Syksy04

Aktiivijäsen
  • Viestit

    14
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

    Never

Tietoja käyttäjästä Syksy04

  • Taso
    Untuvikko

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Paikkakunta
    Vantaa
  1. Kommentoisin sen verran, että jos kentällä joutuu odottelemaan, niin kyllä Munchenin kenttä oli todella paljon kivempi kuin Frankfurtin kenttä!
  2. Perjantaina aamusta kello soi viiden jälkeen (Suomessa 02). Aamupalan jälkeen lensimme seitsemän aikaan vesitasokoneella Malelle. Sieltä taksi vei Malen lentokentälle, jossa odottelimme parisen tuntia kunnes 10.30 lähti kone Muncheniin. Aloitin lukemaan uutta kirjaa, joka tempaisi täysin mukanaan ja matka meni näin ollen tosi rattoisasti. Mulla oli vain kolmatta päivää ummetusta, kun en tullut ilmeisesti pilvisellä säällä juoneeksi tarpeeksi, niin teki välillä vaikeeta istua. Eikä koneen vessassakaan huvittanut kovin kauaa istuskella. Munchenin kenttä oli tosi kiva. Aikaa oli vain vajaaparituntia, eikä kaupoilla ehtinyt niin maleksia. Paitsi, että laukunkantajat menivät lakkoon ja jouduttiin tunti odottelee lisää ennenkö kone lähti. Ja laukuthan tulivat vasta lauantaina meille kotiin. Perjantaina olimme kotona puolenyön aikaan. Melkein vuorokausi siitä kun olimme heränneet. Mutta ei se tuntunut niin pahalta. Lauantaina tulivat lapsetkin kotiin vanhempien kyydissä. Mein matka varattii Töölön kautta ja saimme hyvää palvelua. Kahdeksan vuorokautta perillä, all inclusive ja seaplane kuljetukset ja majoitus Beach Bungalowissa kahdelta maksoi kaikkiaan 4084€. Matka ja paikka oli mieletön! Suosittelemme! Jos joku haluaa vielä kysellä jotain, laitathan private viestiä tulemaan, kun niin harvoin lueskelen enää täällä. Vastaan mielelläni!
  3. Ruoka oli mielettömän hyvää ja monipuolista. Meillä oli täysihoito (all inclusive), johon kuului aamupala, lounas ja päivällinen, juomineen. Mentiin aina samaan ravintolaan, samaan pöytään ja sama tarjoilija oli aina paikalla. Meistä se oli tosi hyvä systeemi. Ei tarvinnut miettiä joka kerta mihin ravintolaan mennään, mitä ruokalistassa lukee ja mitä kaikki tulee maksamaan. Nyt oli aina tarjolla salaattia, maukasta monivilja- ja vaaleaaleipää, keittoa, kanaa, riisiä, pastaa, kalaa, lihaa, perunaa jossain muodossa, kasviksia lämpimänä. Ja tietenkin jälkkäripöytä. Kakkuja, mousseja, keksejä, hyytelöitä ja tuoreita hedelmiä (ananasta, mangoa, vesimelonia ja banaania). Oli joitain teema iltoja; Intia ja Mexican. Kyllä tuli tytöt syötyä!! Nyt karistellaan ylimääräisiä kiloja. Allinclusive oli tosi hyvä juttu, koska muuten ei olisi ehkä päivällä tullut syötyä ja kuitenkin aina ruoka maistui, kun mentiin syömään ja teki hyvää saada suolaista suuhunsa (muutakin kuin merivettä). Muutenhan ravintoloissa oli kallista; salaattiannos 10 taalaa, pizza 14, pääruoat 20-35 taalaa. Drinkit oli 7.50 taalaa, huoneessa kokis 0.3l 2.75 taalaa jne. Nyt sai viiniä, limppareita, mehuja ja joitain viinadrinkkejä (kossukola tyyppisä) ilmaiseksi. Siellä oli kolme ravintolaa, joissa asioi erimökeissä asuvat allinclusivet ja kolme muuta ravintolaa, joissa sai eri maksusta ruokailla. 