Lodeka

Miten tänne lisätään kuvia? haluan omani näytille! Kauniita sormuksia

Meidän häissä pappi sekoili lopussa ja luki herran siunauksen ja antoi raamatun ennen kuin viimeistä virttä oli veisattu videolla näkyy, kun kohautan naureskellen ja vähän hämmentyneenä olkiani, että ei sitten lauleta. Laulettiin kuitenkin, ja heti virren jälkeen alkoi sitten paluumarssi. Hääjuhlassa loppuivat juomalasit, kun niitä oli vain 120kpl, ja melkein jokainen näkyi ottavan kaksi lasia. Piti sitten passittaa bestman kauppaan hakemaan kertakäyttöastioita (sulhaseni painajainen). Ihmettelen vieläkin, miten rennosti otin tilanteen, kun siskoni tuli kertomaan asiasta. Muutenkin koko hääpäivä meni täysin ilman stressiä ja jännitystä Unohdettiin myös ottaa hääkuvauksiin sulhaselta lahjaksi saamani musta pitsinen päivänvarjo, mikä harmittaa vieläkin vähän, kun jäi käyttämättä... Eipä siellä sen kummempia onneksi sattunut!

Mulla oli tosi vaikeaa luopua vanhasta nimestäni... asiasta keskusteltiin kymmeniä kertoja ennen häitä. Soudettiin eestaas ja väiteltiin siitä, kumpi ottaa kumman sukunimen. Minä en olisi millään halunnut luopua omastani, mutta halusin yhteisen sukunimen, ja mieheni on sen verran perinteinen, ettei missään nimessä tahtonut vaihtaa omaansa. Joten tässä sitä ollaan. Mies on kyllä jälkeenpäin muutaman kerran säälinpuuskassaan ehdottanut, että jos nyt kuitenkin sitten vaihdettaisiin minun tyttönimeni yhteiseksi sukunimeksi, mutta en tiedä edes onko se mahdollista, enkä muutenkaan jaksa enää alkaa säätämään sen asian kanssa. Ikävöin vanhaa, harvinaista sukunimeäni

Moi! Kävin elokuussa Salon Virhon Ranella, ja täytyy sanoa että oli mahtava kokemus! Hauska, rento ja osaava tyyppi. Lähdin täysin tyytyväisenä pois, ja iloitsin ihanasta kampauksestani koko juhlan ajan! Suosittelen lämpimästi

Tuoreena rouvana voin nyt kertoilla omia kokemuksia Oulusta saa ainakin semmoisesta karkkitukusta kuin Pekan eurohinnat yksityisetkin. Myyvät häihin ja kioskeihin jne, mutta hinnat eivät ole juuri sen alhaisemmat kuin muuallakaan. Saatiin kuitenkin kaikki samasta paikasta! Meillä oli viittä lajia, joissa osassa oli tavalliset lusikat ja osassa pienet kastikekauhat. Kuppeina oli vaaleanpunavalkoisia pahvisia muffinivuokia, aika pieniä. Laitan kuvia kunhan saadaan itselle kuvat! Buffet oli kyllä oikeasti suosittu, itsellä vain ei jostain syystä tehnyt mitään mieli, ja harmittikin suunnattomasti, etten syönyt ihanaa hääkakkuamme kuin han pienen palan...

Kiitos! Sain sitten puvun myös kunnolla päälle ja se istui kuin hanska! Just niinku olis mun päälle tehty (pituutta lukuunottamatta), eli hirveä tuuri! Helpottunut morsian täällä rakastun pukuun hetki hetkeltä enemmän! Katsotaan jos saisin laitettua jotain kuvaa!

Jee mun puku tuli tänään! Tilasin sen ehkä noin kuukausi sitten Kiinasta, TBdress -nimiseltä firmalta. Puku oli täysin samanlainen kuin kuvassa. Langanpätkiä roikkuu siellä täällä, mutta ei mitenkään häiritsevästi, eikä niitä tule kukaan näkemään. Otimme mitat ja valitsimme sitten kokotaulukosta lähimmäs osuneen koon. Pukua en ole saanut vielä vetoketjun kanssa päälle, kun vetoketju menee niin hankalasti (yksiolkaiminen puku), että sitä on mahdotonta saada kiinni yksin. Kaaso tulee kolmen aikoihin auttamaan. Sen verran sain sitä mallattua kuitenkin, että puku on tehty ainakin puoli metriä minua pidemmälle ihmiselle äitini on kuitenkin ommellut koko ikänsä, joten katsotaan jos hän saisi lyhennettyä pukua. Jos ei, niin sitten ompelijalle käy tieni. Muuten puku on kyllä hyvä ja laadukkaan oloinen. Raskas, paljon kangasta ja tukeva. Ei siis mitään moittimista, mitä nyt koko meni vähän viereen

