inga

-Muru-, luinkin vasta nyt tarkemmin teidän tilanteestanne tuosta ylhäältä. Mun mielestä tuon kysymyksen voi kääntää hyvin niinkin päin, että haluaisiko itse tulla kutsutuksi vastentahtoisesti? Minä en ainakaan mielelläni menisi juhlimaan, jos tietäisin ettei minua oikeasti ole haluttu vaan kutsuttu velvollisuudesta. En siis tarkoita, että tämä sinun tuttavasi koskaan tulisi tietämään, ettei häntä ole niin ilolla kutsuvieraslistaan laitettu, mutta kuitenkin... Suosittelisin siis, ettet ihmeessä kutsu tätä kyseistä ihmistä juhlimaan itsellesi tärkeää päivää, ja vielä kun miehesi on samaa mieltä kanssasi ja kyseessä on henkilö, jonka kanssa on ollut jotain kränää aiemminkin. Mitään törkeää tai epäkohteliasta ei ole siinä, ettei kutsu sisarusparvesta kuin ne siskokset, joiden kanssa on tekemisissä ja jotka kokee ystävikseen! Ja tuosta kavereiden äidin puheliaisuudesta ja puskaradiosta vielä sen verran, että ihmiset nyt puhuu joka tapauksessa mitä tahtovat, ja siihen ei voi vaikuttaa. Jos joku on päättänyt ajatella toisesta ihmisestä jollain tavalla, ei siihen voi itse enää juurikaan vaikuttaa... Tavoitteena teillä varmaan on mahdollisimman onnellinen hääpäivä, enkä itse ainakaan ottaisi tietoisia riskejä mihinkään ylimääräiseen draamaan.

...

Lapsemme on häiden aikaan alle vuoden, joten hän kulkee mukana ihan joka hetkessä. Me ollaan aika pehmovanhempia, mä en aio jättää lasta yöhoitoon näin pienenä, vasta sitten joskus 1-1,5 vuoden iässä voidaan harkita asiaa. Isompi lapsi on jo kouluiässä, joten hänen pärjäämisestään ei ole mitään huolia enää. Häämatkalle molemmat lapset lähtevät mukaan.

Pidän oman nimeni.

Itse maksetaan (=käytännössä mies, minä olen kotona vauvan kanssa).

Mulla on luonnonkiharat hiukset, niin olen ajatellut vain nostaa ne ylös ja tökätä jotain kukkia tai vihreää sinne mukaan. Mies toivoisi kai, että mulla on hiukset auki, mutta... En tiedä, voitaisko päätyä johonkin kompromissiin; puoleksi kiinni? Pitää miettiä vielä. Itse teen kampauksen kuitenkin, en missään nimessä luota kampaajiin ja oon tottunut väkertämään hiuksia kiinni.

Enpä usko että suurempia muutoksia tulee. Jonkun ihoa kirkastavan "puhdistuskuurin" ruokavaliolla voisin tehdä pari viikkoa - kuukausi ennen häitä, mutta sellaisia harrastan muutenkin aina silloin tällöin.

^ Olisiko irtoripset ratkaisu? Mulla auttaa taivutusten ylläpitämiseen vedenkestävä ripsiväri, muuten ripset suoristuu ihan saman tien. En kyllä tiedä, olisiko ammattimeikkaajalla jotain muitakin niksejä..

Olin tulossa kirjoittamaan vastaukseksi että 'maistraatissa', mutta voi! tuota Marenan laittamaa kuvaa..! Pitäisiköhän sittenkin harkita vielä...

En ostaisi, en kaiverruksilla enkä ilman.

Mä sain karkkia. Ja no okei, sormuksen myös.

Talkoissa, miehen mökillä. Miehen ystävä järjesti talkoot.

Ehdoton tähtihetki päivässä oli se, kun ajoimme auton (jossa ei ollut hääkoristeita) parkkiin keskustaan, ja autosta poistuttuamme viereisen kerrostalon yksi ikkuna aukesi, ulos tuli nyrkissä oleva käsi ja kohta meidän ympärille ropisi jotain. Ikkunasta kuului huuto: "se oli riisiä - onnea!" Pakko ihailla moista nopeaa reagoimista tilanteeseen. Oli vielä perjantai-ilta eli ei mikään sesonkihääaika.

Itse. En uskaltaisi luottaa siihen, että ammattilainen osaisi toteuttaa visioni. Tämä skeptisyys johtuu ihan vain kokemuksen puutteesta, tiedän.

Olin lukemassa sängyssä kirjaa illalla, ja mies kosi. Kosinta oli järkyttävän romanttinen, mutta yksityiskohdat haluan pitää itselläni. Koko juttu tuli mulle ihan puun takaa, ja vastasinkin naureskellen kieltävästi. Kieltäydyin myös toisella kerralla, enkä itse asiassa ole vieläkään antanut virallista myöntävää vastausta, mutta kai me kuitenkin naimisiin mennään.