun kauniita sormuksia ja yhdistelmiä täällä

Mun kavereilla oli häät tänä kesänä Tuusulan seurakunnan leirikeskuksessa Rusutjärven rannalla, ja oli kyllä tosi kaunis paikka! Rakennuksetkin vaikutti aika uusilta ja oli hyväkuntoisia. Siellä on päärakennus, jossa juhlasali (noissa häissä oli joku reilu 90 vierasta, hyvin mahtui vielä se määrä mut ei kyl yhtään enempää mahdu) ja yläkerta, johon oli tehty lapsille puuhahuone (leluja, pelejä jne.). Samassa pihapiirissä on rantasauna, ja järvimaisema on kaunis. Yöpymisestä en tosin tiedä, onko siinä samassa pihapiirissä mahdollisuutta, kuvittelis että on kun kerta on leirikeskus mutta siihen ei ollut tarvetta ni ei tullu kysyttyä. En tiedä sopiiko teidän tarpeisiin, mutta ehdottomasti katsastamisen arvoinen paikka mun mielestä Onnea hääjärjestelyihin, kyllä kompromissit löytyy ja varmasti saatte oman näköisenne juhlat! edit. Ja ainakin tämän kesäisissä häissä oli vapaa alkoholitarjoilu, joten ei pitäisi olla ongelma vaikka onkin seurakunnan leirikeskus. Jään itsekin mielenkiinnolla seuraamaan, vinkit hyvistä juhlapaikoista on aina hyödyllisiä tulevia juhlia silmällä pitäen.

Minä ostin kaasoille kaikkia ihonhoito ym. tuotteita, saavat sitten hemmotella itseään kun ovat meidän eteen niin paljon tehneet töitä Toinen kaasoista nauroikin, että "kuinka hajalla sä ajattelit mun olevan häiden jälkeen" kun näki paketin Lisäksi kaverini on korutaiteilija, joten hän teki kummallekin korvis+rannekorusetit, on ainakin uniikit lahjat Mies hankki bestmanille kiitoslahjaksi saunajuttuja, kun heillä on uudehko kämppä ja löylykiuluna toiminut tähän asti soppakattila. Lisäksi kustannettiin häissä bestmanin vuokrapuku.

Meillä oli lapsille puuhapussit kanssa. Paperipussit ostin ihan tiimarista, vissiin alle 50snt/kpl. Meillä oli kaksi 9-12-vuotiasta poikaa, joille laitettiin vanhat aku ankan taskukirjat pusseihin, kun ajateltiin että eivät puuhakirjoista kiinnostu. Nuoremmat (joku 10 lasta) oli 6v ja alle, heille oli pusseissa itse tehdyt värityskirjat (netistä tulostettuja kuvia), pieni värikynäsetti, pieni puuhakirja ja pieni lelu. Kuulemani mukaan lapset olivat tykänneet tosi paljon puuhapussukoista, joten voin niitä kyllä suositella jos vaan jaksaa väkertää. Eikä ne paljoa edes maksa.

Meillä oli elokuisissa häissä pk-seudulla viisihenkinen bändi + miksaaja, soittivat 2x45min ja hintaa 700e. Mielestäni oli erittäin sopiva hinta. Valittiin heidän setistään meille sopivia biisejä, joita suurimmaksi osaksi soittivat, ja lisäksi oli pari omaa toivebiisiä. Ja häävalssin sovittivat meitä varten valssiksi alun perin nelitahtisesta biisistä tuli muuten huomattavasti alkuperäistä biisiä parempi, imo. Eivät ole ammattilaisia, mutta ammattimaisesti toimivat ja soittivat, tiesin yhden bändin jäsenistä ennestään ja sitä kautta osasin kysyä tarjousta kun eivät itseään pahemmin mainosta. Bändi roudasi kamat edellisenä iltana ja ilmoitti meidän yllätykseksi, että voivat tulla juhliin jo heti aluksi (juhlat siis alkoi klo 16 ja bändin piti aloittaa klo 20 aikoihin). Tulivat jopa onnittelujonoon Tarjottiin samat ruuat, kahvit ja iltapalat kuin vieraillekin, tosin bändille oli katettu pöytä kahvion puolelle kun saliin ei oikein mahtunut ja näin saivat myös olla rauhassa. Me ja vieraat tykättiin tosi paljon musiikista, bändi osasi aika hyvin lukea yleisön fiiliksiä ja muutella soittolistaa sen mukaan. Vetivät jopa pari ekstrabiisiä yleisön toiveesta Ja jälkeenpäin kuulin solistin kehuneen meidän juhlijoita, että oli tosi hienoa soittaa kun koko ajan oli porukkaa tanssilattialla ja niin hyvä fiilis juhlissa ai että siitä tuli hyvä olo kun tiesin, että myös bändillä oli ollut hauskaa.