Kävimme sulhasen kanssa Jyväskylän Sokoksessa jossain kultasepänliikkeessä, jonka nimeä en muista. Myyjä itse oli ystävällinen ja palvelualtis. Kun sitä oikeaa sormusta ei löytynyt, tuli puheeksi sormuksen teettäminen. Kultaseppä sattui olemaan liikkeessä paikalla ja myyjä kutsui hänet paikalle. Keski-ikäinen mies. Jo ensimmäisestä katseesta huomasin, ettei hän todellakaan pitänyt meitä tarpeeksi arvokkaina asiakkaina. Pitkä katse nenänvartta pitkin, ja ensimmäinen kysymys kuului ; "ja paljonko sillä sormuksella sais olla hintaa?" voi että alkoi tympäsemään heti. Olisi niin tehnyt mieli sanoa että eipä olla hintakattoa mietitty kun ei tuo raha ole meille ongelma, mutta ilmeisesti meidän raha ei tähän liikkeeseen kelpaa. Eihän tuo pidä paikkansa, mutta kyllä nousi sisu kaulaan aivan saman tien. Hetkinen jatkettiin samansävyistä keskustelua kultasepän kanssa ja lähdettiin pois. Kiitokset kuitenkin ystävälliselle myyjälle, joka kaivoi jopa joskus näkemänsä sormuksen netistä esiin, jos se olisi sen tyylinen mitä oltiin haeskeltu.

Mulle tekee kampauksen Salon Virhon Rane. Onko kellään kokemuksia kampaajasta/kampaamosta? Kiinnostaisi kuulla. Vähän jännittää, kun varsinaista koekampausta ei tehdä, vaan kampaus vain suunnitellaan. Suunnitteluaika on pari viikkoa ennen häitä, ja mukaan pitää ottaa huntu, kuva puvusta ja kuvia kampauksista. Pelottaa, mutta Rane kyllä kuulosti puhelimessa hyvältä tyypiltä, joten en usko että ainakaan henkilökemioiden suhteen tulee yhteentörmäyksiä

Myös minä sain tuolla Viiaennassa vähän kummallista palvelua. Pukuja oli aika vähän, ja kaikki olivat keskenään aika samanlaisia. Myyjä kyllä esitteli jokaisen puvun minulle erikseen ja sain sitten valita niistä ne, joita halusin kokeilla. Oli jotenkin outoa, kun myyjä alussa kysyi minulta, millaisia pukuja etsin, ja selitin parhaani mukaan unelmapukuni yksityiskohdat, niin oli kuin myyjä ei olisi kuunnellut sanaakaan puheestani. Ystävällisesti kyllä hymyili ja nyökytteli, mutta veti sitten esiin tyystin erilaisia pukuja kuin mitä sanoin etsiväni. Kerroin, etten etsi mitään prinsessaunelmaa, vaan mahdollisimman simppeliä ja kapeaa, vetoketjullista, niin kaikki puvut mitä minulle esiteltiin olivatkin perinteisiä leveähelmaisia, runsaasti kirjailtuja nyörityspukuja... luovutin sitten ja valitsin muutaman vähiten kamalan ja sovitin niitä. Mitään en siis löytänyt. Palvelu kyllä oli oikein ystävällistä, mutta vähän kummallinen fiilis sovituskerrasta kyllä jäi

