Lotto

Valtavasti kehuja sai häissämme kyyhkyjen vapautus kirkon portailta, joten hyvä että raaskittiin ne ottaa vaikka mietityttikin alkuun, että onko vain turhaa rahanmenoa. Meillä tosi onnistunut oli sormenjälkivieraskirja. (Siis paperille tulostettu puunrunko johon jokainen vieras kävi painamassa sormenjälkensä lehdeksi ja kirjoitti lehteen nimensä). Kaikki siis kävivät ja tästä tuli niin hieno että voi laittaa seinälle. Bingoa kehuttiin paljon ja sitä pelattiin suurelle kilpailuhengellä. Sopivan vapaaehtoista täyteohjelmaa odotteluun ym. Turhaakin turhempi oli kokoamani valokuvaseinä. Tämä oikeastaan siksi että bändin äänimies laittoi sen eteen pöydälle miksauslaitteensa (vai mikä se on?) niin ei niitä kuvia oikein päässyt katsomaan. Jos olisin tiennyt niin olisin laittanut tietty muualle, mutta näin jälkeen päin ajateltuna olisi voinut jättää tekemättä koko homman. Hyvää oli myös se etten turhaan ostanut häälaukkua. Laitoin isoon laukkuuni kaikki meikit ja muut tarpeelliset ja kaasot toivat laukun hääpaikalle. Laukkuun mahtui kaikki tarpeellinen ja mitään nättiä pikkulaukkua en sitten kaivannut.

Käytiin ostamassa itsellemme vissyä matkalla kirkolta juhlapaikalle, kun niin kovin janotti. Kun tehtiin kaupalta lähtöä, ei hääautomme enää lähtenytkään käyntiin. Kaiken lisäksi olimme kaikki kolme (siis minä, mies ja bestman-kuski) antaneet kännykkämme ennen vihkimistä jollekin muulle joten meillä ei kellään ollut puhelinta mukana. No siinä kun hetken pohdittiin mitäs nyt, niin yhtäkkiä auto onneksi päätti sittenkin hurahtaa käyntiin. Sen jälkeen meillä ei ollut mitään hajua reitistä juhlapaikalle, koska aiemmin olimme aina menneet toisesta suunnasta. Ja koska ei ollut puhelimia, ei ollut navigaattoriakaan. No löydettiin perille sitten kuitenkin, kerran vain tehtiin uukkari.

Tuonne toiseen ketjuun jo hehkutinkin, että meillä soittanut Viihdytin oli kyllä ihan huippu. Jos joskus vielä järjestän juhlat, mihin tarvitaan bändi niin saman Viihdyttimen kyllä varaan taas.

Bestmanit yllättivät! Olin etukäteen vähän huolissani miten suhtautuvat tehtäviinsä ja miten ylipäätään hoitavat homman. Bestmanit vetivät kuitenkin pisteet kotiin, paremmin ei olisi voinut mennä! Yllätin itse itseni ja pidin puheeni (vaikka olin aika varma sitä kirjoittaessa etten uskalla). Se että KAIKKI vieraat tanssivat niin ahkerasti yllätti myös. Ja se miten hyvin eri "porukat" sulautuivat yhteen ja pitivät hauskaa yhdessä, se oli ehkä kaikkein ihanin yllätys. Niin ja tosi yllättynyt olin minäkin siitä ettei vatsa vaivannut yhtään jännityksestä huolimatta, kun yleensä stressaan vatsallani ihan hirveästi. Ainiin, se että sulho päättikin hääpäivän aamuna ottaa mun sukunimen. Se tuli ihan yllätyksenä.

Itäharjun Viherpesulasta hain tänään uudenveroisen pukuni. Vein sen sinne heti häiden jälkeen maanantaina aivan järkyttävässä kunnossa ja henkilökunta lupasi tehdä parhaansa, mutta eivät luvanneet saada puhtaaksi. Erinomainen palvelu ja hintaakaan ei tullut kuin 89€.

Mun kampaus tehtiin Stockan Kuplassa ja meikki siinä vieressä Joe Blasco -pisteessä. Molemmista pelkkää hyvää sanottavaa! Olin tosi tyytyväinen morsiuslookiini!

Etukäteen kauhistutti rahanmeno. Nyt häiden jälkeen kun laskuja tipahtelee sähköpostiin, maksellaan melkein "mielellään". Siis esim. bändi oli meillä niin loistava, että ei yhtään harmita maksaa heille siitä, samoin valokuvaajat olivat tosi mukavia ja kuvaaminen hauskaa (vaikken kuvia ole vielä nähnytkään) jne. Ei olla laskettu tarkoituksella tarkkaa summaa, en halua tietää mikä häiden tarkka arvo rahassa on. Päivämme oli niin ihana, ettei sillä ole väliä, sen arvo mitataan ihan muissa asioissa.

