LAPSUUDEN TOVERILLE (Suomalainen kansansävelmä) sov. E.M. san. P.J. Hannikainen Sä kasvoit neito kaunoinen isäsi majassa, kuin kukka kaunis suloinen vihreellä nurmella, kuin kukka kaunis suloinen vihreellä nurmella. Lapsuutes ajan hellimmän sä leikit kanssani, ja olit paras ystävän´ ja ainoo iloni, ja olit paras ystävän´ja ainoo iloni. Maailma sitten vieroitti pois meidät toisistaan, vaan sua armas iäti mä muistan ainiaan, vaan sua armas iäti mä muistan ainiaan.