*Tiuku*

Aktiivijäsen
  • Viestit

    103
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä *Tiuku*

  • Taso
    Vakkari
  • Syntymäpäivä 04/05/86

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Paikkakunta
    Pk-seutu

Viimeisimmät vierailijat profiilissa

374 profiilin katselua
  1. Tämä ei ole ehkä se kaikkein informatiivisin vastaus, mutta kerronpa yhden kokemuksen häistä, joihin oli suunniteltu saunomista. Häät olivat sulhasen perheen sukutilalla Keski-Suomessa helmikuussa, ja niihin oli kutsuttu kaikkiaan noin 70 sukulaista ja ystävää. Kutsussa kerrottiin juhlista tähän tyyliin: "Kirkkovihkimisen jälkeen tarjoillaan hääateria, ja luvassa on lisäksi ohjelmanumeroita ja tanssia. Myöhäisillasta lämpiää myös sauna, joten ottakaa pyyhkeet mukaan!" Vihkiminen oli klo 15, hääjuhla alkoi n. klo 16.30. Bestman keskusteli juhlassa sulhasen kanssa ehkä n. iltayhdeksän aikoihin siitä, pitäisikö sauna laittaa jo lämpenemään. En tiedä, lähtikö joku lämmiyspuuhiin. Yleinen tunnelma juhlassa oli sellainen, että ihmiset seurustelivat ja tanssivat puvuissa ja juhlamekoissaan, viihtyivät hyvin vanhan juhlatilana toimineen navetan puolella. En nähnyt kenenkään vieraan kyselevän saunan perään. Kun lähdin avomieheni kanssa hotelliin kirkonkylälle taksilla n. klo 00.45, emme kumpikaan tienneet, oliko saunaa lämmitetty tai oliko sinne mennyt kukaan. Päällimmäiseksi ajatuksekseni jäi, että koko saunominen oli siinä juhlassa täysin ylimääräinen lisä, joka saattoi jäädä kokonaan toteutumatta. En tiedä, missä hääpari yöpyi, mutta oletan heidän jääneen yöksi juhlapaikalle. Siellä oli majoitusmahdollisuus myös osalle vieraista, mutta osa käytti kirkonkylän hotellia, kuten mekin, ja monet paikkakuntalaiset sukulaiset yöpyivät omissa kodeissaan ja majoittivat myös muita vieraita. Muoks. Muistinpa vielä toisen hääsaunomiskertomuksen heinäkuulta 2006. Serkkuni häissä jatkot olivat hääjuhlan jälkeen järvenrantamökillä. Sinne oli kutsuttu lähinnä hääparin kaverit, serkut ja muut nuoret sukulaiset. Valoisassa kesäyössä saunottiin ja uitiin noin aamuseitsemään asti. Kaikki eivät saunoneet, mutta useimmat vaihtoivat rennot mökkivaatteet ja ottivat käteen tölkkijuoman. Mökille saapuvien määrä ja identiteetti oli etukäteen tiedossa, ja vaihtovaatteita, pyyhkeitä ym. saunomis- ja yöpymistarvikkeita vietiin jatkopaikalle yhteiskuljetuksella jo häitä edeltävänä päivänä. Hääpari oli kertakaikkiaan senlaatuinen, ettei kukaan osannut kuvitella heidän vetäytyvän minnekään hotellin sviittiin kahdestaan hääyöksi tai lähtevän kahdestaan romanttiselle häämatkalle. Mökki- ja saunajatkot eli mökki- ja saunabileet monien ystävien kanssa aamuun asti olivat heidän näköisensä ratkaisu.
