*Tiuku*

Boogiehop, mukava kuulla, että olet tyytyväinen valintaanne. Makuasioitahan nämä osaltaan ovat. Valitettavasti minun täytyy nyt liittyä pettyneiden kerhoon, sillä olin viime vuoden puolella vieraana häissä, joissa oli Huplin tarjoama ruoka, johon olin lopulta todella tyytymätön. Edes täällä kehutut pororullat eivät olleet minusta parhaat mahdolliset, eikä se riitä, jos pelkät pororullat ovat hyviä. Minullekin jäi ikävä maku tummuneista kananmunista, vanhanoloisista salaateista ja vetisestä savulohesta jne. Aiemmin tuolla kuvattiin kermakakkua eltaantuneeksi ja siltä se minunkin mielestäni maistui, en pystynyt syömään. Hääparille en tietenkään valittanut ruoasta häissä enkä niiden jälkeen. Antaa heidän pitää oma käsityksensä omasta ihanasta päivästään ja vieraiden viihtymisestä. Ovat tehneet valinnan varmasti parhaaksi katsomallaan tavalla. Minulle ruoka- ja juomatarjoilu muodostaa kuitenkin yhden tärkeimmistä osa-alueista missä tahansa juhlassa enkä olisi omissa juhlissani missään tapauksessa valmis tinkimään sen laadusta. Minulle laatu tarkoittaa todellakin korkeaa laatua, ja siihen vaatimukseen Hupli ei arkisuudellaan minusta vastaa. Ihmettelin myös kovasti sitä, että kaikki ruoat kala, liha, alku- ja pääruoat piti kerätä yhdellä kertaa samalle lautaselle. Ei kovin juhlavaa. En tiedä, mitä Huplin tarjoilut maksavat, mutta mieleeni tulee tilaajan kannalta positiivisena asiana hinta.

Loistava ketju Kerronpa tässä omat mielipiteeni ja yöllisiä häähaaveita tuleville vuosille Talvihäät: tammikuun loppu / helmikuun alku. Täällä etelässä vielä yleensä lunta, valkoista, kaunista. Joulu ja muut asiaan kuuluvat juhlapyhät menneet, talvilomat erittäin harvinaisia. Keväthäät: huhtikuun loppu, toukokuu. Ei kuitenkaan päällekkäin pääsiäisen, vapun tai lakkiaisten kanssa. Valoisaa, etelässä yleensä lumetonta ja luonto todella kaunis, uuden alun tuntu. Kevät on yleensäkin oma suosikkivuodenaikani. Kesähäät: kesäkuu, jolloin ihanan vehreä luonto. Ennen juhannusta, kesälomat useimmilla vielä edessä. Tai vaihtoehtoisesti elokuu, jolloin lämpimät ja tummat loppukesän illat. Elokuu on kuitenkin nykyään ehkä suosituin hääkuukausi ja myös aiempaa suositumpi lomakuukausi. Syyshäät: syyskuu tai lokakuun alku. Syyskuussa voi olla vielä lämmintä ja ainakin Etelä-Suomessa suorastaan kesäistä. Kauniit värit, lomat yleensä kaikilla pidetty. Syyskuu on nykyään yksi suosituimmista hääkuukausista, olen kuullut. Lokakuussa sesonki hieman hellittää, mutta luonto vielä kuun alussa kaunis ja syksyinen. Huonoimmat kuukaudet ovat minusta: marraskuu: harmaata, loskaa, luonto karuimmillaan, pimeää, pikkujoulukausi käynnistyyjoulukuu: pikkujoulukausi kiivaimmillaan, syksyn lakkiaiset (nykyään melko yleisiä ja yleistyvät jatkuvasti), itsenäisyyspäivä, joulu, uusivuosi, kaikilla kiire ja paljon muitakin mietteitä kuin häävieraus.maaliskuu: etelässä yleensä jo lämpimämpi, kevät tekee tuloaan loskan yms. muodossa. Harmaata, ei vielä lainkaan vihreää.kesähäiden kannalta juhannuksesta heinäkuun loppuun: häät tosi yleisiä, tukalat helteet yleisiä, ihmisten lomat ja kaikki mahdolliset kesäsuunnittelmat äärettömän todennäköisiä Sateen todennäköisyydestä: Suomessa voi sataa kaikkina vuodenaikoina ja kuukausina. Lämmintä, viileää, vettä, räntää, lunta ja rakeita voi tulla milloin vain, kesähelteillä voi olla massiiviset ukkoset jne. Siksi en ikinä laskelmoisi omia häitäni todennäkköisimmän auringonpaisteen mukaan. Oikeastaan touko-elokuussa mietin usein sateisen koleina lauantaiaamuina, että nyt on varmaan monet kesähäät "pilalla", vaikkei sade sitä välttämättä tietenkään tarkoita. Olen vain kuullut tarinoita monista morsiamista, jotka hääpäivän aamuna itkevät kampaajalla samalla mitalla taivaan kanssa, koska eivät saaneet tilaamaansa auringonpaistetta. Oma suosikkini tällä hetkellä olisi tuo huhtikuun loppu, koska se ei ymmärtääkseni ole ylitse pursuavan suosittu, luonto on heräämässä ja appiukon golfkausi ei ole vielä päässyt liian kovaan vauhtiin Lähivuosina, jos hääpäivä lähivuosille siunaantuisi, ei siihen edes sotkeutuisi pääsiäistä. Viileätä tuo aika yleensä vielä on, mutta jotenkin erityisen herkkää ja tunnelmallista. Vastaavasti olen miettinyt, mahtaisiko helatorstain jälkeinen perjantai olla mahdollinen hääpäivä, jos olisi iltajuhlasta kysymys. Olen ollut vieraana neljä kertaa kesähäissä (heinä / elo), kerran syyshäissä (loka) ja kerran talvihäissä (helmi), mutta keväthääkutsua ei ole vielä koskaan tipahtanut. Ehkä siksikin se niin houkuttelisi.

