Drinksu2013

Nyt alkanut pelottaa muutkin asiat kuin sää. Tällä hetkellä olen kauhuissani siitä, millainen päsmäri tulevasta anopista on kehittynyt. Se ei enää edes kysele, mikä sopisi meille vaan päättää suoraan esimerkiksi juhlien juomatarjoilusta (jotka me sulhasen kanssa maksamme ja tilaamme kylläkin). En jaksa enää pistää sille hanttiin ja toisaalta raivo kasvaa päivä päivältä, joten odotettavissa on luultavasti ihan järjetön räjähtäminen anopille jossain vaiheessa. Ja se harmittaa jo valmiiksi, mutta muuten jään jyrän alle. Olen stressiherkkä, joten verenpaineet ovat aika tapissa jatkuvasti näiden pippaloiden takia. Lisäksi pelottaa se, että miehen vanhemmat eivät maksakaan lupaamiaan asioita ja pahimmillaan meille lankeaa useamman sadan euron lisälaskut yllätyksenä. Jotenkin tiedän jo valmiiksi, että jos jotain matkarahaa tulee lahjaksi niin siitä joudutaan maksamaan joku näiden lupaama asia. Ahdistavaa.

Nyt keittää kyllä yli. Anoppi on enimmäkseen mukava ja kultainen, hoitanut mm. soittelujuttuja ja järjestelyitä, koska mennään naimisiin hänen kotipaikkakunnallaan. Välillä on käynyt ylikierroksilla suunnittelujen suhteen ja heitellyt ihan älyttömiä ideoita, jotka ollaan saatu sitten jotenkin teilattua. Noh, ostettiin muutama viikko sitten lautasliinat ja servetit. Anoppi on alusta asti halunnut niitä Dunin kalliita kankaisen tuntuisia, mutta olen todennut, että ei niitä osteta, kun siinä heitetään rahaa melkeinpä roskiin. Muutama päivä sitten anoppi oli soittanut sulhaselle, että ei halua riitaa, mutta haluaa ostaa toisen väriset servetit, vaikkei ole edes nähnyt niitä meidän ostamia! Mulle ei ole asiasta ilmottanut mitään, kun ei ilmeisesti uskalla. Periaatteessa oisin voinut harkita servettien vaihtamista, mutta nyt ottaa niin paljon päähän tuo tyyli, että jyrätään mun yli, eikä edes sanota siitä suoraan päin naamaa. Okei, olen lapsellinen, mutta jos sieltä nyt tulee jotkut kalliit servetit joiden hintaa kaunistellaan, niin minä en niihin taivu, kun ei ole uskallettu kysyä multa koko asiasta. Sulhasen mielestä asia kuittaantuu sillä, että anoppi on sanonut ettei halua haastaa riitaa, ois sitten sanonut sen mulle suoraan. Servetit on pikkujuttu, mutta jos tuo tyyli hoitaa asioita mun ohi tulee tavaksi niin minä en enää vastaa puheistani. Turha kai tässä on enää mitään omien mieltymyksien mukaan kohta suunnitella, kun anoppi ostelee kuitenkin oman mielensä mukaan jotain aivan muuta. Aika monta kertaa olen pohtinut jo, että kenenkä häitä tässä järjestellään.

Pelottaa sää. Kukaan ei ota mua tosissaan, kun jauhan, että pitäs olla joku plan B sateen varalle. Meillä kun juhlitaan pääosin ulkona. Kaikki ovat kuulemma tilanneet aurinkoa, mutta ei se mua tässä lämmitä. Budjetti on myös toinen. Kyllä me selvitään, mutta vähän hirvittää. Tällä hetkellä olen ainut, jonka päässä on summa, joka suurinpiirtein kuluu. Toivon, ettei sitä tarvi kertoa kellekään. Pelottaa myös sulhasen häästressi. Se ahdistui jo kutsusavotasta. Tiiän, että en voi mitään toisen stressille ja stressaan itsekin, mutta silti sitä haluaisi, että toinen pysyisi hyväntuulisena, että itse pysyisin tässä järjissäni.

