pink_girl

Irene*: Minä toivon kans, että tuo välimatka tekisi tehtävänsä ja mies saisi myös rauhassa mietiskellä asioita, ja tietysti myös päätyisi lopulta samaan lopputulokseen kanssani Minun tekisi mieli jo valmiiksi maalata piruja seinille, että ei se mies kuitenkaan kosi, sillä me näemme taas viikon päästä, ja tällä kertaa saammekin nauttia toistemme seurasta kokonaisen viikon! Mutta voisko oikeasti olla, että ikävä olisi nyt tehnyt tehtävänsä? Mies nimittäin kertoilikin tuossa muutama päivä sitten, että hänellä on ikävä! Harvinaista puhetta mieheni suusta. Nyt kun vain malttaisin pitää suuni kiinni kaikesta mahdollisesta häihin ja naimisiin menoon liittyvästä. Toisaalta se on hyvin hankalaa, sillä olemme menossa ystäväpariskunnan häihin tuolloin, joten nuo asiat ovat pakostakin pinnalla. Toisaalta mietin jo, että mitäs sitten vaikka tuo kosisikin nyt ja antaisi luvan suunnitella häät ihan millä aikataululla vain, kun ei niitä mun haluamiani juhlapaikkoja ole kuitenkaan vapaana ainakaan seuraavaan vuoteen

Minä haluaisin ehdottomasti, että isä saattaa minut. Isä tuskin haluaa muuten näkyvää roolia häissäni, joten tuo olisi todellinen kunniatehtävä hänelle. Hän saattoi myös isosiskoni, joten uskon, että häntä ei ole vaikea suostutella. Lisäksi haluan, että sulhanen näkee minut kunnolla vasta kirkossa

Minä en oikeastaan ole puhunut häähössötyksestäni vielä kenellekään, paitsi jonkin verran miehelleni. Olen periaatteessa saanut lupauksen suunnitella häitä tälleen alustavasti, mutta emme siis ole vielä kihloissa, koska mies haluaa kosia ja järkätä jonkin yllärin. Tämä tilanne onkin välillä niin raastava, koska minulla ei oikeastaan ole ketään, jolle voisin puhua. Viimeksi kun kokoonnuimme kaveriporukalla juhlimaan kaikki pommittivat meitä koko ajan kysymyksillä kihloista ja häistä (olemme kaveriporukastamme ehkä se potentiaalisin pari, jotka olisivat kohta menossa naimisiin), mutta molemmat pidimme suumme visusti kiinni tästä asiasta. Minäkään en halua pilata tuon miehen yllätystä ja kihlauksen valmistelua sillä, että menisin vielä höpisemään jotain kavereilleni. En myöskään halua puhua tästä sukulaisilleni, sillä haluan, että kihlaus tulee heille täytenä yllärinä ja että pääsen sitten nauttimaan kihlausajasta, suunnittelusta ja siitä hössöttämisestä oikein luvan kanssa. Uskoisin, että sen jälkeen osansa hössöttämisestä saavat ainakin siskoni ja pari parasta kaveriani, niin ja tietty anoppi Onneksi on tämä foorumi. Tänne pääsen hukuttamaan hössöttämistarpeeni lukiessani muiden juttuja Ja jospa minäkin kohta saisin sen morsian statuksen

Minä oon aloittanu suunnittelun, vaikka tuo mies ei oo ees viel kosinu! Tai on yhdessä puhuttu, ettei haluta odottaa enää kauaa häitä ja naimisiin menoa. Eli molemmat olemme sitä mieltä, että puolentoista vuoden sisällä sanomme tahdon. Mies kuitenkin panttaa viimeiseen asti kihlausta! Eli haluaa odottaa oikeaa hetkeä. Minä oon kyllä vihjaillut, että mikäli haluamme saada tietyn paikan, kirkon jne. niin niitä olisi jo suunniteltava! Ja oikeastaan tuo mies kyllä tietää, että minä olen jo aika laajastikin kartoittanut kaikkia vaihtoehtoja, eli ilmeisesti tuo luottaa minun ottavan asioista selvää jo nyt, jolloin kihlauksella ei ole niin kiirettä vielä. Hääkansiota minulta ei vielä löydy, mutta kokoelma erilaisia nettisivuja löytyy jo suosikeista, ja aina välillä niitä vilkuilen. Mulla on jo aika pitkälle mielessä juhlapaikka ja pitopalvelutkin sekä alustava lista vieraista. Pukua en sentään ole vielä käynyt katsomassa, mutta liikkeiden ja suunnittelijoiden nettisivuja oon tutkaillu jo kovastikin. Mikään puku ei oo vielä oikein miellyttäny, sillä en halua täyspitkää hääpukua. Voisinkin siis varmaan alkaa seuraavaksi luonnostelemaan kuvia haluamastani puvusta, mikäli sellainen joudutaan sitten teettämään

