henkisesti neiti

Morsian
  • Viestit

    18
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän henkisesti neiti kaikki viestit

  1. Tein miehelle lahjaksi kalvosinnapit hopeasavesta. Odotin, että olisin saanut jonkun pienen lahjan itsekin, mutta toisin kävi. Ymmärrän tilanteen, koska mieheni oli sairastellut häiden alla, ja koko juhlien toteutuminen oli jo onnenpotku, joten hänellä ei ollut voimia miettiä lahjaa. Jotenkin toivon silti, että saisin ehkä jonain hääpäivänä sitten vastaavan lahjan. Ensimmäinen hääpäiväkin meni pipariksi sairasteluiden takia, mutta eiköhän noita vielä tule.
  2. Olen käyttänyt pukuani häiden jälkeen jo kolmesti, ja aion käyttää vastakin. Puku suunniteltiin alkujaankin niin, että sille on jatkokäyttöä. Päällä oli kerros valkoista sifonkia, ja alla a-linjainen mekko vaaleaa vanhaa roosaa. Kankaat olivat myös sellaiset, että pystyin pesemään puvun kotona koneessa, kunhan poistin tukiluut ensin. Puvussa ollut valkoinen pitsivyö siirrettiin sifongista satiinin päälle ja samaan settiin tehty pitsibolero toimi tässäkin yhdistelmässä. Viimeksi ostin pukuun vaihteluksi uuden, harmaan hartiahuivin ja tein harmaasta kankaasta smokkivyön tapaisen systeemin, jolla pitsivyö peittyy. Muuntelukin siis onnistuu. Parin pesun jälkeen olkaimettomana puku tuntui tippuvan päältä, joten kävin teettämässä samalla ompelijalla vielä jämäkankaasta olkaimet. Jossain vaiheessa puvun voisi ehkä lyhentää ballerinamittaiseksi tai jopa lyhyemmäksi. Olen valtavan tyytyväinen siihen, miltä puku näytti häissä, ja siihen, että teetin sen kotikaupungissani ompelijalla, jolta olen saanut myös apua puvun kanssa myöhemmin. Plussaa on sekin, että puku tuli maksamaan teetettynä vähemmän kuin kaupasta ostettuna, koska sattumalta löytyi edulliset kankaat. Mahtavaa on ollut myös pitää kaunista pukua uudelleen, ja samalla muistella sitä, että se on myös hääpuku. Suosittelen puvun muokkaamista uusiokäyttöön, jos se vaan on mahdollista.
  3. Minusta varaa päivä -viesti on hyvä idea, etenkin jos häät ovat loma-aikaan tai muuten suosittuna juhlapäivänä tms. Meillä oli häät elokuun lopussa ja lähetin std-viestit sähköpostilla maaliskuussa. Viestissa oli sama graafinen ilme, kuin kutsuissa, askarteluissa ja kiitoskorteissa. Viesti lähti niille vieraille, joiden erityisesti halusimme pääsevän paikalle. Joillekin sukulaisille viesti kulki perille muutenkin. Std-viestien ansiosta sain tietää jo ajoissa, että kaverini häät ovat pari viikkoa ennen omiamme. Jo hiukan aiemmin kävi ilmi, että toisen parin häät olivat mennä päällekkäin omiemme kanssa, mutta me saimme siirrettyä viikolla juhlia. Eli ennakkoon ilmoittaminen on mielestäni plussaa . Moni kehui viestejä ja yllättyi iloisesti niistä. Samalla kiire lähettää varsinaiset kutsut pieneni. Ne lähtivät postiin pari kuukautta ennen h-hetkeä.
  4. Meidän häät kuvasi Tara Jaakkola. Tapasimme ennen häitä ja kävimme läpi mahdollisia kuvauspaikkoja. Hääpäivänä otimme potretit ennen vihkimistä ja sen jälkeen Tara kuvasi juhlaamme koko päivän. Hän huomioi esim. toiveemme erilaisista ryhmäkuvista ja osasi neuvoa ja rentouttaa hyvin meitä, kun pönötimme potreteissa . Kaikenkaikkiaankin hänellä oli rento ote ja vieraatkin tykkäsivät kuvaajasta. Kuvista tuli ihania, vaikka juhlapaikka oli valaistuksen puolesta hankala. Ne olivat todella tunnelmallisia! Potrettien koekuvat saimme nopeasti häiden jälkeen, eikä muissakaan kuvissa kauaa kestänyt. Kuvat saimme sähköisessä muodossa, joten pystyimme itse teettämään kuvia haluamassamme paikassa. Voin suositella Taraa lämpimästi!