Sulhaselle selvisi vasta, että meidän häissä pitää olla tarjoilijoita. Ihan hölmistyneenä katsoi mua ja anoppia, kun puhuttiin tarjoilijoiden hommaamisesta. Se ajatteli, ettei tarvita, kun vieraat hakee itse ruuan seisovasta pöydästä ja astiathan voi varmaan jokainen sitten viedä pois. Se mieluiten ehkä olisi laittamassa ne ruuat itse tarjolle ja keräämässä astioita. *huokaus*

Äiti auttaa vaihtelevalla kiinnostuksella. Viime vuonna ei ottanut kantaa käytännössä mihinkään. Nyt alkuvuodesta totesi, että on ollut vähän muissa maailmoissa, mutta nyt innostuu. No aika vähän on innostunut. Rahallisesta avustuksesta saatiin porukoiden kanssa sovittua, mutta muuten on vähän niin ja näin. Tuntuu siltä, että sitä tympii koko häätouhu. Kutsukortteihin tarkistelin tänään nimiä ja muita seikkoja, niin sanoi vaan, että ei jaksa ottaa kantaa, siis ei voi niitä kaukaisemman sukulaisen lasten nimiä päästään mulle kaivaa? Vieraista on sanonut sen, että kutsukaa ketä haluatte, mutta kuitenkin pitää kutsua kaikki serkutkin kun "minä en sitten siskoilleni selittele miksei lapsia kutsuttu". Harmittaa oikeasti ihan hirveesti, kun äiti tuntuu niin negatiiviselta, vaikkei sanokaan suoraan mielipiteitä. Pahinta on tuo, että ei jaksa ottaa kantaa. Tulee tosi tärkeä olo. Not. Voisiko edes sanoa, että keskustellaan huomenna, kun olen pirteämpi. Alan itsekin tässä kohta kehittämään jotain paskamyrskyä asian suhteen. Anoppi on puolestaan rasittavan osallistuva. Jos nää kaks sais jotenkin tasapainoon niin olis jees.

Me ollaan jotenkin omituinen pariskunta, mikään musiikki ei oikein tunnu omalta. Mies kuuntelee metallia ja minä finnhitsejä. Tällä hetkellä ollaan päädytty siihen, että sisääntulomusiikkina on Pulmusten tunnari eli Frank Sinatran Love and Marriage. Koitetaan pitää se yllärinä loppuun asti. Saavatpahan ihmiset tyrskähdellä vihkimiseen alkuun Poistumismusiikkia pitää vielä pohdiskella, ei ainakaan mitään raskasta tai ällöhempeää, semmoset on vaan hrrggghh.

Huutelin jo tuolla kertakäyttöastioiden ketjussa, mutta huudellaanpa täälläkin. Onko kukaan törmännyt kertakäyttöisiin konjakkilaseihin tai vastaaviin? Netistä löysin yhdet siedettävät, mutta tilaamiseen tarvitsisi y-tunnukset. Kertakäyttöiset snapsilasit ei oikeen toimi tarkoitukseen. Edit. Vastaan tähän itselleni. Clas Ohlssonilla ja Biltemassa näkyy olevan kirkkaita muovisia laseja, jotka ovat isompia kuin snapsilasit, mutta pienempiä kuin perinteiset kertakäyttölasit. Ehkä se on näillä näkymin sitten niihin tyydyttävä.

Onko kukaan törmännyt missään kertakäyttöisiin konjakkilaseihin? Googlailemalla löysin yhdet tarkoitukseen sopivat, mutta siihen kauppaan pitäisi olla y-tunnus, että voisi tilata. Kertakäyttöistä snapsilasia mietin, mutta ei konjakki/brandy/kermalikööri ole oikeen semmosia kerralla snapsilasista huiviin -juomia. Pitää ehkä selailla ulkomaiden ihmeellistä nettikauppamaailmaa vielä.

Me karsittiin pois pari kuppaista maamiesseurantaloa, eivät sovi tyyliin. Sitten oli tosi nätti navetan ylinen, joka toimii kesäisin taidenäyttelytilana. Homma kaatui kuitenkin siihen, että paikka pitää todella huonosti yhteyttä asiakkaisiinsa. Kysymyksiin ei ole vastattu ja odotettu ja kyselty perään on jo pari kuukautta. Että ei sitten. Lisäksi anniskeluasiat olivat melko hämärät ja vieressä olisi illalla lauantaitanssit + vilkas terassi. Kukapa siinä katsoo kuka meidän puolelle vaeltaa kuokkimaan. Otettiin sit kaks jättikokosta telttaa miehen vanhempien pihamaalle. Oli parisataa kalliimpi, kuin maamiesseurantalo ja sinne saa tehdä ihan mitä huvittaa.

