Muru&Mursu

Häihin on nyt vuosi miinus yksi päivä, ja tavaraa häitä varten on jo hamstrattu jonkin verran. Ensimmäinen ostos oli jo useampi kuukausi sitten vieraskirja, jonka sulhanen metsästi alelaarista kun tahdoin juuri yhden tietyn mitä ei enää valmisteta. Seuraava ostos oli lasinen purkki karkkibuffettiin, sitten kynttilänjalat, taas karkkibuffet-kippoja ja seurava hääostos on varmaan vihkisormus Hääkoristeluja on jo harjoiteltu täyttämällä oma ja äidin asunto perhosorigameilla ja pompom-palloilla (sulhanen kysyi juuri eilen että milloin näitä paperipalloja saa alkaa hävittämään...)

Mulle ei ole kyllä tullut edes mieleen että polttarit tarkottais tässä iässä ja mun ystäväporukalla jotain "morsian hutsahtavassa pupuasussa jakamassa kondoomeja keskellä ostoskeskusta, ja sitten juodaan viisisataa shottia ja oksennetaan kilpaa Onnelan vessassa"-polttareita Kun juteltiin kaason kanssa polttareista, molemmat oli heti sitä mieltä että mennään koko viikonlopuksi tyttöporukan kesken mökille, jossa perinteinen morsiussauna, hyvää viiniä, hyvää ruokaa, ehkä jotain tehtäviä morsiamelle (kuten ketjussa aiemmin mainittu), ja ehkä joku kasvohoitaja tai muu vastaava vois tulla sinne mökille jos ei ole kaukana sivistyksestä. Tämähän ei siis eroa tavallisesta tyttöjen mökkireissusta, mutta kun kaverit asuu ympäri suomea niin jo se että saan kaikki ihanat ystäväni saman katon alle pariksi päiväksi on niin ihanaa ja ainutlaatuista! Sulhasesta en sitten tiedä, voi olla että hänen bestmäninsä haluaa tehdä jotain nolausjuttuja ja varmasti pitävät kunnon ryyppäjäiset, mutta musta tuntuu että miehet yleistettynä nauttivat enemmän kuin naiset tuollaisesta rellestämisestä... Varmasti esim. karting-ajelu olisi miehelle mieleen, ja kans mökkeily tai vaikka risteilypolttarit. Toivon kyllä kovasti että bestmän on yhtä tervejärkinen kuin oletan, eikä mieheni katoa viikoksi ilman kännykkää jonnekin, ja sitten saan puhelun että hän on jossain päin venäjää jalka kipsattuna ja ilman passia ja viisumia... Emme kumpikaan ajattele, että polttarit on viimeinen ilta sinkkuna tai mitään sellaista, koska olemme olleet yhdessä jo niin kauan. Kyseessä on lähinnä hyvät pippalot läheisten ystävien kanssa. Ei naimisiin meno todellakaan tarkoita että ei enää voisi rellestää ystävien kanssa tai viettää mukavia mökkireissuja, mutta (toivottavasti) avioliitossa siunaantuisi niitä lapsia pian, joten sitten sitä aikaa kavereille toki on vähemmän. Joten on se kiva jos polttareista jäisi hyvät muistot ja paljon arveluttavaa kuvamateriaalia.

Mielestäni kaikki nämä pariskunnan yhteiset kahdenkeskiset romanttiset jutut (ravintolaillalliset, (leffa)teatteri ym. käynnit....) oli ne sitten vuosipäivänä tai tavallisena lauantaina, ovat parisuhteen hoitamista ja parisuhteen hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää. Miksi näiden juttujen ideointi ja järjestäminen jää aivan liian usein täysin naisen harteille? Eikö parisuhteessa kuitenkin ole kaksi osapuolta, ja molemmilla on yhtä suuri vastuu parisuhteen ylläpitämisestä? Joskus olen miettinyt että jos jättäisin kaikki nämä "virkistyspäivien" järjestelyt ja parisuhteen "juttutuokiot" kokonaan miehen järjestettäväksi, olisiko meillä enää mitään parisuhdetta puolen vuoden päästä, vai oltaisiinko vaan ihan vieraita ihmisiä toisillemme ja kaikki romantiikka kadonnut...