Aloin miettiä, paljonko annoin kolmisen vuotta sitten lahjaksi kaveripariskunnalle, ja se taisi olla niinkin vähän kuin 25 euroa! Nyt jälkeen päin tuo tuntuu kovin pienelle summalle, mutta toisaalta olin opiskelija ja yksin tuon summan laitoin. Nyt mietinnän alla on minun kaveripariskunnan lahja. 50 euroa yhteensä kahdelta tuntuisi jotenkin vähälle, mutta 100 euroa taas paljolle, sillä mies on opiskelija ja minunkaan tuloissani ei ole hurraamista. Tälle vuodelle on myös tiedossa ainakin kahdet muut häät, joten saattaa olla, ettei budjettimme kestä enempää kuin tuon 50 euroa. Majoitukseen meillä ei onneksi mene ollenkaan rahaa, mutta minun matkoihini uppoaa sitten muutama satanen. Sen rinnalla tuo 50 euroa tuntuu jälleen kerran tosi pienelle rahalle. No jospa nyt saataisiin vähitellen päätettyä

Ronda: Voit hyvinkin olla oikeassa. Yleensä tuo miekkonen ei kuitenkaan ole kovin suuri jännittäjä, joten hieman nyt sitten ihmetyttää tuo sen toiminta. Voihan kuitenkin olla, että hän on suunnitellut kosimisesta jotain tosi spessua, joten se nyt sit jänskääkin normia enemmän. Itse en kuitenkaan ole missään vaiheessa sanonut miehelle, että odottaisin jalat alta vievää kosintaa.

Viime viikonloppuna mies otti ihan itse puheeksi häät pienen vihjauksen jälkeen. Mietiskeltiin, että millainen auto ostettaisiin syksyllä, kun sille autolle olisi tarvetta. Minä siihen sitten vihjasin, että riippuu, mihin muuhun halutaan säästää rahaa. Mies sitten tokaisi tähän, että eihän meidän mitään rahaa tarvitse säästää, sillä minun isänihän tulisi maksaa kaikki! Tiedän, että tuo oli vain läppä häneltä, ja se avasi hyvin keskustelua. Keskusteltiin ihan sopuisasti esim. valokuvauksesta, hääpaikasta, hääpuvusta ja miehen vaatteista jne. Kuitenkin, kun puhe tuli kosinnasta ja häiden ajankohdasta, mies vaikeni täysin ja vaihtoi puheenaihetta. Minä en tätä suvainnut vaan kerroin hänelle, miten raastavaa tää tilanne mulle on, kun mä joudun vain koko ajan odottamaan. Mies sanoikin tähän, että hyvä vain, että joudun joka kerta kun nähdään miettimään, josko se tällä kertaa kosisi. Ettäs kehtasikin tollasta sanoa! Tämä on juuri se asia, joka ajaa minut hermoromahduksen partaalle! Eli ei kosintaa, ei vieläkään... Pelkään, että miehen sisko ilmoittaa lähiaikoina kosinnasta, jolloin minä saisin suosiolla haudata haaveeni niistä häistä, joita olen jo pitkään mielessäni suunnitellut... Niitä kun ei järkätä lyhyellä varoitusajalla!

Minullekaan ei oikeastaan olisi väliä, tulisiko lapsi vai häät ensin. Miehelle sen sijaan tuntuu olevan tärkeää olla ensin naimisissa. Mikäli mies oikeasti meinaisi vetkuttaa kihloillakin vielä vuoden päivät ja siitä eteenpäin naimisiinmenolla kaksikin vuotta, niin äkkiäkös minä olisin yli 30-vuotias ja vasta yrittämässä ensimmäistä lasta häiden jälkeen. Mieskin on tainnut tajuta tämän, ja tainnut hieman pelästyä tuota ajatusta, koska ei hänkään ole ajatellut, että niin se aika vain menee nopeasti, ja lapsia olisi ehkä parempi alkaa tulla jo pian, vaikka se niin kovin aikaiselta itselle tuntuisikin (mies kuitenkin minua hieman vanhempi).Toivoisin kuitenkin, että mies aikaistaisi mieluummin tuota kihlausta ja naimisiinmenoa kuin vauvojen hankintaa niiden edelle.

