Puff

Minulla on häiden jälkeinen masennus. Häistä on nyt noin 2,5 kk enkä vieläkään ole oikein uskaltanut/osannut käsitellä fiiliksiäni. Alakulo ei johdu siitä, että muistelisin haikeudella häiden järjestelyä, vaan siitä että itse The Päivä meni oikeastaan pieleen kaikin mahdollisin tavoin. Lopputulos oli haaveideni riekaleista häthätää kudottu kyhäelmä jolla yritettiin epäonnistuneesti peittää vain päiviä ennen häitä tapahtunut onnettomuus. Vaikka kaikesta huolimatta päivässä on myös hyviä muistoja joita yritän vaalia, naputtaa takaraivossani kokoajan se, jota ei saa ääneen sanoa: en minä tällaisia häitä halunnut. Ja sitten tulee syyllisyys siitä, että kuinka minä kehtaan pillittää jonkun hääpäivän perään kun sietää olla kiitollinen, ettei tullut häiden sijaan hautajaisia. Ja olenkin, äärettömän kiitollinen. Mutta myös surullinen siitä, etten saanut sitä unelmien päivää jota vuoden ajan touhusin ja järjestelin ja josta jo aika pitkään haaveilin. Onneksi sain kuitenkin unelmien aviomiehen <3

Ehdottomasti näin jälkiviisaana muuttaisin häitä niin, että ne olisi pidetty jonain muuna vuonna. Ihan milloin tahansa muulloin.

Polttarivierasongelmien kanssa täälläkin pähkäillään. Pitäisi kaasoille lähikuukausien aikana antaa lopullinen lista ihmisistä joita haluan polttareihini. Kaasot mukaanlukien listassa on nyt 17 nimeä ja niistä 7 mietityttää. Näistä kaksi on molemmat kaasoni joista toinen asuu ainakin toistaiseksi ihan toisessa maassa ja toinen muuttaa hieman ennen polttari- ja häiden aikaa toiselle paikkakunnalle. Noh, luulisin voivani olettaa että he osaavat järjestää kyllä polttarit matkankin takaa ja jos käy niin että eivät voi osallistua polttareihin niin porukassa on kyllä muitakin varsin omatoimisia ystäviä jotka osaavat ottaa tilanteen haltuun. Mutta olisihan se ikävää jos kaasojen pitäisi jättää polttarit väliin.. - Kaksi polttarivierasta ovat tapauksia jotka eivät varmuudella pääse polttareihini. Toinen on polttarien aikaan kuukauden ikäisen vauvan äiti, toinen taas synnyttää niihin aikoihin. Kummankin poissaolon ymmärrän siis täysin, en missään nimessä oleta että toisen pitäisi jättää pienen pieni vauvansa kotiin ja tulla rinnat maitoa valuen, mahdollisesti silmät univeloista ristissä juhlimaan polttareita. Toinen taas asuu sen verran kaukana että kyllä niillä raskausviikoilla ihan varmasti haluaa mieluummin olla kotona valmiina siirtymään synnytyssairaalaan kuin olla missään muualla. Mutta pitäisikö nämä kutsua silti muodollisuuden vuoksi vai jätetäänkö ne kutsumatta kokonaan etteivät luule että loukkaantuisin tai että en ymmärrä sitä miksi he eivät voi osallistua polttareihini? Voivatko he pahoittaa mielensä jos heitä ei edes kutsuta vaikka onkin itsestäänselvää että osallistumisen odottaminen heiltä on täysin kohtuutonta? Noh, tämä ratkennee itsestään, aion nimittäin ottaa asian ihan suoraan puheeksi, että jos haluavat vaikka osallistua polttareiden ideoimiseen vaikkeivat paikalla olisikaan fyysisesti. - Kaksi vieraista taasen ovat sellaisia joita en ihan rehellisesti kutsuisi jollei se tuntuisi velvollisuudelta. Noh, toisen suhteen ei niinkään vaikkei hänkään ehkä niin läheinen minulle ole (ja hällä on vuosikausia ollut vähän kränää toisen kaasoni kanssa...) mutta toinen on kimurantti. Hän odottaa varmasti kutsua, mutta minusta se tuntuu jotenkin vaivaannuttavalta. Tiedän että hän loukkaantuu verisesti jos häntä ei kutsuta mutta... noh, hän ei jotenkin istu porukkaan, olemme kasvaneet niin paljon erilleen ja hänellä on vähän kiusallinen tapa olla vähän myrtsi isommissa porukoissa, ei siis välttämättä tule toimeen muiden kanssa ja on vähän huonolla tavalla "suorapuheinen", saattaa siis aika surutta laukoa muita loukkaavia kommentteja. + hänelläkin on jonkinasteista kränää yhden toisen polttarivieraan kanssa... - Sitten on polttariporukan ainoa miespuolinen. Viihtyykö hän? Hän tuntee porukasta yhden läheisesti ja toisen kaasoista pintapuolisesti mutta muut ovat hälle tuntemattomia. Huh tulipa avautuminen. Ja minun ei edes pitäisi miettiä polttareitani vaan jättää se raa'asti kaasojen harteille XD