Löysin tälläisen kuvan, mielestäni todella kauniisti, tyylikkäästi ja hienovaraisesti toteutettu poismenneen sukulaisen "läsnäolo" häissä...

Te jotka olette käyttäneet Olet Ihana-tyttöjen palveluja häämeikin ja kampauksen suhteen, tekeekö toinen heistä siis kampauksen ja toinen meikin? Eli jos toinen meikaa morsianta niin toinen voi tehdä kampausta kaasolle, ja sitten vaihto?? Tämähän olisi ihan superjuttu, menisi aikaa paljon vähemmän hääpäivän aamuna kun kaason ei tarvitsisi odotella että morsian meikataan ja kammataan valmiiksi ennen hänen vuoroaan...

Sen kattolämmityksen saa kuulemma pois päältä, jos muistaa mainita asiasta tarpeeksi ajoissa. i_sabel, Anne joka esitteli meille juhlapaikkaa sanoi että siellä on häät nyt 18.5 (meillä siis ens vuonna 17.5), ja että saadaan käydä katsomassa paikkaa (ja ympäristöä, käytiin katsomassa juhlapaikkaa hyvin lumiseen aikaan) ennenkuin juhlavieraat ja morsiuspari tulee paikalle, ette te sattumoisin juhli siellä juuri silloin?

Kiitos kuvista harika, tosi kaunis somistus, meille tulee varmaan saman tyylistä mutta vaaleanpunaisen lisäksi limen vihreää. Samanlainen kakku! Oliko teillä pitopalvelu venekerhon emännän Annen kautta (hänen oma pitopalvelunta) vai otitteko muuta kautta?

Muita Laurinlahdessa juhlineita? Varasimme paikan ensi vuoden toukokuulle, olisi tosi kiva nähdä kuvia huvilasta "juhla-asussa" Pidimme kovasti paikan puisesta ja mökkimäisestä tunnelmasta, ei kuitenkaan ollut yhtään nuhjuinen vaan yllättävän valoisa ja raikas. Ja kestää koristelua vähän rankemmallakin kädellä (askarteluhullu morsian...) Lisäyksenä: miten olette hyödyntäneet yläkerran? Meidän kaikki vieraat tulee mahtumaan alakerran juhlasaliin ruokailemaan, joten en oikein ole keksinyt että mitä sinne parvelle laittaisi. Tanssilattia ja DJ olisi oivallista sijoittaa sinne, mutta tanssimisesta kuuluu kuulemma niin kova kopina ettei sitten alakerrassa olevilla ole kovinkaan mukavaa... Jos vieraskirjan ja esim. karkkibuffetin laittaisi parvelle niin en tiedä tajuaisiko kovinkaan moni kivuta sinne kirjaa täyttelemään, ja mummoille ja muilla heikkokuntoisille se olisi hankalaa.

Taulun osalta kannattaa juhlapaikan edustajalta kysyä että saisiko taulun ottaa juhlan ajaksi pois. Iso taulu kyseessä, joten voi olla että eivät suostu jos se on vaikea ottaa pois ja laittaa takaisin. Meidän juhlapaikkamme on venekerho, joten siellä on yksi isohko vitriiniseinä jonka sisällä on viirejä ja jotain valokuvia, diplomeita ja ties mitä, ja sitä ei varmaan saa alkaa tyhjentämään, kun on lukollinen vitriini. Ajattelin että peittäisin sen vaalealla lakanalla tai muulla kankaalla, ja koristelisin lakanan värikkäillä origamiperhosilla tai pienehköillä pompom-silkkipalloilla. Yksi vaihtoehto olisi että kangas toimisi vieraskirjana, eli ihmiset voisivat ripustaa siihen esim. postikortteja joissa on viestejä morsiusparille. Toinen idea: lakanaan voisi painaa kangasväreillä tai kirjoitella hienolla tussilla romanttisia runoja, mietelauseita jne, joita vieraat voisivat käydä lukemassa. Tai mikäettei painattaa moriusparista todella iso kangastaulu tai juliste, jolla peittää vitriiinit ja viirit. Jos peitettävä kohde on sopivasti sisääntulopaikan lähellä, voisi sen peittää esim. pöytäjärjestyksellä tai hauskoilla "säännöillä". Kannattaa kuitenkin olla varovainen yrittäessään peittää jotain kammottavaa taulua ym. juhlapaikan seinällä, ettei päädykin vain korostamaan sitä entisestään tai korvaamaan se jollakin vielä kauheammalla ja silmiinpistävällä hökötyksellä..

