Janique

Päivälleen 9 kuukautta ennen häitä. Jänskää!

Tää pullukkamorsian oli varma, että budjetin ollessa pieni ja ruhon ollessa jumalaton ainoa vaihtoehto olisi ottaa riski kiinapuvun kanssa tai kytätä uskollisesti myynti-ilmoituksia, jos jotain tulisi vastaan. Yrittää tämän jälkeen löytää joku, joka tekisi muokkausompelut mahdollisimman edullisesti. Bonarina päälle painonpudotusprojektin vuoksi pitäisi vitkutella puvun oston kanssa mahdollisimman myöhään, mikäli yhtään mielisi välttää korjausompelun. Stressi! Paikallinen tarjonta ei ole järin kaksista, mutta päädyin varaamaan ajan yhteen (ja liekö peräti ainoa!) morsiuspukuliikkeeseen ihan vain saadakseni käsityksen, näytänkö kuinka pahasti rantautuneelta valaalta valkoisissaan. Kauhuskenaariot ylleni jumittuvasta puvusta, saumojen repeytymisistä ja myyjän ilkkumisesta oltiin käyty mielessä useaan kertaan läpi. Jokainen peloista oli aivan turha. Siinä itseäni peilistä katsoessani en voinut kuin hymyillä ja seurata kostuvia silmiäni. Kysei ei ollut siitä, että tämä olisi ollut juuri SE puku. Kyse oli siitä, että tajusin olevani valovuosien päässä valaasta. Näytin kauniilta jokaisen kurvin ollessa kohdillaan. Vielä enemmän minut yllätti se, että kahden sovituskerran jälkeen poistuin liikkeestä hääpuvun tyytyväisenä ja huojentuneena omistajana. MINULLA ON SIIS IHAN OIKEASTI HÄÄPUKU! Voisiko joku nipistää minua...

Aloitin intopiukeana tämän ketjun, mutta mielenkiinto häitä kohtaa alkoi laskea kuin lehmän häntä. Huomasin suunnittelevani näin-kuuluu-tehdä häitä sen sijaan, että olisin pysähtynyt miettimään, millaisen päivän me oikeasti haluamme. Paljon oli jo ennätetty varata. Uhkarohkeasti puhelin käteen, ja perumaan kirkkoa lukuun ottamatta kaikki aina DJ:tä myöden. Painolasti harteilta hävisi, ajatus häistä hymyilytti jälleen. Enää ahdistus ei varjosta suurta päivää ja ajatus häistä on alkanut tuntua todellisemmalta. Vietämme siis Venetsialaishäitä 29.8.2015 kahdella eri kokoonpanolla. Perinteisen kirkkovihkimisen jälkeen päivällistämme sukulaisten kesken "meidän" ravintolassa, illalla puolestaan on tiedossa bileet ystävien kesken kotosalla (ja baarissa). Tällä hetkellä tämä tuntuu juuri oikealta, meidän näköiseltä, ratkaisulta. Toistaiseksi häiden eteen on tehty suunnittelutasolla paljon, mutta käytännössä hävettävän vähän... - kirkko varattu - sisääntulomarssi päätetty - valokuvaaja varattu - ravintolan tilannetta selvitelty - keskikivi vihkisormusta varten tilattu Jenkeistä Ja öh... Siinäpä se

Ja minä puolestani olisin äärimmäisen innokas näkemään, millaiseen yhdistelmään halon kanssa olette päätyneet, sellainen kun yksistään on jo niin näyttävä. Haaveilen minäkin kunnon blingbling vihkistä, mutta sitä jo pullollaan oleva kihla tarjoilee pieniä haasteita.

Golden Eagle, sinun uusi kihlasi on aivan mieletön! Saisinko udella tarkempia speksejä?

Tästä vastauksesta tuskin on mitään varsinaista apua, mutta itse olen kuullut, että esimerkiksi titaanin (joka on terästä huomattavasti kovempaa) ja kullan yhdistelmä on mahdollinen. Kulumista kyllä tapahtuu, mutta se on niin vähäistä, että yhdistelmä kestää hyvänä vuosikymmeniä. Viisaampi korjatkoon, mikäli ammuin itseäni juuri jalkaan.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan tätä ketjua minäkin!

