Kirpakka

Vaikeeta on lyhentää. Taitaa onnistua ainoastaan että vyötäröltä ottaa pois. Kuviot ainakin kärsii

Mehän mentiin naimisiin "salaa" Lapsille kerrotiin ja keskimmäiset olivat todistajia. Vieraina meillä oli mun kolme lasta ja yksi lapsenlapsi, siipan poika tyttökaverinsa kanssa, mun äiti ja siipan yksi kaveri. Siipan vanhin poika asuu Espoosssa ja ei työvuorot sopineet että olisi päässyt tulemaan. Sisarrukset siipan puolelta ovat ihan ok, onnellisia puolestamme ja olivat odottaneet jo tätä. (Siipan suku on uskovaisia, siippa teki minusta vihdoinkin kunniallisen naisen) Mun veli veti herneen nenään, siskon kanssa ei olla muutenkaan paljoa tekemisissä. Isälle soitin joku aika sitten että mun sukunimi on muuttunut, ei reagoinut oikein mitenkään. Broidi alkaa vähän leppymään jo. Siippa soitti vihkimistä edeltävänä iltana äidilleen ja isälleen että mennään, mutta ei kutsuttu. Molemmat asuvat kaukana, isä olisi ehkä ehtinyt juuri ja juuri. Mutta yllätyksenä mulle tuli kun pojan kummisedän nykyinen vaimo veti hirveet raivarit kun häntä/heitä ei kutsuttu. Me ei olla mitenkään läheisiä ym. Viinipäissään avatui mulle facebookissa ja lopulta poisti kavereista. No siinä en kyllä menettänyt mitään. Muuten kaikki kaverit ovat onnitelleet ja ovat iloisia. Meidän tarinahan on että olemme seurustelleet nuorina 17-vuotiaina yhden kesän. Mä lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se juttu jäi siihen silloin. Tuli FB... ystäväpyyntö ja chattailua sillon tällöin. Siippa muutti takaisin samalle paikkakunnalle ja nähtiin ja loppu onkin historiaa...................

^ Äiti voi hyvin taluttaa, ei mitenkään epänormaalia. Onko sulla veljeä tai jotain muuta läheistä miestä, eno, setä tai kummisetä?

Mehän ollaan nyt päätetty ettei isoja bileitä pidetä ja mennään sitten kun mennään naimisiin. Maistraatissa, todistajiksi lapset ja ehkä mun äiti ja siipan isä. Kotiin kaffelle jonne pyydetään tosiaan ne lapset, mun veli perheineen, meidän vanhemmat, ehkä pari kaveria. Mun "kaveri" oli soittanut kännipäissään mun ex:lle ja kertonut että suunnitellaan häitä, vaikka olin vannottanut ettei puhu mitään niistä sille. Se on osa syy myöskin ettei järkätä mitään suurta juhlaa. Mä en vaan jaksa sen yhden parkumista koko ajan. Meillä oli kirkko ja juhlapaikka varattuna, eli ne on nyt peruttu........

Aikamoista toimintaa Ymmärrän kyllä tavallaan ton kaason pointin, mutta kuka haluaa keskiviikkona polttarit ? Ja vielä häitä edeltävänä viikolla. Hän haluaa säästää tosiaan matkakuluissa, mutta kumminkin. Jotenkin fiksusti pitäisi ilmoittaa että ei tosiaankaan sillon voi niitä viettää ja jos hänelle ei sovi muu aika, niin voi, voi.... Jos ei muutenkaan kiinnosta hää asiat, niin pitäisikö kysyä jos ei haluakkaan kaasoksi, mutta häihin voi tulla ja toivotaankin tulevan juhlimaan...... Nämä on niin vaikeita asioita välillä. Toivottavasti saatte asian jotenkin hoidettua ja ystävyytenne ei tästä kärsi

Wanha Talli on koko kesäksi varattu ainakin lauantaisin, soittelin sinne syyskuussa jo.