Minäkin olen miettinyt paljon tuota, että miten erotetaan sitten loppujen lopuksi miehen oma aloite ja painostuksen tulos...? (sitäkin nähnyt, että lopulta kosittu tai suostuttu kultasepänliikkeeseen, kun ajateltu, että saa olla rauhassa marmatukselta/riitelyltä) Oma ratkaisuni on ollut aiheen välttely, koska luulen, etten osaisi nauttia kihloista ja miettisin koko ajan, ettei toinen oikeasti haluakaan jne. Tuota boldaamaani en voi allekirjoittaa mitenkään. Sehän tarkoittaisi, että on vain miehen etuoikeus haluta naimisiin (ja päättää, milloin kukin on siihen valmis), ja sitten kun kosisi ("milloin kelpaa vaimoksi" -asenne), niin naisen pitäisi samantein haluta -ei missään nimessä ennen sitä! Jos siis mies yllättää naisen täysin kosinnalla, ja nainen ahdistuu, niin pidetäänkö sitä sitten yhtä "pahana" kuin kosinnasta vihjailua?No siitä päästään tietysti naisen kosintaan, mutta se taitaa olla erikoistapauksia lukuunottamatta samaa kategoriaa painostuksen/suostumisen kanssa... Äh, nyt meni jo vähän sekavan höpötyksen puolelle.. :/ Pointti nyt kuitenkin oli, että hyvä kysymys tuo "miksei ole saanut aikaiseksi?" Kävin lukemassa tuosta odotteluketjusta vanhat viestit ja suosittelen sitä muillekin Jotain oivalluksia voisi saada..(esim. sen, että on itse kirjoittanut nälkävuoden mittaisen vastauksen tuohon kysymykseen, mutta jo unohtanut tehneensä sen ) muoks. yritetään sitä pointtia vielä. Eli jos tilanne on, että ollaan samalla sivulla (keskustelut käyty, molemmat haluaa naimisiin) +kaikki hyvin yms. ja mies haluaa ehdottomasti kosia, mutta ei kosikaan, niin mitä?!? Vähintään yhtä epäreilua käytöstä mieheltä lupailla kaikennäköistä ja painottaa että haluaa_kosia_itse, ja nainen vain joutuu odottamaan, että milloin miehelle tulee "se fiilis". Onko miesten aikakäsitys niin eri, että tuo niiden tahtominen voi olla kuukausien-vuosien kattava, kun taas nainen ymmärtää kosinnan tulevan parin kk:n sisällä? Vai että mies ajattelee, että sitten joskus, kun asia tulee taas mieleen, niin toimin? Anteeksi kun ketjuun kuulumattomana kommentoin, mutta tästä tipzillan tekstistä tuli vaan mieleen, että jos tilanne on nyt näin: Mies haluaa naimisiin (ainakin sitten joskus) ja tietää, että nainenkin haluaa naimisiin ja mielummin ennemmin kuin myöhemmin, mutta mies haluaa itse tehdä aloitteen tälle naimispuuhalle eli kosia naista, eikä toisinpäin. Ja naisen osana on siis vain odotella että mies päättää, että milloin haluaa naimisiin ja sitten vielä kerä rohkeutta kosia. Ja kaikki naisen puheet naimisiinmenosta ja kosinnasta tai häistä yleensä tulkitaan painostukseksi. MUTTA, jos tämä käännetään toisinpäin, ja muutetaan naimisiinmeno seksiksi, sopisikohan miehille kuinka hyvin tämä asetelma: Nainen haluaa seksiä kyseisen miehen kanssa, mutta ei tiedä oikein vielä milloin, ja haluaa sitten tehdä itse aloitteen kun aika on kypsä. Mies haluaa seksiä todella kovasti, eikä tiedä miten voisi jatkaa elämäänsä kyseisessä parisuhteessa jossei seksi ainakin joskus tule ajankohtaiseksi. Nainen tietää, että mies haluaisi seksiä kovasti. Kaikki miehen aloitteet ja pienet vihjailut tulkitaan painostukseksi, ja ne vain lykkäävät sitä seksin harrastusta koska nainen haluaa yllättää miehen, sitten joskus... Vois miehillä loppua pinna aika lyhyeen Naimisiinmeno ei nyt tietenkään ole sama asia kuin seksi, eikä kumpaankaan pitäisi suostua jos ei todella halua. Mutta jos miehelle naimisiinmeno ei ole "niin kovin tärkeää", niin miksei siihen voisi suostua, jos se selvästi on sille omalle rakkaalle naikkoselle niin tärkeä asia... Tätä en ymmärrä. Tietysti, jos mies on aiemmin ollut naimisissa ja kokenut kamalan avioeron, tai jos miehen vanhemmat ovat eronneet riitaisasti tms, niin voin ymmärtää miehen vastahakoisuuden naimisiinmenolle, mutta tämäkin lienee semmoinen "trauma" mistä mies voi päästä yli. Sitten on miehiä jotka vastustavat avioliittoa periaatteellisista syistä, mutta olettaisin että näin vahvat näkemykset tulevat esille jo aika varhaisessa vaiheessa suhdetta... Luulen, että omalle tulevalle aviomiehelleni ajatus naimisiinmenosta oli aluksi melkeimpä kammoksuttava kolmesta syystä: hän pelkää että häihin menee aivan jumalattomasti rahaa, ja että ollaan ihan puilla paljailla ja taloudellisessa kriisissä häiden jälkeen (hyvin mahdollista... ), hän ajattelee että naimisiin menoa seuraa heti perään asuntolaina, velkavankeus, lasten hankinta, oravanpyörä ja ikuinen kurjuus ja unelma porchesta murskaantuu (minulla hieman ruusuisempi näkemys avioelämästä... ), ja kolmanneksi hän ei ole kovin hyvissä väleissä uskovaisen sukunsa kanssa, eikä ehkä haluaisi kutsua heitä häihin tai ainakin pelkää että valittavat siellä sitten kaikesta ja pilaavat meidän päivän...

