*Tiuku*

Minusta tuohon on olemassa niinkin simppeli ratkaisu kuin pukukoodi kutsuun. Kirjoittaa sinne vasempaan alalaitaan "tumma puku". Jos miehellä on tumma puku, nainen pukeutuu esim. polvipituiseen mekkoon - varsinkin, jos tilaisuus alkaa ennen klo 18:aa. Vanhojentanssipuvut ovat täyspitkiä, koska vanhojentanssit on frakkitilaisuus. Kyllähän jokaisen ihmisen pitäisi tajuta, että juhlapukeutumisessakin on eroja. Esim. Martta-tädin 90-vuotisjuhlat ovat yleensä päivätilaisuus, johon ei kelpaa farkut, mutta ei myöskään glitterit ja kiiltävät kankaat. Itsenäisyyspäivän vastaanotolle Linnaan taas ei voi pukeutua polvi- tai nilkkapituiseen pukuun, koska se on kutsussa merkitty klo 19 alkavaksi frakkitilaisuudeksi, jonne naiset pukeutuvat täyspitkiin iltapukuihin. Poikkeuksena tietysti tämä vuosi, kun koodi Tampere-taloon on tumma puku. Valitettavaa on, että Suomessa sille ihanalle vanhojentanssien prinsessamekolle ei useinkaan tule toista käyttökertaa, koska frakki- tai smokkitilaisuuksia on vain vähän ja todella harvoin perhepiirissä. Ystävien häät eivät minusta ole vieraille tilaisuus esitellä omia iltapukujaan paitsi tietysti silloin, jos juhla alkaa klo 18:n jälkeen ja koodi on virallisempi kuin tumma puku. Jos pukukoodin merkitsemiseen (kutsun asettelussa) tarvitsee apua, löytyy sitä esim. täältä: http://www.naimisiin.info/yhteiso/topic/103265-kutsun-asettelu-ja-etiketti/?hl=pukukoodi#entry3735537 Olen tuonne viime vuonna silloisella vieras-statuksellani kirjoittanut asettelusta ja kutsuetiketistä. Pukukoodin merkitseminen etiketin mukaisesti voi tietysti tuntua tönköltä ja viralliselta, mutta se on selkeää eikä jätä mitään arvailujen varaan.

Tämä on loistava kysymyspatteri vieraslistan tutkiskeluun! Ei kaikki välttämättä silläkään ratkea, mutta uskoisin, että vastaamalla rehellisesti näihin pääsee jo pitkälle. Loppujen lopuksi karsinnassa on pakko olla kylmähermoisen tiukka, jos haluaa pitää kutsuttavan joukon pienenä ja läheisenä.

^ En voi sanoa muuta kuin... Teidän vihkikirkko on ihana, pieni, sympaattinen sekä ehkä idyllisimmällä ja upeimmalla paikalla, jolla olen kirkon koskaan nähnyt!