1.5 litran vesi pullo maksoi 2.5 taalaa ja sen sai puoleen hintaan ostaa mukaansa. Ja vettä kului paljon! Siellä oli tosi makee systeemi ravintolassa, kun kaksi- kolme kokkia teki sulle siinä sun edessä pasta-annoksia, paistoi kalan tai grillasi lihan, mitä nyt sitten halusitkaan ottaa. Aamupalalla kasi kokkia teki munakkaita, paistoi munia ja lettuja. Tonnikala oli mielttömän maukasta ja mureeta syödä. Välillä erehdyin, että se on lihaa. Käytyämme tonnikalatehtaalla retkellä se mieletön kalatehtaan haju tökkäsi ja loppuviikosta ei enää tonnikala maistunut. Me tehtiin puolipäiväretki (29 taalaa per henki) kahdelle paikalliselle saarelle, jossa tutustuttiin tosi kivan miesoppaan kanssa pienten lasten (2-6vuotiaat) kouluun ja isompienlasten kouluun, sairaalaan ja moskeijaan. Oppaalla oli tosi paljon tietoa. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka paikalliset paratiisisaarellaan asuvat, ei todellakaan kummoisesti. Sitä saarta laajennettiin, koska se oli käymässä pieneksi, eikä kukaan halunnut muuttaa muualle. Merenpohjasta kaivuri ruoppasi korallia ja sitten sitä siirrettiin saarelle. Tonnikalatehdas sijaitsi toisella saarella. Saarella oli ihanaa, kun ei ollut kun yksi matkamuistokauppa, kultakauppa, snorklaus- ja sukelluskauppa. Ei tarvinnut hötkyillä ostoksille, eikä liikoja nähtävyyksiä kattelemaan ja retkillä reissaamaan. Oli erossa telkusta ja sanomalehdistä kaikista uutisista ja velvollisuuksista. Se kai lomassa on aika mahtavaa! Malediiveilla kaikki taitaa olla aika kallista. Jopa lentokentällä oli kallista. Saarella oli ihan samanhintaisia matkamuistoja, vaikka kentällä oli mukamas tax-free ostoksia. Mutta lapsille löytyi kivat soittimet tuliaisiksi. Ja se mistä me ei tykätty saarella oli se, että ihan kuin parempi palvelu olisi pitänyt tipeillä ostaa. Mein mielestä ensin palvellaan hyvin ja siitä ansaitaan tippiä. Siellä tavat olivat toiset. Palvelu oli kyllä ihan hyvää, mutta jos olisit halunnut tarjoilijan laittavan tuolin allesi jne. pikku juttuja. Siellä oli ramada, jolloin ei aamu saiskan ja ilta seiskan välillä syödä, eikä juoda. En tiedä kuinka paljon tämä vaikutti ihmisten iloisuuteen ja jaksamiseen. Tosi paljon oli henkilökuntaa ja homma toimi hienosti! Kukaan ei kait pysyvästi asu saarella, vaan hein koti on muualla. Tekevät pirusti töitä ja vapaita ei juuri ole. Aikaa kulutimme myös pingistä ja sellaista jalispeliä pelaten, saarta kierrellen, lukien ja löhöten. Mie kävin puntilla kolme kertaa. Viimeisenä iltana kävimme kylpylässä kahden tunnin kokovartalohoidossa. Olimme molemmat samassa huoneessa. Supatimme ja hihitimme, kun ei tiedetty pitikö ihan kakki vaatteet heittää pois ja ujoina asia piti vielä varmistaa. Kaikki piti heittää pois ja mennä ohuen peiton alle makuulleen. Olipa aivan ihanat kädet mua hoitavalla naisella. Kylpylä oli todella laadukkaan oloinen, ihana aromaattinen tuoksu ja tunnelmallinen musiikki ja valaistus. Halpaahan se ei tietenkään ollut, mutta lomalla ei kaikkea lasketa. (100 taalaa/henki). jatkuu toisessa viestissä...