Itsellä oli joskus "teinikihlana" hopeasormus ja se kului kyllä aivan naarmuille ja klommoille todella äkkiä. Ja silloisen poikaystävän sormus meni aivan littanaksi kun litistyi rempatessa, joutui pihdeillä katkomaan sen että sai sormesta irti... Ei kyllä ollut mikään kovin tukeva ja laadukas sormus... Valkokultaisia peruskihloja saa 100-150 eurolla. Hopeasormuksen saa tietysti zirkoneilla aika murto-osahinnalla tästä. Kyllähän tämä keltakultakihlanikin on jo aika hyvin naarmuilla, mutta kiillottamalla saa uudenveroiseksi.

Vasemmalla kihlasormukseni, keltakultaa, leveys 4 mm ja kivet 16 x 0,01 ct W/Si, oikealla tuleva vihkisormus, leveys 3 mm ja kivi 0,10 ct W/Si. Kihlaa haluaisin vähän ohentaa mutta en tiedä onko mahdollista. Kihlan hinta oli 300e (oli puoleen hintaan) ja vihkisormus olis nyt tarjouksessa 400e, ovh 550e. Vois varmaan jo käydä ostamassa, vaikka itku kun ei voi sitä pitää vielä yli vuoteen...

Halusin että häät on loppukeväästä, jolloin ei ole (toivottavasti) ihan niin lämmin kuin kesällä, mutta kuitenkin jo lumet on sulaneet ja hääkuvat voisi mahdollisesti ottaa sään salliessa ulkona. Päädyttiin toukokuuhun myös siitä syystä, että vaikka olin hyvissä ajoin jo asialla niin suurin osa sopivan kokoisista hääpaikoista oli jo varattu kesäkuukausien osalta. Hääpaikka, joka oli meidän ykkösvaihtoehtomme vielä hetki sitten, ennen sen ongelmallisuuden selviämistä, oli vapaa viekä 3.5 ja 17.5, joten päädyimme jälkimmäiseen lauantaihin koska se on lähempänä kesää ja siksi toivottavasti ilmat on paremmat, mutta päivä on samalla syntymäpäiväni... Tuntui aluksi tosi oudolta että hääpäivä olisi oma syntymäpäivä, ja sainkin paljon ristiriitaisia kommentteja asiaan liittyen, mutta koska päivä tuntui hyvältä niin lyötiin lukkoon se, ja sitten vaikka hääpaikka vaihtuikin niin päivä pysyi samana. Onko kellään muulla hääpäivä samana päivänä kuin oma/puolison syntymäpäivä...? Muoks: Niin ja kihlajaispäivämme on anagrammi (mies tietysti valitsi päivän kun kosikin...) 211112 eli 21.11.12 Muoks 2: typot