Tuohon rääkyasiaan ensimmäisenä: hyvin pienet lapset (sanoisin n. 0-3-vuotiaat) voivat rääkyä kirkossa tai juhlassa hetkellisesti. Se on toki monesta aikuisesta ihmisestä ärsyttävää, jos ei ole tottunut lapsiin ja lasten reaktioihin. Kirkossa voi häiritä paljonkin, koska kirkot ovat usein kaikuvia. Silloin olisi hyvä, että isä tai äiti veisi rääkyjän ulos. Itseänikin häiritsisi, jos lapsen huuto olisi ainoa asia, jonka vihkitoimituksesta kuulisin. N. 4-5-vuotias lapsi hallitsee käytöksensä julkisella paikalla, joten ei yleensä aiheuta "järjestyshäiriöitä" juhlissa. Oikeasti pientä lasta ei voi jättää kotiin pelaamaan pleikkaria, ei alle 3-vuotiaan tai vähän vanhemmankaan kuulu sellaista tehdä. Ja oikeasti on vanhemmilta ihan fiksua ottaa lapsilleen viihdykettä juhliin, jos sitä ei juhlan järjestäjän puolesta ole. Tietysti eri asia, ottaako jonkun pikkuauton, pehmolelun ja värityskirjan vai jonkun elektronisen ääntä pitävän vempaimen. Mutta jotain pitää lapsilla olla. 3-4-vuotias lapsi jaksaa keskittyä paikallaan istumiseen ja pelkkään kuuntelemiseen n. 15-20 minuuttia, 5-6-vuotias parhaimmillaan n. 45 minuuttia. Ei ole kasvatuksesta kiinni vaan siitä, mitä minkäkin ikäiseltä lapselta voi edellyttää. Se, että lapset ovat "nätisti" vaatii eforttia myös aikuisilta. 3-5-vuotiaat muistavat hyvinkin häät ym. erityisemmät tapahtumat pitkään, jopa lopun ikänsä. Itsellä on mielessä häät, joissa olin 3-vuotaana (en häiriköinyt) sekä hautajaiset, joihin en 3-vuotiaana päässyt mukaan pitkän matkan vuoksi. Ei muistot niin nuorella iällä kovin kirkkaina säily, mutta muistoja ovat utuisemmatkin muistot ja tunnemuisti ennen kaikkea säilyy. Minusta on eri asia, jos sitten ihan rehellisesti haluaa pitää juhlat aikuisten juhlina tai tilan rajallisuuden vuoksi kutsuu vain läheisimmät eli teidän tapauksessa sisarusten lapset. Niinhän voi tehdä eikä sitä minusta edes tarvitse perustella. Henk.koht. ainakin osaan lukea kutsusta, kenelle se on osoitettu. IMO on hieman tökeröä ja kömpelöä, jos kutsussa selitellään, että "valitettavasti kaikkien lapset eivät mahdu juhlaan", "kustannusten karsimiseksi joudumme rajaamaan vieraslistaa" tai "juhlan luonteen vuoksi pyydämme jättämään lapset kotiin". Hääpari kutsuu ne jotka kutsuu, ei sitä tarvitse kutsussa alkaa perustella.

onnellinen6, jos ymmärsin oikein, teillä on tulossa vasta 9 kuukautta seurustelua täyteen. Tuo on parisuhteelle todella lyhyt aika! Asutteko jo yhteisessä kodissa? Minun ohjeeni, kun apua kyselit, on yksinkertaisesti se, että jäitä hattuun. Sanoit, että teillä menee nyt todella hyvin, joten antakaa mennä vaan! Ei hyvää parisuhdetta kannata "myrkyttää" kosinnan aktiivisella odottelulla. Jos miehelläsi on vieläpä takanaan epäonnistunut parisuhde kihloineen, luottamus parisuhteen pysyvyyteen ei välttämättä synny vuodessa eikä kahdessa, eikä sillä ole suoraan tekemistä sen kanssa, luottaako miehesi sinuun. En oikein ymmärrä, miksi olisi "kiva olla kihloissa", kuten sanoit. Tiedän, että jotkut naiset (esim. osa omista ystävistäni) haluavat kihlasormuksen melko varhaisessa seurustelun vaiheessa vain osoittamaan koko maailmalle, että olen varattu ja olemme tosissamme. Minusta seurustelun ja yhdessäolon pitäisi olla kivaa muutenkin. Tärkeintä on se, mitä sinä ja miehesi tiedätte ja tunnette välillänne olevan, eihän kihlautuminen siihen varsinaisesti vaikuta. Se, mitä siitä näkyy ja kuuluu muille, on huomattavasti pienempi osuus ja täysin toissijaista.