Me ollaan molemmat 46 vuotiaita kun mennään naimisiin. Siippa menee kolmatta kertaa ja minä ensimmäistä. Siippa on sanonut että kolmas kerta toden sanoo ja tästä hän on varma. Edellisissä liitoissa on "vaimo" alkanut kärttämään naimisiin menoa ja nyt hän haluaa että mennään naimisiin Hänen mielestään minunkin pitää saada päiväni "prinsessana" ja häihimme kutsutaan noin 80 henkilöä. Juhlapaikka on koristeellinen valmiiksi, joitain koristeita pöytiin tulee, esim. kynttilöitä. Musiikkia tulee DJ soittamaan. Musiikkimakumme on hevistä Sillanpäähän, bändi ei välttämättä kaikkea pystyisi soittamaan Leikit jätetään muille, ei mitään ryöstöjä tai tuolileikkejä. Isä ei saata, huntua ei tule, ei ole minun juttuni ollenkaan, puvusta ei tietoakaan, (kun mikään ei mene päälle, yksi hukkareissu pukuliikkeeseen) Valkoista ajattelin, mutta jos joku muu sopiva väri tulee vastaan, niin en laita vastaan. Hyvää ruokaa, juomaa paljon, herkuttelua muutenkin. Seurustelua rennosti. En tunne itseäni vanhaksi ja pidän juuri sellaiset häät kun haluan, koska itse ne maksetaan. Tuskin kukaan tulee minulle sanomaan ettei noin voi tehdä, koska olet jo noin vanha. Kaikki ketä kutsutaan tietävät meidän historian ja tuntevat ennestään. Eivät ihmettele kun 4 v. pikkutyttö tulee selittämään minulle : Mamma...... siis olen jo isoäitikin. Lapset meillä on valmiiksi jo, molemmilla kolme, (+ mun tyttärentytär) niistäkään ei onneksi tule uteluja jälkikäteen Meni osalta vähän OT Anteeksi

GwenMari, voi raukkaa Ei ole kyllä mukavaa olla "alasti" toisen morsion miehen edessä. Tämä tyttö ei ilmeisesti ole ollut kauaa töissä siellä, tai on joku "harjoittelija", kyllähän niissä yleensä ajatellaan kun haetaan toista pukua. Minullehan kävi niin että varasin ajan toisella paikkakunnalla olevasta liikkeestä ja kysyin että onhan plus-koon pukuja ja sanottiin kyllä olevan. Minusta 42-44 ei ole plus koko. Tämän kokoisia pukuja oli muutama joista kolmea kokeilin jotka olivat aivan liian pieniä. On se noloa yrittää vetää aivan liian pientä pukua päälle Tuli sellainen olo että olenko aivan hirveän kokoinen? Yksi isompi oli joka oli aivan liian iso ja väärän värinen. Ei muuta kuin uutta aikaa varaamaan ja toivomaan että nyt menisi edes jonkunlainen mekko päälle

Toi Cielo_n kimppu on tosi ihana. Pitäisiköhän sitä itsekkin tehdä kimppu, nim. aina kutimet/virkkukoukku kädessä Mistä olet ottanut mallin???

Otan mieheni sukunimen. On ollut jotenkin selvää jo alusta alkaen. Hän on ottanut itse oman isänsä sukunimen vasta muutama vuosi sitten ja heitä on vain 43 Suomessa. Mummu oli kuolinvuoteellaan pyytänyt tätä. Oma sukunimeni ei ole myöskään ihan tavallisempia, ainakun sanon sen, kysytään olenko sukua eräälle "julkikselle"? Joo olen Meitä on kumminkin yli 800. Yleensä se vielä väännetään jotenkin väärin. Ja nyt nimeni lyhenee jonkin verran. Se on kaunis nimi, kyllä siihen tottuu varmaan todella pian

Kiitos Roslin ja Kapuska On totta että meillä on hyvä suhde. Olemme molemmat kertoneet myös ne synkät salaisuudet joista en puhunut edes tälle entiselle miehelleni jonka kanssa oltiin tosiaan 22 vuotta ja jonka kanssa tein 3 ihanaa lastani. Jotenkin vain luotan tähän ihmiseen paljon enemmän ja tiedän ettei näitä asioita heitetä päin naamaa koskaan, edes riita tilanteessa. Ex tekee sitä vieläkin joistain tapahtumista, kun riidellään esim. puhelimessa. ja muistelee että silloinkin teit niin.............. ja aina kaiveli vanhoja juttuja. Kyllä mä meinaan tämän tarinan katsoa loppuun

Me ollaan aika nopealla aikataululla menossa naimisiin. Ollaan toki tunnettu toisemme jo reilusti yli kaksikymmentä vuotta. Seurusteltiin sillon nuoruudessa, mutta lähdin toiselle paikkakunnalle kouluun ja siihen lopahti sillon se seurustelu. Tässä suhteessa ollaan oltu nyt vasta 10 kk Siippani on ollut kahdesti aikaisemmin naimisissa ja nyt olen alkanut miettimään, että mikä tämän liiton tekee erillaiseksi. Miksei tämäkin pääty eroon? Itse olen menossa naimisiin ensimmäistä kertaa, olin kyllä 22 vuotta saman miehen kanssa, mutta naimisiin ei menty. Rakastan siippaani yli kaiken, hän on aivan ihana persoona, juttelemme paljon, pussailemme ja halimme joka käänteessä. Ja hän sanoo minulle että kolmas kerta toden sanoo. Häät ovat tulossa ensi huhtikuussa ja olen aivan innoissani. Mutta....... mitä jos kumminkin...... Kannattaako sitä raha määrää laittaa yksiin häihin. Siippani sanoo että kyllä minun pitää kokea se päivä prinsessana

Onko jollakulla kokemuksia Zoolandian kimpuista ja pöytäkukista? Minkä hintaisia ym?