  2. Vaniella, eihän tuo ihan helppo kysymys ole. Mitä tarkoittaa, että paikka ei ole esteetön? Onko tilassa paljon portaita tai korkeita kynnyksiä? Onko pyörätuolilla liikkuminen tilassa täysin mahdotonta ilman avustajaa vai onko liikkuminen pyörätuolilla mahdotonta myös avustajan kanssa? Onko tilassa inva-wc? Puuttuvatko hissit tai automaattiovet? Onko tila niin ahdas, että pyörätuolille ei ole tilaa? Puuttuuko asianmukainen parkkipaikka tai onko parkkipaikka mahdottoman etäällä? Esteettömyys tai esteellisyys ei ole ihan yksiselitteistä. Sanoit, että kysymys on hypoteettinen. Onko henkilö, jonka avec tämä pyörätuolilla liikkuva olisi, itsessään epävarma vieras? Onko hän varmasti kutsuttujen listalla, mutta avec ei ole vakiintunut niin, että olisi varmasti saamassa kutsun? Harkitsetko tärkeän avecin pois jättämistä pyörätuolin vuoksi? Jos vieras ja avec eivät ole läheisiä sinulle, ovatko he kuitenkin henkilöitä, jotka on ihan pakko kutsua? Tiivistettynä: Jos jätät henkilön kutsumatta tai ilmoitat, että tervetuloa molemmat, vaikka toinen ei näissä tiloissa pärjääkään, polttaisiko se siltoja? Haluatko olla hyvissä väleissä näiden henkilöiden kanssa myös häiden jälkeen? Tsemppiä pohdintaan! Jos pariskunnan (tai avecin) kutsuminen häihin ei ole tärkeää ja välttämätöntä, sanoisin suoraan, että jätä kutsumatta ja järjestä häät mieleisessäsi tilassa, joka myös budjettiin mahtuu. Itse joudut puntaroinnin kuitenkin tekemään.
  3. Tärkeimpänä häistä jää aina mieleen tunnelma. Siihen ei pysty juurikaan koristeilla vaikuttamaan. Tunnelman luovat ennen kaikkea hääpari, vieraat ja ohjelma. Jos häistä on jäänyt tunne, että vieraat oli huomioitu ja häät olivat hääparin näköiset, tunne ja muistot ovat yleensä olleet erittäin hyviä. Itse kiinnitän huomiota koristeisiin ehkä enemmän kuin vieraat keskimäärin, ja naiset ovat keskimäärin varmasti kiinnostuneempia kuin miehet. Minuun tekevät koristeluissa vaikutuksen: yhtenäinen linja aidot kukat kynttilät tunnelmallinen valaistus Tarpeettomiksi olen kokenut jokaisissa häissä, joissa olen seuraaviin törmännyt: pompomit viirit suodatinpussiruusut lähes kaikki paperiset koristeet Koristeluita tärkeämpää on mielestäni panostaa juhlapaikan valintaan. Paikka itsessään luo tunnelmaa, jota koristeilla ei voi muuttaa. Valmiiksi kaunista paikkaa ei edes tarvitse koristella. Lisäksi satsaisin ruokaan, musiikkiin ja muuhun ohjelmaan, mikä se hääparin näköinen ohjelma sitten ikinä onkin. Musiikki ja ruokakin voivat olla hääparin näköisiä. En minä ainakaan (herran pieksut!) haluaisi sitä iänikuista noutopöytää tai joitain puhkikuluneita häävalsseja ja -marsseja. Myös persoonalliset valinnat voivat jäädä vieraiden mieleen oikein positiivisina juttuina. Jos marssii alttarille Kuulan ja Prinsessa Ruususen juhlamarssin tahtiin, ei sitäkään kukaan vieras enää seuraavana aamuna muista, kuten ei koristeitakaan.
