pink_girl

Hiippu: Niinpä niin. Mutta ehkä tuo vain kiusaa mua, koska ei koskaan ehtinyt mua kosimaan vaan minä olin se, joka asian otti ekana puheeksi. Antaa sen sit sormustaa mut, jos kerran niin haluaa

Me juhlimme häitämme mieheni kotiseudulla, joten luonnollisestikin olemme kysyneet mieheni äidiltä neuvoa juhlien järjestämiseen ja suoraan sanottuna pyytäneet myös hänen apuaan. Yksi suurin syy avuntarpeeseen on se, että minä asustelen pysyvästi ulkomailla, enkä siis pääse edes katsomaan hääpaikkaammekaan vielä ainakaan hetkiseen. Miehelleni on myös tärkeää, että hänen äitinsä auttaa meitä, sillä tiedämme, miten paljon hän on häitä toivonut ja odottanut Oman äitini ei välttämättä tarvitse tehdä mitään, mutta mikäli hän tarjoutuu esim. leipomaan jotain meidän suvun perinteisiä leivonnaisia juhliin otan avun mielelläni vastaan. Mitään en kuitenkaan ole pyytämässä, sillä vanhempani asuvat useiden satojen kilometrien päässä hääpaikalta, joten meille riittää, että he vain tulevat paikalle. Ainakaan vielä ei ole menneet sukset ristiin tulevan anopin kanssa, mutta mikäli hänen suunnitelmansa kasvavat liian isoiksi (ja kalliiksi) pitää varmaan alkaa hieman jarrutella

Meille on ihan itsestään selvää, että häissämme tarjoillaan alkoholia, vaikka minun vanhempani eivät juo pisaraakaan. Emme ole heidän kanssaan asiasta vielä keskustelleet, mutta en usko, että tästä tulee mikään ongelma. Mieheni perheessä taas viini ja kuohuva kuuluvat oleellisesti juhliin, ja samanlaisen perinteen olemme minä ja tuleva miehenikin omaksuneet opiskelupiirien kautta. Eli meille tulee tarjolle: -Alkumaljat -Ruokajuomaksi pari lasia viiniä tai vaihtoehtoisesti olutta -avec kahville -ylläri snapsi Olutta ja siideriä saa sitten lisää vasta myöhemmin illalla. Vaikka uskoisin meidän kavereittemme sen verran kunnioittavan juhliamme, etteivät he jo alkuillasta vetäisi perseitä olalle, en kuitenkaan halua pilata vanhempieni juhlamieltä liiallisilla tarjoiluilla liian aikaisin illalla. Mielestäni on myös hyvä saatella lapset nukkumaan ennen vapaampaa juhlimista.

Pakko tulla tänne hieman avautumaan tuosta miekkosesta. Onko kellään muulla ollut tilannetta, että hääpäiväkin on jo lyöty lukkoon, mutta mies edelleen yrittää väittää, et ei tässä viel mitään kihloissa olla? Mulla on jotenki sellainen tunne, et kyl tuo mieskin tosiaan tietää, et silloin ollaan kihloissa, kun on päätetty mennä naimisiin, eli tekeekö se tuon sit tahallaan, jotta pääsisi vielä kosimaan mua sormuksen kans? Tätä ei siis ole vielä tapahtunut, enkä oikein tiedä, mitä ihmettä se on mun päänmenoksi suunnitellut.

hiippu: Juu tiedän kyl, ettei hopea ole niin kestävää. Pitäis tosiaan ehkä hieman aktivoitua noiden sormusten etsinnässä ja ottaa enemmän selvää eri vaihtoehdoista. Voishan ton hopeisen hommatakin vaikka kihlaksi, sillä en kuitenkaan aio kahta sormusta sormessani kantaa. Vois sitä sit käyttää silloin, kun ei uskalla kantaa kalliimpaa sormessa