  4. Kokopäivän snorklausretkemme ( 59 taalaa, toki maksoimme vain 29, kun tulimme aikaisemmin pois ja lounasta ei syöty) oli vaarassa peruuntua tuulen ja sateen takia. Mutta kaikki retkelle osallistujat olivat niin innokkaana lähdössä (tietämättöminä minkälaisia maininkeja kauempana merellä olisi ), päätti opaskin, (joka oli aika särmikäs nuori saksalainen kundi. =O) Suurlähetiläiden Jussun kanssa kovin yhdennäköinen ja Mattikin tämän huomasi! ;o) ) saatuaan vielä isomman veneen retkellemme lähteä katsomaan onnistuisiko snorklaus. Mun piti aina jo kotirannassakin ottaa pahoinvointilääke keinutuksen takia ja niin ei isommatkaan aallot tuntuneet matkatessamme vedenalaista saarta kohti. Paikka oli oppaan suosikki. Veneen pysähdyttyä Noin 20min. ajon jälkeen) meinasin joutua paniikin valtaan katsellessani kannelta minkälaisia maininkeja ja kuohupäitä syntyi. Olin vähällä anella pääsyä takaisin rantaan. Ensimmäisessä paikassa opas teki koesnorklauksen ja siinä kohtaa oli liian hiekkaista, eikä siis näkyvyys ollut hyvä. Ehdin jo ajatella pääseväni takaisin rantaan, mutta vaihdoimmekin hieman paikkaa ja siinä näkyvyys oli hyvä. Emmin, että riittääkö tällä tytöllä lahkeet hypätä mereen, kun saariakaan ei ollut ihan lähistöllä. Muutama nainen jäi veneeseen, mutta mua pelotti katella niitä maininkeja veneestä käsin ja tuumin, että parempi kait mennä veteen ja olla siellä Matin kanssa, kuin odotella kannella tuulessa ja sateessa vieraskielisten kanssa. Ihan viimosena hyppäsin veteen ja porskutin menemään muiden perään. Olin paniikissa ja halusin vain oppaan pitelemään pelastusrenkaaseen roikkumaan! :o/ Kaksinkäsin roikuin siinä kiinni ja opas tuli kysymään onko kaikki ok –”ei”. Käski ottaa kädet veteen ettei keinuttaisi niin paljoa. Tuumin sitten, että ei näitä maisemia toista kertaa katsoman tulla, että onhan se yritettävä. Suolavedet snorklausputkesta pois ja pää vedenalle. Puuskutin putken kautta aikani ja Matti tuli ja tarttui kädestä kiinni (myöhemmin selvisi, että sitäkin pelotti niin kovin!). Hiljalleen olo siinä rentoutui ja opas näytti meille eri kaloja ja vapaasukelteli syvemmälle näyttääkseen meille aina jotain. Kylläpä näytti sukeltaminen helpolta, mutta ei tullut mieleeni siinä yrittää. ;o) Loppujen lopuksi olo oli tosi hyvä siellä vedessä, eikä tarvinnut Matinkaan kädestä pitää koko aikaa kiinni. Vedenalainen saari oli upea ja erilaista elämää näimme kuin kotirannassa. Olin tosi ylpeä ja onnellinen kun uskalsin voittaa pelkoni ja tehtiin yhdessä jotain jännää. Vaihdoimme vielä toiseenkin paikkaan, jossa oli kovempi merivirtaus ja tuuli. Nyt kaikki lähtivät veteen ja olihan se miunkin yritettävä, vaikka pelotti jälleen. Nyt laineet olivat teräviä ja niitä oli enemmän. Pääsin veteen ja silmissä oli suolavettä. Tuntui, että virta vie koko ajan kauemmaksi samalla kun yritin laittaa maskia naamaan ja voimat jaloissa tuntui hiipuvan. Ajattelin, että parempi jaksaa uida laivalle takasin, kuin yrittää uida muiden perään koralliriutalle, jossa olisi virta helpottanut. Vinkkasin laivapojille, että täältä tullaan ja ne laittoi rappuset alas. Perässäni tuli toinenkin kaveri vanhempi kalju mies. Oli hienoa, että retki tehtiin ja saimme uskomattomia kokemuksia yhdessä merenaalloissa. Mutta mielikuva tyynessä meressä auringonpaisteessa snorklaamisesta ja hiekkarannalla Barbacue-lounasta syöden olisi varmasti ollut upea sekin. Nyt jäi lounaat väliin, kun palasimme takaisin saarelle. Jatkuu toisessa viestissä...