Voi, tämä on melkein kuin omasta kynästäni 1-1,5 vuotta sitten. Meillä ikäeroa on mieheni kanssa 8 vuotta, mä olen nyt 27-vuotias, mies 35. Olemme seurustelleet vajaat 3,5 vuotta ja asuneet yhdessä vajaat 1,5 vuotta. Ensimmäisenä: älä hötkyä Teillä tuntuu olevan kaikki kertomasi perusteella hyvin ja onnellisesti, näin tulkitsin. Ymmärrän hyvin, että miehesi haluaa harkita kosimista pidempään kuin vuoden. Varsinkin jos taustalla on se, että hänellä on kokemusta kosimisesta vuoden seurustelun jälkeen ilmeisesti huonolla lopputuloksella. Et tietenkään ole sama ihminen kuin miehesi exä, mutta usko pois, ei se siitä kiikasta, kuka sinä olet. Todennäköisesti mies vain haluaa harkita tällä kertaa perusteellisemmin. Kukaan ei toivo kihlauksen purkautuvan kahta kertaa peräkkäin. Vähän samanlainen asetelma on myös meillä mieheni kanssa, uskon hänenkin harkitsevan entistä tarkemmin ja ehkä pidempään. En myöskään näe syytä, miksi kihlauksesta menisi kaksi vuotta häihin ja häistä kaksi vuotta lapsiin. Voihan toki niinkin käydä, mutta jos miehesi kerran elää hetkessä, nämä kaikki voivat osua melko samaan hetkeen paljon lyhyemmällä aikavälillä. Muutenkaan askelmerkkejä ei kannata kovin tarkasti vuosiksi suunnitella eteenpäin. En tajunnut sitä itsekään vielä 1,5 vuotta sitten, mutta tämän kesän aikana olemme saaneet muistutuksen siitä, että kaikki ei ole itsestään selvää, kaikkea ei voi käsikirjoittaa, elämä heittää eteen sekä positiivisia että joskus negatiivisiakin yllätyksiä, joihin ei voi itse vaikuttaa. Elämä ei mene kellään niin kuin sen on suunnitellut. Kun viime vuoden aikana kolme ystävääni meni naimisiin, aloin potea hääkuumetta, jonka onneksi silloinkin tajusin olevan ennenaikaista. Siihen auttoi ensimmäisenä se, että aktiivisesti työnsin ajatusta taka-alalle, vältin puhumasta siitä miehelleni ja hoin itselleni, että omien häiden aika ei ole vielä. Turrutin itseni katselemalla hääpukuja ja miettimällä juhlapaikkoja ja vieraslistoja Nyt se tuntuu jo suorastaan huvittavalta. Sitten aloin ajatella, että nyt jos mies kosisikin, kun olen "suunnitellut häitä", en osaisi iloita siitä niin vilpittömästi, en osaisi ainakaan nauttia siitä oikeasta suunnitteluajasta niin kuin haluaisin. Vähitellen koko häiden ja kosinnan ajatteleminen alkoi sitä kautta tuntua turhalta. Vähensin myös täällä pyörimistä radikaalisti, olin välillä monta viikkoa / kuukautta edes vilkaisematta tänne. Tällä hetkellä on paljon helpompi olla, kun elämä pyörii koulun ja tulevan valmistumisen sekä omien ja yhteisten harrastusten ympärillä. Tuntuu hyvältä olla yhdessä, kun jokaiseen hetkeen ei tarvitse ladata odotuksia toista ja yhteistä tulevaisuutta kohtaan. Kosinnasta / häistä emme juurikaan puhu, mutta yhteisestä tulevaisuudesta kylläkin (omistusasunto, lapset) sopivan harvoin. Luotan siihen, että kaikki tämä tapahtuu aikanaan, kun sen aika on. Iänkään puolesta en osaa vielä panikoida, älä sinäkään Chocolade. Nauti seurusteluajastanne, se on hyvinkin sen arvoista!

Oma mielipiteeni on se, että yhdessä asukokonaisuudessa 2-3 väriä on jo aikalailla maksimi. Varsinkin, jos kyse on (onko?) voimakkaasta limestä ja mustasta, ne ovat vahva yhdistelmä, joka alkaa lisää yhdistellessä mahdollisesti näyttää sillisalaatilta. Silloin, kun itse yhdistän pukeutumisessa mustan ja jonkun muun voimakkaan (esim. pinkin) värin, valitsen koruihin, kynsiin ja hiuksiin neutraaleja ei-niin-räikeitä sävyjä. Jos aiot pidellä myös kukkia, mieti esim. kukkakauppiaan kanssa sopivat sävyt kukkiin. Asustamisen ja hiusten värejä voi miettiä myös pukuliikkeen, koruliikkeen tai kampaajan kanssa, jos viet puvun värin näytille. Minusta moni sinänsä kaunis värillinen morsiuspuku menee "pilalle", jos kukat ja asusteet eivät sovi puvun väriin. Valkoisen puvun kanssa asustaminen on siinä mielessä helpompaa, että valkoinen ottaa vastaan mitä väriä tahansa.