  4. Mun mielestä tuo puku melkein huutaa nutturakampausta ja huntua. Toisaalta myös puoliksi auki jäävät kiharat sopisivat varmasti ihanasti, ja siinä tapauksessa huntu on mielestäni lähes aina tårta på tårta. Sellaista kampausta voi koristella monilla muilla tavoilla, kuten Mirmuliini sanoi. Pari viikkoa sitten olin häissä, joissa morsiamella oli nutturakampauksen kanssa aivan luovuttamattoman kaunis huntu vihkimisen aikana. Oli tehty mittatilauksena. Hänkin otti sen pois ennen kuin saapui hääjuhlaan, kuten ilmeisen yleistä taitaa olla. Huntu on mutu-tuntumalla ollut pois muodista jo useamman vuoden. Mutta kun nykyään muotia on ennen kaikkea individualismi, huntu sopii jokaiselle, joka sen omakseen kokee. Esimerkiksi tätä pari viikkoa sitten avioitunutta ystävääni en olisi mitenkään voinut kuvitella ilman huntua!
  5. huippis, minusta sinulla itselläsi on melko hämmentäviä oletuksia häistänne. Ensinnäkin: Olette olleet nyt noin vuoden kihloissa. Oletteko missään vaiheessa puhuneet siitä, mitä kihloihin meneminen kummallekin teistä merkitsee? Itse haluaisit häät lähivuosille, mutta onko se ollut alkujaan myös miehesi ajatus? Toiseksi: Oletko esittänyt ajatuksesi unelmahäistäsi keskiviikkona 1.8.2018 niin autoritääriseen sävyyn, että sulhasesi on säikähtänyt eikä siksi halua keskustella koko häistä? Miehelläkin voi olla omia toiveita ja hyvin perusteltuja mielipiteitä omista häistään. Jos hän kokee, ettei pysty vaikuttamaan, häät voivat olla vaikea aihe puhua ylipäätään. Kolmanneksi: Toki kirkkohäät (kuten siviilihäätkin) voi järjestää yhtä hyvin arkena kuin viikonloppunakin. Anoppisi tai miehesi ajatus siitä, että häät "pitää" olla lauantaina, ei ole kuitenkaan suinkaan tuulesta temmattu. Ei ole sattumaa, että ylivoimaisesti suurin osa pareista juhlii häitään lauantaina. Se on usein helpoin päivä niin vieraiden kuin kaikkien järjestelyidenkin kannalta. Ei kannata pelkästä periaatteesta vastustaa lauantaihäitä (tai anoppiakaan), se ei ole sen arvoista. Neljänneksi: Vaikka useimmilla työpaikoilla ja useimmissa työtehtävissä työajat tarvittaessa joustavat, oletko varma, että kaikki ne vieraat, jotka haluaisitte paikalle, ovat valmiita järjestelemään töitään ja vapaitaan, vaikka se periaatteessa olisikin mahdollista? Esimerkiksi itse olen työssä, jossa kaiken voi kyllä järjestää, mutta poissaolot ovat palkattomia, vuosilomia tai ylityövapaita. Olisinko siis valmis osallistumaan perjantai-iltapäivänäkään häihin, jos joutuisin sen vuoksi ottamaan palkatonta, käyttämään vuosilomiani tai tekemään etukäteen ylitöitä? Oman sisaren tai läheisen ystävän häiden vuoksi ehkä olisinkin, mutta varmasti harmittaisi. Viidenneksi: Kuten jo aiemmin tuolla todettiin, ei ole mitään järjellistä syytä, miksi pitäisi olla kaksi vuotta naimisissa ennen kuin alatte yrittää lasta. Korostan sanaa "yrittää". Jos ja kun häänne