No näin teet, pirskatti! Mä menin vähän katselemaan ebayn tarjontaa (tämä lause ei tiedä koskaan hyvää). Päädyin tilaamaan aika laidasta laitaan kymmenen feikkisormusta. Ostoskorista löytyi solitairea, trilogya, haloa, sivutimantteja, tasapaksua runkoa, kapenevaa runkoa... Vähän ehkä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lysti kustansi muutaman kympin. Nyt saa sitten kotona pötkötellä ja sovitella sormuksia sormeensa. Toivon todellakin kokevani jonkinlaisen grande valaistumisen. PS. Sormuksen päivittäminen hääpäivän kunniaksi ois aika magee idea!

Loppukesä (eipä varmaan kukaan olisi valikoidun hääpäivän perusteella arvannut, hehe). Ulkona on vielä suhteellisen lämpöistä, mutta illan tullen laskeutuu pimeys ja tunnelmallinen kynttiläfiilistely voi alkaa. Just täydellistä!

Häät on elokuussa, morsion synttäreitä vietetään syyskuussa, sulhon vajaa pari viikkoa myöhemmin lokakuussa. Pyöristetään siis, että häiden aikaan minä olen 28 ja mies 33. Ai kamala jotta ollaan jo vanhoja, minne nämä vuodet vierii!

Ei missään nimessä! Yhtäkään hääpukua en ole käynyt edes vielä katsastamassa, mutta alusta alkaen on ollut selvää, ettei mies tule näkemään tai kuulemaan puvusta tai asusteista yhtikäs mitään etukäteen. Ja itse hääpäivänäkin hän tulee näkemään minut pukuineni vasta alttarilla. Kyse ei ole missään määrin taikauskosta, pois se minusta. Lähinnä itsestäni vain tuntuu, että mikäli mies näkisi minut tai pukuni ennen vihkimistä, olisi asia rinnastettavissa syntymäpäivälahjan paljastamiseen etukäteen. Eihän se nyt olisi yhtään kivaa antaa lahjaa, jonka sisällön toinen tietää jo etukäteen. Kai se on tietynlaisen jännityksen ja taianomaisuuden säilyttämistä, jonka perässä ratkaisullani juoksen.

sessan: Tuollainen cushion olisi aivan mieletön, taisi muutama kuolapisara tipahtaa myös allekirjoittaneen näppäimistölle! Princess on makuuni liian kulmikas, briljantti ehkä turhankin pyöreä (ja miellyttää silmääni ainoastaan kuuden kynnen istutuksella). Pullukka cushion olisi I-H-A-N-A! Erehdyin myös katselemaan sormuksia, jossa keskikivenä cushion ja ympärillä halo. Apua! En ole enää varma, mitä edes haluan.

mintchoco: Mielestäni valkoisen pohjan kanssa kokonaisuudesta voisi tulla jokseenkin pliisu ja epätasapainoinen. Kaunis limenvihreä ikään kuin "katoaisi" vaaleaan taustaansa ja ruskeat sydämet pomppaisivat silmille liikaa. Kutsu on just hyvä noin, ja kaunis sellainen onkin!

Kokkola 29.8.2015

Olemme rajanneet kutsuvieraat tiukasti lähipiiriin. Meillä vieraslistaa laadittaessa avecien osalta ohjenuorana toimi kaikessa yksinkertaisuudessaan ajatus "ketä emme ole tavanneet, häntä emme kutsu". Tästä tosin löytyy kaksi poikkeustapausta, joilla molemmilla takana pitkät parisuhteet kihlauksineen, mutta kaukoystävyyden vuoksi emme ole onnistuneet koskaan törmäämään suhteiden toiseen osapuoleen. Häihimme päätyy siis kaksi "tuntematonta", mikäli he vain haluavat ottaa kutsun vastaan. Meillä tämä linjaus ei niinkään johdu budjettisyistä, vaan juhlan luonteesta. Haluamme tiiviit ja intiimit juhlat kaikista tärkeimpien ihmisten kanssa.

