Maanantaina oli mun 10-vuotisnaikkarointipäivä.

Me ilmoitettiin etukäteen, että ollaan häämatkalaisia. Lentokoneessa meitä ei muistettu mitenkään (meidän lähtöselvityksen tehnyt tyttö sanoi huomatessaan merkinnän häämatkasta, että jos meille osuu kiva purseri niin hän ehkä muistaa meitä jotenkin - ei sitten kai osunut kivaa purseria...) eikä hotellillakaan muistettu sen kummemmin - sydänilmapallot oli sidottu sängynpäätyyn ja sängyn koristeina oli kaksi pyyheliinajoutsenta ja kukkasia. Pieni extra ei olisi vaatinut Finnairilta tai hotellilta suurtakaan panostusta mutta meille siitä olisi tullut hyvä mieli. :-/

Hauskoja juhliensuunnitteluhetkiä Päkätti!

Öö, enpä tosiaan enää muista niiden kankaiden mittoja, mutta me siis ihan mitattiin ne palkintokaapit ja ommeltiin kankaisiin ylös saumat niin että niistä kankaista tuli tavallaan pussit (tosin siis saumat vain ylhäällä joten kangas roikkui alareunasta vapaana) jotka tulivat kaappien peitoksi. Joudut siis mittailuhommiin.

unelma-08: Kiisan pirtissä oltiin yks talvi häissä vieraina ja olihan se ihan mukava juhlapaikka. Ne peliautomaatit vähän kyllä latisti juhlatunnelmaa... Alkoholipuoli pitää ottaa heiltä kun ravintolahan tuo on, eli jos haluaa juomapuolen hoitaa itse niin tuolla se ei käy.

Suosittelen taas kerran Maskutaloa. ;D Pidimme siellä omat noin sadan hengen häämme tammikuussa ja paikka oli aivan loistava. Maskutalo ei ole sidottu mihinkään pitopalveluun ja omat juomatkin saa viedä. Lisäksi paikan vuokra ei ole mikään valtavan suuri ja parkkitilaakin on tosi reilusti.

Peitimme palkintokaapit väriteemaan sopivilla tummanpunaisilla kankailla. En tiedä saako tästä kuvasta mitään selvää...

Huulipunan ostin ja sitä piti tietysti vähän lisäillä illan aikana. Sävyn kanssa ei tarvinnut pähkäillä koska meikkauksessa käytettiin omaa huulipunaani. Olin ostanut Body Shopista puuteripaperia ihan häitä varten, mutta enpä tosiaan muistanut koko hommaa hääpäivän aikana, vaikka ne mukana olivatkin.

Hymyilin vain kummitytölleni joka oli ihan eturivissä mumminsa (=minun äitini) vieressä. Muuten tärisin ja vapisin niin paljon, että taisin purra huulta että olisin pysynyt jotenkin koossa.

Meillä ei ollut yöpalaa, pelkästään sydänsipsejä naposteltavaksi. En usko että kukaan joutui riutumaan silti nälissään.

Kun tultiin kahden viikon häämatkalta kotiin, postissa oli jo tullut uusi Kela-kortti uudella nimellä. Myös Tradenomiliiton jäsenlehti oli tullut uudella nimellä, kun ehdin ilmoitella sinne nimen vaihtumisesta hyvissä ajoin. ;D En tiedä, kumpi noista oli tullut ensin...