Pari yötä sitten näin ihan kamalaa unta hääaamusta. Olin myöhässä aikatauluista. Muistin aamulla, ettei mulla ollut yksiäkään alushousuja. Menin Halpa-Hallin nettikauppaan(!?) ja klikkailin sieltä nopeesti hirveän määrän pikkareita. Kun olin maksanu ne, niin aloin katsomaan kokoja ja huomasin, että olin ostanu monta numeroa liian isoja, ja yhdet maksoi yli 200 euroa. Olin ihan kauhuissani, että maksoinko oikeasti yli kaksisataa yksistä pikkuhousuista Tuli kello kahtakymmentä vaille kolme ja kolmelta olis pitänyt olla puolen tunnin matkan päässä kampaajalla. Saavuin paikalle myöhässä ja tukka likaisena, ja kampaamon väki sanoi, etteivät he olleet varanneet aikaa tukan pesulle, eikä heillä näin ollen ollut aikaa tehdä minulle kampausta ollenkaan. Loppujen lopuksi sulhanen teki minulle ranskanletin. Kun päästiin kirkkoon, niin kaasolla ei ollut tiedossa vieläkään meidän paluumarssia, vaikka hänen piti soittaa siinä pienen orkesterin kanssa. Myöskään toista marssia ei ollut harjoiteltu ollenkaan En muista oliko unessa jotain muutakin, mutta nuo muistui mieleen. Tuli mieleen toinenkin minkä näin aika vasta. Oltiin kirkossa ja lähdettiin kävelemään alttarille päin, mutta soittajalla olikin huilu rikki, joten meillä piti palata takaisin ovien taakse. Soittaja sai viulun jostain ja alkoi soittaa. Otettiin sisääntulo uudestaan. Mulla harmitti hirveesti, kun ei ollut yhtään morsianolo kun mulla oli vaan semmoinen sininen iltapuku päällä ja hiukset roikkui suorana auki. Polvistuttiin alttarille, ja yhtäkkiä parvelta joku oopperalaulaja alkoi soittaa Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä sitä rakkauslaulua pappi kysyi meiltä, että mekö oltiin se pyydetty sinne, ja sanottiin että ei. Yks kaveri nousi penkistä ja sanoi, että se se oli ollut, ja meillä harmitti ihan sikana kun ei me mitään semmosia oltu haluttu siihen. Kaverit oli sitten järjestänyt siihen kirkon käytävälle flash mobin, ja ne kaikki tuli siihen käytävälle laulamaan ja hillumaan. Kun ne pääsi takaisin penkkiin, huomasin, että mun puvun helma tarttui koko ajan mun korkoihin kiinni ja se yläosa kinnasi hankalasti sen seurauksena. Yritin repiä helmaa irti niistä koroista, mut se oli jumissa. Tässä vaiheessa huomasin, että pappi ei ollut meille tuttu ollenkaan. Kysyin sulhaselta, että kuka se oli, ja se vastasi että joku seurakunnan oma pappi. Kysyin, että miksi ihmeessä tuo meitä on vihkimässä, niin sulhanen sanoi vaan, ettei tiedä, ensin olivat seurakunnasta sanoneet, että vihkimään tulee joku tunnettu oopperalaulaja, muttei sitten näköjään tullutkaan Silloin sanoin siinä unessa, että onneksi tämä on vain unta, vaikken aiemmin unessa tajunnut sitä. Ehkä mun alitajunta halusi vaan pelastaa mut hermoromahdukselta Hyi kun tuli pitkä teksti.

Meillä ajankohtana loppukesä oli sopivin, kun sillon molemmat lähdetään kauas kotiseudulta opiskelemaan, ja naimisiinmeno siihen saumaan oli hyvä. Sulhasen nimipäivä sattui sopivasti lauantaille, ja kumpaakin alkoi miellyttää se päivämäärä

Hyvä tietää Iskee nyt paniikki, soitin just Goalasiin ja siellä oli enää aika klo 11 ja se on liian myöhäinen mulle. Niorasilta eivät osanneet sanoa vielä elokuulle asti, kuulemma huhtikuussa kannattaa soitella uudelleen. Olis sitten enää neljä kuukautta häihin aikaa, niin epäilyttää kyllä vähän että ehtiikö saada enää muualta aikaa ellei sieltä pystytäkään tekemään... miten jos varaan esim. Salon Virhosta ajan (jos on vapaita) ja perun sen sitten, mikäli Niorasiin pääsisikin? Tuleeko tuosta jotain peruutusmaksuja, jos noin aikaisin kuitenkin peruu? Kumpaa suosittelette, Salon Virhoa vai LS-styleä?

Lueskelin sitte vielä tuosta Goalasista ja ainakin niiden nettisivuilla mainittiin, että lauantaisin sopimuksesta auki. Ei sano mulle mitään, eli onko tuo ihan normaali käytäntö vai koituuko siitä jotain ongelmaa jos haluaa kampauksen lauantaiaamuna, esim. lisähintaa? Anteeksi tyhmyyteni

Tää on kyllä aika myöhässä, mutta kerronpa kuitenkin jos joku sattuu vielä pohtimaan asiaa. oon oulussa yhdellä hesellä töissä, ja meiltä ainakin jotku kävi hakemassa juomiin tarkoitettuja jääpaloja, en sitten tiedä mihin tarkoitukseen menivät... mutta ohjeeksi annettiin että kolmella eurolla saa myydä omiin asioihin niin paljon kuin ostaja haluaa hakea.