Tällä haaveilijalla yhteiseloa miekkosen kanssa on takana laskutavasta riippuen 3,5 - 5 vuotta. Yhdessä on asuttu noin 3 vuotta, tosin siinä on ollut pieniä välejä minun ulkomailla opiskeluiden vuoksi. Tälläkin hetkellä asumme erillään, minä ulkomailla ja mies entisessä yhteisessä kodissamme (ei omisteta kuitenkaan yhdessä ). Minä olen haaveillut häistä jo aikoja sitten ja mies on aina vain toppuutellut minua ja haaveitani. Kuitenkin monista tulevaisuuteen liittyvistä asioista on jo puhuttu, kuten lapsista, yhteisestä omasta kodista ja niistä häistäkin, ja samoilla linjoilla ollaan. Periaatteessahan voisi todeta, että koska on suunniteltu menevämme naimisiin lähitulevaisuudessa olisimme jo kihloissa, mutta en todellakaan halua kiusata tuon miehekkeeni päätä tällaisella ajatusleikillä, sillä hän haluaa kuulemma kosia kunnolla! Raastavinta on, että jokainen kerta kun näemme on mielestäni potentiaalinen kosimiselle, sillä näemme kuitenkin vain korkeintaan kerran kuukaudessa. Niinpä viimeiset tapaamiset ovat olleet minulle vain pettymyksen täytteisiä, kun sitä kosintaa ei tule. Jokailtaiset maratonvideopuhelut ovat meille arkea, ja niiden aikana meitsi voi myös keskittyä haaveilemaan ja selailemaan näitä sivuja, kun mies samalla katsoo telkkaria. Minä en kaipaa kallista kihlaa sormeeni, sillä sormeni ovat niin kapoiset ja pienet, että yksi vihki riittää sitten täyttämään sen oikein hyvin. Siksipä mulle kelpaisi kihlaksi joku kiva hopeinen sormus, jota voisin sitten myöhemminkin käyttää tilanteissa, joissa ei ehkä uskalla käyttää kalliimpaa vihkiä. Kalevalan vihkistä olenkin jo haaveillut vuosia

Viime kesänä sain jälleen kerran nähdä, miten kaameasti jotku ihmiset pukeutuu häihin. Olin erään avokkini kaverin häissä, jonne osa vieraista tuli shortseissa ja crockseissa. Olimme molemmat ihan järkyttyneitä ja jo silloin puhuimme, että sitten kun mennään naimisiin tulemme ehdottomasti kirjaamaan pukukoodin kutsuun. Meille se on myös luontevaa muutenkin, sillä molemmat olemme kolunneet opiskeluiden aikana kaikenlaisia juhlia läpi ja todenneet, miten helppoa on mennä vieraaksi juhliin, kun tietää miten kutsujat haluavat sinun pukeutuvan. Eipähän synny niin helposti noloja tilanteitakaan, kun noudattaa pukukoodia Olen tosin kuullut myös päinvastaisesta tilanteesta, jossa kutsujat olivat kirjoittaneet kutsuun pukukoodiksi casual/rento, ja ainoastaan yhdet vieraat ilmestyivät paikalle vähemmän hienoissa vaatteissa kuin puku/pitkä mekko. Eli jos kutsuja todella tarkoittaa rentoa, niin sitten pitäisi myös itse kutsujankin pukeutua koodin mukaisesti rennosti.

Jouduin jälleen pari iltaa sitten muistuttamaan miestäni siitä, että mikäli hän haluaisi naimisiin ennen vuotta 2015 tulisi meidän alkaa miettimään kirkon ja hääpaikan varausta. Ensin tuo tuhahteli mulle taas, et jos et haluu yllätystä, ni sit et saa yllätystä. Yllättäen tuntui kuitenkin miehellä muuttuvan mieli, kun kerroin, että ainakin osa kesän 2014 viikonlopuista on jo varattu siinä paikassa, jota kerran hänelle aiemmin hääpaikaksi ehdotin (tämä tapahtui siis jo joskus aikaa sitten ennen kuin edes puhuimme tosissamme häistä). Lisäsin vielä vettä myllyyn, että valitettavasti kesä 2015 ei ole häiden suhteen mahdollinen, koska minun pitäisi tuolloin viimeistellä työprojektini ja on hyvinkin mahdollista, etten pysty pitämään ollenkaan kesälomaa. Tätäkään mies ei ollut kuulemma ajatellut ollenkaan. Mitään kiirettähän ei tietty olisi, jos haluaisimme maistraattihäät, mutta kun molemmat haluavat juhlia perheidemme ja ystäviemme kanssa mieleisessämme paikassa. Onneksi sentään minä olen meistä seuraamassa tätä sivustoa, jotta tiedän edes suunnilleen, millä aikataululla ihmiset ovat häitänsä järjestämässä. Miehelläni kun ei tuntunut olevan asiasta pienintäkään aavistusta. Mitenköhän pitkään jaksan tämän jälkeen pitää suuni kiinni tästä asiasta...