- Parhaiten mieleen on jäänyt kirkko-osuus kokonaisuudessaan, voi sitä jännitystä! Myös kirkkovihkimisen juhlavuus ja urkujen pauhun mahtavuus olivat tosi upeita. - Heti vihkimisen jälkeen tullut helpotus jännityksen purkautuessa oli upea tunne, ja kun matkalla juhlapaikalle joimme kuohuviiniä niin tuli sellainen olo, että nyt juhlitaan! - Sulhasen isän säveltämät laulut olivat ihania ja vanhempieni hommaama mieskvartetti tosi hauska. - Häätanssimme oli jotenkin tosi sadunomainen hetki, kaikki muu paitsi oma kulta todellakin unohtuivat ja katsoimmekin tanssin aikana koko ajan toisiamme silmiin. - Myös se väsymys joka iski kun häävieraat olivat lähteneet on jäänyt hyvin mieleen, olisin todellakin halunnut mennä vain nukkumaan mutta piti lähteä pimeään ja kylmään pakkasyöhön hytisemään ja odottelemaan bussin lähtöä Turusta Helsinki-Vantaan lentokentälle... Mutta toisaalta oli toki ihanaa päästä suoraan häistä reissuun.

Käytiin molemmissa a la carte -ravintoloissa. Oltiin vähän hölmöjä ja varattiin heti maanantaiksi meksikolaisravintolaan pöytä myöhempään kattaukseen (klo 21) - oltiin vielä matkan jäljiltä ihan väsyneitä joten oli työn ja tuskan takana pysytellä hereillä niin kauan. ;D Meksikolaistyylinen a la carte -ruokailu tarjoillaan rantaravintolassa. Alkuruoat saa ottaa alkuruokapöydästä mutta pääruoka valitaan suppealta listalta ja jälkkäreissä ei ole vaihtoehtoja. Pääruoka oli pettymys mutta alkuruokapöydästä olisi voinut syödä enemmänkin jos olisi tiennyt ettei kannata kauheasti jättää tilaa sille pääruoalle. Pihviravintolassa tuodaan kolme alkuruokaa jotka ovat yhteiset, ensin lautasellinen erilaista naposteltavaa (broilerin siipiä, sipulirenkaita yms.), sitten ceasar-salaatti ja sen jälkeen vielä keittoa (keitto sentään tuotiin molemmille omissa lautasissa). Pääruoan saa valita listalta, vaihtoehtoja on muutama. Jälkkäriksi oli jotain kakkua joka sytytettiin tuleen ennen siivuttamista ja tarjoilua. A la carte -ravintolat eivät olleet mielestäni esim. ruotsinlaivojen a la carten tasoisia, mutta mukavaa vaihtelua ja kannattaa niissä tietysti käydä. Teemailloista ei ollut mitään havaintoa, paitsi silloin tällöin oli ulkona (buffetravintolan ulko-osiossa siis) grillausta ja se ruoka oli tosi hyvää! Plussia: - hotellialue on tosi siisti, ja melkein koko ajan jossain joku siivoaa. - Yhtenä päivänä meillä oli ovessa "do not disturb"-lappu juuri kun minibaareja olisi täytetty ja me jäätiin siis väliin, eikä sitä täytetty vielä seuraavanakaan päivänä. Koska vesi oli ihan loppu, kävimme pyytämässä respasta että joku täyttäisi jääkaappimme, ja tämän jälkeen se oli täytetty joka ikinen päivä (normaali täyttöväli on 2-3 päivää) - eli siis asiakkaat pyritään pitämään tyytyväisinä. - all inclusive teki matkan tosi helpoksi, kun hotellialueella liikkuessa ei tarvinnut kantaa rahaa ollenkaan mukana, vaan syömään ja juomaan voi mennä "ilmaiseksi" (tosiaan siis lainausmerkeissä ) Miinuksia:- all inclusive kävi tylsäksi pitemmän päälle, en varmaan enää jatkossa halua vastaavanlaiselle reissulle - uima-altaalle olisi pitänyt mennä varaamaan tuoli jo aamupäivällä, koska iltapäivällä oli ihan turha kuvitellakaan että vapaita tuoleja