Naani

Meille tulee miehelle kans vihkisormus, sen kihla kun on tuommonen söötti hopeinen rinkula ja se naarmuuntuu niin saakelisti. Sanoin miehelle et kyllä me sulle valkokultainen vihki hankitaan, et siitä ei ees keskustella. Mut sit se näki Tungsten-titaania olevan sormuksen ja menetti kyllä sydämensä sille ihan totaalisesti. Jossain sen pelaamassa pelissäki oli jotain Tungsten-juttuja ni se oli sit viiminen niitti... Kihla pistetään rasiaan sit talteen, sitä voi sieltä välillä ihastella ku se on n 6mm levee, tuo vihki mitä katottiin, on 7mm ni ois ehkä vähän liikaa metallia sormessa jos molempia pitäis! Mut eipä sillä, valkokultasesta sormuksesta ois joutunu maksaa aika paljon enempi, nytpä vaan vapautu budjetista enemmän rahaa mun sormukseen

Ensimmäisenä tilasin eBaysta halvalla satiininauhaa kutsuja varten..

Me varattiin Hupli elokuulle 2013 häitä varten, ihan näiden kommenttien perusteella Ovat aikaisemmin käyneet meijän juhlapaikassa tekemässä keikkoja, joten sekin on ihan jees, että niillä on kaikki tiedossa juhlapaikasta! Tarjouspyynnön sai nopeasti, hinta on mun mielestä hyvin kohtuullinen ja tuntuu, että asiat sujuu muutenkin lepposasti ja helposti!

Mua kyllä jännittää kans kauheesti ajatus mennä sovituskoppiin jonkun vieraan kanssa. Oon niin epävarma ittestäni, vaatekaupoilla ärsyttää oma ulkonäkö jo ku kattelee itteään yksin sieltä sovituskopin peilistä ni ajatus siitä, että joku muukin sen kaiken näkisi! Yök Inhottaa, kun toisaalta haluaisi päästä ekaa kertaa sovittelemaan mahdollisimman pian, ihan vaan fiiliksen takia (ja tietty jos jotain ihanaa sattuu eteen hyvällä alennuksella...), mutta toisaalta taas karmii ajatuskin moisesta..

Tuplapostaus! Me varattiin nyt Furuhed omia häitä varten, oli kyllä tosi nätti paikka ja mukavan sivussa, että saa rauhassa olla. Harmittaa vähän, kun siellä saa olla vaan yhteen - ts lisätunneista pitää sopia erikseen ja maksaa aika paljon per tunti :/ Mut eipä siinä, toisessa vaihtoehdossa ois saanu olla kahteen eikä lisätunteja ollu mahollista saada eli baariin pitäs lähteä kuitenkin sit vielä jatkamaan ja sinne nyt kantsii lähteä ennen kahta kuitenkin Plussaa siitä, että saa ekstraa maksamalla ihan täyden siivouksen noilta, ei tartte sunnuntaina ku hakea omat tavarat pois!

NeNNi, aivan mielettömän makee puku! Tuollaisen voisin iskeä päälleni kans!

Mä oon kans vähän miettiny tollasta lakitekstityylistä noihin meijän kutsuihin, mies kun opiskelee alaa ja itsekin ko koulun pääsykokeisiin tässä lueskelen Olis kyllä hyvä, vois vielä yrittää survoa sinne kunnon lakitekstikieltä väliin. Muutama latinankielinen ilmauskin tois kyllä uskottavuutta ;D Vähän off topicina tämä seuraava, löysin aivan ihanan jutun meijän kiitoskortteihin, jonka ihan ehdottomasti niihin haluan. Hosuli asettui Sosulin kanssa käpälä käpälässä kaiken huipulle ja oli aivan suunniltaan ilosta. ”Naimisissa oleminen on kauhean hauskaa!” -Hosuli, muumipapan urotyöt tää on jotenkin NIIN liikkis, siis oikeesti, mun sulhanenkin aina liikuttuu ku välillä luetaan tää oikein ajatuksella