Mä luulen, että suomalaiset edelleen kokee ammattimaisen juhla- ja hääsuunnittelun vieraaksi (lue: amerikkalaiseksi) eivätkä siksi myöskään paljoa kirjoittele tähän ketjuun. Tätä ketjua on myös luettu vähemmän kuin monia muita tämän alueen ketjuja. Todennäköisesti monellakaan ei ole kokemusta ja siksi realistista käsitystä palveluiden käytöstä. Luulen myös, että moni haluaa suunnitella itse saadakseen "omannäköisensä" häät ja epäilee hääsuunnittelijan kykyä toteuttaa asiakkaan visioita. Ja sitten... Suomalaiset voivat kenties kokea "noloksi" sen, että pyydetään apua juhlajärjestelyihin vieraalta ja että se vielä näkyy juhlissa omille vanhemmille, kavereille ja sukulaisille asti! Että mitähän ne kaikki ajattelee... Eihän siitä niin kovin kauaa ole, kun moni nuori perheenäiti ei uskaltanut omalle äidilleen kertoa käyttävänsä kotona palkallista siivousapua. Vaikka henk.koht. toivoisin, että hää- ja juhlasuunnitteluavun käyttäminen lisääntyisi ja tulisi "normaaliksi" asiaksi, jota kenekään ei tarvitsisi ihmetellä.

On tosiaan ikävä tilanne. Toivottavasti matalan profiilin pitäminen auttaa asiaan. Itselläni on kokemusta opiskelukavereiden häistä vieraan ominaisuudessa. Selvästi huomaan, että ne, jotka odottivat kutsuja, mutta eivät lopulta saaneet niitä, eivät pidä näitä rouvia enää itselleen tärkeinä (häistä aikaa 9-17 kk). Häiden alla ja heti häiden jälkeen oli sellainen asenne, että "se [morsian] on lähipiirinsä valinnut". Meitä kutsuttuja vieraita kohtaan taas asenne oli, että "se on puolensa valinnut", mistä itse olen ollut surullinen. Sittemmin on luonnostaan käynyt niin, että aiemmin hyvät ja lämpimätkin kaverisuhteet on hiipuneet. Toivottavasti teille ei opiskeluporukassa käy noin! Tietysti riippuu siitä, kuinka monesta opiskelukaverista puhuttaisiin. Ketkä kaikki olettavat saavansa hääkutsun? Jos kutsua odottavia on pieni määrä (esim. 5 eikä 20), voisiko budjetin venyttämistä / jostain muusta karsimista vielä miettiä? Jos siis alkaa tuntua siltä, että kutsumatta jättäminen polttaa siltoja, joita et haluaisi tuhota.

Tää oli hauska Itselleni on "helpotus", että minun (oletettava) tuleva nimiyhdistelmäni on jo käytössä Gmailissa. Ei siis ole vielä / enää tarvetta varata sitä omaan käyttöön. Mieheni nimi on tosi paljon omaani yleisempi eikä etunimenikään ole harvinainen, joten ihme olisi, jos yhdistelmä vielä olisi vapaana.

^ Miettisin, kenen kanssa haluan olla väleissä myös häiden jälkeen. Itse olen sillä kannalla, että häihin kannattaa kutsua niitä ihmisiä, jotka kokee läheisiksi ja / tai joihin haluaa pitää yhteyttä häiden jälkeen. Voi olla, että välit niihin sukulaisiin / ystäviin, jotka jättää kutsumatta, viilenevät ja jäävät viileiksi, mutta haittaako se ja ketä se haittaa? Jos haluat häiden jälkeen pitää yhteyttä esim. enoihisi, kannattaa ehkä laittaa kaikille kutsu, vaikka kaikki eivät saapuisikaan paikalle. Antaa ainakin sen viestin, että olisivat tervetulleita ja saavat tehdä päätöksen itse.

^ Toki sinne varmaan parilla autolla saa ajaa esim. bändi kamoineen, mutta mietinkin tässä esim. hääseurueen siirtymistä Karunan kirkosta ravintolaan (tuskin autokyyti) ja vieraiden kulkua jalkaisin juhlatällingeissään perille. Joihinkin kesähäihin se rankkasade nyt viikonloppuna Helsingissä / Espoossa iski, vaikkei sitä Seurasaaren makkaranuotiolla olisi usein nähtykään. Sama epäonni ja hankaluus voi kohdata hääseuruetta tietysti missä tahansa (luonnonläheisessä) vihki- tai juhlapaikassa, johon kuljetaan hiekkatietä, joten ei Seurasaari siinä mielessä uuniikkia sääongelmaa muodosta eivätkä noin rajut sade- ja ukkoskuurot onneksi ole kovin yleisiä.