Meillä ei ole vielä edes kihloja hommattuna, eikä varmaan tule vielä hetkeen hommattua, sillä emme osaa päättää, mikä meidän budjetti on ja millaiset sormukset tarkalleen ottaen haluamme. Ainoat sormukset, joita olen oikeastaan edes katsellut ovat Kalevala korun. Mua vain hirvittää ton kullan tämän hetkinen hintataso, ja siksi olenkin vakavasti harkinnut hopeisen sormuksen hankkimista. Olen katsellut kalevalakorun Sisar-sormusta. Se on vain tosi leveä (1,2 cm), mutta mallailtuani vanhaa Kalevalan sormusta Suomuhaukea (leveys 1,0 cm) tohon sormeeni ei se liian leveälle tunnu. Miehelle suunnitteilla on varmaankin titaaninen perusrinkula ainoaksi sormukseksi. Minä sanoinkin jo miehelle, että mikäli hän haluaa, että minulle tulisi kaksi sormusta, niin haluaisin kihlaksi hopeisen bling bling sormuksen ja vihkiksi jonkun perushillityn kultaisen. Yhdessä en noita käyttäisi, mutta voisi aina välillä muiden korujen mukaan vaihtaa sitten sormusta. Mitään pelkkää timangisormusta en halua itselleni, sillä olen sen verran poikatyttö, ja uskon, että timanttisormus voisi näyttää huvittavalle lökäpöksyisen pipopään sormessa Muoks. Piti viel heittää ilmoille kysymys, et onks tiedossa jotain aleja kultasepänliikkeissä Tampereella tai pääkaupunkiseudulla? Sen jo huomasinkin, että jostakin liikkeistä voi saada opiskelija-alea Tampereella, mut koskeekohan se 20 % ale sit oikeasti kaikkia tuotteita. Aika usein sitä alea ei kuitenkaan noista Kalevala koruista saa...

Meilla kuvat on tarkoitus ottaa ennen kirkkoa, ettei vieraiden tarvitse odotella. Olisi tietty mahtavaa saada kuvia myos ulkona, mutta mikali vetta tulee vaakatasossa, niin sitten taytyy tyytya vain sisakuvaukseen. Kuvat otetaan juhlapaikalla tai sen lahistolla. Illalla otetaan mahdollisesti muutamat potretit jossain sopivassa valissa, kun on tullut jo pimeaa

Meillä säästetään ainakin seuraavista: -sormukset (mies ei pidä keltakullasta, joten saattaa olla että molemmat tulevat olemaan hopeiset. Niin ja vain yhdet sormukset. Voihan ne sit päivittää tulevaisuudessa, jos on varaa) -hääauto (miehen kotoa löytyy vanha auto, jolla hänen isä saa meitä kyyditä) -koristelu (tilaan kaiken netistä, minkä vain pystyn. Pääsee huomattavasti halvemmalla, eikä oikeasti ole niin väliä, onko kaikki just samaa värisävyä) -Kengät (ostan sellaiset, joille on myöhemminkin käyttöä. Miehellä sama homma) -Puvut (miehellä frakki valmiina ja minä yritän löytää omani mahd halvalla) -Aika (Emme halua juhlia keskellä kesää, vaan silloin, kun vierailla on myös mahdollisuus vuokrata mökki vain viikonlopuksi juhlapaikalta) -kutsut (säästän omia hermojani tilaamalla ne mahd halvalla netistä. Haluaisimme lähettää kutsut kakkosluokassa, mutta ainakaan vielä en ole bongannut, että olisi kivoja postimerkkejä) -servetit (ei painatuksia) -Alkoholit (Jos vain onnistuu, niin netistä tilaten, muuten pitänee lähtä käymään reissu joko virossa tai Saksassa (jonne muutenkin kyl menoa)) -Hääparin lasit (kaapista löytyy kivat kristallit) -Meikki (teen itse) -Korut (helmet löytyy jo valmiina, ja jos mies ymmärtäisi yskän, toivon saavani häneltä lahjaksi helmikorvakorut) -Bändi/dj (aion kysyä kavereiltani, jotka saavat muutenkin kutsun häihin, voisivatko soittaa häävalssin ja muutaman muun kipaleen. Lisäksi miehen kaveri on dj, ja hänet saadaan sopuhintaan) -Yöpyminen (yövytään samassa mökissä osan vieraiden kanssa) -Häämatka (Suunnitelmissa alle viikon kaupunkiloma Euroopassa, mutta... Mistä emme tingi: -Häämatka (lähdemme varsinaiselle matkalle vasta seuraavana kesänä lomien aikaan Tarkoituksena koluta maailmaa hieman pidempään) -Paikka (meille kelpaa ainoastaan yksi juhlapaikka, emmekä suostu juhlimaan häitämme muualla) -Ruoka (pitää olla hyvää ja riittävästi) -Valokuvaus (myös meidän oma harrastuksemme, joten haluamme vain parasta. Dokumentaarinen tietty)