Suhde appivanhempiin on mulla ihan hyvä. Käydään heidän luonaan lähes viikoittain ja tullaan mukavasti toimeen. Kilpailevaa miniää ei tällä hetkellä ole, mutta muutama kuukausi sitten vielä oli. En tässä viimeisen vuoden aikana suunnilleen ole huomannut eroa siinä, miten anoppi- ja appikokelaani suhtautuvat mieheni veljen ja siskon seurustelukumppaneihin. Alussa eroa tietysti oli, koska veljen silloinen avovaimo oli ollut kuvioissa lähes kymmenen vuotta ja oli persoonana hyvinkin puhelias ja avoin. Nyt seurustelua on takana lähes kolme vuotta ja olen saavuttanut perhepiirissä (miehen vanhemmat ja sisarukset) ns. vakiintuneen aseman. Noin vuoden seurustelun jälkeen anopilta tuli ensimmäiset vihjailut, että hän odottaa nimenomaan meiltä lastenlapsia. Luultavasti se johtuu siitä, että oma mieheni on hänen lapsistaan vanhin ja selvästi vastuuntuntoisin. Verrattuna toiseen miniään ja miehen siskoon minä taas olen anopin mielestä ilmeisesti eniten ns. äitiainesta ja myös nuorin. Miehen sukua olen tavannut tosi vähän. Muutaman serkun ja yhden tädin miehensä kanssa kertaalleen, yhtä serkkua ja hänen avomiestään olen nähnyt pari-kolme kertaa vuodessa. Miehen isoäidin olen tavannut kahdesti. Hän on iäkäs ja luulen, että hän sekoittaa minut mieheni exään, ainakin toisella kertaa tavatessamme minusta tuntui, ettei hän ainakaan heti muistanut meidän tavanneen aiemmin, mikä oli kiusallista. Suurinta osaa sedistä, tädeistä, enoista ja serkuista en ole tavannut koskaan, mutta toisaalta olen saanut hääkutsuja sellaistenkin serkkujen häihin (miehen avecina), joille olen aivan tuntematon. Minun sukuani mies on tavannut hieman enemmän ja useammin ja on jo selvästi osa minun perhettäni ja sitä sukua, jonka tuntee.