No vähän aiheen vierestä, mutta mun mielestä on haikeaa luopua miehen sukunimestä! Siis mies otti mun sukunimen ja oon tosi tosi iloinen tästä, mutta välillä iskee haikeus, kun mies ei olekaan enää se samanniminen mies, johon alunperin rakastuin. Joten jos olisin vaihtanut omani, haikailisin varmaan vieläkin enemmän.

Ei yhtään. Mun mielestä oli niin kiva "hössöttää" ja järkätä häitä, että se oli vähän kuin harrastus mulle. Ja häissä tosi paljon kehuttiin sitä miten paljon olin nähnyt vaivaa, joten tuntui että sille sai sitten kiitostakin.

Edit. tuplat pois...

Tää oli niin vaikea keksiä. Mun kaasot näkivät paljon vaivaa häiden suhteen ja käyttivät paljon aikaa myös. Joten sitten keksin, että teen lahjat itse ja käytän niihin myös aikaa ja näen vaivaa. Joten minä kudoin kaasoille villasukat. Kaiken lisäksi vielä elämäni ensimmäiset pitsisukat. Tiesin että kaasoni arvostaisivat juuri tällaista vaivannäköä enemmän kuin jotain kallista lahjaa. Ja niin he arvostivatkin ja ilahtuivat selvästi aidosti sukistaan, jotka näin syksyllä olivat vielä käytännöllinenkin lahja. Lisäksi niistä jää sitten kiva muisto. Tämän lisäksi tarjosin kaasoille viimeisessä hääpalaverissa ruuat ravintolassa.

^meillä oli myös sormenjälkipuu. Tosin ihan tulostin netistä pohjan (googlella free printable thumbprint tree löytyy monenlaisia). Ja meillä sormenjäljet painettiin leimasinmusteella (oli siis syyshäissä punainen keltainen ja oranssi leimasintyyny). Ja nimi kirjoitettiin tussilla siihen lehteen. Tästä tuli tosi hieno taulu. Lisäksi meillä oli aikakapseli. Vieraat saivat kirjoittaa lapuille ennustuksia, muistoja, piirtää kuvan tai kirjoittaa toivotuksen. Laput laitettiin lasipurkkiin, jonka avaamme vasta hääpäivänämme vuosi häistä.

Pitää tulla tänne kehumaan meidän ihania hääkyyhkyjä! Tämä ohjelmanumero sai valtavasti kehuja vierailta ja tilanteesta on ihania kuvia. Vapautettiin siis molemmat kirkon portailta valkoiset hääkyyhkyt lentoon. Meidän kyyhkyt tuli Aurasta (häät Turussa) Kirstun lakasta. Kyyhkyjen omistaja toi linnut kirkkoon puoli tuntia ennen vihkimistä (tuli itse paikalle puku päällä, joten vieraat eivät arvaneet mitään, vaan mies sulautui joukkoon) ja antoi kyyhkyt meille käsiin kirkon ovilla ennenkuin mentiin ulos. Maksu suoritettiin etukäteen ja suorituksen jälkeen kyyhkyille alettiin opettaa reittiä. Hääpäivänä olivat lentäneet omaan lakkaansa 17 minuutissa! Kaikki yhteydenpito ja toiminta sujui erinomaisesti, joten suosittelen lämpimästi kaikille Turun seudulla häitään viettäville!

Meilläkin soitti häissä Viihdytin ja bändi oli ihan loistava! Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille! Yhteensä soitti 4 x 45min settiä, eka setti meilläkin valssia ja tanssimusiikkia ja loppuilta bilemusiikkia. Turhaan etukäteen jännitin, että tanssiiko kukaan. Tanssilattia oli ihan piukassa koko illan. Laulajalla hieno ääni ja koko bändillä mieletön meininki! Kaikki vieraatkin kehui! Hyvän keikan lisäksi kommunikointi sähköpostitse tosi sujuvaa ja ystävällistä. 10+!