Hui! Tämänpäiväisen kävelylenkin perusteella lausun Seurasaaresta jotain, mitä kukaan ei ole täällä tainnut mainita. Kävimme miehen kanssa siellä heittämässä kierroksen, matkaa kotoa aika paljon ja "pienen sadekuuron mahdollisuus" oli lähtiessä tiedossa, mutta päätimme uhmata kesäluontoa. Sitten kotiin lähtiessä sillalle päin kävellessä alkoi sade. Ihan mieletön rummutus ja tuuli. Ukkonenkin jyrähteli merellä ja pari kertaa aivan suoraan päälläkin. Pääsimme yhden puurakennelman alle suojaan, mutta sateen yltyessä vesi alkoi isona virtana valua mäkeä alas jalkoihimme. Oli parempi lähteä jatkamaan sateesta huolimatta sillalle kuin jäädä siihen valtavaan lammikkoon seisomaan. Olimme kotiin tullessa aivan litimärkiä, aivan kuin olisi vaatteet päällä suihkussa käynyt. Okei, olihan tämänpäiväinen sade- ja ukkoskuuro ennusteesta poiketen poikkeuksellisen raju, mutta juuri Seurasaaressa jotenkin erityisen epäedullinen: sateen sattuessa suojaa ei juurikaan ole ja hiekkatiet juhlakengille sekä pitkille, valkoisille helmoille armottoman kuraisia. Mäkinen maasto muodostaa isoja sadevesivirtoja. Enkä olisi tätä tullut miettineeksi, ellen olisi nähnyt siellä ravintolaan osoittavia hääopasteita. Varmasti siellä tänäänkin oli juhlat, kuten olettaa sopii näin kesälauantaina. Seurasaari on varmasti monen mielestä ihana, romanttinen ja luonnonläheinen hääpaikka, mutta kääntöpuolena on se, että vähänkin rankemman sateen sattuessa kampaukset, puvut, kengät meikit ja kukat ovat melko suojattomia, varsinkin jos juhlapaikalle joutuu kävelemään sillan toiselta puolelta saakka. Sateenvarjo tietysti auttaa rajallisesti, mutta tänään siitäkään ei olisi ollut mitään hyötyä.

Mielestäni tämä ehdottomasti ei kuulu morsiamelle, vaan kaason pitäisi pystyä hoitamaan tällaiset asiat mahdollisimman diplomaattisesti muiden polttarivieraiden kanssa. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta mahdollista. Olen osallistunut viime vuonna kolme kertaa polttareihin, joista yksissä oli diplomaattinen kaikesta selviytyvä kaaso ja kaksissa polttareissa tuli enemmän tai vähemmän sanomista ja kyräilyä, mutta ei kertaakaan morsiamelle saakka. Budjetti ja ohjelma pitäisi laatia sellaiseksi, että se kestää pienet takaiskut, kuten yhden ystävän poissaolon. Luulen, että jos olet tehnyt polttarivieraslistan itse niistä tärkeistä ystävistäsi, jotka olet myös kutsunut häihin, sinua voi morsiamena surettaa jo se, etteivät kaikki ystävät ole läsnä polttareissa. Hätävaravieraita tai häihin kutsumattomia vieraita ei pidä alkaa viime hetkellä haalia. Vielä harmillisempaa, jos morsian tietää, että järjestelyissä on ollut ongelmia. Toivottavasti polttareistasi kuitenkin tulee mukavat!

Kihlauksella ei ole vaikutusta edes tähän. Myös muuta seurustelukumppaniaan vastaan voi kieltäytyä todistamasta, vaikkei olisikaan kihloissa.