Me mentiin kihloihin helmikuussa 2011, eikä edes puhuttu siinä vaiheessa häistä. Vasta vuosi kihlautumisesta alettiin pohtia asiaa tarkemmin ja oikeastaan vasta tänä kesänä ollaan ruvettu suunnittelemaan. Nyt onkin jo paikka ja ruuat tiedossa ensi kesälle. Parin kuukauden suunnittelu olisi ollut vähän turhan hc mulle, varmaan repisin tukan stressissä päästäni.

Häät heinäkuussa 2013. Kimpassa ollaan oltu öö... en jaksa laskea. Kolme vuotta taitaa tulla ensi keväänä, kihloissa ollaan oltu 1,5 vuotta tai jotain sinnepäin. Mies on töissä, minä vielä opiskelen ja toivottavasti saan gradun ja muutkin hässäkät viimeistään helmikuussa valmiiksi. Töille ja rahalle kun olisi käyttöä. Lapsia ei ole, eikä ainakaan muutamaan vuoteen tule. Kämppä on miehen. Melko vakaata tämä taitaa olla, kun sitä näin kirjoitettuna pohtii.

Meillä sulhanen aikoi veljensä kanssa tehdä ruuat sadalle hengelle häitä edeltävänä iltana. Sulho ja veli pilkkoo porkkanat ja sulhon äiti tekee karjalanpaistin. Jep. Siitä sitte lähdettiin, että meidän juhlissa ei kenenkään äiti hyppää keittiössä. Seuraava väläytys sulhaselta oli meidän hääkuvien ottaminen. Se meinaa ottaa ne itselaukaisijalla itse! Huoh. On se nyt vähän antanut periksi ja pyytää jotain tuttua. Voin vaan kuvitella, että ährättäis niitä valokuvia kolme tuntia ennen vihkimistä ja vieraiden saapuessa olisin jo ihan kypsä koko häätouhuun. Yhtenä iltana se haaveili sijaissulhasesta, joka patsastelis mun vieressä samalla, kun sulhanen itse olisi jossain nurkan takana vetämässä lonkkaa. :D

Sen kummemmin muiden mielipiteisiin puuttumatta oma ajatukseni on, että en olisi moksiskaan vaikka miehen polttareissa strippari vierailisi. Eihän se sen stripparin kanssa ole menossa naimisiin vaan minun kanssani. Strippari on miehen elämässä korkeintaan vartin, minä mieheni elämässä toivottavasti koko loppuelämän. Ainahan miehet katsoo naisia, niinhän naisetkin tekevät, siis katsovat miehiä. Siis katsoa saa, koskea ei. Ei se minulta ole pois jos joillain naisella on isommat tissit kuin minulla ja mies niitä vilkaisee, sehän voi jopa lisätä himoa meidän keskinäisessä suhteessa. Noh. Mielipiteitä on monenlaisia. Niin myös parisuhteita. Ja polttareita.

No ei kai se mautonta ole. Eiköhän ne vähemmän innokkaat juhlijat lähde jo ajoissa kotiin ja innokkaampia voi muistuttaa että juhlia saa niin pitkään kuin jaksaa. Minusta olisi vieraana tuollainen rohkaisu vain mukavaa.

Me ajateltiin kanssa laittaa STD joulukortin yhteydessä. Viime jouluna teetettiin joulukortit kissojen kuvasta, joten nyt tehdään varmaan jotain samantyylistä. STD tulee sitten johonkin kortin alareunaan ehkä näin: Psssst! 27.7.2013 Tietenkin selkeytyksen vuoksi olisi hieno jos tuohon saisi vielä pienen kuvan sormuksista, ehkä joku tajuaisikin. Mutta meillä nyt on tarkoitus muutenkin hämmentää sukulaisia mahdollisimman paljon häiden osalta, että ei pieni kryptisyys haittaa.

Minä ostin laukun alennusmyynnistä, halavalla kun sai. Sitten taisinkin jo täräyttää häämekon...