  5. Ainoastaan kolme juttua tekisin toisin. 1. Olisin kutsunut yhden vieraan lisää. Listaa tehdessä tämä tyyppi oli kiikun kaakun -tapaus. Laskin, ettei mahdu ja että sulhanen ei perusta tästä kaveristani ehkä oikein. Lopulta olisikin mahtunut ja sulhasellekin se olisi ollut ok. 2. Ulkona pidetyt maljapuheet olisi kannattanut pitää hiukan eri paikassa, jotta liikenteen melu ei olisi häirinnyt tilannetta. Minä ja sulhanen kuulimme puheet, mutta kaikki muut eivät. Toisaalta menivät myös kauas seisomaan, vaikka pyysimme lähemmäs. 3. Tanssihuoneen kaiuttimet olisi pitänyt pyytää asennettavaksi eri lailla + musiikille olisi pitänyt olla selkeämmin nakitettuna vastuuhenkilö. Pyysin kaiuttimien siirtämistä, mutta sitä ei tehty. Arvelin, että homma toimii silti, mutta ei se parhaalla tavalla sieltä nurkasta kuulunut. Ja tanssin aikana kaasot olivat valmistelemassa jatkopaikkaa (mikä sujui kuin rasvattu), joten apua soittohommiin ei juuri silloin saanut heiltä. Oli puhuttu, että nakitetaan siihen joku muukin, mutta homma meni hiukan sähläykseksi. Ei onneksi pahasti kuitenkaan. Yhden asian loppuillasta muuttaisin myös, mutta se ei ollut omissa käsissäni. Kaiken kaikkiaan silti asiat sujuivat hyvin. Edes juhlatilan ahtaus ei lopulta juuri haitannut. Ihmiset viihtyivät ja nauroivat ja meillä oli ihanaa.
  6. Yllätyin positiivisesti siitä, että sain noin 1½ viikkoa ennen häitä jonkinlaisen hääpaniikkini aisoihin ja nukuin suhteellisen hyvin häitä ennen. Mitä nyt aamulla heräsin tuntia liian aikaisin. Yllätyin myös siitä, että sää oli kaunis ja että ehdin ennen kampaajaa käydä lenkillä - oli pakko purkaa pientä hermostumista siihen. Positiivista oli myös se, ettei yllättäviä mokia/ unohduksia enää hääpäivänä tullut (vaikka aamun aikataulussa oli väljyyttä juuri siksi, että jotain pientä kuitenkin voi käydä). Aikaa ennen vihkimistä jäi hyvin, eikä oma jännitys yltynyt sellaiseksi, kuin kuvittelin. Juhlassa yllätyin positiivisesti siitä, että puheensorina peitti taustamusiikin äänen hyvin nopeasti. Jopa perihiljaisella sukulaissektorilla näytti olevan suhteellisen mukavaa. Valokuvien perusteella he jopa nauroivat . Ihanaa oli myös se, että ihmiset antoivat positiivista palautetta ja muutama paljon jännitystä aiheuttanut asia ohjelmassa meni lopulta valtavan hyvin. Vaikka oli ajatellut järjestelyitä paljon ja suhteellisen varma, että ne toimivat, ihmiset toivat päivään vielä paljon ihanaa tunnelmaa lisää, sitä ei ollut etukäteen osannut edes ajatella oikein. Kutakuinkin kaikki sujui siis putkeen ja pienet fibat ja säätöä vaativat asiat tapahtuivat etukäteen. Mahtava päivä.
  7. Mietin itse samaa asiaa kuin Hemppu tuolla aiemmin. Kaipaan ideoita palvelusta a) jossa juhlapari voi jakaa juhlakuvia salasanan takana ja johon vieraatkin voivat ladata omia kuviaan. Kokeilin capsule.com -nimistä palvelua. Se on vielä kohtuullisen uusi ja toimii periaatteessa ookoosti, mutta palvelussa ei esimerkiksi voi luoda erillisiä kansioita.