Avioliittolain 1§ sanoo, että "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Siitä, miten kihlautuminen ilmenee (juhlat, sormukset, parin omat sanavalinnat tms.) ei ole erikseen lailla säädetty. Lait ovat tietysti ihmistenvälisiä sopimuksia. Minusta kuitenkin kihlautuminen on kahden ihmisen välillä tapahtunut, kun on sovittu naimisiin menosta konkreettisine hääpäivineen. Parin oma sopimus siitä, että "ei mennä kihloihin ennen häitä", on myös ihmisten välinen sopimus, mutta yksilötasolla. Sinänsä toki kunnioitettava, jos pari ei halua kihloista puhua, vaikka "juridisesti" olisikin kihloissa. Kihlauksella ei taida sinänsä mitään käytännön juridista merkitystä enää tänä päivänä olla.

Ymmärrän sua tosi hyvin ja vakuutan, että huoli on aiheellinen! Siis totta kai Suomessa pitää olla huolissaan sateen mahdollisuudesta. Jokainen tietää, ettei aurinkoa voi tilata, joten tehkää se plan B. Sateen todennäköisyys riippu siitä, missäpäin Suomea (?) juhlitte, mutta esim. Helsingissä on kesä-elokuussa keskimäärin 13-15 sadepäivää kuukaudessa. Siis vettä voi tulla jopa joka kolmantena tai joka toisena päivänä. Heinä-elokuun sademäärät ovat myös millimetreinä korkeita verrattuna esim. alkukevääseen, vaikka kesäsateet ovat usein kuurottaisia. Pohjois-Suomessa kesäkuukausina sataa tilastollisesti eniten. Vaikka en mikään numeronikkari olekaan ja yleensä kartan tilastoja, niin jotenkin ne hyvin muistuttavat minua, että suomalainen ilmasto ei ole tehty varsinaisesti ulkojuhlille, vaan varasuunnitelma kannattaa olla. Jos kaikkien toivoma aurinko päättääkin sitten juhlapäivänä paistaa, ottakaa siitä ilo irti

Kaylan, sinun asemassasi harkitsisin tarkkaan. Toisaalta lähettäisin kutsun kaikille, jotka kutsuttaisiin, jos noita päällekkäisiä häitä ei olisi. Siten vieraat voivat itse päättää, kumpiin häihin osallistuvat. Lisäksi kutsu tuo kuitenkin mukavan "Olisin ollut tervetullut" -tunteen, vaikkei pääsisikään osallistumaan. Toisaalta (en tietysti tiedä miehesi suvun suhteita ja tapoja), kaksi kutsua samana päivänä järjestettäviin häihin voi tuoda vieraille ja sille toiselle hääparille epämukavan tunteen, että nämä nyt kilpailevat vieraista ja siinä joutuu sitten puolensa valitsemaan. Itse en odottaisi kutsua häihin, joihin olen itse ilmoittanut olevani osallistumatta.

En tiedä, onko tämä varsinaisesti avuksi, mutta muistutanpa kuitenkin, että perinteen mukaan vain sulhasen kuuluu antaa huomenlahja morsiamelle. Se, että morsiamet antavat huomenlahjoja miehilleen, on vain tämän perinteen tasa-arvoista aikaa (mielestäni vähän turhaankin) henkivä sovellus, koska nykyään naiset eivät voi jättää tekemättä mitään, mitä miehetkin tekevät Miksei morsiankin voi huomenlahjan hankkia, en tarkoita sitä. Hassua ja noloa (miehelle) on minusta kuitenkin vain se, jos tuore vaimo lahjoo miestään saamatta itse mitään.