Olen toiseksi vanhin meidän sisaruskatraasta. Vanhin siskoni ehti ensiksi naimisiin. Jokin aika tämän jälkeen nuorempi sisareni löysi poikaystävänsä ja he menivät kihloihin noin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Tämän jälkeen sainkin kuulla kaikissa juhlissa ja illanvietoissa, että jokos minä olen löytänyt rinnalleni jonkun. No eivätpä tienneet ihmiset, miten oisivat voineet minua pahemmin satuttaa, sillä olin kyllä löytänyt miehen, mutta hän oli kovin sitoutumiskammoinen, eikä suostunut seurustelemaan kanssani. Olin siis enemmän kuin iloinen siskoni puolesta enkä tippaakaan kateellinen, mutta muu suku ja perhetuttavat oisivat voineet pitää suunsa kiinni. Kyllähän minä siitä olisin isosti kuuluttanut, jos minulla olisi poikaystävä ollut Tällä hetkellä odottelen itse, milloin tuo mies kosisi. Toivon todella, ettei hän halua kohteliaisuuttaan odottaa vanhempia sisaruksiaan, sillä muuten emme pääse ehkä koskaan naimisiin!

Mulla ei todellakaan ole (enää) sellainen olo, että oltaisiin mitään perhettä, sillä me emme edes asu tällä hetkellä yhdessä! Eli asuimme jo monta vuotta yhdessä saman katon alla ja kutsuimme toisiamme avopuolisoiksi. Kesän lopulla jouduin kuitenkin virallisesti jättämään yhteisen kotimme, koska sain töitä ulkomailta. Viranomaisten silmissä emme siis ole enää mitään. Tuntui todella pahalta kirjoittaa joihinkin papereihin, ettemme asu enää yhdessä, mikä siis tulkittiin avoeroksi viranomaisten taholta. Odotan vain sitä päivää, kun saan jälleen asua yhdessä mieheni kanssa Se on kuitenkin vielä tärkeämpää kuin tuo kihlautuminen, sillä en jaksaisi olla erossa päivääkään!

Mä alan muuttua jotenkin päivä päivältä katkerammaksi, kun lueskelen facesta muiden kihlausuutisia. On toki ihanaa, että tosi moni ystäväni on kihlautunut ja osa astelemassa alttarillekin tässä piakkoin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että mies vain kammoaa entistä enemmän kihlautumista kaikkien noiden muiden kihlausilmoitusten vuoksi. Hän ajattelee, ettei me nyt voida mennä kihloihin, kun noi kaikki muutkin menee, ni sit se ois vain matkimista. Ja minuunhan tämä vaikuttaa vain siten, että katkeroidun vain lisää koko ajan. Jouluna odotin jälleen. Odotin ja odotin. Oli kivoja hetkiä, enkä pilannut niitä vihjailemalla mitään. Mitään ei kuitenkaan taaskaan tapahtunut, joten yhdessä vaiheessa minä vain en enää kestänyt ja purskahdin itkuun, kun mies kysyi, miksi olen niin hiljainen. Jälleen kerran sain kuulla samat sanat hänen suustaan. Että hänellä on suunnitelma ja minun tulisi odottaa. Kerroin vihaavani odottamista, joten mies sanoi, että kyllä hän voi minulle aikataulun kertoakin, mutta olisiko se sitten kivaa? No eihän se tietty olisi, mutta kun itse en enää usko, että mies onnistuisi yllättämään minua kihlauksella. Tänään mies tosin itsekin totesi, että kuin kaamealta tuo kuulostaa, kun sivilisäätyä kysyttäessä joutuu vastaamaan naimaton.

Toivon ja uskon, että meillä tanssitaan häitä ensi vuonna. Seurustelua takana hieman yli 3 vuotta ja yhdessäkin on asuttu lähes koko aika. Musta tuntuu, et miehelläkin saattaisi ehkä olla samanlaiset haaveet mielessä, mutta toivon, ettei se liikaa aikailis kihlojen kaa, et löydettäis viel joku paikka, jossa häitä juhliakin. Oon jo meinannut lähetellä kyselyjä juhlapaikkoihin, mutta vielä olen mieleni malttanut. Periaatteessa olen miestä jo kerran kosinutkin, tai niin mies minun puheeni käsitti. Totesin vain, että ei tätä minään kosintana voida pitää, jos sanon, että haluan kanssasi naimisiin, enkä näe mitään syytä enää odottaa. No mies ilmeisesti tarvii vielä harkinta-aikaa itselleen.