Aivan liian pitkään, sinua on jo kaivattu, sessan! Vaikka oon ollut koko ajan äänessä, haluan vastata tähän! Mainitsin tuolla aiemmin tilanneeni sormukset sekä Chantilta että KultaOutletista, ja tulevaisuudessa myös sen kuuluisan irtotimantin oletettavasti DoW:sta. Painavin syy nettikauppoihin päätymisessä on ollut hinta, etenkin kun nyt puhutaan oikeasti merkittävistä hintaeroista. Arvokkaampia ostoksia tehdessä varmasti jokainen haluaa rahoilleen mahdollisimman paljon vastinetta, ja mielestäni nettikaupat mahdollistavat tämän erinomaisesti. Toinen ratkaiseva tekijä on ollut valikoima. Kivijalkamyymälät eivät tähän mennessä ole pystyneet tarjoamaan haluamaani. Tietysti liikkeet ovat täynnä kauniita koruja, mutta yksikään niistä ei ole ollut kuitenkaan minua varten. Viimeistään hintalapun näkeminen on toiminut loistavana karkoitteena. Kolmantena syynä on palvelu. Nyt en tarkoita, ettäkö kivijalkamyymälät tarjoaisivat huonoa palvelua, en ollenkaan. Lähinnä asiointi myymälässä on vain epämukavaa. Se vaivaannuttava hetki, kun olet huomannut, ettei myymälällä tälläkään kertaa ole sinulle mitään tarjottavaa, ja kohteliaana ihmisenä yrität muotoilla jonkin hätävalheen, kuten "tämä sormus olisi ihana, minun täytyy tulla uudestaan mieheni kanssa" ja poistut vähin äänin takavasemmalle tekohymyn saattelemana, etkä palaa enää koskaan takaisin. Miksi, oi miksi, sen rehellisen mielipiteen sanominen on niin vaikeaa; "teillä ei valitettavasti ole tarjolla mitään makuuni sopivaa"! Näiden seikkojen lisäksi pidän siitä, että nettikauppojen tuotekuvaukset ovat hyvin usein paljon kattavampia, kuin mainoslehtiset tutuiksi tulleilla ilmoituksillaan esimerkiksi timantin väristä ja puhtaudesta. Toki lisätietoa saa aina pyytämällä, mutta nettikaupoista sitä saa merkittävästi enemmän. Tämä kaikki noin niin kuin minun mielestäni.

Häihimme on vielä tovi jos toinenkin, ja aikaa nimipähkäilylle olisi vielä runsaasti. Koska itselläni ei ole kummoista tunnesidettä omaan sukuun tai sukunimeen, tulee päätös olemaan sikäli yksinkertainen, että haluan perustaa perheen saman nimen alle. Tuleva mieheni olisi ollut halukas ottamaan myös minun sukunimeni, mutta tähän ei ole tarvetta. Kyllä täällä siis yleisten tapojen orjana mennään, ja miehen sukunimi otetaan. Toki omasta nimestä luopuminen tulee olemaan tietyllä tapaa haikeaa, mutta odotan uutta nimeäni suurella innolla!

No, ainakin näin välihuomiona täytyy todeta, että meitä ostajia on moneksi, niin timanttien kuin autojenkin osalta. Kun puhutaan joidenkin kymppien sijoituksista, itselleni on lähes poikkeuksetta aivan sama, onko hankintani nyt parasta laatuaan. Kymppi sinne, toinen tänne. Ei maksa aikaa ja vaivaa pureutua asiaan sen tarkemmin. Ostetaan uusi jos edellinen rikkoutuu. Nyt kuitenkin kun puhutaan tuhansien eurojen hankinnoista, haluaisin mielelläni vain parasta. Tai no, niin parasta kuin oman budjettini rajoissa on mahdollista saada. En esimerkiksi koskaan voisi kuvitella ostavani autoa kurkkaamatta konepellin alle, enkä varsinkaan nostamatta autoa nosturille, sanoi speksit mitä tahansa. Jos ja kun itselläni eivät rahkeet oston kannattavuuteen ja vikojen metsästykseen riitä, pyydän paikalle jonkun, jolla sitä kokemusta asian tiimoilta on. Mielestäni olisi katastrofi laittaa tuhansia euroja palamaan tietämättä, mitä on OIKEASTI ostamassa. Juurikin tästä syystä olen vaahdonnut timanteista, ja epätoivoisesti yrittänyt imeä itseeni tietoa kuin sieni. Onko tässä "haluan rahoilleni parhaan vastineen" mentaliteetissa kyse sitten piheydestä vai valveutuneisuudesta - kukin tulkitkoon itse. Ja okei. Kuten sanottua, meitä ostajia on moneksi, ja kärjistettynä etenkin myyjien onneksi; myös ne pohjasta ruostuneet peltipurkit saadaan kiertoon, kun joku merkkiuskollinen, spekseihin sokeasti luottava ostaja valikoi itselleen moisen ruosteläjän. Sama kai pätee timanttiostoksiinkin. Ja koska kärjistetysti puhutaan, lähdetään nyt vielä sillä oletuksella, että niin automyyjän, kuin korukauppiaankin tiedossa oli, että ei tässä mitään priimaa olla myymässä, mutta koska ostajalla on tietty budjetti, eikä oikeita kysymyksiä esitetty, pistetään vahinko kiertämään. Siitä voidaan sitten olla montaa mieltä, mikä luetaan myyjän vilpillisyyteen ja mikä tietämättömyyteen.