Vitsi ku ois ihanaa jos tässä ois sellanen yks vakiintunu käytäntö mitä kaikki noudattaa... On vaan niin vaikeeta päättää! Toisaalta ois kyllä ihanaa, jos iskä saattais alttarille, mut pakko myöntää et jännittää kysyä. Ollaan kyllä hyvissä väleissä ja se ois varmasti kiva juttu sille, mut siis - naurettavaahan tää on - jännittää kysyä! En haluu, että se pitää sitä jonain ihan hapatusperinteenä, koska äiskän ja iskän häissä kukaan ei saatellu ketään vaan ne käveli yhessä alttarille. Toisaalta, jos ensimmäinen lapsista on menossa naimisiin ja kyseessä on vielä ihana ja hurmaava keskimmäinen tytär () ni mitenkä siitä VOIS muka kieltäytyä!

Ihan ensimmäisen kerran tapasin mieheni, kun olin varmaan eskari-ikäinen. En kyllä muista miehestä paljoakaan (melkonen mies olikin sillon ekaluokkalaisena... ), koska sillä oli niin sairaan siisti koira ja koiralla siisti pallo ni en kai mä nyt miespuolisiin aikaani tuhlannut! Noo, sitten muutama vuos myöhemmin, kun menin lukioon, hengailin aika paljon siellä mun 2v vanhemman veljen kanssa. Ja jotenkin siitä muodostu sit sellanen tosi tiivis kaveriporukka, mihin kuulu yhtenä sit tuo mieheke Seurustelin 2004-2008 tammikuuhun yhden miehen kanssa, mutta se (onneksi) päätyi eroon. Pari kk myöhemmin yksissä juhlissa huomasin, että mulla synkkaa TOSI hyvin miehen kans. Jätin asian silloin sikseen. Muutama viikko myöhemmin olin viihteellä toisen kaveriporukan kanssa ja siellä sit päätin, että ei hitsi, meni syteen tai saveen ni pakko mun on kertoa fiiliksistäni hänelle. Alkoholilla "saattoi" olla osuutta asiaan. Oltiin siis siihen saakka aivan parhaita kavereita, vähän tietty jännäs et mitä käy jos hän ei ookkaan musta kiinnostunut. Oli kuitenkin ONNEKSI heti ihan messissä ja siitä se sit lähti Jännitti ihan sikana, et mitä kaikki tän meijän kaveriporukan kaverit sanois, mut onneks ne oli ihan jees asian suhteen

Lapsena olin morsiustyttönä äidin serkun häissä, ja sitten muutamia vuosia myöhemmin oli tämän rouvaantuneen siskon häät. Sen jälkeen vierähtikin "muutama hetki", seuraavat häät olivat entisen poikaystäväni (toki se oli silloinen sillä hetkellä) siskon häät, ja tuolloin olin jo täyttänyt 18v. Mieheni ei ole IKINÄ ollut häissä, ainoastaan monissamonissa hautajaisissa... Onneksi nyt tänä kesänä on hänen kummiensa tyttären häät, jotta pääsee näkemään edes yhdet ennen omia..

Puhuttiin mahollisista hääpäivistä, ensin mietittiin vaan, että pidetään häät 2014 elokussa mut sit päädyttiin kuitenkin 2013 elokuuhun (en mä millään malta oottaa kahta vuotta! ). Sit mies katteli kalenteria ja totes vaan et "no, 17.8.2013 kuulostaa aika hyvältä, se on meijän hääpäivä" Mietin kyllä, et pitäskö olla viikkoa aikasemmin jo, mut samapa tuo sinänsä.