  5. Ilma saarella oli tosi kosteaa ja lämmintä. Tukkani oli kiharalla koko matkan! Siellähän on talvi tulossa niin kuin täälläkin. Merivirrat ja tuulen suunnat vaihtuivat, eikä säätä osattu kovin hyvin ennustaa. Varjossa oli alkuviikolla 29 astetta ja loppuviikosta 26-27 astetta. Yllätyimme, että siellä oli niinkin paljon pilviä ja satoikin. Siellä ei ollut puoleen vuoteen satanut koko päivää ja nyt satoi. Mutta se olikin varsinainen lepopäivä. Aamupalan jälkeen sänkyyn takaisin lukemaan kirjaa ja nukkumaan vuoron perään lounaalle asti. Matti ensin ei antautunut löhöämiselle, mutta nukahdettuaan rantatuoliin terassille siirtyi hänkin sängynpohjalle viereeni! Kahtena muuna päivänä satoi osan päivää. Jonain päivänä tuuli enemmän, eikä huvittanut snorklata ja toisina päiviä oli lähes tyyntä. Me ei kovin paljoa uima-altaalla löhötty ja ruskistettu itteämme. Pari kertaa taisin käydä pulikoimassa uima-altaassa, mikä kyllä oli tosi kiva. Auringossa olis vaan nopeasti polttanut ittensä. Jengi oli kyllä tosi papuja siellä. Selkä ja jalat sai rusketusta kyllä riittävästi, kun snorklailimme joskus parikin tuntia päivässä. Kyllähän siinä pilviselläkin säällä 20 suojakertoimella rasvattunakin iho tuntui jo aralta. Vedenalainen maailma tarjosi aivan mahtavat puitteet snorklaukseen. En ole koskaan ollut mikään vesipeto, mutta tuolla lämpimässä kirkkaassa vedessä upeitten satojen värikkäiden kalojen ja koralli muodostelmien parissa viihtyi todella hyvin ja kauan. Malediivithan kuuluvat parhaimpiin snorklaus ja sukelluskohteisiin maailmassa kirkkaiden vesien, korallien ja upeiden kalojen ansiosta. Sitä kun ei ole koskaan muualla snorklaillut ei vielä edes osaa täysin arvostaa mitä kaikkea näimme. Näimme haita, jotka vaarattomia, mutta säikyttivät riittävästi (rantaan piti aina mennä tutisemaan hetkeksi), rauskuja, ankeriaksen ja lukemattomia muita kaloja joita emme tiedä nimeltä. Kalat uivat ihan meitä lähellä. Toiset oli jopa Joonan kokoisia ja pistivät olon pikkasen varuilleen. Toiset kalat haukkasivat korallista syötävää ja se kuului korviin rouskutuksena. Vuokrasin räpylät sieltä kolme taala päivä. Ja ne olivat hyvät räpylät. Maski ja putki olivat omia, mutta niiden vuokra olisi ollut toiset 3 taalaa päivä. Parhaimpiin kokemuksiin kuului oman saaren edustalla snorklaaminen. Mulle oli eka kerta räpylöillä uiminen. Ekalla kerralla lähdimme pikkuisessa aallokossa etenemään syvemmälle. Meikä tyttö kokemattomana porskutteli menemään minkä kerkesin puoli paniikissa. Puuskutin putken kautta ja pienet aallot keinutti, niin että tuli huono olo. En ollut tajunnut ottaa pahoinvointilääkettä. Ajattelin kuitenkin, että nyt mennään ja sitten on korallirakennelmat nähty. Matti kun oli kehunut nähtävyyksiä käytyään ittekseen edellisenä päivänä snorklailemassa ollessani puntilla. Vesi sen kuin roiskui polskiessani. Matti yritti pysäyttää miuta ja rauhoitella, mutten kovassa menossani mitään huomannut. Mulla oli aivan väärä tekniikka räpylöiden kanssa. Saatiin tosi makeat naurut kun muisteltiin menoani päästyämme rantaan takaisin. Räpylöillä uiminen vaatikin ensin pientä harjoittelua. ;o! Ilmasta käsin kun katsoo alas saarelle ja mereen. Saarta reunustaa turkoosin värinen vesi ja kauempana on aivan tummansinistä vettä. Lähdimme eräänä kertana uimaan kohti tätä rajaa, jossa väri vaihtuu. Oli huikea kokemus, kun alkuunsa näkyy pohja, kaloja ja korallirakennelmia. Sitten kuin seinään pohja häviää alta, tulee yht´ äkkiä noin 60 metriä vettä. Kyllä siinä taas Matin kättä etsiskeli, kun tuntui tosi pelottavalta se syvyys, mikä tuli korallin loputtua. Ihan kuin siellä syvän puolella olis syvyys nielaissut mukanaan Toisissa kohdissa se ero ei ollut niin jyrkkä ja pystyit näkemään miten koralli kalteni ja kuinka kalat siellä korallin seinämää vasten uivat. Syvälle puolelle ei tehnyt mieli kovin pitkälti mennä. Parhaimmat näkymät olivat juuri tässä matalan ja syvän rajamailla. Snorklasimmekin lähes täysin saaren toisen pitkittäisensivun. Yhdessä kohtaa oli kalastajalaiva uponnut tällaiseen syvän ja matalan rajalle ja se oli jotenkin tosi pelottavan oloinen, aavemainen. Toisella puolen laituria oli taas ihan toisenlainen veden alainen maailma. Sitä sanottiin korallipuutarhaksi. Upeat näkymät sielläkin!! Delfiinit näimme vesitasokoneesta menessämme Kuredulle. jatkuu toisessa viestissä...