teris: Oon usein jattanyt liivit pois juhlamekkojen kanssa, mikali puku on ollut tukeva ja paksua kangasta. Joskus yritin tunkea olkaimettomat rintsikat alle, mutta ne tuntui lahinna ahdistavilta, ja koska puku tuki rintoja tarpeeksi heivasin rintsikat meneen.

minä aion pyytää siskojeni tyttöjä (häiden aikaan 7 ja 3-vuotiaat) morsiusneidoiksi ja omaa kummipoikaani (4 vee) sulhaspojaksi. Tiedän, että tytöt tulevat olemaan ihan innoissaan ja 3-vuotias seuraa varmasti serkkunsa esimerkkiä kiltisti

Nostellaanpas hieman tätä ketjua. Mistä löytyisi parhaiten 65 cm ympärysmitalla varustettuja korsetteja tai hyviä olkaimettomia liivejä? Tuon pienen ympärysmitan lisäksi kuppikoon pitäisi olla suunnilleen E. On niin turhauttavaa mennä kierteleen kauppoja ja aina todeta, että kyllä tämänkin merkin 70 cm ympärysmitta on liian iso, ja noin isolla kupilla varustettuja liivejä on myös hankalaa löytää edes 70 cm ympärysmitalla. Musta ois vain plussaa, jos kyseisille alusvaatteille olisi käyttöä myös häiden jälkeenkin, ettei tarvitsisi tuhlata paljoa rahaa yhteen iltaan. Olen myös suunnitellut jo laittavani jalkaan isot mummokalsarit, sillä mikään ei pilaa päivää helpommin kuin huonosti istuvat alushousut. Lisäksi noilla saa kivasti hieman siloteltua tota sivuprofiilia, kun ei ole mitään narustringejä kumpuja tekemässä. Hääyötä varten voisi tietysti hankkia jotku seksikkäät alusvaatteet, mutta toisaalta en oikein sitten tiedä, missä välissä niihin vaihtaisin Pitääkö mies hätistellä vessaan siksi aikaa, kun itse vaihdan päälle parempaa

Ikää tällä hetkellä 26 ja miehellä 28. Miehellä opiskelut vielä hieman kesken, ja minä töissä ulkomailla. Ollaan asuttu yhdessä kolmisen vuotta, kunnes minä muutin töiden perässä pois. Yhteiseloa takana viitisen vuotta. Jospa sitä päästäisiin taas pian saman katon alle

Häät ensi syksynä. Silloin minä 27 ja mies 28 tai 29, riippuen nyt siitä, mikä päivä lopullisesti lyödään lukkoon

Pahin jännitys laukeaa lasillisella kuohuvaa Eli laittautuessa saatan hyvinkin nauttia pari lasia mimosaa.

Haaveilu alkoi, kun olin pikkutyttönä setäni häissä. Siitä päivästä lähtien halusin olla kuten hänen vaimonsa! Enää en tietty halua pukeutua samoin kuin hän tai pitää samanlaisia häitä, kuin he pitivät, mutta silti tuo tapahtuma oli se, mistä kaikki tulevaisuuden haaveeni saivat alkunsa. Olen muuttanut monta kertaa mieleni hääpuvun mallin suhteen, juhlien vierasmäärän suhteen ja tietty myös se mieskin on vaihtunut jossain välissä. En odota prinsessajuhlia vaan meidän kahden yhdessäolon juhlistamista. Siitähän siinä pitäisikin mielestäni olla kyse.