Meillä tiedossa varmaankin myös siirtyminen johonkin yökerhoon juhlapaikalta, sen kun pitää olla tyhjänä 01:00 mennessä. Miten ootte muuten tehneet, onko morsiuspari maksanut tilataksit juhlapaikalta baariin vai onko ollu ihan kollektiivinen maksu? Mulla olis tuolla kaapissa sellasta aprikoosin väristä ihanaa silkkiä, jonka veli toi mulle varmaan joku 2v sitten thaimaasta, kun sanoin, että haluan hääjuhlien jatkoille mekon... ehkäpä se pitäs toteuttaa jollain taitavalla ompelijalla...

Mä en oo vielä päättänyt (ja onhan tässä aikaa vielä hyvin mietiskellä asiaa!), mutta tän hetkiset fiilikset on sellaset, että varmaan teen itte meikin Kotoa löytyy aivan älytön kasa loistavia meikkituotteita, irtoripsien kiinnitys ei tuota ongelmia, on korostus- ja varjostusvärit ja ajan saatossa oon löytänyt loistavat tuotteet, jotka pysyy mun iholla hyvin ja jotka tekee ihosta tosi kuulaan ja tasasen näkösen. Tärkeimpänä varmasti hyvä meikkivoide, sekä luomivärin pohjustaja. Näillä pääsee jo pitkälle Eniten ehkä ammattilaisessa pelottaa se, että hän tekis mulle meikin joka ei oo mun näkönen... Tokihan niissäkin kai aika usein on koemeikki? Mut itte sais kyllä tehtyä just sellasen ku haluaa... Ainakin on hyvä syy sit tässä reilu vuoden mittaan ostella kaikkia ihania kosmetiikkatuotteita ;D

Hui, miten kalliita nää kuvausjutut on! Siis en todellakaan tarkoita tällä sitä, ettenkö ymmärrä, että korkeille hinnoille on syynsä - tarkoitan vaan sitä, että paljon rahaahan se silti on! Onneksi veljelläni on paljon paljon todella taitavia harrastelijakuvaajakavereita ja muutama ammattilainen, joista kuulemma varmasti saadaan joku sinne näpsimään päiväksi kuvia varsin sopuisaan hintaan En itsekään ollut ajatellut, että kuvaaja maksaisi näin paljoa, mutta ymmärtäähän sen toki. Varmasti kyllä sijoittaisin budjetissa enemmän varoja valokuvaajaan, mikäli pitäisi se jostain muualta kuin tuttavapiiristä hankkia. Äidilleni joskus sanoin, että ehkä voisin ottaa yhden tuttavaperheen pojan kuvaamaan häihin (meillä ei oikein pidetä ko. henkilöstä... ) ja äiskä sano siihen kyllä heti, että "mielummin vaikka maksan sulle kuvaajan!".. Eipä tainnut äiti tietää, paljonko moinen maksaa... ;D

Pikkusisko on tosi innoissaan häistä, se on ettiny ideoita kakkuihin ja koristeluihin ja ties mitä ja on ihan innoissaan leipomassa varmasti mitä vaan ikinä keksinkin pyytää Tänään mennään lisäks kattomaan juhlapaikkaa, ja pitopalvelusta tuli eilen tarjous joka oli edullisempi ku aateltiin! Tosi mainio fiilis Ja sulhanen on ihan innoissaan kans!

Mä yritän pitää hääpuvun max 800e arvosena Alottelen nyt jo hyvissä ajoin sopivan metsästystä, ni ehtis ehkä bongailla kans mukavia alennuksia!

Kyllä tietää, se on vaan hyvillään siitä, että pääsen jossain höpisemään näistä jutuista muiden innokkaiden kanssa ja bongailemaan hyviä ideoita

Itse ollaan suunniteltu häämme maksavan, veikkaan kuitenkin, että molempien vanhemmat haluaa edes jonkin verran saada avustettua ja luultavasti isovanhemmat myös