Minulla on pieni salainen kontrollifriikkeysongelma, joten koen pientä ahdistusta aina kun ajattelen tulevia polttareitani XD Luotan kyllä kahteen kaasooni, tuntevat minut läpikotaisin ja ovat kuunnelleet hyvin toiveitani. Unelmapolttareissani olisi jokin tyylikäs tai hauska (tai molempia) teema jonka mukaan kaikki olisivat pukeutuneet. Hyviä olisi ihan vaikka joku yksinkertainen glamourteema pikkumustineen ja korkokenkineen. Tai vaikkapa itämainen pukeutuminen, tai... noh, Punanaamion nettisivu on täynnä hauskoja mutta tyylikkään näköisiä rooliasuja jos jonkun teeman mukaan mentäisiin. Teemassa todellakin pitäisi kaikkien olla mukana. Nolaamista en haluaisi, mutta jotain pientä toimintaa kyllä. Hyvää ruokaa, seuraa ja hauskaa. Hyvällä kesäilmalla piknik, brunssi tai vastaava olisi pop. Luin jostain (omasta mielestäni) ihan loistavan polttari-idean tässä taannoin jonka ehkä pääsen joskus toteuttamaan tai sitä ehdottamaan sitten kun olen järjestämässä jollekin toiselle polttareita. Ideana on että morsian todistaa päivän aikana olevansa "vaimomatskua" erilaisten tehtävien avulla, jokaisesta suoritetusta tehtävästä morsian saa jonkin palkinnon (juomaa, tai jotain muuta pientä kivaa) ja suorituksesta otetaan kuva todisteeksi. Keskeliäisyydellä ja huumorilla tuosta saisi todella hauskat polttari-ohjelman aikaiseksi. Minä ainakin tykkäisin. Unelmapolttarini olisivat alkoholipitoiset, mutta ei mitkään ryyppäjäiset. En viihdy yökerhoissa joten en haluaisi lähteä jatkamaan iltaa baariin. Johonkin viihtyisään pystäriin korkeintaan. Mieluiten viettäisin ihan vaan aikaa tyttöporukalla. Haluaisin myös päästä nukkumaan ihmisten aikoihin, en ole enää vuosiin jaksanut valvoa myöhään ja yleensä pakkovalvominen on hauskasta kaukana.

Meillä oli juhannuskihlat 2013 ja tulossa on juhannushäät 2014. Suoraan sanottuna en ole kertaakaan aiemmin uhrannut ajatustakaan sille että ajankohta olisi joidenkin mielestä huono. Tosin häämme ovat hyvin vapaamuotoiset ja epäperinteiset. Uskon että ainakin suurimmalle osalle kutsutuista ei ole juhlien ajankohta ongelma. Itse hääjuhlaan ei sukulaisia juurikaan osallistu, vaan vieraat koostuvat kavereistamme joiden kanssa yleensä ollaan vietetty juhannusta aiempinakin vuosina. Tällä kertaa vaan ei porukalla mennä mökille tai kokoonnuta jonkun kotiin vaan vuokraamaamme juhlapaikkaan. Ero normijuhannukseen tällä porukalla ei siis ole kovin suuri, mitä nyt ihmiset toivottavasti pukeutuvat vähän hienommin Seuraavana päivänä sitten käydään ihan lähimmän perhepiirin kesken syömässä. Meillä hääjuhla on vieläpä juhannuksen aaton aattona joka on arkipäivä. Tämä tietenkin on vähän ikävä asia, mutta vaihtoehtoja ei juurikaan ole sillä vihkiminen tapahtuu maistraatissa. On toisaalta mukava että siten ei ole vaikeuksia saada kampaajaa, ja seuraava päivä on lähestulkoon kaikilla vapaapäivä joten ehkä se ei ole niin kamalaa. En tosin loukkaannu vaikka joku jättääkin häämme väliin hankalan päivän takia, tiedän kuitenkin varmuudella että suurin osa tulee. Pienellä, mutta hyvin toimivalla porukalla on hauskempaa kuin suurella joista puolet on paikalla pelkän velvollisuudentunnon takia. Haluan joka tapauksessa minimoida häistämme kaiken muodollisuuden ja jäykkyyden pois. Meillä ei ole mitään ohjelmaakaan, uskon että keinotekoiselle vieraiden viihdytykselle ei ole tarvetta, vaan tunnelma syntyy ihmisten aidosta halusta olla paikalla ja... no, juhlia.

