Vesililja

Hääpäivä oli kyllä ihana ja onnellinen päivä, mutta en nyt tiedä, että aivan satumainen... Suurin osa suunnittelusta ja toteuttamisesta jäi minun vastuulleni ja viimeinen viikko ennen häitä oli kyllä stressaava. Olin etukäteen päättänyt etten halua mitään hääpaniikkia, mutta kyllä yksi päivä päättyi kyyneliin, kun tuntui, että kaikki kaatuu päälle. Itse päivästä nautin kyllä, mutta olihan siinä paljon ihmisiä ja välillä oli sellainen olo, että viihtyväthän kaikki varmasti, kun en ehdi niille juttelemaan. Kehuja kyllä häistä sateli, joten uskottavahan tuo on Toisaalta pidän askartelusta, joten siinä mielessä en sanoisi, että hössötin liikaa. Lisäksi juhlapaikalla koristelu oli aivan harvinaisen onnistunut, joten siitä olen ylpeä! Että jos tekisin kaiken uudestaan niin aloittaisin valmistelut aikaisemmin tai pakottaisin mieheni auttamaan minua enemmän

Nukuin hyvin kahdeksan tunnin yöunet! Alunperin kuvittelin, että en varmaan ehdi sänkyyn ajoissa, tai jos vaikka ehtisinkin, niin uni ei varmasti tulisi, stressin tai jännityksen vuoksi. Mutta toisin vain kävi. Pohjustin hyvää unta käymällä miehen kanssa kävelyllä ja saunassa ja toden totta se toimikin. Meikäläinen kun sellainen, että tarvitsee kunnon yöunet, joten onneksi näin!

Me olimme hotellisviitissä hääyömme. Saunaa ei tullut käytettyä, mutta poreammetta kyllä. Skumppapullokin siellä oli, mutta ei enää yöllä tehnyt mieli enempää alkoholia Muuten olisin tässä pihistänyt ja mennyt kotiin, mutta meillä oli kämppä lainassa yhdelle häävierasperheelle, jotka tulivat kaukaa ja mies halusi ehdottomasti tarjota heille ilmaisen yösijan, koska hekin ovat meille niin tehneet pari kertaa. Lisäksi ajattelin, että olisi kiva syödä aamupalaa yhdessä häävieraiden kanssa seuraavana aamuna, sillä moni heistä oli samassa hotellissa. Olen ihan tyytyväinen tähän ratkaisuun!

Sytytimme häissämme heti seromonian aluksi kirkossa kaksi kynttilää: toisen isälleni, joka menehtyi maaliskuussa ja toisen miehen kuolleille sukulaisille. Emme tiedottaneet tästä vieraita milläänlailla, mutta meille ele oli hyvin tärkeä. Lisäksi hääjuhlassa tätini puhui isästä ja vaikka moni meistä itkikin (itse varmaan eniten), ei se juhlaa pilannut mitenkään. Päinvastoin, minusta oli tärkeää, että isä mainitaan. Voih, tätä ikävää...hellittääkö se koskaan...?

Meillä mies näki pukuni vasta kirkossa, muttei alttarilla, vaan kirkon "eteisessä", josta hääsaattueemme lähti (ei siis menty ihan perinteisellä tyylillä . Minäkään en nähnyt miehen pukua ennen sitä hetkeä. Tämä oli miehen ja osittain myös anopin toive. Oli kyllä aluksi vaikeaa sopeutua ajatukseen, että en tiedä miehen puvusta mitään, mutta kun näin kraavitin ja sain vinkkiä puvun väristä, niin mieli onneksi rauhoittui. Komea pukuhan tuo oli, joten kaikki murheet olivat turhia

Minä askertalin kutsukortit, paikkakortit pöytiin, menuut jokaiselle vieraalle, ohjelmat pöytiin, karkkipussit karkkibuffettiin, pöytänumerot sekä vieraskirjan (tein itse kirjan kannet ja liimaan siihen kuvat vieraista sekä itsesuunnittelmani laput, joihin vieraat ovat kirjoittaneet meille terveisensä). Lisäksi tähän tullee päälle kiitoskorttien teko. Ihan tarpeeksi hommaa kyllä

Meillä oli ollut koristetta ollenkaan kun ei ollut perinteistä kakkuakaan. Mutta en kyllä olisi halunnut niitä morsiusparinukkejakaan koska ne on itsestä aina jotenkin pelottavia Kaikenlaiset muut koristeet olisi kyllä sopineet meille paremmin!