Ollaan oltu sulhasen kanssa samassa tiiviissä kaveriporukassa lukiosta saakka. Yksissä bileissä joku tuttu sano, että mulla ja sulhasella pelaa kemiat jotenki hirveen hyvin. Sillon ensimmäisen kerran ajattelin häntä jotenkin muuten kuin kaverina. Seuraavan kerran kun olin kekkereissä ilman tuota kaveriporukkaa ja sulhoa, tajusin, että pakko ottaa riski ystävyyden kustannuksella ja kattoa miten käy, kun sanon, että haluaisin olla enempi kuin kaveri - ja hyvinhän siinä kävi - Meillä on aivan älyttömän hauskaa jatkuvasti, se on yks tärkeimmistä asioista itelle. - Nähään tulevaisuus samanlaisena - Samanlaiset arvot ja maailmankatsomus - Sulhanen on saanut mut uskomaan itteeni ja tajuamaan, et pystyn tekemään asioita joita ennen pidin mahdottomina - Voidaan olla ihan omia ittejämme (apua mikä sana!?) toistemme seurassa - Hän on kohtelias, ahkera, tekee kaikkensa mun onneni eteen (ja toki myös minä hänen) - Loistava lohduttamaan ja piristämään - Vaikka joskus kinasteltaiskin, niin ikinä ei tarvi pelätä, että homma kaatuis siihen (toisin kuin aiemmassa pitkässä suhteessa, joka oli kyllä niin räiskyvä, että ihan kauhistuttaa) - Pitää mua maailman ihanimpana ja kauneimpana naisena - Kestää kärsivällisesti mun hulluja päähänpistoja ja "kaikkimullehetinyt" -luonnetta - Haluaa suunnitella mun kanssa yhteistä tulevaisuutta <3

Tack! Mietittiin et heti aamusta just puhelimen kans valmiina ku kello lyö sen verran et voi soittaa Pitääpi miettiä ja yrittää vaan sinnikkäästi soittaa vahtimestarille

Me soiteltiin ja kyseltiin eilen Kirkkonummen seurakunnan varauspolitiikasta. Kirkko voidaan varata vasta vuotta ennen haluttua päivää, ja tilaisuudesta (siunaustilaisuus) ei tartte maksaa Muuten oltaisiin saatu varata vasta 6kk ennen haluttua päivää ja jouduttu maksamaan reilu 200e tilaisuudesta, mutta onneksi vanhempani kuuluvat kirkkonummen seurakuntaan ja tämän takia saadaan "paremmat lähtökohdat"

Me tahottas saada Furuhed 2013 elokuussa yhtenä viikonloppuna, ollaan koitettu vahtimestaria tavottaa, mutta "numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä" on tullut hyvin tutuksi... Tietääkö muuten kukaan, että millanen käytäntö noiden varausten kanssa on? Miten paljon aikasemmin voi varata, voiko tehä alustavia varauksia? Kun kirkko voidaan varata vasta vuotta ennen, niin mietin, että miten kiire tuon paikan varaamisella on et pitääkö se tehä sitovasti saman tien ja mitäs sit jos ei kirkkoa ehitä sille päivälle saamaan :/

Kirjotin tän tarinan justiinsa toiseen topicciin, mutta pakko jakaa se nyt vielä täälläkin (sikälimikäli moderaattoreille passaa, saa toki poistaa jos häirittee)! Yks ilta sulhanen tuli koulun jälkeen kotiin, sillä oli kestäny tosi kauan siinä matkassa. Toisessa kourassa sillä oli ruusukimppu ja toisessa mäkkärin paperikassi. Se laski sen paperikassin lattialle ja kaivo sormusrasian taskustaan ja polvistu siihen sitten mun eteen ja kysy, että tuunko hänen vaimokseen. Vastasin toki myöntävästi, jonka jälkeen tietty halailtiin siinä hetki ja sen jälkeen siirryttiinkin sohvalle syömään hamppareita Varmaan viikko ennen kosintaa mies oli laittanut tekstiviestin mulle, että "mun kaveri meinaa kosia sen tyttöystävää ja se mietti et onks parempi et on muutama isompi timantti sormuskessa vai paljon pieniä?" ja sit tietysti tiesin et kyse on nyt mun tulevasta kihlasormuksesta, mut jatkoin sit peliä ja sanoin et "en tietty voi tietää mitä sun kaverin tyttöystävä on mieltä, mutta ite ottaisin kyllä mielummin muutaman ison" ja tää oli menny ihan läpi! Mies luuli, etten tienny et on kyse mun tulevasta sormuksesta... Ja sit tuo hampparijuttu oli vielä sikäli hauska, että se oli käyny ostamassa ne sellasilla alennuskupongeilla, jotka se oli löytäny tuosta meijän taloyhtiön roskisten eestä... Välillä se aina miettii et oisko pitäny tehä jotenkin romanttisemmin koko kosinta, mutta mun mielestä toi oli kyllä niin romanttista ja niin meitä! Reppana sano vielä, ettei muista mitään siitä ku oli lähteny koululta hakemaan sormusta