teris: Kantsii sit ottaa huomioon, että ne lahjakortit voi tulla joihinkin sellaisiin paikkoihin, joista ette ehkä tartte usealla satasella tavaraa. Kun tuosta ilmaisusta tulee ainakin minulle mieleen pelkästään se, että haluatte lahjakortteja ettekä rahaa. Lahjakortit on usein myös voimassa vain rajoitetun ajan. Meilläkin tuota tavaraa alkaa jo olla melko runsaasti, mutta meilläkin on sama tilanne kuin Wenlulla, eli Iittalan astioita voisimme haluta lahjaksi Joitakin muitakin tavaralahjoja on, mitä voisimme mielellämme vastaaottaa, joten uskoisinkin, että teemme sekä lahjalistan että laitamme myös tilinumeron rahalahjoille. Noita tavaralahjatoiveita kun ei oikeastaan kuitenkaan kovin paljoa ole, ja mekin tarvitsisimme rahaa mieluusti häämatkaa varten. Lisäksi meidän asumisjärjestelyt voi muuttua tässä parin vuoden sisällä vielä useita kertoja molempien töiden vuoksi, niin ei ole kovin kannattavaa kerätä enää hirveitä määriä tavaroita jonnekin nurkkiin pyörimään ja mukaan otettavaksi. Astiat ovat toisaalta sen verta ikuisia, että se ei haittaisi, vaikka ne jonkun vuoden laatikoissa pölyttyisivätkin ennen niiden käyttöönottoa sitä lopullista kotia etsiessä

Meillä hääpäivä on suunniteltuna ensi syksylle/talvelle, jolloin kihlausajaksi tulee noin puoli vuotta. Olemme siis sopineet naimisiin menosta (=kihlaus), mutta mies haluaa vielä järkätä mulle jotain spessua ja yllättää sormuksen kanssa. Tämä kaikki vain siksi, että mikäli olisin antanut mieheni hoitaa asiat omalla aikataulullaan, enkä olisi koko ajan ollut kärttämässä häneltä, milloin mennään naimisiin, niin tämä kihlaus olisi tullut sitten yllätyksenä. Jos sitten joskus pitää miettiä, mikä päivämäärä sinne sormukseen kaiverretaan, niin siitä minulla ei kyllä ole hajuakaan. Kun tätä asiaa nyt on kuitenkin mietitty jo sen verran pitkään, että vaikea sitä tarkkaa päivämäärää on edes sanoa. Kun vain tuo mies saisi yllätyksensä järkättyä ja päästäisiin yhteisymmärrykseen päivästä niin sitten voisi jo kertoa vanhemmillekin

Minä haluaisin ehdottomasti, että isä saattaa minut. Isä tuskin haluaa muuten näkyvää roolia häissäni, joten tuo olisi todellinen kunniatehtävä hänelle. Hän saattoi myös isosiskoni, joten uskon, että häntä ei ole vaikea suostutella. Lisäksi haluan, että sulhanen näkee minut kunnolla vasta kirkossa

Minä en oikeastaan ole puhunut häähössötyksestäni vielä kenellekään, paitsi jonkin verran miehelleni. Olen periaatteessa saanut lupauksen suunnitella häitä tälleen alustavasti, mutta emme siis ole vielä kihloissa, koska mies haluaa kosia ja järkätä jonkin yllärin. Tämä tilanne onkin välillä niin raastava, koska minulla ei oikeastaan ole ketään, jolle voisin puhua. Viimeksi kun kokoonnuimme kaveriporukalla juhlimaan kaikki pommittivat meitä koko ajan kysymyksillä kihloista ja häistä (olemme kaveriporukastamme ehkä se potentiaalisin pari, jotka olisivat kohta menossa naimisiin), mutta molemmat pidimme suumme visusti kiinni tästä asiasta. Minäkään en halua pilata tuon miehen yllätystä ja kihlauksen valmistelua sillä, että menisin vielä höpisemään jotain kavereilleni. En myöskään halua puhua tästä sukulaisilleni, sillä haluan, että kihlaus tulee heille täytenä yllärinä ja että pääsen sitten nauttimaan kihlausajasta, suunnittelusta ja siitä hössöttämisestä oikein luvan kanssa. Uskoisin, että sen jälkeen osansa hössöttämisestä saavat ainakin siskoni ja pari parasta kaveriani, niin ja tietty anoppi Onneksi on tämä foorumi. Tänne pääsen hukuttamaan hössöttämistarpeeni lukiessani muiden juttuja Ja jospa minäkin kohta saisin sen morsian statuksen