löytyisi. Jenkit ja kanadalaiset näyttivät viettävän altaalla ihan koko päivänm hakivat vain välillä ruokaa ja juotavaa allasravintolasta - hotellin nettiaika on kallista, 80 pesoa/tunti kun Playa del Carmenin keskustasta sai nettiaikaa 16 pesolla/tunti. Tosin hotellin koneet olivat paljon laadukkaammat. Ostettiin matka Aurinkomatkojen kautta, ja osallistuttiin myös parille heidän retkelleen. Käytiin Chichen Itzassa ja Cobassa Aurinkomatkojen retkillä ja omatoimisesti Cozumelin saarella, Cancunissa, Xcaretissa ja Tulumissa. Opastetuista retkistä saa selvästi enemmän irti, joten ainakin Chichen Itzaan ja Cobaan suosittelen menemään ja nimenomaan opastetusti. Hintoja en nyt muista, lukevat Aurinkomatkojen sivulla. Cancunissa pyörittiin vain keskustassa, ei menty katsomaan sitä kuuluisaa hotellialuetta, mikä jäi vähän harmittamaan. Tulumissa oli hienot maisemat kun raunioalue on ihan meren rannalla. Cozumelilla taas ei ollut oikein mitään tekemistä tai näkemistä ja liputkin maksavat 20 dollaria/henki (edestakaisin), joten jos ei aio mennä snorklaus- tai sukellusretkelle niin jättäisin Cozumelin väliin. Cozumelin keskustassa sijaitseva saaresta ja sen historiasta kertova museo oli jokseenkin tylsä eikä siellä ollut mitään kovin erikoista nähtävää. Xcaret oli matkan kohokohta. Otimme plus-liput joihin sisältyi snorklausvälineet + pelastusliivit päiväksi käyttöön, tallelokeron käyttö, neljä juoma/sipsikuponkia ja lounas. Xcaretiin kannattaa mennä heti aamulla (aukesi muistaakseni yhdeksältä) ja suoraan maanalaiseen jokeen snorklausvälineiden kanssa. Ennen jokeen menoa saa jättää lukittavaan kassiin haluamansa tavarat ja kassi tuodaan joen ulostulon luokse. Kassiin kannattaa jättää kengät ja pyyhkeet, mutta vaatteilla ei siinä vaiheessa tee mitään kun pukukopit ovat kuitenkin siellä tallelokeroiden lähellä eikä joen ulostulon lähellä. Me jätimme vaatteet kassiin ja saimme sitten kantaa ne takaisin tallelokerolle ja palata taas takaisin joen ulostulon lähelle uiskentelemaan. : Xcaretissa on valtavasti nähtävää ja siellä olisi viettänyt kevyesti kaksikin päivää. Eläimiä on monenlaisia ja erilaisia näytöksiä järjestetään päivän aikana. Iltashow alkaa kuudelta ja siihen kannattaa ehdottomasti osallistua! Menimme vähän viiden jälkeen jo paikalle ja saimme hyvät istumapaikat. Ihmisiä valui tasaisena virtana koko ajan, joten ihan kuuteen asti en jättäisi istumapaikan etsimistä. Show loppuu kahdeksalta ja taksimatka Riu Tequilalle maksoi 120 pesoa (12 dollaria). Busseillakin taitaa päästä kulkemaan. Tässä nyt kaikki mitä tulee tällä erää mieleen ja sitä paitsi tilakin loppuu ihan kohta.

Me katsottiin toisiimme ennen "tahdon"-kohtaa mutta "tahdon" sanottiin papille. Videolta näin että minä tosiaan vain vilkaisin sulhasta tosi nopeasti ennen kuin sanoin "tahdon", pelkäsin kai että tulee liian pitkä tauko. Siinä tilanteessa sekunnitkin tuntuvat yllättävän pitkiltä... Sullhanen puolestaan ei jännittänyt hirveästi ja pystyi katselemaan minua ihan rauhallisesti.

Me lähdettiin hääyönä matkalle Meksikoon, joten se häiden jälkeinen päivä meni matkustellessa ja sitten Suomen aikaa jo maanantain puolella mentiin hotellilla drinksuille ja illalliselle.