Jos minun toivottaisiin tämän vuoden aikana touko-elokuussa vieraan ominaisuudessa osallistuvan jonkun sukulaisen tai ystäväni häihin, haluaisin tietää siitä N-Y-T heti. Kuulun siihen väestöryhmään, jolla on opiskelijana ja osa-aikatyöläisenä tiukka taloustilanne, ja teen jo tällä hetkellä henkilökohtaisia budjettisuunnitelmia silmällä pitäen ensi syksyä, jolloin aloitan todennäköisesti palkattoman päättöharjoitteluni, joka kestää syys-elokuun vaihteesta aivan joulun kynnykselle. Siksi taloudellisesti olisi tärkeää osata varautua lahjan hankintaan (minä en kehtaisi mennä häihin ilman), mekon hankintaan (olisi väistämättä uuden ostaminen edessä) sekä mahdollisiin matka- ja majoituskuluihin jo nyt. Toiseksi, teen vuorotyötä, jossa vuorotoiveet perusteluineen tulee jättää 2-3 kuukautta etukäteen. Esim. tällä hetkellä suunnitellaan jo toukokuun lopun työvuoroja ja odotetaan toiveita (mahdollisuuksien mukaan kaikille) kesäkuukausille. Kun listat on tehty, on vuoroja hyvin vaikeaa muuttaa. Hautajaiset kyllä kelpaavat syyksi, mutta "kyllähän häistä tiedetään ajoissa". Kesälomatoiveet piti jättää maaliskuun alussa. Jos minut haluttaisiin vieraaksi esim. jonkun serkkuni häihin 500 kilometrin päähän, yhdistäisin sen mielellään lomaan, koska matkana tuo 500 kilometriä edestakaisin yhden viikonlopun aikana on rankka, jos pitäisi työviikon jälkeen lähteä, juhlia ja vielä tehdä työviikko reissun perään. Siksi töiden kannalta olisi tärkeää osata varautua pyytämällä tarvittavat päivät ajoissa vapaiksi. Kolmanneksi, ilman töitä ja kukkaron kiristystäkin minulla on jo tammikuusta lähtien ollut tiedossa kaksi harrastukseen liittyvää "pakollista" viikonloppumenoa, yksi heinäkuussa, toinen elokuussa. Ok, kyse on siinä mielessä vakavamielisestä harrastuksesta, että se vie ajastani yhtä suuren osan kuin opiskelu ja työntekokin. Asettaisin itseni kilpailevassa ryhmässä vaikeaan asemaan, jos myöhemmin keväällä alkaisin perua osallistumistani lupaamiini tapahtumiin, joihin sitä paitsi haluan osallistua. Siksi vapaa-ajan suunnittelun kannalta haluaisin tietää jo nyt, mitkä viikonloput varaan millekin tapahtumalle. Myös kesälomasuunnitelmia juhannukselle sekä heinä-elokuulle on jo olemassa, joskaan ei täysin lukkoon lyötyjä. Sillä, missä muodossa tieto häistä tulee, ei sinänsä ole merkitystä. Onko se varsinainen kutsu, Save The Date vai pelkkä puhelinsoitto / kasvokkain ilmaistu "Meillä on häät, x.päivänä elokuuta, olettehan paikalla, me toivoisimme sitä". Kunhan ilmoittaa, liian ajoissa ei voi kesällä olla!

Kannattaa tosiaan kiinnittää sanan varsinaisessa merkityksessä Yksissä häissä, joissa muutama vuosi sitten olin vieraana, nenäliinat oli vain taiteltu kirkko-ohjelman väliin. Puolet niistä oli kuitenkin pudonnut keskikäytävälle jo ennen vihkimistä, kun ihmisen itsensä olisi pitänyt tajuta pitää pinsettiotetta juuri oikeasta kohdasta ohjelmaa, jotta nenäliina ei olisi tippunut. Idea nenäliinasta on kuitenkin kiva (sanoo helposti herkistyvä naisvieras) ja kirkko-ohjelma minulle "välttämätön". Minusta on kiva tietää papin / muun vihkijän nimi, häämarssit ja muu musiikki säveltäjineen ja esittäjineen, vihkimisen runko (joka vaihtelee joskus paljonkin), virren sanat, ettei tarvitse kokonaista kirjaa ottaa matkaan seinältä jne. Kiva tapa, jonka olen nähnyt, on laittaa myös bestmanien ja kaasojen nimet kirkko-ohjelmaan, jos siellä edessä pönöttävät. Niissä häissä, joissa kirkko-ohjelmaa ja/tai muuta kirjallista ohjelmaa ei ole ollut, olo on ollut hieman kuin olisi pihalla. Ja ihan kokematon häissä kävijä en ole, joten tiedän, mitä vihkimisessä mahdollisesti voi tapahtua, mutta etukäteen on kenestäkään vaikea arvioida, miten morsiuspari on päättänyt järjestää.

