Pienestä pitäen olen ajatellut pitää oman nimeni. Samoin olen ajatellut, että lapsistani tulee "minun" nimisiä. Tämän ilmoitin sulkille jo ensimmäisillä treffeillä. (eikä se karkuun juossut) Tosin lasten sukunimistä olisin voinut vielä neuvotella, jos tämä olisi ollut sulholle kynnyskysymys. Minusta nimiasiat ovat molempien henkilökohtainen päätös. Minä en yrittänyt vaikuttaa mieheni päätökseen, eikä hän minun. Hyvä niin! Luulin todella pitkään, että molemmat pitävät oman nimensä. Itselleni perheen yksinimisyys ei ole mikään ISO ASIA. Olen elänyt noin 25 vuotta niin, että olen ollut eri niminen kuin ydinperheeni. Noin kuukautta ennen vihkimistä sulho sitten ilmoitti haluavansa ottaa minun nimeni.