^ Älä sinä rakas ihminen häpeä moista asiaa, en näe siihen henkilökohtaisesti mitään syytä! Ensinnäkin yllättävän moni löytää kumppaninsa nykypäivänä netistä, tavalla tai toisella. Toisekseen vaikka olisimme maailman ainoat treffipalstalle eksyneet, eihän se meistä tai meidän parisuhteistamme tee yhtään sen vähäpätöisempiä, vaikka lähtökohdat eivät ole suoraan kukkahattutätien oppikirjasta. Ja kolmannekseen miten se nyt muka loppupeleissä eroaa, löytääkö kumppaninsa treffipalstalta, kaljabaarista, työpaikalta tai vaikkapa kirkon penkiltä. Kohtaamispaikasta riippumatta jokaisesta yhteentörmäyksestä on poikinut jotain ainutkertaisen ihanaa. Ja kuten itsekin sanoit, tässä tapauksessa se on lopputulos, joka merkitsee. Nyt vain rehdisti tunnustamaan rakkautta treffipalstalaiseen!

Me aiotaan oletettavasti tylyttää ihan vaan ilmaisulla "K-18"

Että jollakin riittää mielenkiinto ja jaksaminen sivistää toista, vaikka varmaan välillä epätoivoselta tuntuukin! Nyt siis tiedossa on, että H&A on pääosin pelkkää markkinointiplörinää. Tiedetään myös, että HCA on näppärä leikkikalu tällaiselle timanteista tietämättömälle kaverille. Lisäksi tiedetään, että ennen yhtäkään ostopäätöstä olisi vähintäänkin suotavaa saada nähdä suurennettu kuva timantista, tarkempi tieto sulkeumista ja ASET- ja IdealScope-kuvat. Eikös tosi? Okei. Asia pihvi. Sallinette mun kuitenkin esittää vielä yhden mieltä askarruttavan kysymyksen. Meillä kaikilla on omat mielipiteemme millainen on kaunis timantti, mistä sellainen kannattaa ostaa, mitä sellaisesta on järkevää maksaa ja näin päin pois. Nyt keskityttäisiin kuitenkiin kahteen DOW:in timanttiin. Lähinnä mietiskelen tätä sertifikaattien kautta. EGL:ää on kritisoitu paljon, eikä monet (kuten James Allen) ymmärtääkseni edes myy EGL:n arvostelemia timantteja. Jos siis vertailussa on kaksi timanttia, toinen GIA:n (I/SI1, HCA 1.4), toinen EGL:n (H/VS1, HCA 1.3), onko GIA:n timantti ainoa oikea valinta näistä kahdesta? Jos EGL:n vitsaus on se, että heidän arvosteluperusteensa ovat löyhät, ja laboratorio arvioi timantin herkästi pykälän ylemmäs per väri ja puhtaus, eikö periaatteessa värin ja puhtauden osalta nämä kaksi timanttia voisi siis vastata toisiaan? Mutta toisaalta jos edes GIA:n exexex ei kerro mitään, kertooko EGL:n senkään vertaa? Tämmöinen kysymys siis vielä pyörii mielessäni, ja toivoisin minua pökättävän oikeaan suuntaan, one more time.