eivät vielä ensi vuonna ole, eikö ole aivan sama pitää niitä paria odotteluvuotta ja nauttia vielä elämästä ilman lapsia ennen häitä? Elämästä voi tietysti nauttia lastenkin kanssa, mutta toki ensimmäisen lapsen saaminen on suuri elämänmuutos. Pidän kuitenkin tavallaan turhana aikatauluttaa näitä tapahtumia siten, että "häät 2018, lapset 2020, 30-vuotissynttärit sitten 2021" (ihan vain esimerkkinä). Ei kenenkään elämä etene minkään valmiin käsikirjoituksen mukaan. Lapsiakaan eivät valitettavasti saa kaikki, jotka niitä haluaisivat. Kuudenneksi: Kun tuossa yhdessä viestissäsi puntaroit eri vuodenaikoja sään ja häiden järjestämisen kannalta, niin se on täysin turhaa. Tältä palstalta löytyy myös sääketjuja, joissa todetaan, että millekään päivälle minään vuodenaikana et voi tilata aurinkoa, lämpöä tai edes poutaa. Kesällä voi olla kylmä tai sataa vettä. Voi ukkostaa tai voi tuulla. Talvi-, kevät- tai syyshäät eivät välttämättä ole lumiset eivätkä kuraiset. Jokaisena vuodenaikana keli voi olla "kuiva". Ja talvella juhlitaan sisätiloissa. Oli lunta ja pakkasta tai ei, Suomessa rakennukset on lämmitetty, joten ei talvihäissäkään tarvitse palella. Sää lienee jokaisen hääpäivän suurin kysymysmerkki. Hääpäivä päätetään useimmiten kuukausia tai jopa vuosia etukäteen. Melko luotettavan sääennusteen saa hääviikolla mutta lopullisen varmuuden säästä lämpötiloineen ja sateineen vasta hääpäivänä. Nämä pointit tässä ainakin tulivat mieleen kirjoituksistasi. Ehkä nyt kannattaisi miettiä, kuinka realistista häiden suunnittelu tällä hetkellä on. Ja jos kihlattusi kanssa molemmat haluatte viedä hääsuunnitelmia eteenpäin, ottakaa huomioon myös hänen ajatuksensa ja pohtikaa, millaiset häät kumpikin haluaa, mikä on tärkeintä ja miksi.
  6. Miten kaukana vihkijästä ja hääparista vieraat istuvat? Onko lähellä liikennettä (moottori- tai kevyttä)? Vieraiden määrä ei välttämättä ole suurikaan vaikutin kuuluvuudessa, jos vieraat ovat vihkimisen aikana hiljaa. Kuuluvuuteen vaikuttaa myös jokaisen yksilöllinen puheäänen voimakkuus, mahdollinen lintujen laulu, ötököiden pörräys, sade, tuuli, akustiikka... Seisovatko vihkijä ja hääpari katoksen alla? Katon ja/tai seinienkin puute syö ääntä. Itse en varmaankaan uskaltaisi järjestää ulkovihkimistä vieraiden läsnä ollessa ilman äänentoistoa. Koristelu on ihan makuasia. Siinä on kyse siitä, miten juhlavaa, koristeellista tai pelkistettyä sinä ja puolisosi haluatte. Miten prameaa tai korutonta linjaa häissänne muuten noudatetaan? Isojen kukka-asetelmien ja nollatoleranssin välistä löytyy varmasti monia eri vaihtoehtoja.
  7. Google tiesi, että myös Cambridgen herttuatar Catherinen hääkimppu oli tehty kieloista. Pieni ja yksinkertainen. Mielestäni kuninkaallisiin häihin aika vaatimaton, mutta kaunis. Samalla haulla löytyi kuva myös Grace Kellyn kimpusta, jossa epäilen olleen kieloja.