Yksi vaihtoehto on tarjota lämpimänä ruokana paellaa ja vähän parempaa pyttipannua, jos saa hommattua jostain ne isot festareilta tutut pannut lainaan. Eipähän tarvi pohtia ruokien lämmitystä, kun jokainen saa hakea pannusta ruokansa. Meillä on luultavasti tulossa telttahäät ja ruuat tekee kokki, joka tuo mukanaan paellapannut. Eipähän tarvi miettiä lämpövaunujuttuja. Eri asia on sitten esim. salaattien viileänä pitäminen jos on kuuma päivä, mutta se varmaan hoituu kylmäkallella ja ihan rehellisellä jäällä.

Ei meilläkään tule siunausta, eikä kirkkoa, eikä pappia. Kumpikaan ei kuulu kirkkoon, minua ei ole edes kastettu, joten mitä varten pitäisi siunauttaa avioliitto, kun sillä ei ole minkäänlaista merkitystä kummallekaan. Harva enää nykyaikana kyllä kauhisteleekaan siviilivihkimistä. Odotan kyllä innolla jos sattuisi joku kauhistelijatäti tai -setä kohdalle. Se olisi niin mehukas keskustelunaihe. Meillä tulee siis henkikirjoittaja paikan päälle ja suoritamme varmaan jonkun pakanallisemman seremonian. Käsien yhteensitomisen ehkä. Tai sitten sytytellään kynttilöitä. Vihkiryijyn kylläkin tahtoisin, mutta sehän ei ole kristillistä alkuperää vaan tarkoituksena on suojata morsiusparia pahoilta hengiltä, jotka maasta nousevat. Mutta joo. Mitä väliä naiko sitä toisensa kirkossa vai maistraatissa. Sama homma se on paperilla. Toiset ei vaan halua rukoilla ja lukea sitä isoa kirjaa...

Kävin itse ensin Glamourissa ja pukuja taidettiin sovittaa 4-5. Myyjä ei hirveästi tuonut esille omia mielipiteitä, tarkoitus oli kai antaa asiakkaan päättää itse. Kuitenkin olin yksin sovittamassa ja toisen arvio, edes pienikin, olisi ollut ehkä paikallaan. Pukua ei sieltä tarttunut matkaan, minusta kaikki olivat niin saman tyyppisiä. Alepukuja ei minulle esitelty, vaikka niitä kyselin. No, loppujen lopuksi yleisvaikutelma oli melko neutraali. Olisin voinut ostaa puvun jos oikea olisi löytynyt. Glamourista marssin suoraan Katariinaan, josta sai sovitusajan seuraavalle päivää ja voihan hitsinpimpulat. Oli niin ihana liike, että... Pukujen seassa sai ensin rauhassa hiippailla itsekseen ja valita sovitettavaksi juuri niitä, mitkä itseä kiinnostivat. Itseä miellytti eniten se, että monessa puvussa oli runsaammin helmaa, kun taas Glamourissa kaikki olivat melko kapealinjaisia. Palvelu oli ensiluokkaista ja ensimmäinen sovitettu puku lähtikin mukaan, vaikka se ei sopinut ollenkaan opiskelijabudjettiin. On se kuitenkin sen arvoista. Viivyin Katariinassa melkein kaksi tuntia ja Katariina itsekin kävi tulostamassa minulle pari kuvaa, josta sai pukuuni sopivia kampausideoita. Miehillekin näytti olevan runsaasti valinnanvaraa ja morsiuspuvun ostaja saa Katariinasta 100 euron lahjakortin miesten vaatteisiin. Täytyy siis omakin sulho sinne lopputalvesta raahata. Mielestäni kannattaa kuitenkin käydä useammassa liikkeessä, eikä turhaan pelätä, vaikka täältä kaikenlaista saakin lukea. Oma puku voi kuitenkin löytyä mistä vaan...

Ojoi! Nyt meni yhdessä aamussa vieraslista uusiksi ihan täysin. Pitopalvelu tulee olemaan niin kallis, että mulla ei riitä kiinnostusta ruokkia 30 eurolla jotain Kati-Petteriä, joka on seurustellut serkun kanssa kaksi viikkoa. Eli vieraslista kapenee ja laitetaan ehdottomat eit kaukaisille sukulaisille. Luultavasti joudutaan tästä vääntämään kättä, mutta missä se on kirjoitettu, että kaikki sukulaiset pitäisi kutsua? Onko hyviä vinkkejä äitien, isien, appien ja anoppien vastustamiseen?