Minulla on järjetön pelko jos toinenkin: - Pelkään että jompikumpi vanhemmistani pilaa hääni. Enemmän pelkään että isäni ei saavu paikalle ja että sitten menee silkaksi itkuksi koko homma. En osaa yhtään sanoa kuinka realistinen tämä pelkoni on. Toinen vanhempiini liittyvä pelko on että jompikumpi tai molemmat valittavat valitsemastani marssijärjestyksestä eivätkä taivu siihen (he ovat eronneet eikä heitä voi laittaa yhtäaikaa samaan tilaan, joten he vierailevat häissäni vuorotellen). Järjellä ajatellen luulisi että vaikka he kaikin tavoin haluavat toisilleen tehdä kiusaa niin sitä ei toteutettaisi lasten kautta, mutta tämä on ikävä kyllä jo nähty perhetapahtumissa monta kertaa aiemmin. Tämä on peloistani kaikkein realistisin. - Pelkään että vieraat pettyvät, juhlat eivät tule olemaan perinteiset vaan hyvin epämuodolliset. Moni ajattelee häistä heti että ilmaista ruokaa ja juomaa, mutta meidän häämme tulevat olemaan enemmän coctail- tilaisuuden tyyppistä joten voi olla että tarjoilumme kaikista ennakkovaroituksista huolimatta ovat joidenkin mielestä liian köykäisiä. - Pelkään yleensäkin että ihmisiä ei kiinnosta häämme. - Pelkään että emme pääse yhteisymmärrykseen vieraslistasta mieheni kanssa. - Kaikkein eniten pelkään että ahdistun juhlien järjestelyn monimutkaisuudesta siinä määrin että perun kaiken ja menemme naimisiin vain maistraatissa ilman sen kummempia juhlallisuuksia, jota sitten kadun myöhemmin.

Kiitos vastauksesta!

Heips, otsikossa näkyvään kysymykseen haen vastausta täältä, sillä en pääse vierailemaan kultasepänliikkeessä vielä aikoihin. Toivottavasti tuo laittamani kuva näkyy. Eli: kihlasormukseni on kuvioitu niin että reunat ovat hieman kulmikkaat, ja kaipaisin ammattilaisen näkemystä siitä että onko tällä tavalla kuvioitua sormusta mahdollista pienennyttää puolikkaan koon/yhden koon verran ilman hirveän näkyviä jälkiä, tai voiko sormusta pienentää lainkaan? Sormusta ostaessa sormeni olivat hivenen turvonneet joten kaiverrutettavaksi meni sitten hieman liian iso sormus ja koko huomattiin vasta kun sormukseen oli jo kaiverrettu Sormus on vain aavistuksen verran iso, viileässä se meinaa luiskahtaa pois sormesta mutta muuten pysyy mitenkuten väljästi, eli pienennystä tarvitsisi vain hiukan, mutta onko tämä mahdollista kuvioinnin takia?

Sanokaas paremmin tietävät ihan rehellisesti, onko silkkaa haihattelua suunnitella että Oulun seudulla voisi järjestää n. 1000 eurolla juhlat joissa maksimissaan 50 henkilölle tarjoaisi juotavaa ja iltapalaa? Eli ei siis kokonaista ateriaa, vaan pientä suolaista ja makeaa naposteltavaa juomien oheen. Olen maanisesti selannut eri vaihtoehtoja, mutta tuntuu että mistään ei saa edes summittaista arviota hinnasta, joka paikkaan pitäisi lähettää tarjouspyyntöjä. Turhauttaa kun ei ole mitään käryä siitä onko budjettitavoite naurettavan alhainen vai ihan realistinen. Tuolla tonnilla pitäisi siis saada - Juhlatila jota ei tarvitse itse siivota ja jossa saisi kuitenkin viipyä ainakin sinne puolilleöin. - ainakin alkumalja, boolia + muutama juoma-annos per nenä. (Sen jälkeen vieraat voivat juoda omakustanteisesti) - Suolaista iltapalaa, makeaa naposteltavaa. Auttakaa morsiota hädässä!

