Aydinia

Morsian
  • Content count

    33
  • Joined

  • Last visited

About Aydinia

  • Rank
    Juniori
  • Birthday 10/07/74

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Paikkakunta
    Pori

Recent Profile Visitors

461 profile views
  1. Vau, onpas juuri edellisillä kirjoittajilla paljon samoja ihastuksenkohteita kuin meillä täällä. Australialaisen miehen silmin Suomen parhaita juttuja ovat: - Lumi!! (yllätys) - Kylmyys ja pimeys - talvi yleensäkin - suomen kieli ja sen loogisuus - maksamakkara, musta makkara, veripalttu. Ja ryynimakkara (itse en niin viimeisestä välitä) - karjalanpiirakat, porkkanalaatikko, lihapadat, suomalainen suklaa, Aura-juusto, juustot yleensä ('vihdoin muutakin kuin bloody cheddaria') - metallimusiikin kehto - metsät ja luonnon vihreys ja järvet - sisu (sekä syötävänä että ajatuksena) - suorapuheisuus, ei turhia krumeluureja - opiskelumahdollisuudet yliopistoa myöten ilmaisia; koulutuksen korkea taso - tukimuotojen järkevyys - historia (tämäkin mies tiesi enemmän sotien kaatuneiden suhteista suomi vs. venäjä) ja se, että oikeasti on vanhempia taloja kuin mitä heidän koko maansa on iältään (kulttuurillisesti) - omakotitalot, rakennuskulttuuri (pl. kerrostalot) - pyöräilyn yleisyys ja hyvät pyörätiet - keittön kuivauskaapit - perhekeskeisyys Lisäys: Ei juurikaan tykkää saunasta, toisin monen muun pari täällä, onkin nimennyt sen "a little box of Australia" -kauhunimellä.
  2. Puolipitkä musta hame, joka hieman leveni helmoihin, satiininen tummanvioletti paita ja musta neuleliivi mustalla turkiskauluksella. Kultaiset korut, koska kapea kultakoristevyöteketju myös paidan kauluksessa ja hihansuissa. Hame ja paita uutta, musta liivi vanhaa ja sormus lainattua, sinistä oli safiirikultakorussa paidan kauluksen alla piilossa.
  3. Mulla oli pitkävartinen valkoinen kallalilja, jonka taustana iso vihreä, kapea lehti. (Entie, mikä oli, hieman samanoloinen kuin jukkapalmun lehdet?). Nätisti käärittynä violettiin nauhakädensijaan, jossa pari helmineulaa. Eli juuri sellainen yksinkertainen, vähäeleinen, mutta silti kaunis elävä kukka, jonka halusinkin.
  4. Vihitty tänään! <3

  5. Kävimme juuri Porin maistraatissa. On nykyään tuolla Puuvillatehtaan kupeessa. Ystävällinen henkilökunta, joka kovasti myötäeli eri käänteissä (esteettömyystutkinta hankaloitui, kun aussilla ei ollut riittävästi papereita, joten hoidimme sen Helsingin kautta kätevämmin). Henkikirjoittajana tällä hetkellä nuori, mukava nainen, joka hoiti hienosti kaksikielisenkin vihkikaavan ja oli oikein lämminhenkisen oloinen. Jäi todella mukava muisto, kun tilaisuuskin oli lyhykäisyydestään huolimatta kaunis. Tila on nätti, violetit tuolirivistöt, rauhallinen vaalea väritys muuten. Komea, vanha puinen kirjoituspöytä isojen ruutuikkunoiden edessä ja pari kivistä taideteosta koristeena huoneessa. Pöydällä oli kaunis kynttelikkö, jossa paloivat kynttilät. Voin kyllä suositella, työntekijät olivat hyvin auttavaisia kaikissa paperiasioissa, ottivat heti tarvittaessa yhteyttä ja kaikki sujui mahtavasti.
  6. Huh, kylläpä on rasittavaa tuollainen utelu. Meiltä ei ole kukaan uskaltanut edes kysyä, mutta onneksi näin just 40 täyttäneenä eivät enää ehkä odotakaan lastenhankintaa. Kumpikaan meistä ei ole niin kovin innostunut asiasta, ajatuksella "Jos nyt niin kaikista varotoimista huolimatta käy niin, että raskaaksi tulen, sitten näin on tarkoitettu." Muussa tapauksessa ei ole suunnitelmissa.
  7. Heheh, täältä eriävä vastaus: pari viikkoa ennen hääpäivää. Tosin ei tullut isoja juhliakaan, joten voin sitten vastata joskus toiste uusiksi, jos kavereille järjestän kakkukahvit talvella jälkikäteen.
  8. Ilmoittaudun mukaan tähän hössötysvastaiseen ketjuun Meille riitti molemmille (onneksi! ja myötätuntoa teille tuossa yllä, joiden mies haluaakin juhlat - jaksamista!) maistraatissa käynti - juurikin tänään. Vieraina olivat vanhempani ja veljeni. Miehen suku kun on Australiassa, niin ei toivoakaan. Kakkukahvilla käytiin omalla porukalla sen jälkeen ja vielä harkitsen, josko sitten järkkään jotkut pienet kakkukahvit tässä talvella ainakin ystäville. Sukulaisillekin meinasin, mutta taitaa jäädä se kyllä. KUN ei kerta kaikkiaan yhtään kiinnosta juhlien järkkääminen ja niistä maksaminen. Vaikka ovatkin ekat (ja vikat toivottavasti) häät kummallekin. Hääpuku oli ihan totaali-ei-kiitos; uudet juhlavaatteet hain (violettia ja mustaa) ja ison kallan kimpuksi + miehelle vieheen. Kyllä oli kiva, kun ei tarvinnut stressata julista, rahasta ja vieraista. Päätelmänä: JOS ei kerran itse halua järjestää juhlia, niin miksi pitäisi itseään moisella kiusata. Jos haluaa kuitenkin juhlat, niin hääsuunnittelija avuksi. Kannattaa aina muistaa, että nehän ovat teidän häänne, eivät vanhempien, eivät sukulaisten tai kenenkään muunkaan. Mitään ei ole pakko tehdä.
  9. No niin! Tänään iltapäivällä maistraattiin! Muokkaus: naimisissa ollaan! Kyllä oli vaivatonta ja helppoa: vihkikaava tuli kahdella kielellä luetuksi, ja henkikirjoittajaa jännitti vissiin enemmän kuin meitä, kun oli kuulemma vasta toinen englanninkielinen vihkiminen hänelle. Saimme vihkitodistuksetkin 2 kpl:eena eli suomeksi ja englanniksi. Oikein mukavasti ja hienosti meni! Helpottavaa, että kaavat olivat niin lyhyet. t. ei-vielä-tajua-rouviintuneensa
  10. Maistraattiin TÄNÄÄN!