Itselläni oli geelilakkaus (ei tosin ekaa kertaa) sekä irtoripset. Ehkä suurin erilaisuus normaaliin arkipäivän lookiin oli kuitenkin hieno kampaus sekä kaunis ja tavallista vahvempi meikki. Olen todella tyytyväinen kumpaakin näin jälkeenpäin: näytin todella kauniilta mutta silti omalta itseltäni. (oli ihan oikeasti aika prinsessa-olo )

Pähkäilin tämän asian kanssa ennen häitä ja luulin, ettei hommasta tule mitään, mutta! Onneksemme päätimme ottaa kuvat vasta vihkimisen jälkeen, vaikka aluksi halusin olla "järkevä" ja ottaa ne ennen. Mies kuitenkin vastusti tätä taikauskon ja mahdollisen hermoilun vuoksi. Niinpä päätimme, että otamme ensimmäisen setin kuvia heti vihkimisen jälkeen hääpaikan läheisyydessä, sillä ajatuksella, että koska lähdemme kirkosta ensimmäisinä, niin olemme myös juhlapaikalla ensimmäisinä ja vieraita joutuisi joka tapauksessa odottaa jonkin aikaa. Lisäksi illan mittaan otimme itse juhlapaikalla potrettikuvia. Meillä oli siis kuvaaja paikalla lähes koko illan ja tuuria oli tietysti se, että juhlapaikan ympäristö oli kaunis ja täynnä hyviä sekä teemanmukaisia kuvauspaikkoja. Kaikki olivat siis tyytyväisiä: kuvat otettiin vihkimisen jälkeen kun meikit (vaikka itkinkin kirkossa, laatumeikkaus pysyi upeana) ja kampaus olivat vielä kunnossa, eikä enää jännittänyt niin paljon + vieraille ei jäänyt turhaa, tylsää odottelua. Olen siis todella tyytyväinen tähän!

Meillä maksoi kuvaus 500 euroa. Pakettiin kuului 6 tunnin kuvaus kirkosta lähtien ja häävalssiin päättyen. Lisäksi potrettikuvat otettiin samaan settiin. Olen ihan hirmu tyytyväinen kuvaajaan ja kuviin, eikä hintaakaan tarvitse kauhistella näin jälkeenpäin

Meillä oli karkkibuffa ja kyllä siitä iloa riitti. Tosin itse ostin karkkia n. 100 grammaa per hlö (90 vierasta) ja sitä kyllä jäi yli aika reippaasti. Myös itse tekemiäni karkkipusseja jäi ainakin puolet 120stä. Karkkilajeja oli kuutta: lakuja, vaahtokarkkeja, suklaata, pastilleja sekä kovia että pehmeitä irtokarkkeja. Ostin karkit ihan tavallisista marketeista, osa tarjouksista ja osa oli muuten vain halpoja. Lisäksi ostin kolme ihanaa tarjoiluastiaa buffaa varten, muutoin käytin mitä löytyi. Vinkkinä vielä, että jos ei halua karkkia menevän aivan mahdottomia määriä, voi kauhojen ostamisen sijasta käyttää ihan tavallisia lusikoita. Päädyimme tähän siitäkin syystä, etten halunnut ostaa karkkikauhoja, jotka sitten jäisivät ilman käyttöä. Meillä kun tuota tavaraa on kotona ennestäänkin niin paljon.

Useammassakin postissa on ollut tulostetut ja huomiovärein korostetut ohjeet siitä, että jos tarraa tai kirjoitettua numero ykköstä/priorityä ei kuoressa ole, ei se myöskään välttämättä kulje ykkösluokassa. Toisaalta, ykkösluokan ja kakkosluokan ero on yksi vaivainen päivä, eli kakkosluokan kirjeet menee parissa päivässä perille, niin eipä silläkään niin kovin ole merkitystä. Noh, yhtä kaikki, kakkosluokan merkit oli mielestäni ne kauneimmat ja samalla vältyin siltä priority-säätämiseltä. Tuosta tosiaan vinkkinä teille, jotka eivät sitä priority-tarraa halua kutsuunsa (kuten esimerkiksi minä!), niin kuoreen voi laittaa piirtää siistin ykkösen postinmerkin viereen. Näin tein itse mustalla kynällä ja ihan siistiltä ja huomaamattomalta näytti, eikä teema kärsinyt yhtään. Ja kuoretkin ovat saapuneet perille hyvin. Meillä lähti kutsut tuolla Tahdon-merkillä. Ihan kauniit ja kiiltelevät silleen sopivan tyylikkäästi. Meillä teemana vintage, ja ne menivät ihan hienosti ruskeisiin kirjekuoriimme.

Lennot jo varattuna täälläkin! Ottaisin todella mielelläni vastaan hotellisuosituksia, koska tarjonta saa pään pyörälle! Eli haussa olisi siisti hotelli Manhattanilta: ei mikään läävä, mutta ei myöskään mikään superkallis. Olisin hyvin kiitollinen kaikista vastauksista, jotta ei tulisi sitten yötä nukuttua kadulla

Olen ollut Palmassa häissä, missä oli bändi ja ihan hyvin mahduttiin, vaikka tarjoilupöytä veikin oman tilansa. Se oli siinä tiskin edessä ja me tanssimme keskellä koko tilaa. Vierasmäärästä en ole varma, mutta aika monta meitä kyllä oli. Toinen meren rannalla oleva paikka voisi olla Invalidien maja (Trullevin lomakylä). Sinne saa muistaakseni viedä omat ruoat, mutta juomia ei (paikassa A-oikeudet), eli jos alkoholia haluatte tarjoilla omasta takaa, se pitää tehdä jossain vähän piilossa.