Meille on Makasiinisali varattuna 13.4.2013 Kriteerinä meilläkin oli että saa viedä omat juomat ja on tunnelmallinen. Ei tarvitse paljoa koristella, koristeet vaan pöydille ja se riittää. Ruuasta olen kuullut vain hyvää !!!!

Tällaisen löysin ja ei ole edes pahan hintainen. Meillä ei kyllä olisi paljoakaan käyttöä näille, itse en juo lainkaan viiniä, alkaa aina särkemään pää ja siippa on enemmän noita olut miehiä http://www.keittiovaline.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Hopia/Products/334

Me olemme siipan kanssa seurusteltu joskus nuoruudessa Oltiin 17-vuotiaita, vietettiin kiihkeä kesä. Minä lähdin toiselle paikkakunnalle kouluun ja se rakkaus lopahti sillon siihen. Tuli Facebook ja ystäväpyyntö tältä ihanuudelta Kumminkin hän hävisi sieltä ja ihmettelin hiukan sitä. Tuli puhelinsoitto syyskuussa ja ihanuus oli muuttamassa takaisin samalle paikkakunnalle ja pyysi että hyväksyn uudelleen kaveripyynnön. Juteltiin FB:ssä paljon, kerroimme elämästämme näiden vuosien aikana. Kerroin olevani paskassa suhteessa josta olin yrittänyt irrottautua jo useamman vuoden. Asuntoa olin hakenut jo pitemmän aikaa. Tavattiin muutaman kerran ihan kahvien merkeissä. Muru sanoi että jos tilanne menee pahaksi voin aina tulla hänen luokseen. Eräänä yönä pakkasin tärkeimmät ja lähdin hänen luokseen. Sain asunnon seuraavalla viikolla ja kannoin myös murun tavarat samaan aikaan siihen asuntoon. Sillä tiellä nyt ollaan ja häitä suunnitellaan kovin. Mitä sitä odottamaan, tiedetään jo mitä tämä tuo tullessaan. Vaikeuksiakin on tässä matkalla ollut jo kun minun ex terrorisoi meitä puheluilla pari kuukautta. Lapsia meille ei tule yhteisiä, molemmilla on kumminkin jo kolme lasta. En uskonut että löydän vielä joskus tällaisen onnen mitä minulla nyt on. Kelpaan juuri tällaisena kuin olen ja minua rakastetaan vilpittömästi. MÄÄ MENEN NAIMISIIN ENSIMMÄISEN KERRAN 13.4.2013 Olen niiiiin onnellinen :-X :-X

Itse mietin myös tuota grillaamista illalla makkaraa ja maissia sekä jotain salaattia. Riippuu vielä vähän juhlien pitopaikasta. Ei ole kiva jos joutuu nälkäisenä lähtemään juhlista

Itse en ole vielä päättänyt miten toimitaan ja ei olla edes keskusteltu kullan kanssa. Isä ei minua saata, olen kumminkin jo yli nelikymppinen vaikka ensimmäistä kertaa naimisiin menenkin. Lapsia on meillä kummallakin, minulla on kolme, kaksi jo aikuista, aikaisemmasta suhteesta. Siipalla on kolme poikaa joista myös kaksi aikuista. Suhde isääni ei ole ollut kovin läheinen koska vanhempani erosivat ollessani 7-vuotias. Olemme kyllä pitäneet yhteyttä jonkin verran koko ajan, mutta nykyään se on niin että minä soitan ja käyn hänen luonaan, hän ei kyllä pahemmin soittele. Ajattelin kyllä että isä tulisi meille kuskiksi, hänellä on se AUTO jonka haluaisin hääautoksi. Olenkin ajatellut että silloin 11-vuotias poikani saattaisi minut puoliväliin ja siippa tulisi siihen vastaan. Voi olla ettei poika kyllä suostu, on aika ujo tapaus. Tyttäreni on kaasona. Sen tiedän ettei vanhin lapsista suostu saattamaan minua. Yksi vaihtoehto olisi että pikkuveljeni saattaisi, ollaan tosi läheisiä vaikka saman katon alla ei olla päivääkään asuttu. NO onhan mulla/meillä aikaa miettiä sitäkin asiaa vielä. Huhtikuussa vihkiminen, monikaan ei edes tiedä vielä että olemme menossa naimisiin, esim. minun äitini ja sukuni muutenkaan.... omalle tytölle ja parille kaverille olen kertonut, mies on kertonut useammallekkin......

Meillä mies sanoi että valitse lauantai jolloin on 13. päivä ja eihän niitä ole kuin kaksi ensi vuonna 13.4 ja 13.7. Kun ollaan näin "myöhään" liikkeellä, niin heinäkuuhan on varattu joka paikassa, eli meidän hääpäivä on 13.4 !!!