Minä oon aloittanu suunnittelun, vaikka tuo mies ei oo ees viel kosinu! Tai on yhdessä puhuttu, ettei haluta odottaa enää kauaa häitä ja naimisiin menoa. Eli molemmat olemme sitä mieltä, että puolentoista vuoden sisällä sanomme tahdon. Mies kuitenkin panttaa viimeiseen asti kihlausta! Eli haluaa odottaa oikeaa hetkeä. Minä oon kyllä vihjaillut, että mikäli haluamme saada tietyn paikan, kirkon jne. niin niitä olisi jo suunniteltava! Ja oikeastaan tuo mies kyllä tietää, että minä olen jo aika laajastikin kartoittanut kaikkia vaihtoehtoja, eli ilmeisesti tuo luottaa minun ottavan asioista selvää jo nyt, jolloin kihlauksella ei ole niin kiirettä vielä. Hääkansiota minulta ei vielä löydy, mutta kokoelma erilaisia nettisivuja löytyy jo suosikeista, ja aina välillä niitä vilkuilen. Mulla on jo aika pitkälle mielessä juhlapaikka ja pitopalvelutkin sekä alustava lista vieraista. Pukua en sentään ole vielä käynyt katsomassa, mutta liikkeiden ja suunnittelijoiden nettisivuja oon tutkaillu jo kovastikin. Mikään puku ei oo vielä oikein miellyttäny, sillä en halua täyspitkää hääpukua. Voisinkin siis varmaan alkaa seuraavaksi luonnostelemaan kuvia haluamastani puvusta, mikäli sellainen joudutaan sitten teettämään

Aloin miettiä, paljonko annoin kolmisen vuotta sitten lahjaksi kaveripariskunnalle, ja se taisi olla niinkin vähän kuin 25 euroa! Nyt jälkeen päin tuo tuntuu kovin pienelle summalle, mutta toisaalta olin opiskelija ja yksin tuon summan laitoin. Nyt mietinnän alla on minun kaveripariskunnan lahja. 50 euroa yhteensä kahdelta tuntuisi jotenkin vähälle, mutta 100 euroa taas paljolle, sillä mies on opiskelija ja minunkaan tuloissani ei ole hurraamista. Tälle vuodelle on myös tiedossa ainakin kahdet muut häät, joten saattaa olla, ettei budjettimme kestä enempää kuin tuon 50 euroa. Majoitukseen meillä ei onneksi mene ollenkaan rahaa, mutta minun matkoihini uppoaa sitten muutama satanen. Sen rinnalla tuo 50 euroa tuntuu jälleen kerran tosi pienelle rahalle. No jospa nyt saataisiin vähitellen päätettyä

Tällä haaveilijalla yhteiseloa miekkosen kanssa on takana laskutavasta riippuen 3,5 - 5 vuotta. Yhdessä on asuttu noin 3 vuotta, tosin siinä on ollut pieniä välejä minun ulkomailla opiskeluiden vuoksi. Tälläkin hetkellä asumme erillään, minä ulkomailla ja mies entisessä yhteisessä kodissamme (ei omisteta kuitenkaan yhdessä ). Minä olen haaveillut häistä jo aikoja sitten ja mies on aina vain toppuutellut minua ja haaveitani. Kuitenkin monista tulevaisuuteen liittyvistä asioista on jo puhuttu, kuten lapsista, yhteisestä omasta kodista ja niistä häistäkin, ja samoilla linjoilla ollaan. Periaatteessahan voisi todeta, että koska on suunniteltu menevämme naimisiin lähitulevaisuudessa olisimme jo kihloissa, mutta en todellakaan halua kiusata tuon miehekkeeni päätä tällaisella ajatusleikillä, sillä hän haluaa kuulemma kosia kunnolla! Raastavinta on, että jokainen kerta kun näemme on mielestäni potentiaalinen kosimiselle, sillä näemme kuitenkin vain korkeintaan kerran kuukaudessa. Niinpä viimeiset tapaamiset ovat olleet minulle vain pettymyksen täytteisiä, kun sitä kosintaa ei tule. Jokailtaiset maratonvideopuhelut ovat meille arkea, ja niiden aikana meitsi voi myös keskittyä haaveilemaan ja selailemaan näitä sivuja, kun mies samalla katsoo telkkaria. Minä en kaipaa kallista kihlaa sormeeni, sillä sormeni ovat niin kapoiset ja pienet, että yksi vihki riittää sitten täyttämään sen oikein hyvin. Siksipä mulle kelpaisi kihlaksi joku kiva hopeinen sormus, jota voisin sitten myöhemminkin käyttää tilanteissa, joissa ei ehkä uskalla käyttää kalliimpaa vihkiä. Kalevalan vihkistä olenkin jo haaveillut vuosia