Haluamme maksaa itse. Luulen että vanhemmat haluavat jonkin verran osallistua, mutta tuntuisi jotenkin kiusalliselta vastaanottaa suuria rahasummia, varsinkin kun meidän häät ei ole edes kovin perinteiset. Budjetiksi maalattiin 2000 e, mutta saa nähdä mihin summiin se paisuu.

Naimisiinmenosta oltiin puhuttu kepeästi vitsaillen muutamia kertoja, tiedossa oli että molemmat haluavat naimisiin. Kosinta tuli silti yllätyksenä, siltä kaikesta läpän heitosta huolimatta en tosissani uskonut mieheni kosivan vielä pariin vuoteen, ja olin jo miettinyt että olisin vuoden sisään kosinut itse. Sain sen perinteisen yhden polven varassa olevan kosinnan "tuletko vaimokseni?" kysymyksen kera, ja olihan se tämän tytön elämän romanttisin hetki <3

Olen samaa mieltä että sillä ei hirveästi pitäisi olla väliä miten muut kihlautuvat tai ovat kihlautumatta. Mutta ns. teinikihlojen yleistymisen johdosta on kieltämättä alkanut hieman nyppimään se että kihlauksen merkityksestä ja määritelmästä on tehty mielipideasia. Kun itse kihlaudun, niin toivon sormuksen viestittävän muille sanattomasti että olen menossa naimisiin, siinä missä kaksi sormusta sitten viestittäisivät että olen naimisissa. Nykyään jos näen vaikka kadulla törmätessä jollain puolitutulla sormuksen, en voi small talkin yhteydessä onnitella tulevista häistä koska on melkein 50/50 mahdollisuudet onko sormuksen viesti tarkoitettu kuuluvan "olen kihloissa, siis menossa naimisiin" VAI "olen kihloissa, siis seurustelen vakavasti". Jälkimmäisessä tapauksessa olisi todella kiusallista onnitella/kysyä häistä, mikäli ko. ihmisen mielestä kihlaus ei tarkoita aikaa kosinnan ja häiden välillä, vaan "pelkkää" merkkiä sitoutumisesta tai sitä että naimisiin saatetaan mennä sitten joskus jos siltä tuntuu. On onniteltava kihlauksesta itsestään, mikä on tietenkin poliittinen ratkaisu tähän, mutta sitten kun itse olen kihlasormuksen kantaja, niin harmittaa että ympärillä olevat ihmiset eivät sormuksesta itsestään voi tietää olenko vain vakavassa suhteessa vai menossa naimisiin. Tuntuu turhauttavalta että jos olisin sen small talkin toisen osapuoli, minua onniteltaisiin kihloista ja joutuisin vielä erikseen tähdentämään että olen siis suunnittelemassa häitä. Tämä oli tietenkin vähän OT keskustelun aiheeseen joka on täysin päinvastainen tilanne. Mutta oli kyseessä sitten se että ihmiset kihlautuvat aikomatta mennä naimisiin tai että mennään naimisiin ilman kihloja, niin se että ihmisillä on tyystin eri käsitys sille mitä kihlaus tarkoittaa, aiheuttaa ihan ymmärrettävästi hämminkiä muissa ihmisissä. Kihlauksella nyt kuitenkin on se Yksi Ainoa Virallinen määritelmä, ja kun itselle kihlauksen tarkoitus on itsestäänselvästi se miten sanakirja sen määrittelee, sitä toivoisi että ei joutuisi omien kihlojensa merkitystä selventämään kenellekään. Mutta loppujen lopuksi. Kukin tyylillään, jos ei miellä olevansa kihloissa vaikka avioituukin niin olkoon niin. Voihan esim. harvakseltaan ratsastusta harrastava kieltää olevansa "ratsastaja", mikäli mieltää itse ratsastajan tarkoittavan aktiiviharrastajaa tai kilparatsastajaa. Tai sitten joku voi ostaa itselleen kitaran, pitää sitä esillä aikomatta kuitenkaan soittaa sitä ja väittää silti olevansa kitaristi mikäli omasta mielestään siihen riittää pelkkä kitaran omistaminen. Ulkopuolinen saattaa silti käsittää toisin, ja se on vain hyväksyttävä.