  8. En oikein ole koskaan ymmärtänyt kriiseilyä siitä, että omat häät olisivat liian lähellä sisarusten tai ystävien häitä. En tiedä, vaikuttaako nyt jo ikäkin siihen, olisinko kymmenen vuotta sitten ajatellut toisin, mutta pidän jotenkin itsekkäänä ja kypsymättömänä, jos joku loukkaantuu siitä, että ystävä menee, vaikka sitten vähemmän aikaa suunnitelleena, naimisiin muutaman viikon erolla ja ensin. Ei kukaan mene naimisiin pelkästään muita ihmisiä, yhteiskunnallisia näkökantoja tai esim. lakeja ajatellen. Kyllä länsimaisessa, globaalisiti vertailtuna hyvinvoivassa yhteiskunnassa puolison valinta ja parisuhteen suuret merkkipaalut ovat vähintään jossain määrin hyvin henkilökohtaisia päätöksiä. En usko, että kukaan päättää mennä naimisiin tai valitsee hääpäivän kiusatakseen sukulaisiaan tai ystäviään tai pahoittaakseen kenenkään toisen mielen. Olen ollut kaksi kertaa vuoden sisällä (4kk ja 9kk välein) ystävieni häissä. Vuonna 2012 opiskelukavereistani kaksi meni naimisiin. Tänä vuonna kaksi mieheni ystävää on mennyt melko lyhyen ajan sisällä naimisiin. Häihin kerääntyy sama ystäväporukka, mutta mielestäni ei juurikaan ole väliä sillä, onko häiden välissä päiviä, viikkoja, kuukausia vai vuosia. Parit ovat keskenään kuitenkin niin erilaisia. On ollut pieniä 35 vieraan budjettihäitä, joissa tunnelma oli kuin isoäidin kahvikutsuilla, vaikka hääpari olikin nuori ja huumorintajuinen. On ollut tarkasti suunniteltuja bileitä, joista on huokunut ennen kaikkea nuoruus ja ilo. On ollut kuplivat kesähäät, joissa ihailtiin elokuun aurinkoa ja tummaa iltaa. Ja marraskuun pimeydessä tunnelmalliset kynttilähäät, joissa oli paras ruoka, seura ja ohjelma. Se, mitä yritän sanoa varsinkin mmaikku17:lle, on, että vieraat eivät vertaile. Ette mitenkään voi järjestää samanlaisia häitä ystävienne kanssa. Tai sitten molemmilta puuttuu mielikuvitus aivan täysin. Ei teidän tai heidän tarvitse kilpailla ja päihittää toista. Järjestätte omat häänne sellaisina kuin itse haluatte. En näe myöskään mitään syytä pyydellä anteeksi. Vaikka esim. morsiamet olisivat tunteneet toisensa 3-vuotiaasta asti, sulhanen on molemmilla eri. Vihki- ja juhlapaikka lienee molemmilla pareilla omansa. Molemmat kutsuvat omat vieraansa. Molemmat luovat oman ohjelmansa ja tunnelmansa, vaikka häät sattuisivatkin samalle kesälle. Jos joku haluaa vertailla, se on hänen oma asiansa ja kertoo enemmän vertailua suorittavasta ihmisestä kuin kulloinkin juhlivasta hääparista.
  9. Oma hääkuumeiluni alkoi yli neljä vuotta sitten, kun yhden vuoden aikana moni ystäväni meni naimisiin ja hääkutsuja tuli paljon. Oma mies ei ole edelleenkään kosinut, vaikka asiaa on sivuttu ja välillä melko suoraankin. Ei painostamista, mankumista tai uhkailua, mutta sellaista asiallista toteamista, että olemme olleet yhdessä yli kuusi vuotta ja jos lapsia haluamme (yhdessä), nyt alkaisi olla vähitellen aika. Molemmat haluavat naimisiin esim. ennen mahdollisten lasten syntymää. Avioliitto sinänsä on meille lakisopimus, mutta myös julkinen sitoutuminen. Kaksi mieheni ystävää on ilmoittanut menevänsä naimisiin seuraavan vuoden aikana. Katsotaan, vaikuttaako tuo mitenkään meihin tai esim. mieheni kosimisintoon. Mutta kun olen monta vuotta kuumeillut häitä, olen alkanut kyseenalaistaa koko häähumua ja löytää kenties jonkinlaista omaa linjaa. En ole tehnyt mitään tarkkoja suunnitelmia enkä ole puhunut mieheni kanssa siitä, millaiset häät hän haluaisi, mutta haluaisin puhua ja suunnitella suuria linjoja yhdessä, jos päättäisimme naimisiin mennä. En ole esimerkiksi enää ollenkaan varma, että välttämättä tarvitsisin suuret juhlat ystävien ja sukulaisten kanssa. Alan olla melko varma, ettei pukuvalintani olisi enää pitkä valkoinen. Olen miettinyt puolitosissani, haluaisinko kirkollisen siunauksen liitollemme (pakollisen) siviilivihkimisen lisäksi, sillä mieheni ei kuulu kirkkoon. Olen miettinyt, voisiko juhlia kahdestaan, mutta kahdestaan isosti. Entä jos järjestäisi perjantaina pienimuotoiset häät lähimmälle perheelle ravintolan kabinetissa ja lauantaina juhlisi ystävien kanssa isosti... Olen joka tapauksessa miettinyt, että haluaisin panostaa naimisiinmenoon ja juhlia sitä. Minusta siinä olisi juhlan aihetta. Mutta tarvitseeko sen vuoksi järjestää tanssihäitä istuvine illallisineen? Olen varma, että ei tarvitse. Ja ainakaan nyt se ei tunnu omalta.