Tän asian kanssa on mieli muuttunut edestakaisin ties kuinka monta kertaa. En ole koskaan pitänyt nimestäni erityisemmin. Se on ruotsinkielinen, aika yleinen nimi. Kuitenkaan sitä ei osata missään kirjoittaa oikein ja puhelimessa se lisäksi kuullaan aina väärin. Sulhasella sen sijaan on hyvin tavallinen suomalainen nimi. Nimi on mun mielestä sopivan lyhyt ja ytimekäs (ja ei ole -nen -loppuinen), mutta vähän siinä tuo yleisyys häiritsee. Meillä on kaksi lasta, molemmat miehen nimellä. Kautta aikojen (no okei yhteisen 8v ajan) olen ajatellut, että haluan koko perheelle mieheni nimen. Olen jopa käyttänyt tätä perusteluna naimisiinmenemiselle. Jossain vaiheessa tässä vuoden sisään tulin sitten kuitenkin siihen tulokseen, että en vaihdakaan nimeäni, vaan pidän siitä kuitenkin enemmän kuin mieheni kovin tavallisesta nimestä. Olen lisäksi ollut lasteni kanssa eri niminen jo yli 4 vuotta, eikä se ole häirinnyt millään tavalla koskaan missään. No. Luulin lyöneeni asian lukkoon. Mutta muutama viikko ennen hääpäivää mies ottikin asian puheeksi ja ihmetteli, enkö ihan oikeasti aio vaihtaa. Aloin siinä sitten miettiä asiaa ja päätöksestä tulikin yhtäkkiä kovin vaikea. Tuntui, etten millään voi tehdä tätä päätöstä. Ja lopulta sitten kuitenkin tein. Valitsin miehen nimen. Tämä tuntui olevan hänelle tärkeää. Ja minusta on kiva että meistä tulee "Xxxxxxt", perheemme on siis tavallaan jonkin niminen "yksikkö". Lopulta päätöksen tekemisen jälkeen asia ei ollutkaan niin vaikea ja uuden nimen ottaminen tuntuu kivalta. Varsinkin kun parin viimeisen viikon aikana oon saanut tavata vanhaa nimeäni joka paikkaan ja katsoin että koemeikissäkin nimi oli kirjoitettu varauskirjaan väärin. Uutta nimeä ei kukaan kirjoita väärin. Niin. Loppuun vielä että mies kyllä myös pohti oman nimensä vaihtamista ja se oli ihan varteenotettava vaihtoehto, mutta koki sen kuitenkin työnsä kannalta hankalana asiana, joten ei sitten sen takia halunnut vaihtaa. Edit. Hääaamuna mies tuli toisiin aatoksiin ja 15min ennen vihkimisen alkua vaihdettiin lomakkeisiin meille molemmille mun nimi. Lasten nimet vaihdetaan sitten myös.

Mä oon tästä ihan samaa mieltä! Tottakai rakastan edelleen puolisoani, vaikka hän kuolisi ensin, ja jos itse kuolen ensin, haluan että mieheni tietää minun rakastavan häntä yhä <3 Ajattelen mielummin, että rakkaus on ikuista, eikä pääty kuolemaan. Itse haluan ainakin siksi tuon ykkösvaihtoehdon.Täällä kanssa yksi joka ajattelee just näin! Mä lisäksi tykkään ykkösen alusta enemmän, se on jotenkin niin juhlava!

Tuohon ajokorttijuttuun. Uusi ajokortti on vanhan kaksoiskappale tosiaan, mutta se muuttuu nyt määräaikaiseksi. Minulla tuo uusi ajokortti on nyt voimassa v.2033 asti, "vanha" kortti oli v.2054 asti.Poliisin sivuilta:"Ennen 19.1.2013 myönnetyt ajokortit ovat voimassa koko korttiin merkityn voimassaoloajan, kuitenkin enintään vuoteen 2033 asti. Tällöin vanhatkin ajokortit tulee viimeistään uusia. " Toisinsanoen siis se vuoteen 2054 voimassa oleva kortti olisi todellisuudessa myöskin pitänyt uusia 2033, eli tällä ei ole merkitystä. Edit. Ja ymmärtääkseni määräaikaiset kortit on voimassa kerralla vain sen 15 vuotta, eli tuohon on nyt laitettu voimassaoloajaksi vaan tuo, jolloin olisi vanhakin pitänyt uusia.

Kommentoin tähän sen verran, että Wanha Talli ei ole pelkästään kesäipaikka. Meillä oli juuri ihanat tunnelmalliset talvihäät siellä. Alakerran pikkutilat eivät kyllä ole enää juhlakäytössä, vain yläkerran isommassa tilassa juhlitaan. (Toki alakerrassa on vessat ja esim. bändille taukotilaa, mutta ei varsinaista juhlatilaa.) Meidän juhlissa oli vain viitisenkymmentä vierasta eikä se ollut mitenkään liian vähän tuohon tilaan, vaikka enemmänkin mahtuisi. Ei ollut ahdasta vaan kaikki mahtuivat hyvin ja toisaalta tila ei kuitenkaan huutanut tyhjyyttä tai kaikunut epämääräisesti. Kaikki sujui emännän kanssa hienosti ja joustavasti. Rentoihin ja tunnelmallisiin häihin aika bueno paikka. Voidaan suositella lämpimästi. Kiva kuulla! Meille tulossa myös noin 50hlö (Rouva V myös sanoi meille että 50 on minimi).Wanhan tallin sivut löytyy muuten osoitteesta www.wanhatalli.com