Mä olen myös sitä mieltä, että häälahjaksi saa toivoa ihan just sitä mitä itse haluaa ja tarvitsee. Kun suurin osa vieraista ei tosiaan kuitenkaan osaa tulla juhliin ilman mitään lahjaa (en osaisi itsekään), niin mieluummin niin, että lahjan tiedetään olevan hääparille mieluinen ja tarpeellinen. Me itse toivottiin vain rahaa häämatkaan, infossa oli näin: "Paras lahja, jonka meille voitte antaa, on että pääsette mukaan juhlistamaan suurta päiväämme. Muuta lahjaa emme tarvitse. Jos kuitenkin haluatte vielä sen lisäksi muistaa meitä jotenkin, teette sen parhaiten tekemällä pienen lahjoituksen häämatkakassaamme (tilinumero). Viikko vihkimisen jälkeen lähdemme nauttimaan häämatkasta Kreikan auringon alle." En osaa kuvitella, että joku siitä pahastuisi että me helpotetaan niiden lahjapohdintoja Mun mielestä on oikeasti tosi kätevää ihan kavereillekin antaa häälahjaksi rahaa jos he sitä toivovat, jos olis lahjalista ja tili niin varmaan silti laittaisin rahaa. Ja olen ite ollu häissä vieraana ja annettiin yhteensä 20e miehen kanssa... tosin se oli mun mielestä pelkkä muodollisuus, koska mä koin että mun oikea lahja oli biisi, jonka soitin hääparille juhlassa. Mun mielestä elämykset ja hyvät muistot on usein arvokkaampia kuin tavara tai raha. Jotenkin en vaan ymmärrä, miksi siitä pitäisi ottaa nokkiinsa mitä joku pyytää lahjaksi, tai jos mielikuvitukseton ihminen (kuten minä) tuo rahaa kun ei halua antaa turhaa lahjaa. Opiskelijalla ne summatkin on usein aika mitättömiä, ei niillä yksinään etelänmatkaa maksella, mutta usein lahjan antajana silti on hauska ajatella että meidän rahoilla pääsisi hääpari vaikka syömään tai drinksuille matkakohteessa. Aloittajalle tuli mieleen, että jos rahan pyytäminen itselle tuntuu ylitsepääsemättömältä ja jos vauva on jo syntynyt kun hääkutsuja laitatte, että voittehan ohjata toiveenne lapselle? Tyyliin "koska meidän kaikki rahat menee häiden järjestämiseen, niin mikäli vieraat haluavat tuoda tullessaan lahjan, se toivotaan osoitettavan lapsemme vaippatilille/säästötilille/tulevalle ajokorttitilille/whatever." Tai jotenkin fiksummin. Erään kaverini hääkutsussa oli myös niin, että lahjaksi toivottiin joko rahaa häämatkatilille tai lahjoitusta hyväntekeväisyyteen. Se oli mun mielestä tosi kiva idea