  10. Mulla heräsi mielestäni aiheellinen epäilys, kun kalenteriini kilahti tänä aamuna miehen ehdotus "jostain reissusta" vuosipäiväviikonloppuna huhtikuussa. Kyseessä on kuudes vuosipäivämme, ja ehdin täyttää 30 vuotta juuri ennen sitä. Epäilystä vahvistaa vuosipäivän lisäksi se, ettei meillä ole oikeastaan ollut muutoin tapana viettää vuosipäivää erityisemmin, ja lisäksi olemme puhuneet tulevaisuudesta tässä talven aikana ehkä hieman aiempaa konkreettisemmin. Mieheni sanoi, ettei näkisi lasten odottavan välttämättä niin kovin kaukana tulevaisuudessa. Aiemmin olemme monet kerrat puhuneet, että haluamme mennä naimisiin ennen kuin mahdolliset lapset syntyvät. En kuitenkaan halua ajatella kosintaa liikaa, koska rakastan yllätyksiä ja olen aina sanonut miehellekin, että mua ei tarvii varotella tyyliin "saat sen sormuksen ihan varmasti ennen juhannusta". Ja toisaalta, jos mieheni ei sitten vuosipäivänä kosikaan, en halua pettyä liikaa ja pilata koko matkaa sillä. Nyt siis jäitä peruukin alle ja miettimään matkaa eikä kosintaa.
  11. En ole tässä nyt mitään kihlajaisia järjestämässä, mutta kutsumismuoto varmaan riippuu siitä, mikä teille tuntuu tehokkaimmalta ja luontevimmalta. Postissa lähetettävä paperinen kutsu, joka on yleisin hääkutsun muoto, on virallinen, maksaa, vaatii aikaa ja panostusta. Mutu-tuntumalta veikkaan, että nämä ovat kihlajaiskutsuina harvinaisia. Yleisempiä lienevät Facebook-eventit sekä sähköposti- tai tekstiviesteillä lähetettävät kutsut. Ne ovat nopeita ja edullisia / ilmaisia lähettää ja saapuvat perille sekunneissa. Huomioikaa kutsuformaattia valitessa, ketkä vieraat eivät ole Facebookissa, tai onko joukossa joku, joka ei koskaan lue sähköpostejaan. Mutu-tuntumalta sanoisin myös, että suurten kihlajaisten järjestäminen lienee nykyään harvinaista. Ainakaan minun ystävä- ja sukulaispiirissäni kihlajaisia ei ole juhlittu isosti tai pienestikään ystävien kanssa. Sen sijaan on järjestetty pieniä kihlajaiskahveja, joihin on kutsuttu parin vanhemmat ja sisarukset, ehkä isovanhemmat tai kummit. Näin pienessä ja tutussa piirissä kutsuminen voi hoitua ihan vaan puhelinsoitoilla.