Viime kesänä sain jälleen kerran nähdä, miten kaameasti jotku ihmiset pukeutuu häihin. Olin erään avokkini kaverin häissä, jonne osa vieraista tuli shortseissa ja crockseissa. Olimme molemmat ihan järkyttyneitä ja jo silloin puhuimme, että sitten kun mennään naimisiin tulemme ehdottomasti kirjaamaan pukukoodin kutsuun. Meille se on myös luontevaa muutenkin, sillä molemmat olemme kolunneet opiskeluiden aikana kaikenlaisia juhlia läpi ja todenneet, miten helppoa on mennä vieraaksi juhliin, kun tietää miten kutsujat haluavat sinun pukeutuvan. Eipähän synny niin helposti noloja tilanteitakaan, kun noudattaa pukukoodia Olen tosin kuullut myös päinvastaisesta tilanteesta, jossa kutsujat olivat kirjoittaneet kutsuun pukukoodiksi casual/rento, ja ainoastaan yhdet vieraat ilmestyivät paikalle vähemmän hienoissa vaatteissa kuin puku/pitkä mekko. Eli jos kutsuja todella tarkoittaa rentoa, niin sitten pitäisi myös itse kutsujankin pukeutua koodin mukaisesti rennosti.

Olen toiseksi vanhin meidän sisaruskatraasta. Vanhin siskoni ehti ensiksi naimisiin. Jokin aika tämän jälkeen nuorempi sisareni löysi poikaystävänsä ja he menivät kihloihin noin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Tämän jälkeen sainkin kuulla kaikissa juhlissa ja illanvietoissa, että jokos minä olen löytänyt rinnalleni jonkun. No eivätpä tienneet ihmiset, miten oisivat voineet minua pahemmin satuttaa, sillä olin kyllä löytänyt miehen, mutta hän oli kovin sitoutumiskammoinen, eikä suostunut seurustelemaan kanssani. Olin siis enemmän kuin iloinen siskoni puolesta enkä tippaakaan kateellinen, mutta muu suku ja perhetuttavat oisivat voineet pitää suunsa kiinni. Kyllähän minä siitä olisin isosti kuuluttanut, jos minulla olisi poikaystävä ollut Tällä hetkellä odottelen itse, milloin tuo mies kosisi. Toivon todella, ettei hän halua kohteliaisuuttaan odottaa vanhempia sisaruksiaan, sillä muuten emme pääse ehkä koskaan naimisiin!

Toivon ja uskon, että meillä tanssitaan häitä ensi vuonna. Seurustelua takana hieman yli 3 vuotta ja yhdessäkin on asuttu lähes koko aika. Musta tuntuu, et miehelläkin saattaisi ehkä olla samanlaiset haaveet mielessä, mutta toivon, ettei se liikaa aikailis kihlojen kaa, et löydettäis viel joku paikka, jossa häitä juhliakin. Oon jo meinannut lähetellä kyselyjä juhlapaikkoihin, mutta vielä olen mieleni malttanut. Periaatteessa olen miestä jo kerran kosinutkin, tai niin mies minun puheeni käsitti. Totesin vain, että ei tätä minään kosintana voida pitää, jos sanon, että haluan kanssasi naimisiin, enkä näe mitään syytä enää odottaa. No mies ilmeisesti tarvii vielä harkinta-aikaa itselleen.