  6. Lupasin tulla tännekin kertomaan matkastamme, joten tässä tulee... Häämatkamme Malediivien Kuredu saarelle 20-29.10.2004 Nyt aloitan urakan uudelleen, kun viimeksi kirjoitin 2.5 tuntia matkakertomusta sähköpostilla ja kaikki hävisi taivaan tuuliin, ennenkö sain sitä edes kellekkään lähetettyä, saati tallennettua. Nyt olen toipunut ärsytyksestä ja yritän uudelleen. Toivottavasti saatte tästä selkoa ja hyötyä omaan reissuunne. Lähdimme matkaan keskiviikkona Helsingistä Lufthansan 14.30 lennolla Frankfurttiin. Siellä kentällä odottelimme nelisen tuntia. Mainittakoon, ettei Frankfurtin kenttä ollut kovin kummoinen. Aika kävi pitkäksi. Thomas Cookin lento Malediiveille lähti kahdeksalta. Koneessa sain torkuttua viitisen tuntia nukahtamislääkkeen ansiosta. Lento Malelle kesti yhdeksän tuntia. Malen kentällä oli tummaihoinen nuori mies meitä kyltin kanssa vastassa ja ohjasi oikealle tiskille asioimaan. Reippaasti lentokenttätakseilla menimme vesitasolentokoneiden lähtöpisteeseen. Laukuista ei tarvinnut huolehtia ollenkaan. Ne toimitettiin perille huoneeseen asti. Emme olleet varautuneet parin tunnin odotteluun ”satamassa”. Mutta oli aika paljon turisteja lähdössä samaan aikaan eri saarille. Vaikka koneitakin oli useita, niin me päästiin viimeisinä lähtöön. Nukuin ja luin kirjaa ropelin alla olevassa rahissa. Matti onnistui käräyttämään jo heti alkutekijöiksi niskansa, vaikka oleilikin varjossa, mutta heijastus vedestä oli niin voimakas. Eikä me oltu varauduttu aurinkorasvoilla tässä vaiheessa. Vesitasokoneella matka meidän Kuredu saarelle kesti 45 minuuttia. Maisemat olivat huikeat ilmasta käsin. Koralliriuttoja ja pikkusaaria hiekkarantoineen oli tosi paljon (kaikkiaan 1190 saarta kuuluu Malediiveihin). Matkan olisi voinut taittaa pikaveneelläkin kolmeen ja puoleen tuntiin. Kovinkaan moni ei meidän olomme aikana saapunut saarelle veneellä. Tapasimme kaksi suomalaista pariskuntaa, jotka eivät olleet varanneet lentoa saarelle, vaan venekyydin ja olivat silti päässeet lentäen saarelle, eivätkä olleet mitään lisää maksanneet. Olisko siis niin, että, jos veneeseen ei ole kuin muutama matkustaja, he otetaan koneeseen, jos mahtuu, muuten tulee kannattomaksi. Heille kävi hyvä mäihä. Saarella otettiin vastaan rummut soiden ja juomaa tarjoten. Meidän Beach Bungalow nro. 426 sijaitsi saaren toisella puolella. Sen sijainti oli äärimmäisen hyvä. Ranta oli hienoa hiekkaa ja mökki oli rannalta puskien suojassa tosi kivasti. Huonoa rantaakin (kovaa korallia kivikkoa) oli Beach Bungalowin puoleisella rannalla. Omalla rannalla oli myös hyvä opetella snorklausta, koska se oli aina tyyni, kun kauemmaksi oli rakennettu kivistä aaltosuojia. Makeet Water Villat oli kohta naapurissa. Meidän mökki oli perus siisti. Lattiat kaakelia, rottinki kalusteet ja vaatekomero. Sisältä pääsi pieneen mökin takana sijaitsevaan ”puutarhaan”, joka oli suojattu korkealla betoniaidalla. Samassa paikassa mökin seinustalla katoksen alla oli suihku ja wc ja käsien pesuallas. Siistit ja hyvät kaakeloidut tilat. Oli juokseva vesi ja sähköt. Jos samalla sijainnilla olisi ollut valittavissa parempi tasoinen