Pikkuneilikka

Meidän häitä vietetään kesäkuussa ja viime yönä näin taas yhden häihin liittyvän ahdistavan unen. Unessa huomasin hääpäivän aamuna, että olin unohtanut viedä puvun ompelijalle muutoksia varten. Yritin epätoivoisesti pitää rinnoista liian isoa pukua ylhäällä ja samalla kompastelin liian pitkään helmaan. Viime hetkellä sitten juoksin ompelijalle, joka kiukkuisesti suostui tekemään muutokset. Pahaksi onnekseni kissani tuli mukaan ompelijalle ja roikkui tyllihelmassa ja repi helman takapuolelta riekaleiksi. Toinen kissoista tuhri helmaa likaisista tassuillaan ja ompelija hermostui täysin kissoihini. Lopuksi päälläni oli oikean kokoinen, mutta likainen ja riekaleinen puku, tähän sitten heräsin. Olen nähnyt kevään aikana myös muita unia: isä ja veli eivät ole päässeet paikalle ja olen itkenyt koko juhlan ajan heidän puuttumistaan, vieraat eivät viihtyneet tylsissä juhlissamme ja lähtivät pois yhdeksältä, jne... Toivottavasti nämä eivät ole enneunia

Meidän kutsut näyttää tämmöiseltä: Kuvat on otettu ipadilla ja värit hiukan vääristynyt. Korttipohja ja kuoret on kermanvaaleita ja tekstipaperi Sinellin "valkokulta", käytännössä väri niissä ihan sama, mutta tekstipaperi on helmiäishohtoinen. Satiininauha, taustapaperi ja leimasimella tehty ruusu ovat kaikki fuksian värisiä, vaikka nauha näyttääkin kuvassa tosi tummanpunaiselta. Kutsujen ideointi lähti tuosta ruusukuvasta - löysin ruusuleimasimen sattumalta nettikaupasta ja siitä se ajatus sitten lähti! Kuorien takapuolen "sinetti" on myös leimasimella tehty. Fuksian värinen sisäpaperi on leikattu Fiskarsin boordilävistäjällä. Kutsujen väliin taittelin vielä kermanväriselle paperille tulostetun hääinfon ja ulkopaikkakuntalaisille paikkakunnan kartan. Kartat hain matkailutoimistosta ja ympyröin valmiiksi tärkeät paikat. Lappuset oli aluksi tarkoitus laittaa jotenkin kivemmin kutsuun kiinni, mutta lopuksi en jaksanut enää vaivata päätäni sillä asialla.

Meille tulee pöytiin luonnonkukkia, häitä vietetään Lounais-Suomessa kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Toivon, että lupiinit on tuolloin parhaimmillaan ja jos ei ole, niin kaikki muutkin ojanpientareiden ja niittyjen kukat kelpaavat, kyllä keskikesällä valinnan varaa on! Itse olin 10-vuotiaana morsiustyttönä ja parhaiten muistan sen, kuinka keräsimme edeltävänä päivänä luonnonkukkia morsiamen kanssa tienvarsilta - nyt aion pyytää omat morsiustyttöni mukaan kukkia poimimaan. Lisäksi tyttöjen kimput tehdään luonnonkukista, kun taas omaan kimppuuni käytetään kukkakaupan tuotteita, ainakin pionia. Ystäväni morsiuskimpussa oli neilikoiden lisäksi mustikan varpuja ja myös pöytien koristelussa käytettiin varpuja, ne kesti tosi hyvin vuorokauden verran ilman vettä!