Sydänkäpy: Palvelu oli oikein ystävällistä ja valikoimasta löytyi yksi puku josta pidin oikein kovasti. Yhteensä taisin sovittaa kolmea pukua. Angelica Brides: Valikoimista löytyi monta pukua, jotka vastasivat kriteerejä. Pukuja esitellyt myyjä oli ihan ystävällinen. Sanoisin että palvelu oli ihan ok. Ei siis varsinaisesti mitään vikaa, muttei toisaalta tullut sellaista oloa että olipa mukava käynti. Sovitin ihan hirveän montaa pukua ja jotenkin se meni vähän sellaiseksi liukuhihnatouhuksi, enkä lopulta oikein edes muistanut mitä kaikkea olin sovittanut ja miltä puvut näyttivät. Lopuksi myyjä etsi vielä jostain häälehdestä kuvan puvusta joka saattaisi olla mulle mieleinen ja kertoi puvun olevan tulossa heille pian. Fiancee!!! Kovilla odotuksilla lähdin matkaan kun olin kuullut kehuja paikasta. Eivät olleet kehut tuulesta temmattuja. Palvelu oli oikeasti ihan uskomattoman ihanan ystävällistä ja tuli todellakin sellainen olo että näille ihmisille on sydämenasia, että mä löydän täydellisen puvun. Kun sitten sovitin toistamiseen pukua johon rakastuin, kysyi toinen myyjistä vielä muutamaan kertaan ettei siinä vain ole mitään mikä mua vähänkään arveluttaa, koska niin ei saa olla vaan puvun pitää oikeasti olla täydellinen. Päätettiin kaasojen kanssa heti että mennään hääpäivänä liikkeeseen pukeutumaan (vaikka aikasemmin olen täällä ihmetellyt miksi joku haluaisi pukeutua hääpäivänä liikkeessä, mutta käynnin jälkeen olisi harmittanut todella paljon jos en olisi sieltä pukua löytänyt ja päässyt sinne pukemaan). Juu hehkuttajiin liityn minäkin!

:DMun mielestä se sukkanauha on kyllä se juttu, siis että se heitetään. Ei niinkään se hameen alta kaivaminen. Eli mun mielestä ei kuulosta ollenkaan pöllömmältä tuo että ottaa sen sukkanauhan vaikka taskusta.

Mäkin ostaisin vasta häiden lähellä. Keho muuttuu paljon ja palautumista vaikea etukäteen ennustaa. Mulla vauva nyt puolivuotias ja loppuraskaudessa rinnanympärys levisi niin ettei vanhat rintsikat mahdu edelleenkään ympärykseltään kiinni vaikka raskauskiloista kutakuinkin oonkin jo päässyt. Samoin lantio leveämpi nyt.

Mä ajattelin, että voitaisiin tehdä jonnekin nettiin pieni lahjalista (esim jotain puuttuvia astiaston osia, uusi veitsisarja, jotkut laadukkaat pussilakanat esim marimekkoa tms. Siis sellaisia mitä ei välttämättä tuu itse vaan koskaan ostettua) ja sitten yksi asia mikä kodistamme vielä puuttuu: piano! Tosin ei pyydetä että kukaan pianoa ostaisi vaan laitetaan toivelistaan että kirjekuorien sisältö halutaan käyttää siihen. Mä ensinnäkin tykkään, että jää jotain lahjoja muistoksi ja mun mielestä olisi aika ihana ajatus että siinä se piano sitten seisoisi muistuttamassa hääpäivästä. Ja mun mielestä rahaa on jotenkin kivempi pyytää niin, että sanotaan mitä sillä ostetaan. (sulhasen mielipidettä en kyllä tästä vielä kysynyt, mutta pianosta sekin haaveilee).

Meille tulee ehkä Mokoman Silmäterä-biisin pätkä: "Jos vain tahdot tähän viereesi istumaan jään Jos vain pyydät en tiedä mitään sen tärkeämpää"

Paljonhan niitä käytetään. Mä oon tulipalojhysteerikko niin en uskaltais ihan varmuuden vuoksi missään polttaa. Jos kuivatan tänä syksynä lehtiä niin onko ne voimissaan vielä vuoden päästä?

Pilttipurkkeja ei saisi paloturvallisuuden takia käyttää tuikkukippoina. -> http://www.martat.fi/keskustelu/keskustelunurkka/?x33061=2061435