hetkinen

Löytyykös nyt muita hämeenlinnalaisia? Melko hiljaista näyttäisi olevan. Meillä on häät suunnitteilla 27.5.2017.

Kihlauduttiin 19.4. ja häitä vietetään 27.5.2017. Hääpaikka ja valokuvaaja on varattuina, tärkeimmät siis kasassa eli toistaiseksi saa vielä hengähtää. Hääpaikkaa emme ole käyneet vielä katsomassa, mutta olen aika varma että se on juuri sopiva emmekä peru varausta. Kuvaajan bongasin viime kesänä ystäväni häistä joissa olin kaasona, huippua että hänellä oli tuo päivä vapaana. Kaasotkin olen jo pyytänyt, mulle oli niin itsestäänselvää kenet haluan, että halusin pyytää heitä pian. Onpa ainakin kolme ihmistä, jotka joutuvat kuuntelemaan mun intoiluani vaikkei niin kiinnostaisi.

Se on safiiri, todistuksessa lukee värinä golden rosee. On livenä aavistuksen kultaisempi ja ruusuisempi kuin kuvassa. En ollut ajatellut värillistä kiveä, mutta sormusta tilaamaan mennessä ajatus vain tuli jostain, ja lopputulos on kyllä juuri sellainen kuin haaveilin. Ehkä alitajuisesti halusin kiven joka symboloi kihlauspaikkaamme Colosseumia.

Olipas vaikea kuvata huonolla kalustolla. Siinä aivan uunituore, tänään haettu. Just sellainen kuin pitikin. <3

Huh, syyskuusta 2012 on tullut roikuttua täällä ja nyt vihdoin sain menolipun eteenpäin. Palattiin viime yönä Roomasta, mua kosittiin Colosseumilla Italian kuuman auringon alla. 8,5 vuotta meillä on nyt yhteistä taivalta takana, toivottavasti häihin ei mene yhtä kauaa. No, ei mene, ei vaan olla ehditty vielä kaivaa kalenteria esille.

Minäkään en ole jaksanut täällä kirjoitella, kun tilanne ei ole kuukausien tai vuosien aikana muuttunut. En muista milloin kirjoitin tänne ekan kerran, mutta nyt ollaan oltu jo yli kahdeksan vuotta yhdessä eikä häistä tietoakaan. Tai on joitain ajatuksia, ollaan päätetty illan viimeinen hidas biisi ja luultavasti myös valokuvaaja, mutta kaikki on ajatuksella "sitten joskus". Juuri toissapäivänä oltiin taas ystäväpariskunnan häissä, ja kyllä tässä taas vähän omakin kuume nousi... No, ei auta kuin odottaa. Äsken kyllä viikonloppuisista häistä jutellessa totesin että tämä ei minusta ollut kovin miellyttävä ajankohta, että viikko ennen tai jälkeen juhannuksen olisi kiva. "Jos mä päätän päivän, niin päätä sä vuosi" totesin miehelle, joka sitten sulavasti poistuikin paikalta ja lähti puuhailemaan omiaan. Sellaista. On mulla kyllä itselläni yksi tarkka päivämäärä mielessä, mutta täytyy vähän miettiä miten ja milloin sen miehelle esittäisin.

Meillä lykkääntyi taas kosinta varmaan sata vuotta eteenpäin. Meidän kaverit ovat menossa joulukuussa naimisiin ja tämän pariskunnan mies oli meillä eilen kylässä. Pojat olivat ilmeisesti jutelleet jotain hääjuttuja jo ennen meille tuloa ja kuulin vain miten kaveri totesi, että heillä budjetti asettuu jonnekin 11 000 - 13 000 € haarukkaan. Mies kauhisteli summaa ja totesi, että eipä kyllä meidän tarvitse sitten vielä ajatella häitä moneen vuoteen, jos se noin kallista on. No, mikäs kiire se tässä on, kohta juhlitaan kahdeksatta yhteistä vuosipäivää. Ja ennen kuin joku ehtii nillittämään että ei, ei se välttämättä ole kallista, niin kyllä, kyllä meidän häämme asettuvat varmasti juuri jonnekin tuohon hintahaarukkaan, olen tehnyt alustavia laskelmia. Voi lottovoitto, missä viivyt?