^ Tässä nyt ehkäpä kukkahattutätimäinen kommentti, mutta miksi ihmeessä siideriä ja olutta pitäisi tarjota kuumana päivänä "janojuomaksi" ruoan kanssa? Kaikki alkoholi (olut, siideri, viini, väkevät) vain kuivattavat ihmisen kehoa ja lisäävät nestehukkaa, joten jos helteessä halutaan vieraiden oloa ja jaksamista helpottaa, viinin lisäksi ruokailun yhteydessä olisi parasta tarjota vettä ja mineraalivettä. Ne ovat oikeasti nesteyttäviä juomia ja auttavat jaksamaan kuumuudessa.

Tuli mieleen viime vuotiset ystävieni häät, joita oli kolmet. Ensimmäisissä morsiuspari vihittiin juhlapaikalla ja he palloilivat siellä "muumioina" jo ennen tilaisuuden alkua vieraiden joukossa. Eli siis seisoivat juhlatilan ja eteisen välisellä ovella hymyillen ja hiljaa, kun ihmiset siirtyivät juhlatilaan. Se aiheutti vieraissa hyvin paljon käsin kosketeltavaa hämmennystä: pitääkö mennä ohi niin kuin ei huomaisikaan vai pitääkö tervehtiä vai pitääkö onnitella... Tilaa olisi ollut olla piilossa, en ymmärrä, miksi eivät tehneet niin. Toisissa häissä tulin paikalle kirkkoon hyvin myöhään, n. 5 minuuttia ennen tilaisuuden alkua. Kukaan ei tietääkseni ollut nähnyt morsiusparia ennakkoon. Kyseessä oli moderni kirkko, jossa on monta ovea ja erilaisia tiloja odotella. Tuntui paljon juhlavammalta, kun morsian ja sulhanen ilmestyivät vieraiden eteen vasta häämarssin soidessa. He siis kävelivät yhdessä, hyvä ratkaisu. Kolmansissa häissä jouduin ikäväkseni saapumaan kirkolle hankalien julkisten yhteyksien vuoksi lähes puoli tuntia ennen vihkimistä. Parkkipaikalla oli monia juhlapukuisia vieraita odottamassa jo ennen minua siis puoli tuntia ennen vihkimistä. Morsian ja kaasot saapuivat autolla kirkon porteille eli parkkipaikan laidalle 20 minuuttia ennen aloitusta. Kaikesta näki, että tilanne oli morsiamelle kiusallinen. Kymmenet vieraat tuijottivat, kun morsian kipitti tuulisessa syyssäässä kirkkoon ja kaasot kannattelivat hänen helmojaan, jotteivät ne likaantuisi märässä maassa. En minä ainakaan haluaisi nähdä morsianta sellaisessa tilanteessa ensimmäistä kertaa hääpäivänä. Kun ystäväni sitten asteli kirkkoon isänsä käsipuolessa, kaikki viehätys oli mennyt, koska olin jo nähnyt hänet siellä pihalla "panikoimassa". Itse siis pidän yksiselitteisesti parhaana vaihtoehtona, että morsian / hääpari saapuu kirkkoon rutkasti etuajassa sellaista reittiä, jolla ei törmää aikaisiin vieraisiin, tai odottaa muualla siihen saakka, että vieraat ovat sisällä kirkossa (tai muussa vihkipaikassa) ja saapuu vasta, kun kaikki on valmista häämarssille.

Kivitasku, kuulostaa mun mielestä oikein kivalta! Lyhyissä hiuksissa saa olla näyttävä koriste ja se voi todellakin olla värikäs. Itseäni tylsistyttää aina, kun näen morsiamen päälaelta kantapäähän saakka valkoisissaan. Valkoinen on toki perinteistä ja näin, miksei tyylikästäkin, mutta värikäs kimppu ja hiuskoriste (tietysti mielellään keskenään samaan sävyyn) ovat aivan yhtä valideja vaihtoehtoja. Värin valinnassa kannattaa vain ottaa huomioon hiusten väri, eli jos se on kovin tumma, tummat hiuskoristeet eivät erotu hiuksista.

Olen täysin hurahtanut Maggie Sotteron pukuihin. Isabella Leigh on ihan Olen kovasti miettinyt, olisiko tuollainen lyhyt, tyttömäinen ihanuus minulle sopiva. Voisin kuvitella, että sopisi lyhyelle naiselle korkokenkien kanssa, sitten joskus.