hetkinen

Löytyykös nyt muita hämeenlinnalaisia? Melko hiljaista näyttäisi olevan. Meillä on häät suunnitteilla 27.5.2017.

Kihlauduttiin 19.4. ja häitä vietetään 27.5.2017. Hääpaikka ja valokuvaaja on varattuina, tärkeimmät siis kasassa eli toistaiseksi saa vielä hengähtää. Hääpaikkaa emme ole käyneet vielä katsomassa, mutta olen aika varma että se on juuri sopiva emmekä peru varausta. Kuvaajan bongasin viime kesänä ystäväni häistä joissa olin kaasona, huippua että hänellä oli tuo päivä vapaana. Kaasotkin olen jo pyytänyt, mulle oli niin itsestäänselvää kenet haluan, että halusin pyytää heitä pian. Onpa ainakin kolme ihmistä, jotka joutuvat kuuntelemaan mun intoiluani vaikkei niin kiinnostaisi.

Se on safiiri, todistuksessa lukee värinä golden rosee. On livenä aavistuksen kultaisempi ja ruusuisempi kuin kuvassa. En ollut ajatellut värillistä kiveä, mutta sormusta tilaamaan mennessä ajatus vain tuli jostain, ja lopputulos on kyllä juuri sellainen kuin haaveilin. Ehkä alitajuisesti halusin kiven joka symboloi kihlauspaikkaamme Colosseumia.

Olipas vaikea kuvata huonolla kalustolla. Siinä aivan uunituore, tänään haettu. Just sellainen kuin pitikin. <3

Huh, syyskuusta 2012 on tullut roikuttua täällä ja nyt vihdoin sain menolipun eteenpäin. Palattiin viime yönä Roomasta, mua kosittiin Colosseumilla Italian kuuman auringon alla. 8,5 vuotta meillä on nyt yhteistä taivalta takana, toivottavasti häihin ei mene yhtä kauaa. No, ei mene, ei vaan olla ehditty vielä kaivaa kalenteria esille.

Minäkään en ole jaksanut täällä kirjoitella, kun tilanne ei ole kuukausien tai vuosien aikana muuttunut. En muista milloin kirjoitin tänne ekan kerran, mutta nyt ollaan oltu jo yli kahdeksan vuotta yhdessä eikä häistä tietoakaan. Tai on joitain ajatuksia, ollaan päätetty illan viimeinen hidas biisi ja luultavasti myös valokuvaaja, mutta kaikki on ajatuksella "sitten joskus". Juuri toissapäivänä oltiin taas ystäväpariskunnan häissä, ja kyllä tässä taas vähän omakin kuume nousi... No, ei auta kuin odottaa. Äsken kyllä viikonloppuisista häistä jutellessa totesin että tämä ei minusta ollut kovin miellyttävä ajankohta, että viikko ennen tai jälkeen juhannuksen olisi kiva. "Jos mä päätän päivän, niin päätä sä vuosi" totesin miehelle, joka sitten sulavasti poistuikin paikalta ja lähti puuhailemaan omiaan. Sellaista. On mulla kyllä itselläni yksi tarkka päivämäärä mielessä, mutta täytyy vähän miettiä miten ja milloin sen miehelle esittäisin.

Meillä lykkääntyi taas kosinta varmaan sata vuotta eteenpäin. Meidän kaverit ovat menossa joulukuussa naimisiin ja tämän pariskunnan mies oli meillä eilen kylässä. Pojat olivat ilmeisesti jutelleet jotain hääjuttuja jo ennen meille tuloa ja kuulin vain miten kaveri totesi, että heillä budjetti asettuu jonnekin 11 000 - 13 000 € haarukkaan. Mies kauhisteli summaa ja totesi, että eipä kyllä meidän tarvitse sitten vielä ajatella häitä moneen vuoteen, jos se noin kallista on. No, mikäs kiire se tässä on, kohta juhlitaan kahdeksatta yhteistä vuosipäivää. Ja ennen kuin joku ehtii nillittämään että ei, ei se välttämättä ole kallista, niin kyllä, kyllä meidän häämme asettuvat varmasti juuri jonnekin tuohon hintahaarukkaan, olen tehnyt alustavia laskelmia. Voi lottovoitto, missä viivyt?