Kas, sama vastaus kuin meillä. Tosin viimeksi kun pakotin miehen keskustelemaan aiheesta vastaus oli "Kosin kyllä sitten kun kosin, ja kun se tapahtuu, niin se on menoa sitten." Mies on siis ilmeisesti muutaman kuukauden kihlauksen kannalla, eikä halua kosia ennen kuin on rahallisesti ym. valmis järjestämään häät myös samaan syssyyn. Toivottavasti tajuaa kosia talvella, että saan kesä- tai edes keväthäät. Tämä on nyt meidän tilanne ja tähän on tyydyttävä. Yhdessä ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta, kavereista osa on jo naimissa ja jopa pikkusiskoni taitaa ehtiä naimisiin ennen minua, mutta olkoon. Kyllä mekin sitten joskus. Kannattaa tosiaan huomioida että jos haluaa PK-seudulla naimisiin, puolitoista vuotta on lyhyt kihlausaika. Tai naimisiin kyllä pääsee mutta juhlapaikan kanssa voi olla nihkeämpää. Näitä voi sujuvasti vihjata miehelle. Kannattaa tosiaan huomioida että täällä on kirjoittelijoita muualtakin kuin pk-seudulta, meistäkin lainatuista molemmat, mikäli Aistiharhan paikkatieto pitää paikkansa. Eipä toki muuallakaan ole sanottua että kovin lyhyellä varoitusajalla saisi ainakaan suosituinta juhlapaikkaa, mutta silti. Elämää on kehä kolmosen ulkopuolellakin...

Kas, sama vastaus kuin meillä. Tosin viimeksi kun pakotin miehen keskustelemaan aiheesta vastaus oli "Kosin kyllä sitten kun kosin, ja kun se tapahtuu, niin se on menoa sitten." Mies on siis ilmeisesti muutaman kuukauden kihlauksen kannalla, eikä halua kosia ennen kuin on rahallisesti ym. valmis järjestämään häät myös samaan syssyyn. Toivottavasti tajuaa kosia talvella, että saan kesä- tai edes keväthäät. Tämä on nyt meidän tilanne ja tähän on tyydyttävä. Yhdessä ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta, kavereista osa on jo naimissa ja jopa pikkusiskoni taitaa ehtiä naimisiin ennen minua, mutta olkoon. Kyllä mekin sitten joskus.

Täälläkin odotellaan, edelleen. Ei mitään kutinaa siitä että tapahtuisi lähi- tai kaukaisemmassakaan tulevaisuudessa, mutta kai se joskus kuitenkin. Sitä odotellessa.

Näin aikuisiällä olen ollut kolmissa häissä, nämä viimeisen 1,5 vuoden sisään. Lapsena käytyjä häitä en varmaan kaikkia muista, mutta kolmet tulee nyt äkkiseltään mieleen.

Minulle kaasona hääpari maksoi osan puvusta. Heillä oli tietty teemaväri ja toivoivat että mekko olisi sama väriä, joten halusivat myös maksaa osan. Tai heillä oli tietty summa mekkoon varattuna, ja väri oli sen verran vaikea (sitruunankeltainen) ettei täydellisen väristä mekkoa tuntunut löytyvän mistään, joten viimein sopivan mekon löytyessä lupasin maksaa osan siitä itse, kun se oli kalliimpi kuin mitä he olivat budjetoineet. Bestman taisi käyttää omaa vanhaa pukuaan, ja hänellekin hääpari osti mekkooni (ja teemaväriin, tietysti) sopivan kravatin.

Olin tänä vuonna vieraana häissä, joissa Janne oli kuvaajana. Kuvasi kirkossa ja hääjuhlassa todella huomaamattomasti, eikä häirinnyt itse tapahtumia lainkaan, kuvaajaa tuskin huomasi. Häiden jälkeen päästiin katsomaan kaikkia tuoreen avioparin saamia kuvia, ja olihan niitä kyllä lukumäärällisesti paljon. Kuvat taisivat olla valmiitakin ihan päivän, parin päästä kuvauksesta, ja ymmärtääkseni hääpari itse oli kaikin puolin tyytyväinen lopputulokseen. Minua itseäni pisti silmään tämän tuttavapariskunnan saamissa kuvissa se, että monet harmaasävyiset kuvat näyttivät jotenkin kömpelöiltä ja keskeneräisiltä. Useat kuvat näyttivät siltä, että ne olisivat kaivanneet enemmän jälkikäsittelyä, jotta ne olisivat näyttäneet luonnollisilta myös harmaasävyissä. Samaa huomaan myös joissain portfolion kuvissa, mutta toisaalta jotkut uudemmat harmaasävykuvat ovat siellä kyllä jo paljon paremman näköisiä.

Olin viime kesänä ystäväni häissä kaasona, ja yhdessä morsiamen kanssa valittiin ja ostettiin minulle häiden teemaväriin sopiva mekko. Oli kyllä tosi vaikeaa löytää nättiä keltaista mekkoa! Niitä oli jotenkin tosi vähän, ja monet oli ihan väärää sävyä. Tämä mekko oli kyllä oikea löytö, ja juuri sopivan värinen meidän molempien mielestä. Kuvassa se näyttää ehkä vähän haaleammalta kuin oikeasti, vaikkei se mikään kovin kirkas keltainen ollutkaan. Hääpäivä oli todella lämmin joten tällainen lyhyt mekko oli oikein nappi valinta.