  8. Hää-liite voi vaikuttaa, mutta varmaan sekin vaikuttaa, että kuvaaja saattaa esim. tavata hääparin etukäteen ja suunnitella yhdessä kuvausta enemmän. Ja ehkä esim. potretteja hiotaan enemmän/ tehdään väri- ja mustavalkoversioita ym. Riippuu varmaan paketista. Kannattaa vertailla hintoja. Tuo 700 ei mun korvaan kuulosta paljolta, jos on mukana myös videointi. Ja ammattilainen, joka maksaa 24 % alvia, eläkemaksut ym. tuosta summasta -> käteen jää reilu puolet. Jos on harrastaja tms. niin noita maksuja harvoin menee ja se vaikuttaa tietty heti hintoihin. Meille tuli juuri kuvat tänään ja voih! Kannatti ammattikuvaaja, oli hie-no-ja. Potrettien valitseminen koevedoksista oli hankalaa, kun niin moni näytti kivalta. Kuvat jäävät juhlista jäljelle, joten olen iloinen, että niihin satsattiin. Videokin toki jää - ainakin siihen asti, kun dvd:t ovat käytössä/ tiedoston saa konvertoitua johonkin tulevaan tallennusmuotoon.
  9. Meillä samaan tapaan, kuin tuolla edellä. Varaa päivä -viestit, kutsut ja ohjelmavihot sekä pöytäkartta ja pari muuta lappusta vaativat lähinnä taitto-ohjelman ja väritulostimen. No kyllä kutsuja piti hiukan leikata ja liimaillakin, itse asiassa. Ja paikkakortit sekä vähän jotain paperikukkia varmaan pitää joka tapauksessa väsätä. Kaasoille ja itselleni teen korut ja sulhaselle ehkä kalvosinnapit. Muutakin olisin ehkä halunnut tehdä, mutta koitan olla edes etäisesti realisti aikataulujen kanssa.
  10. Mä olin saanut tietää polttarien päivämäärän jo etukäteen, mutta en voinut silti olla siitä ihan varma. En siksi saanut nukuttua aamulla kovin pitkään, saati tehtyä herättyäni mitään kovin järkevää. Kaasot ilmestyivät oven taakse vähän ennen kymmentä ja sain skumppa-croissant-mansikka-aamiaisen ja kaulaan työhöni sopivan morsiantunnuksen sekä muistiinpanovälineet. Side silmillä mut roudattiin tekemään sushia, joka valmistui reilusti luvattua lyhyemmässä ajassa. Jäi hyvin aikaa sushi-piknikille kesäsäässä. Sen jälkeen silmät sidottiin uudelleen ja vaihdettiin kaupunkia, onneksi koko matkaa en joutunut olemaan huivi päässä. Perillä odotti loppu polttariseurue. Vähänkö oli hassua, kun toisilleen vieraat kaverini olivatkin saman katon alla! Söimme ja joimme ja siinä ohessa arvuutin osallistujien vihjelapuista, kuka oli kirjoittanut minkäkin. Lapuissa luki muistoja vuosien varrelta ja mukana oli monia, joita en olisi heti edes muistanut. Niitä oli hauska sitten avata muille kuulijoilla . Morsiussaunaa ennen sain päälleni perinteiset suolat, jauhot ja munat. Vanhat heilat piti myös huutaa ilmoille samalla, kun juoksin ympäri pihavajaa. Saunassa sain jalkakyvyn ja kasvonaamion, mutta myös kipakat löylyt karkottamaan pahoja henkiä. Ilta jatkui baarissa, jossa oli salsailta ja saimme tanssi hiki otsalla. Seuraavana aamuna oli ihanaa käydä majapaikan viereisessä järvessä vielä aamu-uinilla ennen brunssia. Polttarit olivat ihan mahtavat, koska mukana oli niin ihania ihmisiä. Ehdimme myös hyvin jutella, koska tehtäviä ja ohjelmaa ei ollut valtavan paljoa. Arvelin etukäteen muutamia juttuja, joita polttareissa voitaisiin tehdä, mutta ne menivät pieleen. Kaasot ja muu porukka olivat miettineet yksityiskohdat paljon pidemmälle, kuin olisin arvannut. Ainut harmi koko asiassa oli se, että viikonloppu loppui. Olisin mielelläni jatkanut vielä ainakin yhden päivän .