Kas, sama vastaus kuin meillä. Tosin viimeksi kun pakotin miehen keskustelemaan aiheesta vastaus oli "Kosin kyllä sitten kun kosin, ja kun se tapahtuu, niin se on menoa sitten." Mies on siis ilmeisesti muutaman kuukauden kihlauksen kannalla, eikä halua kosia ennen kuin on rahallisesti ym. valmis järjestämään häät myös samaan syssyyn. Toivottavasti tajuaa kosia talvella, että saan kesä- tai edes keväthäät. Tämä on nyt meidän tilanne ja tähän on tyydyttävä. Yhdessä ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta, kavereista osa on jo naimissa ja jopa pikkusiskoni taitaa ehtiä naimisiin ennen minua, mutta olkoon. Kyllä mekin sitten joskus. Kannattaa tosiaan huomioida että jos haluaa PK-seudulla naimisiin, puolitoista vuotta on lyhyt kihlausaika. Tai naimisiin kyllä pääsee mutta juhlapaikan kanssa voi olla nihkeämpää. Näitä voi sujuvasti vihjata miehelle. Kannattaa tosiaan huomioida että täällä on kirjoittelijoita muualtakin kuin pk-seudulta, meistäkin lainatuista molemmat, mikäli Aistiharhan paikkatieto pitää paikkansa. Eipä toki muuallakaan ole sanottua että kovin lyhyellä varoitusajalla saisi ainakaan suosituinta juhlapaikkaa, mutta silti. Elämää on kehä kolmosen ulkopuolellakin...

Kas, sama vastaus kuin meillä. Tosin viimeksi kun pakotin miehen keskustelemaan aiheesta vastaus oli "Kosin kyllä sitten kun kosin, ja kun se tapahtuu, niin se on menoa sitten." Mies on siis ilmeisesti muutaman kuukauden kihlauksen kannalla, eikä halua kosia ennen kuin on rahallisesti ym. valmis järjestämään häät myös samaan syssyyn. Toivottavasti tajuaa kosia talvella, että saan kesä- tai edes keväthäät. Tämä on nyt meidän tilanne ja tähän on tyydyttävä. Yhdessä ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta, kavereista osa on jo naimissa ja jopa pikkusiskoni taitaa ehtiä naimisiin ennen minua, mutta olkoon. Kyllä mekin sitten joskus.

Täälläkin odotellaan, edelleen. Ei mitään kutinaa siitä että tapahtuisi lähi- tai kaukaisemmassakaan tulevaisuudessa, mutta kai se joskus kuitenkin. Sitä odotellessa.

Minun on pakko tähän kommentoida että tuota viestiä lukiessani ajattelin että hitsi vie, kuulostaapa houkuttelevalta ajatus siitä, että itse pääsisi piankin sanomaan noin, että enpä olisi arvannutkaan vielä pari kuukautta sitten että nyt olen kihloissa. Se tuntui kuitenkin niiiiiiiiiiin kaukaiselta ajatukselta, että vaikka kovasti sitä toivonkin, niin ajattelin että kyllä tässä vielä vähintään pari vuotta menee. Mutta. Eilen mies sanoi jotain, joka saa minut sittenkin uskomaan siihen, että se kosinta saattaakin olla lähempänä kuin arvaankaan. Mieshän on kyllä kovasti ollut sitä mieltä ettei hänestä koko asian ajattelukaan ole vielä ajankohtaista eikä hän halua kiirehtiä, mutta eilen hän päästikin suustaan lauseen, joka paljasti, että asia on kyllä ollut mielessä ja on ehkä joskus ollut jopa lähellä toteutuakin. Ohhoh. En edes osaa olla harmissani siitä, että mies on ilmeisesti meinannut jo joskus kosia mutta jättänytkin sen sitten tekemättä. Jotenkin vain tieto siitä, että oikeasti vuosien sijaan kyse saattaakin olla kuukausista, on aika kutkuttava. Tämähän tuo odotteluun ihan erilailla kärsivällisyyttäkin taas, jotenkin sitä jaksaa odottaakin paremmin, kun odotusaika ei tunnu niin lohduttoman pitkältä.