mökki, olisimme ehkä valinneet sellaisen. Tai ehkä joku yö olisi ollut kiva olla luksuksessa. Mutta parempitasoiset mökit sijaitsivat saaren laguunin puolella ja niiden rannoilla oleskeli ja snorklaili paljon muutakin väkeä ja vesitasolentokoneet lähtivät ja nousivat siltä puolen saarta. Niistä lähti kuitenkin ihan mukavasti ääntä, vaikka tuttuahan tuo lentokoneen melu meille Vantaalaisille on. Liikennettä riitti kuitenkin jo ihan aamusta toisina päivinä. Ja kuuluihan tuo iltaelämän äänikin niihin helpommin. Pienet vaaleat liskot kuljeksivat kattolistoja pitkin iltaisin, mutta niitä varmasti olisi ollut joka mökissä. Eikä liskot mitenkään häirinneet meitä muuten kun olemassa olollaan iljettivät. Toisena iltana, unta pilkkopimeässä odotellessa ja juuri liskot saatuamme häädettyä pois, kuului roskiksesta melkoista rapinaa ja tiesimme, ettei kyseessä voi olla sellainen pieni lisko, joka katon rajassa kulkee. Valot äkkiä päälle ja joku tumma hiiren kokoinen otus paniikissa juoksenteli pitkin lattian ja seinän viertä ja pujahti sitten ulko-oven alta karkuun. IIIK!! En tiedä, se saattoi olla pieni kekkokin, kun huonepoika ja tarjoilija olivat ihmeissään, kun puhuttiin hiirestä. Mutta voitte arvata, että valot pidettiin päällä joka yö ja ulko-oven kynnyksenkohdalle laitettiin paksulti pyyhettä! Luonnossahan ei ole mitään myrkyllistä ja vaarallista, ettei sen puoleen tarvinnut panikoida. Jatkuu toisessa viestissä.....
  7. Nyt on häät juhlittu ja tavallaan haikea mieli siitä. Onneksi on aivan mahtava matka edessä Malediiveille Kureduun lokakuun 20 päivä!! Olemme saarella kahdeksan vuorokautta. Nyt on aika ruveta fiilistelemään matkaa! Tulen sitten kertomaan millaista siellä oli!!
  8. Nimikilven oveen laitettavaksi ja se oli kovasti mieleinen. Taskukellojakin kattelin, mutta olivat hurjan kalliita.
  9. Meillä oli Finlandersin "Tää päivä on teidän"!! Meistä aivan ihanat sanat ja tarpeeksi rauhallinen kappale!
  10. Meilläkin oli häissä ennakolta valittua CD-musaa, joka soitettiin soittorasiasta. Mieheni sai työpaikaltaan lainaksi (Pelika net Oy) sellaisen ja tietokoneelle sai valmiiksi syötettyä erillaista musaa, jotka oli valmiiksi lajiteltu ja sieltä oli helppo kappaleita valita ja bilettää disko-musan ja milloin valssin tahtiin! Toimi eittäin hyvin! Ja kyllä porukka jorasi!
  11. Itse soitin helmikuussa 2004 ja sain haluamallemme syyskuulle 2004 hyvän ajan!
  12. Kiitos Hessu sain viestit! Laitoinkin jo takasin meiliä! Koitan myös selvitellä mitä maksaa itse tilaamat matkat. Kunpa vaan osaisi tehdä sen niin, että voi omaan aikaansaannokseen sitten luottaa!!
  13. Olen ihan fiiliksissä, sillä alustava varaus Malediiveille on tehty. Lähdemme siis unelmaamme toteuttamaan lokakuun lopulla Kuredulle. Ehtiiköhän sitä seitsemässä päivässä perillä nauttia olostaan vai pitäisikö ottaa yö tai kaksi lisää? Ja mites toi snorklaus? Millaset varusteet olisi hyvät? Mitä pitää huomioida niitä ostaessa? Mitä ne mahtaa maksaa? Entäpä rokotukset? Mitä tarvitaan? Hessu koitan laittaa sulle privaa, mutta jos en onnistu siinä, niin ilmoitatkos siitä täällä julkisesti? Häihin 4kk ja matkaan 5kk!! ;D