  11. Ylläolevaan kommenttina: ilmeisesti muuallakin, kuin anglo-amerikkalaisessa kulttuurissa naiseen viitataan joskus miehen koko nimellä. Muistelen hiljakkoin lukeneeni, että sitä tehdään myös esimerkiksi Unkarissa. Kiinassa lienee myös tavallista. Minusta tuo tuntuisi kamalalta. Pidän oman nimeni useasta syystä, niin kuin monet täällä. Tasa-arvo on niistä yksi merkittävin. Miehen nimen ottaminen ei ole ikiaikainen perinne Suomessa. Vanha sukunimilaki oli käytössä vain 1920-luvulta vuoteen 1985. Sitä ennen kaikilla ei ollut sukunimeä, mutta esimerkiksi Itä-Suomessa talojen nimien sijaan käytettiin sukunimiä, jotka käsittääkseni säilyivät avioitumisesta huolimatta. Mies myös saattoi hyvin ottaa morsiamen nimen, jos tuleva vaimo oli ylempää säätyä. Mies on aiemmin todennut, että hänelle on aivan sama, mikä hänen sukunimensä on. Nimi on yksi Suomen yleisimmistä, omani taas reilusti harvinaisempi. Alkujaan ajattelin, että mies ehkä suostuisi ottamaan minun nimeni, mutta niin tuskin nyt käy. Toisaalta tuntuisi myös hassulta, että mies olisi yhtäkkiä jonkun muun niminen, kuin nyt.
  12. Me mennään tänään maistelemaan ruokia ja mietin, mitä kaikkea pitää muistaa kysyä pitopalvelulta samalla, kun palaveerataan. Juhlapaikalla ei ole astioita, pöytäliinoja tai servettejä, joten ne pitää ainakin olla, samoin maljakot. Mutta varatako noutopöytään yksi vai kaksi lautasta per pää - siis eri lautaset alku- ja pääruoalle vai ei? Ja omat viinilasit puna- ja valkoviinille vai ei? Mielelläni kuulisin mielipiteitä tästä.
  13. Kaasot kysyivät multa jo hyvissä ajoin sopivia viikonloppuja polttareille, koska olen myös joskus viikonloppuisin töissä. Nyt tiedän, että potentiaalisia ajankohtia ei ole kovin montaa, mutta niihinkin saattaa osua jotain menoa. Olen siis iloinen, että kaasoni sanoivat voivansa tarvittaessa paljastaa viikonlopun etukäteen. Tavallaan olisi kivaa, jos polttarit olisivat yllätys, mutta ei se toisaalta pilaa intoani, että tietäisin päivän, koska ohjelmasta ei kuitenkaan ole hajua. Ja pari kaveria on jo kertoneet "suunnitelleensa erityisohjelmaa" sinne. Joten jollen ongi viikonloppua etukäteen tietooni, olen ainakin sangen vainoharhainen kaikista vapaista lauantaista tästä häihin asti.
  14. Kirjauduin useammalle eri sivulle ja tuo jonkun täällä mainostama weebly.com vaikuttaa tosi hyvältä. Voi tasan itse värkätä haluamansa sorttiset, kun on jo kutsuihin pohdittuna visuaalisia elementtejä, joita haluaisi käyttää myös sivuilla. Pitää vaan testata tuon ilmoittautumistoiminnon toimivuus etukäteen .
  15. Meillä on sitsityyppiset häät, joten häälehden virkaa toimittaa juhlia varten koottu lauluvihko. Mukaan sitten tietoa ohjelmasta ja ruoista, kenties joku tietokilpailu ja jotain muuta pientä, mutta ei mitään erityisen laajaa "toimituksellista aineistoa".
  16. Kiitos linkeistä!
  17. Meillä on 4.7. vuosipäivä ja samalle päivälle ei haluttu. Ensin buukattiin 24.8., mutta sitten kävi ilmi, että hyvä kaveri on varannut omat häänsä samalle päivälle ja samoja vieraita olisi paljon. Lopulta siirsimme viikolla, eli 31.8.2013. Sitä mietimme jo joskus aiemmin ja siirtovaiheessa kävi ilmi, että moni muu viikonloppu tältä kesältä olisi sopinut läheisille paljon huonommin. Minulla myös loppuu tuohon päivään työsopimus, joten eipä tarvi sitten häiden jälkeen - ainakaan todennäköisesti - mennä väkisin maanantaina väsyneenä hommiin.
  18. Minua kiinnostaisi kovasti tietää elokuun lopun kukista - mitä silloin kannattaa valita? En osaa etukäteen sanoa, kuin että pionit ainakin jossain muodossa olisivat ihania, mutta niiden hinnat ja saatavuus taitavat vaihdella kovasti. Juhlapaikka on varsin koristeellinen, joten kukka-asetelmat voisivat olla aika simppeliä sorttia. Niiden lisäksi olen miettinyt kukkaa hiuksiin ja ranteeseen sekä vieheitä.