Teille kaikille, joiden mielestä on turhauttavaa ja alentavaa olla aina vain tyttöystäviä: kutsuvatko miehenne / poikaystävänne, joiden kanssa asutte yhdessä (ilmeisestkin) teitä "vain" tyttöystäviksi? Itse muutin mieheni kanssa ensimmäiseen virallisesti yhteiseen kotiin viime keväänä kahden vuoden seurustelun jälkeen. Välittömästi tästä lähtien mieheni on alkanut kutsua minua avovaimokseen tai puolisokseen. Aina, kun a) tapaamme uusia ihmisiä tai b ) hänen täytyy jossain ilmaista, ettei asu yksin, hän a) sanoo: "Tässä on avovaimoni Tiuku." tai b ) kertoo talonmiehelle: "Puolisoni on kotona päivällä, jos menette pattereita ilmaamaan." Minäkään en sano häntä enää poikaystäväkseni tai miesystäväkseni. Ennen yhteenmuuttoa sanoin vähän tilanteesta riippuen joko poika- tai miesystäväksi. Lähinnä siksi, että hän itse sanoi hyväksyvänsä molemmat, mutta minusta tuntui luontevammalta sanoa miesystävä, koska hän on jo selvästi aikuisen miehen iässä, yli 30-vuotias, ei enää mikään teinipoika. Yhteenmuuton jälkeen olen puhunut avomiehestä tai miehestä. Mehän olemme avopari, emme "pelkästään" seurusteleva pari. Minulle se avopuolisona oleminen ja avopuolisoksi kutsuminen on selvästi mielekkäämpää ja statukseltaan "korkeammalla" kuin pelkästään tyttöystävästä puhuminen. Samalla se antaa viestin sekä itselleni, puolisolleni että muillekin, että olemme vakavissamme, kun olemme yhteiseen kotiin muuttaneet. Meille yhteinen kotiosoitekin on sitovampi kuin pelkkä tietoisuus siitä, että seurustelemme. Kihloja saa mies sitten miettiä oman harkintansa mukaan. Hän kyllä tietää (tietänee), ettei minulle kannata lapsista konkretian tasolla puhua ennen hääpäivää.

Minttumaari, mitä tarkoitat tässä kohtaa "tärkeällä" ja "kauhistuksella"? Onko "tärkeä" esim. jonkun puoliso, joka on "kauhistus" jollekin toiselle? Vaikeaa ottaa kantaa pelkästään oman kysymyksesi perusteella. Ja onko tämä "tärkeä" tärkeä myös morsiusparille vai ennemminkin "kauhistus" ja miksi?

Itselleni painavimpia syitä olisivat juuri nuo lasten kanssa esiin tulevat juridiset kysymykset eli isyyden tunnustaminen ja puolison kuollessa perintöjärjestys ja oikeus leskeneläkkeeseen. Puolisohan voi kuolla aivan yllättäen ja odottamatta milloin tahansa, joten minusta ei ole mitään perustetta, jolla voisi esim. sanoa, että nuo asiat eivät ole ajankohtaisia. Varsinkin ja nimenomaan, jos lapsia on tai niitä on lähitulevaisuudessa tarkoitus saada. Tunnepitoisemmat perustelut ovat subjektiivisia, mutta jokaisella niitäkin varmasti on.

Olen tässä kyllä hieman eri mieltä. Jos morsian / sulhanen tietoisesti tekee bestman- / kaasovalinnan riskillä, se yleensä johtuu siitä, ettei muita vaihtoehtoja ole. Kaikilla ei ole määrättömästi tuttavia, joista valita näihin tehtäviin. Ei ehkä ole pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, syvällisiä ystävyssuhteita tai siskoja ja veljiä, jotka voisivat hoitaa kaason ja bestmanin virkaa. Puhumattakaan, että kaikilla olisi sellaisia läheisiä ystäviä ja lähisukulaisia, jotka olisivat hyviä organisoijia ja äärettömän sensitiivisiä hääparin toiveille. Kaikkien ystävien ja sukulaisten into ja mielenkiinto ei aina edes riitä häille, vaikka kaason / bestmanin paikalla olisikin. Ja sitten on tosiaan niitä, jotka kyllä tietävät, mitä morsian esim. polttareiltaan toivoo, mutta jotka siitä huolimatta järjestävät enemmän itselleen kuin morsiamelle. Onhan se mahdollista, että morsian on tehnyt "huonon" kaasovalinnan, mutta ihan joka tilanteessa "syy" ei ole morsiamen.

Nyt tein jotain, mitä en ihan uskonut heti tapahtuvan Siis rekisteröidyin, kun täältä oli vieraileva kommentointi estetty. Ymmärrän... Spämmin takia kenties? Mutta pakko tähän oli päästä vastaamaan! Kiitos Tipzilla todella ihanasta viestistä! Valitettavasti töistä pois jääminen ei tällä hetkellä ole missään tapauksessa taloudellisesti mahdollista. Jokainen sentti tarvitaan, muuten joudutaan tinkimään mm. asumisesta ja autosta, en halua heittäytyä miehen elätettäväksi edes vuodeksi (ei hänkään sitä halua) enkä halua ottaa esim. opintolainaa, koska valmistumisen jälkeen haluan asuntolainaa enkä halua opintolainan painavan niskassa. Paljon ajatuksia ja voimia tästä kuitenkin tuli. Lämmitti mieltä