Pakko jakaa tässä tapa, jolla sulhanen kosi 2010. Oltiin siis tätä ennen puhuttu paljon kihloihin menemisestä, et ei tullu ihan täysin yllätyksenä kyllä. Yks ilta se tuli koulun jälkeen kotiin, sillä oli kestäny tosi kauan siinä matkassa. Toisessa kourassa sillä oli ruusukimppu ja toisessa mäkkärin paperikassi. Se laski sen paperikassin lattialle ja kaivo sormusrasian taskustaan ja polvistu siihen sitten mun eteen ja kysy, että tuunko hänen vaimokseen. Vastasin toki myöntävästi, jonka jälkeen tietty halailtiin siinä hetki ja sen jälkeen siirryttiinkin sohvalle syömään hamppareita Varmaan viikko ennen kosintaa mies oli laittanut tekstiviestin mulle, että "mun kaveri meinaa kosia sen tyttöystävää ja se mietti et onks parempi et on muutama isompi timantti sormuskessa vai paljon pieniä?" ja sit tietysti tiesin et kyse on nyt mun tulevasta kihlasormuksesta, mut jatkoin sit peliä ja sanoin et "en tietty voi tietää mitä sun kaverin tyttöystävä on mieltä, mutta ite ottaisin kyllä mielummin muutaman ison" ja tää oli menny ihan läpi Mies luuli, etten tienny et on kyse mun tulevasta sormuksesta... Ja sit tuo hampparijuttu oli vielä sikäli hauska, että se oli käyny ostamassa ne sellasilla alennuskupongeilla, jotka se oli löytäny tuosta meijän taloyhtiön roskisten eestä... Välillä se aina miettii et oisko pitäny tehä jotenkin romanttisemmin koko kosinta, mutta mun mielestä toi oli kyllä niin romanttista ja niin meitä! Reppana sano vielä, ettei muista mitään siitä ku oli lähteny koululta hakemaan sormusta

Appiukko lähinnä ahdistaa vähän, siis pidän molemmista tulevista appivanhemmistani ihan hurjasti ja ne on maailman ihanimpia ihmisiä - appiukko on vaan tosi helposti stressaantuvaa tyyppiä. Kun kerrottiin, että pidetään häät 2013 elokuussa ni hän meni ihan hiljaseks ja rupes heti vaan miettimään, että he ei pysty käyttämään niin paljon rahaa meijän häihin ku haluaisivat. Joskus anoppi sano, että saahaan mennä naimisiin vasta ku firmalla menee huomattavasti paremmin et he voi sit maksella kaikkee. Ihana ajatus joo kyllä, mutta me ollaan aikuisia ihmisiä, jotka on tehny tarkan budjetin ja miettineet et onko varaa mennä naimisiin 2013 vai pitäskö siirtää myöhemmälle. Me ite maksetaan, jos ne haluaa jotain pientä maksaa ni tosi ihana juttu. Mut en mä rupee vuodesta toiseen siirtää hääsuunnitelmia vaan siks, että joskus ehkä mahdollisesti niiden firmalla menis niin hyvin ku parhaimpina vuosina on mennyt :/