Hyvä tietää, että mörrikkäsulhoja on enempikin. Ei tässä auta muu, kuin yrittää vaan ymmärtää, kun toista ei kiinnosta omat sukulaiset pätkääkään. Tiedän, että tästä revitään hiuksia vielä keväällä, kun kutsuja aletaan lähettää. Sulho herää satavarmasti silloin ja nostaa äläkän, että miksi nuo pitää kutsua. Onneksi siihen on vielä aikaa... Ja jee! Kivaa, että on meitä loppuheinäkuun morsmaikkuja enempikin.

Meillä on häät pienellä paikkakunnalla, joten pitopalveluvaihtoehtoja on suurinpiirtein 6-7. Yhdeltä on tivattu tarjousta juhannuksesta saakka. Kerran (!) vastasivat sähköpostiin 1,5 kuukautta oman viestini jälkeen. Eivät kertoneet mitään hintatietoja ja muutenkin kaikki vaikutti tosi epäselvältä. En minä jaksa lypsää kuukausitolkulla yhdeltä firmalta tarjousta, jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Sääli sinänsä, sillä näillä oli todella nätti juhlapaikka. Varattiin jo toinen, koska ei huvita odotella kuukausia varmistusta, että menusta tulee hyvä ja budjettiin sopiva. Toinen pitopalvelu on luvannut tehdä tarjouksen puhelimessa. Olen sinne meidän menutoiveen lähettänyt kahdesta eri sähköpostista, mutta omistajalle ei ilmeisesti mene jakeluun, että kaikki olisi hyvä olla kirjallisena. Heittelee vaan suurinpiirtein hintoja puhelimessa ja sitä kirjallista tarjousta ei lupauksista huolimatta näy missään. Tällä hetkellä tämä on mielessäni viimeinen varasuunnitelman varasuunnitelma. Yksi pitopalvelu on ilmoittanut, että on varattu hääpäivänämme. Kaksi on vielä neuvottelu vaiheessa, toivon suuresti, että nämä onnistuvat, koska noiden kahden yrittäjän kanssa ei huvittaisi säätää. Voiko näillä pitopalveluilla olla sitte niin paljon tilauksia, että ottavat vain varmoja tapauksia eli kirkko varattu ja päivä lyöty lukkoon? Jotenkin ankeaa kyllä tuollainen, karkottaa asiakkaita. Olen myös tullut siihen tulokseen että vanhemmat yrittäjät eivät osaa tai halua käyttää sähköpostia. Itsestä näin tekniikan aikakaudella tuntuu todella rasittavalta puhelimessa luetella menu läpi, joku menee kuitenkin ohi, unohtuu tai tulee väärinkäsityksiä ja siinä sitten ollaan. Kerrassaan rasittavaa tällainen säätäminen, mutta minkäs teet, kun ruoka pitäisi jostain saada. :/

Uh. Itselläkin on tämä valikointi edessä. Ärsyttää, että omalta puolelta saan periaatteessa kutsua tai olla kutsumatta ketä haluan, mutta tiedän silti, että sukulaiset kyttäävät kenen lapsi sai kutsun ja kenen ei. Toisaalta sitten taas sulhasen puolelta suurimman osan kutsuttavista päättää ilmeisesti anoppi, koska mieheni ei ole oikein perillä sukulaiskuvioista tai sitten sitä ei vain kiinnosta. Ja tiedän, että miehen puolelta tulee sitten kaikki kummin kaiman naapuritkin. Typerää pyytää sellaista porukkaa juhliin, joita emme nää varmaan enää ikinä. Nostaa verenpainetta jo valmiiksi. Ehkä sulho aktivoituu sitten kutsujen lähettämisen hetkellä, kun tajuaa, että kutsuttavien määrä on noussut kaikessa humputuksessa 130 henkilöön. Näin pidempien pohdintojen jälkeen tuntuu, että itselle riittäisi parhaat kaverit ja oma perhe juhlimaan. Ei sulhasen vanhempien naapurit tai oma isosetä, jonka kanssa ei ole koskaan vaihtanut sanaakaan.