Woodwoman

Mä tulin jostain syystä käymään täällä yläkerrassa piiitkästä aikaa ja luin tämän. Kuulosti todella paljon mun polttareilta muutaman vuoden takaa... Mua surettaa vieläkin, kun mä ajattelen tuota iltaa, ja se taas harmittaa, kun siihen päivään oli kuitenkin panostettukin (esim. lounas oli jotain aivan mahtavaa ja ainutlaatuista). Mutta niinpä vaan oli, että sain illalla kuulla, että esim. mun polttarit järjestänyt ystävä oli menossa aamukuudeksi töihin ja lähtisi kohta jo kotiin - ja hänen työnsä ei todellakaan ollut sellaista, että työvuorojen järjesteleminen olisi ollut mitenkään mahdotonta. Kukaan muukaan ei jaksanutviitsinythalunnut mitään, ja niinpä mä istuin jo yhdeltätoista bussissa matkalla kotiin. Ja itkin siellä. Oma vika toki siinä mielessä, kun omat kaverit koostuvat laumasta yksittäisiä ihmisiä, eivätkä kokonaisesta toisensa tuntevasta porukasta, niin näin mahtis lopputulos siitä sitten voi tulla.