Kyllä siitä oli ollut puhetta jo pitkään, ekan kerran heti kuun vaihteessa kun käänsin seinäkalenterista uuden sivun ja mies huomasi, että eilisen kohdalla oli kalenterissa merkki. Samoin oli puhetta edellisellä viikolla ja jopa vuosipäivää edeltävänä päivänä mietittiin, että "huomenna voitaisiin tehdä jotain kivaa yhdessä", mutta niin vaan jäi suunnitelmat toteuttamatta, kun tuli parempia suunnitelmia (= kalastusta) tilalle. No, toi se sitten mulle suklaalevyn illalla kun sanoi että sille oli tullut niin huono omatunto koko päivästä, ja paljasti senkin, että sen oli ollut tarkoitus viedä mut yllätyksenä elokuviin. Olisi kuulemma halunnut tuoda myös kukkakimpun, muttei ollut kehdannut ostaa sellaista. Kai se olisi näyttänyt liian ilmiselvältä lepyttelylahjalta, kun mies iltamyöhään hakee kaupasta kukkia ja suklaata.

Näin aikuisiällä olen ollut kolmissa häissä, nämä viimeisen 1,5 vuoden sisään. Lapsena käytyjä häitä en varmaan kaikkia muista, mutta kolmet tulee nyt äkkiseltään mieleen.

Minulle kaasona hääpari maksoi osan puvusta. Heillä oli tietty teemaväri ja toivoivat että mekko olisi sama väriä, joten halusivat myös maksaa osan. Tai heillä oli tietty summa mekkoon varattuna, ja väri oli sen verran vaikea (sitruunankeltainen) ettei täydellisen väristä mekkoa tuntunut löytyvän mistään, joten viimein sopivan mekon löytyessä lupasin maksaa osan siitä itse, kun se oli kalliimpi kuin mitä he olivat budjetoineet. Bestman taisi käyttää omaa vanhaa pukuaan, ja hänellekin hääpari osti mekkooni (ja teemaväriin, tietysti) sopivan kravatin.

Täytyy nyt pienesti tulla jupisemaan taas. Meillä on tänään seurustelun vuosipäivä, eikä olla oltu tuntiakaan yhdessä. Herättiin aamulla eri aikaan, minä olen ollut kotona siivoamassa ja pesemässä pyykkiä, mies on käynyt auttamassa äitiään ja muutenkin ollut jossain omissa menoissaan koko päivän, missä lie mennyt. Eikä siinä mitään, ei meillä ole tapanakaan nyhjätä kotona yhdessä 24/7, mutta vähän olin toivonut että edes tänään oltaisiin voitu olla edes osa päivästä kaksin. Äsken mies kävi pyörähtämässä kotona, vaihtoi vaatteet ja lähti kaverinsa kanssa kalaan. Ja siellä menee varmasti loppuilta, kaipa se joskus puolilta öin kotiutuu? Mies vielä lähteissään sanoi että "Harmi että tämä meni nyt näin, mulla olisi ollut suunnitelmiakin", mutta jätti sitten kuitenkin suunnitelmansa toteuttamatta ja meni mieluummin kalaan... Eipä kamalasti lohduta se tieto, että jotain kivaakin olisi voinut olla tiedossa. No, mitäpä tätä murehtimaan, ei kai seurustelun vuosipäivässä sinänsä mitään juhlistettavaa ole. Tästä alkaakin sitten meidän seitsemäs yhteinen vuosi, katsotaan mitä se tuo tullessaan.