Minuakin kiinnostaisi tämä aihe, etenkin DJ:t! Ehdotuksia? Kokemuksia?

*vilautettu*

Meidän tarina alkoi treffipalstalta. Kyseisenä vuonna kävin treffeillä niin paljon, että ennätin mennä jo laskuissa sekaisin. Kandidaatteja oli laidasta laitaan ja treffeillä käyminen kesäiltaisin oli varsin leppoista ajanvietettä. Uusiin ihmisiin tutustuminen oli mahtavaa, mutta ajatus ystävyydestä syvemmästä lähinnä ahdisti, ja niinpä allekirjoittanut otti jalat alleen kerta toisensa jälkeen, mikäli pelkkä ystävyys ei ollut vastapuolelle vaihtoehto. Kesä meni ohi huristen, tuli syksy ja deittirintamalla oli ihanan hiljaista. Koko treffiprofiili unohtui kuukausiksi, kunnes eräänä toimeettomana hetkenä päädyin päivittämään profiiliani enemmän minunlaisekseni - hulluksi ja humoristiseksi. Seuraavana iltana sain viestin. Ei se kummoinen ollut, siinä vain oli mies, jota nauratti profiilini. Pitkiä viestejä vaihdeltiin puolin ja toisin, treffipalsta vaihtui facebookiin, facebook tekstiviesteihin, tekstiviestit ehdotelmaksi tavata paikallisessa kahvilassa. Matkalla treffeille meinasin vielä kääntyä kannoillani, yhtään kun ei huvittanut, treffikiintiö ennätti kesän aikana tulla täyteen. Onneksi en kääntynyt, onneksi saavuin paikalle. Kahvila ennätti kylläkin sulkeutua nenämme edestä, mutta hyvin seura maistui ilman kahviakin. Kaikki tuntui helpolta ja luonnolliselta. Pian parisuhdestatus oli muuttunut sinkusta varatuksi, kunhan ensin olin ennättänyt varmistaa, ettei oksia jakava sukupuumme tehnyt meistä verisukulaisia. Onneksi ei. Kliseisesti todettuna onni ei löydy etsimällä, vaan sallimalla sen tulla.

Seuraan suurella innokkuudella ja mielenkiinnolla tätä ajatustenvaihtoa. Tarkennettakoon vielä, ettei timantin tilaamisella ole kiire, eikä tällaista hankintaa kiireellä soisi kenenkään tekevänkään. Tämä on juurikin niitä asioita, joihin haluaisin panostaa juuri sen 100%, mutta jos sinne taitoni ei yltä, tähdättäköön mahdollisimman korkealle kuitenkin. Aivan kuten sessan sanoikin; vihkisormus on miehen lisäksi ainoa asia, jota katsellaan päivittäin häiden jälkeenkin. Välillä turhautuminen vain iskee päälle, kun tietoa on niin valtavasti, eikä yksi pinkiponkia pääkopan sisällä pelaava aivosolu osaa käsitellä tietotulvaa. Loppusissaan ollaan siinä pisteessä, että pieniä tiedonmuruja on vähän kaikesta, mutta kuitenkin aaaaaivan liian vähän saadakseen kiinni kokonaisajatuksesta. Sallinette muutaman noviisin kysymyksen. Onko siis todellakin näin, että H&A ei takaa yhtään mitään, vaikka koko idea perustuu symmetriaan? Eikös siinä ole kyse viisteiden keskinäisestä kohdistuksesta? Ja jos leikkaus on symmetrinen, ei kai silloin valonkaan pitäisi vuotaa? Mikä virka koko H&A:lla loppupeleissään sitten on? Mitä muuta leikkaukselta vaaditaan, jotta timantin voisi sanoa olevan excellent? Mä tahdon tietää! Ja joo joo, nyt joku näsäviisas sanoo tähän "KVG", mutta kun mä olen aivan täpinöissäni juuri tästä keskustelusta, joka tapahtuu vieläpä ihan omalla äidinkielellä!