  12. Jotkut vain rakastavat Suomen talvea: pakkasta, lunta, pimeyttä ja kynttilänvaloa. Talvihäät ovat parhaimmillaan tosi tunnelmallisia. Ymmärrän kyllä hyvin, että moni valitsee mieluummin kevään / kesän, mutta etenkin näin Suomen ilmastossa on aina se riski, että "joutuu kykkimään sisätiloissa". Moni pihajuhla Suomessa kaatuu säähän ihan vuodenajasta riippumatta. On myös monia juhlapaikkoja, joissa ei ole piha-alueita, varsinkin kaupungeissa. Eikä se sisätiloissa juhliminen ole yhtään sen ikävämpää, jos sisätilat ovat toimivat ja viihtyisät.
  13. ^ Ei niin, enkä kai niin väittänytkään. Ihan noin niin kuin esimerkkinä, kun se nyt on se kirkko, johon suomalaiset yleisimmin kuuluvat ja joka suomalaisia yleisimmin kirkollisesti vihkii. Eikä minulla totisesti ole kompetenssia arvioida, miten yleisiä Jeesuksen kuvat ovat suomalaisissa ortodoksi- tai esim. katolisissa kirkoissa. Avioliitto puolestaan ei ole sakramentti ev.lut. kirkossa mutta on sitä katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa eniten esillä pidetään ev.lut. kirkon vihkioikeutta, ev.lut. kirkon kirkolliskokouksia päätöksineen jne. Toki, jos Suomessa siirryttäisiin pelkästään siviilivihkimisiin, olisi loogista, että vihkioikeus poistettaisiin kaikilta kirkkokunnilta ja uskonnollisilta yhteisöiltä, joilla se nyt on, ja jokainen voisi sitten halutessaan hakea siunausta sieltä, mistä sen toivoo saavansa.
  14. Tiedäthän kai kuitenkin, että tämä "maalattu satuhahmo" eli usein suomalaisten ev.lut. kirkkojen alttaritauluissa kuvattu Jeesus Nasaretilainen ei ole historiallisena henkilönä satuhahmo. Tuon niminen mies on elänyt nykyisen Israelin ja Jordanian alueella n. 2000 vuotta sitten ja tuomittu Jumalan pilkasta kuolemaan ristillä. Uskon asia on, oliko hän Jumalan poika, kuten Raamatussa väitetään, tai profeetta, kuten Koraanissa väitetään. Toki teillä ja kenellä tahansa on oikeus mennä naimisiin juuri niin maallisesti kuin itse haluatte. Itse olen jo useamman vuoden miettinyt, miksi kirkko ei luovu vihkioikeudestaan kokonaan. Minusta avioliitto on maallinen instituutio, jota ev.lut. kirkkokaan ei ole määritellyt sakramentiksi. Siksi ihmettelen, miksi kirkko niin hanakasti haluaa pitää kiinni vihkioikeudestaan, kun aivan yhtä juridisesti pätevän avioliiton voi solmia myös maistraatissa / käräjäoikeudessa. Minusta olisi paljon 2010-lukulaisempaa, jos kaikille olisi siviilivihkiminen ja sen jälkeen kukin saisi halutessaan hakea siunauksen liitolleen haluamaltaan uskonnolliselta yhteisöltä. Minulle siunaus voisi olla tärkeä, mutta ei sen pitäisi enää näinä vuosina määritellä, kuinka "oikeanlaiset" häät ovat kyseessä.
  15. ^ Jos ette tapaa tätä tyttöystävää ja hänen lapsiaan ennen häitä, on minusta loogista jättää lapset kutsumatta. Vaikea kuvitella, että uusi tyttöystävä tulisi häihin ensi kertaa tapaamaan teitä ja ottaisi samalla lapset mukaan "tutustumaan" teihin. Ihan varmaa vastausta ei kuitenkaan voi antaa, koska tilanteet ja ihmissuhteet voi olla niin moninaisia.