Snellmankotiin mahtuu muistaakseni reilu sata henkeä ja talon puolesta saa astiaston, maljakot ym. Talonmies rouva oli avulias näyttämään paikkaa ja kova puhumaan. Viikonlopun vuokra on about 500€ ja kestää siis sunnuntaihin asti. Tosin lauantaiyönä paikasta joutuu lähteä jo yhden aikoihin. Paikkaan pitää tuoda omat ruoat ja juomat. Itse pidän paikasta ja sen vanhanajan tyylistä. Lisäksi se on lähellä hotelleja, joten vieraiden ei tarvitse kuin kävellä hotelliin illan päätteeksi.

Suurkiitos kummallekin Valkoiselle kanille ja Shackleboltille! Mieskin oikein ilahtui kun kerroin teidän vastauksista, joten näillä mennään!

Meillä tulee olemaan kolmikieliset häät akselilla suomi-espanja-englanti. Mies on siis espanjasta, mutta osa vieraista ei taida suomea tai espanjaa ollenkaan. Itse juhlaan olemme ajatelleet vain muutamaa ohjelmanumeroa (kakun leikkaus, häävalssi ym. perinteistä), mutta kirkko osuuteen kaipaisin apua. Seurakunnasta sanottiin, että voimme tuoda myös espanjantaitoisen papin, jos sellaisen löydämme. Olisiko kenelläkään tietoa espanjantaitoisesta papista Keski-Pohjanmaan alueelta tai läheisyydestä? Miehelle on tosi tärkeää saada jotain omalla kielellään ja olisin erittäin kiitollinen kaikista vinkeistä mitä vain keksitte!

Hops! Väärä ketju, eli viesti poistettu.

Olen miettinyt häiden perumista, mutta ei niinkään suhteessa olevan kriisin vuoksi vaan sen vuoksi, että oma isäni on vakavasti sairas ja meille ei ole paljoa toivoa enää annettu. Pelkään, että häät eivät sitten elokuussa tunnu enää miltään ilman isää. Toistaiseksi kuitenkin jatkan suunnitelmien tekemistä. Mieheni ymmärtää minua hyvin ja tuntuu välillä, että häiden peruminen olisi kamalaa muille sukulaisille, jotka myös tästä isän tilanteesta kärsivät. Aika näyttänee miten tässä käy, mutta olisi kiva kuulla muilta, jos saman kokeineita täällä sattuu olemaan.

Kummatkin tärkeitä, mutta ensin tulee kyllä sisätilat. Talvihäissä varsinkin, mutta me menemme kesällä naimisiin ja kyllä paikan valinnassa sisätilat ja sijainti olivat tärkeimmät kriteerit. Ulkona meillä on pieni, viehättävä pihapiiri, johon kyllä varmasti halukkaat mahtuvat seurustelemaan. Lisäksi paikka sijaistee suht. nätillä paikalla kaupungin keskustassa. Koska häät pidetään merenrantakaupungissa, haaveilin kyllä pitkään, että paikka olisi ollut meren rannalla. Mutta kun ei sopivaa löytynyt. Minkäs teet! Toisaalta olen kyllä erittäin tyytyväinen valitsemaamme paikkaan, koska ainoa asia mistä piti tinkiä oli tuo meri (paikka kuitenkin sijaitsee joen rannalla) Minuakin muuten jäi kiinnostamaan Neinei:n valinta.

Minusta idea on hieno ja huomaavainen sinulta ap. Itsekin voisin hyvin maksaa osan polttareistani (jos sellaiset nyt on tulossa). Joku tuossa sanoi, että oli tuonut juomat Virosta myös polttariporukkaa varten ja tämä on hyvä, pehmeä tapa osallistua kuluihin. Se on konkreettinen eikä luultavasti loukkaa ketään. Tämä siis jos polttareissa on alkomahoolia tarkoitus juoda.

Kokemusta ei itselläni ole, mutta jos jaksat niin olisi kiva kuulla miten sinulla meni! Kävin AS. Uniikissa pyörähtämässä ja kauniita mekkojahan siellä oli! Ihan mukavan oloinen nainen palvelemassa toista morsianta siinä samalla kun pyörin liikkeessä. Ehti vastata muutamaan kysymykseenkin, vaikka sanoi, että näin yleisesti kiirettä pitää. Mukavia sovitushetkiä! Pitäisi itsekin saada aika varatuksi, mutta tuntuu niin kovin aikaiselta kun häät on vasta ensi vuoden elokuussa!

Hei! Kauniit kutsut ja nyt on ihan pakko kysyä mistä sait nuo "pitsiset" kirjekuoret? Itsellenikin ovat ne haaveena nimittäin

Meillä on häitä suunnitellessa takana kuusi yhteistä vuotta, minä alle ja mies päälle 30 vuotta. Etäsuhdetta on eletty aikaisemmin ja vaikka nyt ollaan pari vuotta asuttu yhdessä, saattaa tulla etäsuhde taas eteen Kuitenkin minulla vakityö ja mies opiskelee. Yhteistä omaisuutta on lähinnä autolaina. Asunto ja lapset näillä näkymin häiden jälkeen, eli meneepi vähintään vuoden 2013 puolelle