Ketjun ulkopuolelta huutelen: Samaa mieltä kuin Vilutti, et todellakaan ole kiittämätön akka. Jotkut miehet on vaan tosi sokeita tolle "ylimääräisen romantiikan" tarpeelle parisuhteessa. Oma kokemus on, että vain ihan suoraan sanominen toimii varmasti. Minulla oli hiljattain 25v syntymäpäivät, mies ihmetteli että miksen järjestä juhlia mutta oli niin paljon ressiä ja kiirettä etten kyennyt enkä jaksanut. Ei se olisi tästä vihjaamisesta ymmärtänyt että silti jotain spesiaalia toivoin päivälle. Lopulta sanoin suoraan "Mä haluan tehdä jotain kivaa erityistä kahden kesken mun synttäreinä ja mä haluan että sä järjestät sen mulle". Se toimi: mies vei katsomaan stand uppia (molemmat tykätään tosi paljon) ja oli varannut ihanasta ravintolasta sen jälkeen meille pöydän. Yllätyin todella, olin odottanut "pelkkää" ravintolaillallista, vaikka olisin siitäkin jo ollut iloinen.

580e pe ilta, la koko päivä ja su aamu. Seurojentalo tämäkin. Tilan pitää olla tyhjä ihmisistä klo 01 lauantaina. Ei sisällä siivousta, mutta eipä tuolla paljoa siivoustarvetta olekaan, lattioiden lakaisu ja pöytien/tuolien laitto paikalleen. Astiat pitää myös hankkia itse, ruoka tulee itse valitsemastamme pitopalvelusta.

Olin muutama vuosi sitten yksissä häissä, joissa leikittiin tuolileikkiä. Se oli aika kamalaa, kun sai pelätä kuollakseen, ettei isokokoinen, tukevassa humalassa oleva herra ryntää syliin. Ihme ettei sattunut mitään isompia haavereita kellekään.

Meillä mies valitsi ja maksoi kihlasormukset. Minä näillä näkymin ostan itse oman vihkisormukseni, mies ei vihkiä halua. Edit. Vähensin avautumisen määrää. Ei pitäis kirjoitella just korukaupoilta tulleena, kun realismi on iskenyt kasvoille ja lujaa No, kaikkea ei voi saada. Kait sitä avioon pääsee vaikka ilman sormustakin.

Mulle ei puvun hankinta ollut kyllä mikään elämää suurempi juttu. Olin netistä katsellut pukuja ja tuntui, että mikään ei kolahtanut... tiesin varmasti vain sen, millaisia pukuja en ainakaan halunnut No, sitten kaaso bongasi hääpukualen, jonne lähdettiin katsomaan, kun ajattelin että pitää se sovittaminenkin jostain aloittaa. Yllättäen löysin monia pukuja, jotka olisin voinut ostaa (minulla oli aika tiukka budjetti kun alepukuja katottiin). Päädyin lopulta minun (ja varsinkin kaason) mielestä parhaaseen pukuun. Tiedän hyvin, että jos sitä pukua ei olisi liikkeessä ollut, olisin saattanut ottaa jonkun toisen siitä finaalikolmikosta, joiden välillä pohdin, ja vähältä piti etten ottanutkin, koska puku ei oikeastaan ole yhtään minun tyyliseni. That said, se oli satasen halvempi kuin kaksi muuta, istui hyvin ilman korjauksia ja ennen kaikkea näytti kauniilta ylläni Ei siis kyyneliä, ei "iik ääk wau"-huudahduksia, vaan pitkällisen pohdinnan jälkeinen helpotus, että "tämä se on". En jotenkin usko, että mulle olisi tullut mitään THE PUKU -fiilistä yhdestäkään sovittamastani puvusta, eikä se haittaa. En ole muutenkaan kovin tarkka vaatteistani, joten lähinnä olen helpottunut, ettei tarvinnut kiertää montaa kauppaa ja luotin siihen, että jos minä, kaaso ja myyjä ollaan sitä mieltä, että se on hyvä, niin silloin se on hyvä.