tipistys

Olen töissä alalla jossa duunit pitää osata jättää työpaikan oven taakse kun sen vuoronsa jälkeen laittaa kiinni. En siis halua omalle vapaa-ajalleni ketään "muistuttamaan töistä". Ihania ihmisiä ja kai sitä henkisesti rankkaa työtä tehdessään hitsautuu kiinni työkaveriin ja tulee tavallaan läheiseksikin mutta kyse on kuitenkin vain työkavereista. Sitä paitsi en halua kenenkään töistä näkevän mitä tapahtuu jos juon lasillisen liikaa skumppaa

Meillä vuodeksi valikoitui 2014 koska ensi vuonna on niin paljon kavereiden häitä. Lisäksi jenkkeihin suuntautuva matkamme vuoden päästä antaa hyvän mahdollisuuden kihlautua vähän "erikoisemmalla" tavalla. Mies olisi halunnut naimisiin heinäkuussa koska silloin ihmisillä on lomaa. Minusta puolestaan elokuussa on aina ollut paremmat säät kuin heinäkuussa. Päädyimme kompromissiin ja avioidumme kuun taitteessa, 2.8.2014.

Tällä hetkellä seurustelua 5 ja puoli vuotta takana. Molemmat kolmikymppisiä, omakotitalo vuokralla ja kaksi kissaa. Minä käyn töissä ja mies työnhakijana

Minun anoppinihan antaa sukulaislikalle lahjaksi matkan jolle ei itse sitten halunnutkaan. Varmaan ihan kiva ajatus muuten mutta lahja kattaa vain majoituksen kohteessa. Lennot jäävät morsiusparin itsensä maksettaviksi ja tottakai matkan ajankohdan anoppi on lyönyt lukkoon jo silloin kun oli itse sinne lähdössä. Morsiuspari oli toivonut vain rahaa... Nyt anoppi koittaa saada meitäkin osallistumaan tähän matkalahjaansa, pitäisi joku siirtomaksu maksaa, että matkan voisi siirtää toiselle nimelle. Ollaan sanottu, että rahaa annetaan kun rahaa kerran haluavat.

Meilläkin minä käyn töissä ja mies on vasta valmistunut, eli ei vielä töissä. Vaikka tuossa äsken sanoinkin, että en haluaisi satsata puolituttuun ihmiseen niin paljoa niin olen silti todella otettu ja iloinen saamastamme kutsusta ja haluan kattaa ainakin ruokailustamme tulevat kulut. En tiedä paljonko he ovat pulittaneet ruokalisusta per naama joten otan varman päälle.

Itse en ole vielä pyytänyt kaasoja koska haluan vielä toistaiseksi pitää tulevat häät salaisuutena, onhan niihin vielä kaksi vuotta aikaakin. Kuitenkin kun kaasoja pyydän niin aion nakittaa heille polttareiden järjestämisen ja hääjuhlassa ohjelman vetämisen. Toivon myös, että olisivat myös mukana ideioimassa häitä, teemaa, värejä jne. En kuitenkaan aio pakottaa mihinkään sen kummempaan fyysiseen urakointiin. Hääpaikat ynnä muut pystymme kyllä koristelemaan itsekin (esim. veljeäni orjuuttaen heh heh) ja askartelusta paskartelusta en aio järjestää mitään megasavottaa. Kutsut, menut ja paikkakortit aion painattaa. En nimittäin osaa askarrella pätkääkään. Mutta siltikin minulla on semmoinen kutina, että kaasoni aikovat kuitenkin tulla mukaan esimerkiksi hääpaikan koristeluun vaikka en erikseen pyytäisi, itseasiassa vaikka estelisin niin tulisivat silti

Olen itse kaasona vuoden päästä järjestettävissä häissä ja lupauduin ilomielin. Minulle oli suuri kunnia kun eräs parhaimpia ystäviäni pyysi juuri minua kaasokseen. Olemme olleet ystäviä jo reippaasti yli vuosikymmenen ja nähneet toistemme vaikeat murrosiät ja nuoruuden haihattelut, työelämässä aloittamiset ja rauhoittumiset. Olen iloinen siitä, että hän on vihdoin löytänyt elämänsä miehen ja minusta on ihanaa ja etuoikeutettua voida olla järjestämässä tuota ilon juhlaa. En ollenkaan ajattele, että minut olisi värvätty ilmaiseksi tekemään töitä. Teen minulle annetut ja yhdessä suunnitellut hommat ilomielin ja innoissani. Meitä kaasoja on kaksi, jottei yhdelle henkilölle kasaannu kamalasti puuhaa.

Meillä luvuksi tulee jotain 70-80 välillä. Vaikka miten lasken niin enempää en saa. Harmittaa koska olisin halunnut vielä isommat häät mutta näillä mennään kun sulhasen puolen suku on niin pieni.

Me luultavasti pyydämme rahaa mutta laitamme myös internettiin lahjalistan jossa joitakin huokeita taloustavaroita kuten pyyhkeitä jne. Kaikki eivät kuitenkaan kehtaisi laittaa niin pientä summaa kuin mihin heillä olisi vara ja joitan pyyhkeitä saa erittäinkin huokeasti. Itseäni ainakin harmittaa mennä kesällä puolitutun ihmisen häihin joissa on pyydetty vain rahaa. En kehtaa olla menemättä alle satasen shekin kanssa vaikka puolituttuun ihmiseen ei millään huvittaisi satsata niin paljoa.

Tämä ihana puku on saanut sydämeni sykkimään. Tuohon pitäisi vielä löytää joku mukava hihatin tai bolero koska en halua paljastaa käsivarsiani (ovat niin inhottavat).

Mielestäni kyllä rahallisen tuen pitäisi jo riittää. Tokihan se on varmasti inhottava tunne jos tuntuu, että heitä eivät häänne kiinnosta mutta toisaalta voiko toista ihmistä velvoittaa kiinnostumaan? Sekin on mielstäni jo paljon, jos joku haluaa osallistua rahallisesti toisen hääpäivään. Itse luulen, että emme saa rahallista tai henkistä tukea omien häittemme järjestämiseen. Rahallisen tuen puuttuminen ei sinänsä yllätä koska anoppi on sen verran itsekäs ihminen, että vaikka onkin hyvätuloinen niin haluaa käyttää joka sentin itseensä. Eikä mielestäni edes tarvitse laittaa rahaa toisten bileisiin. Samoin tästä itsekkyydestä johtuen en usko, että tulee pahemmin kiinnostumaan häistä muutenkaan. Kunhan vaan ilmaantuu paikalle. Omat vanhempani puolestaan varmaan tuputtavat rahaa mutta oma äitini ei ainakaan varmaan tule nostamaan pikkurilliäänkään käytännön järjestelyissä, isäni uskon olevan enemmän avuksi. Kaiken tämän hyväksyn koska ovathan ne meidän juhlamme ja meidän ne tulee maksaa ja järjestää. Ei kenenkään muun.

Ei ole kosittu mitenkään. Ihan yhteistuumin ollaan päätetty, että kesällä 2014 vois mennä naimisiin ja vuoden päästä Amerikan reissulla vois kihlat ostaa. Ihan hyvä näin, semmoset romanttiset polvillaan kosimiset sais mut vaan vaivautuneeksi.