Hei, mieheni on superkova jalkapallofani (huaaaaah! ) ja ajattelin että jos saisin jotenkin hienovaraisen tyylikkäästi ujutettua jalkapallon hääteemaan niin mies olisi kovin mielissään. Mutta en oikein ole keksinyt että miten se istuu sitten meidän (tai minun) vaaleanvihreä/vaaleanpunainen/valkoinen/hopea/perhos-teemaan... Ideoita että miten hääsomistuksessa saisi miehen rrrrakkaan harrastuksen otettua huomioon?

Meilä vähän sama tilanne kuin Eikulla, miehen puolelta lähes kaikki sukulaiset (myös perhe) ovat vanhoillislestadiolaisia, mutta minä ja mieheni emme ole. Minun perheeni/sukuni taas on hyvin vapaamielistä, suvaitsevaa ja myös alkoholiin suopeasti suhtautuvaa ja huumorintajuista porukkaa. Jo ennen kihlausta on vuosia pohdittu että miten mieheni suku pitäisi ottaa huomioon tulevissa häissämme, ja aiemmin olenkin ajatellut että voimme joustaa mm. alkumaljan ja ehkä viinitarjoilunkin suhteen, mutta koska välit sulhasen perheeseen ovat kiristyneet viime aikoina ja tuntuu ettemme saa heiltä minkäänlaista hyväksyntää omaa ei-uskovaista elämäntapaamme kohtaan, ja olemme muutenkin jo aika kypsiä heidän suvaitsemattomuuteensa ja meidän jatkuvaan arvosteluumme, olemme päättäneet pitää juuri meidän näköisemme häät ja meidän ehdoilla. Koska me itse pidämme kovasti viineistä, haluamme että ruokailun yhteydessä on tarjolla hyvää valko- ja punaviiniä, ja kakun leikkaamisen jälkeen tuodaan pöytään boolia ja mahdollisesti mietoja alkoholijuomia. Myös alkumalja meille tulee, tosin tietysti myös alkoholiton versio. Haluaisin kuitenkin että miehen suku tulee häihimme, ja ymmärrän että heille on jo tarpeeksi jännittävää ja vaikeaa lähteä maalta pienestä yhteisöstään pääkaupunkiseudulle vieraaseen porukkaan, ja vieläpä ei-uskovaisiin häihin, yritämme ottaa heidät huomioon juurikin tarjoamalla mahdollisuuden livahtaa juhlista kakun leikkaamisen jälkeen, ja myös ohjelmanumerot eivät ole mitään rivoja (tosin en itse tykkää esim. sukkanauhan heitosta joten se jää varmaan muutenkin pois). Häätanssikin on varmaan vasta kakun leikkaamisen jälkeen, joten he voivat poistua juhlista jos eivät kestä olla paikalla kuuntelemassa "syntistä" musiikkia. Odotan kuitenkin uskovaisilta sukulaisiltakin jonkinlaista joustoa, ja että he esimerkiksi sietäisivät sen että muut juovat alkoholia ruuan aikana (tuskin kukaan itseään humalaan juo), ja että meillä tuskin kuullaan mitään uskovaisia puheita elleivät he halua niitä itse pitää. Olen itsekin ollut monesti heidän juhlissaan, joissa olen joutunut kuuntelemaan välillä hyvin kiusallisen ja syyllistävän kuuloisia saarnoja, ja ei minun ei-uskovaisuuttani kyllä ole otettu millään tavalla huomioon tai kysytty että ahdistaako minua kuulla saarnoja. En toki halua että kukaan tuntee oloaan ahdistuneeksi häissämme, mutta toivon että sulhaseni sukulaiset kunnioittavat omaa vakaumustamme, niinkuin mekin kunnioitamme heidän vakaumustaan heidän juhlissaan. Saa nähdä kuinka paljon tästä asiasta pitää vääntää kättä sulhasen jääräpäisen isän kanssa, joka on uhannut ettei tule häihin jos siellä on alkumalja...