  11. Täällä on sulhasella paksut, tummanruskeat hiukset, jotka hieman lainehtivat ja puoleen selkään pitkät. Jätetään kyllä ihan auki, koska niin normaalistikin niitä pitää ja soljuvat luonnollisesti. Joskus käyttää siivotessa ponnaria, mutta tuskinpa suostuisi häihin niitä vangitsemaan. Itse asiassa minustakin ne ovat kauniimmat/komeammat auki (harjattuina!).
  12. Kihloista ilmoituksen jälkeen vanhempani olivat vähän yllättyneitä ja sitten liikuttuneita. Olen siis nyt jo asunut miehen kanssa reippaasti yli vuoden, kihlojen aikaan puoli vuotta. Kesällä, kun puhetta häistä tuli, äiti pohti, että eikö miehellä pitäisi olla ensin työpaikka ja sitten naimisiin vasta. (On siis muuttanut maahan Australiasta eikä töitä vielä löytynyt). Mielestäni työttömyys ei todellakaan ole este naimisiinmenolle. No, tänään iski sitten pienimuotoinen kyrsistys, kun kyselin, että tulisivatko vanhempani viikon päästä maistraattiin kanssamme, haluaisimmen nimenomaan heidät + veljeni sinne. Tämäkin kuulemma tuli yllättäen - vaikka ovat hyvin tienneet, että esteettömyystodistuksia on haettu, miehelle Tukholman suurlähetystöstä asti itse. Jutellessa meni ihan ok sitten, lupasivat toki tulla paikan päälle ja kyselivät, olinko hommannut jotain vaatteita ja muuta. Kunnes äiti päätti kysyä, olinko jo hoitanut avioehtopaperit (jotka siis jo on aikoja sitten puhuttu, että tehdään). Olen tiedustellut asiasta riittävästi viikkoja sitten ja sanoin hoitavani paperit ennen vihkimistä. Totesin silti, että ne voi tehdä vihkimisen jälkeenkin, mutta tästä seurasi inttämistä, että milläs sitten nimen saat paperiin jne. HUOH. Miehellä ei ole mitään molemminpuolista sopimusta vastaan enkä itse omista mitään suuria juttuja (perintöä joskus tulevaisuudessa tulossa). Toistin edelleen, että allekirjoitus ei tule olemaan ongelma... johon sain täysin ajattelemattoman vastauksen: "Ei se aina ole niin helposti mennyt edellistenkään kanssa." ?! En ole siis olllut naimisissa, mutta avoliitossa kyllä, jonka jäljiltä oli hankala talonositusrumba. Ensinnäkin koen, että asia ei heille edes kuulu periaatteessa ja toiseksi, jos eivät jostain syystä luota avomieheen, niin luottaisivat edes minuun! Kun nyt en ole ihan 16-kesäinenkään, vaan 40 ja asiani hyvin hoitanut aina. Kuulosti myös siltä, että 'et juuri ole tehnyt hyviä ratkaisuja edellistenkään avomiesten/seurustelukumppaneiden osalta'. Päätin silti pitää kylmän pään, koska olimme juuri lähdössä kotiin. Sitten piti äidin vielä viimeisenä heittää ovella jo ollessamme, että jos en hoida paperia kuntoon, niin hän ei sitten tule vihkitilaisuuteen. (tähän kohtaan voi itse kukin ympätä mahdollisimman raakoja kirosanoja ja manauksia, joita mieleeni sillä ja tällä hetkellä syöksyi) Totesin vain, että se on sitten hänen valittavissaan. 'Niin on', oli vastaus. Jotta en olisi raivonnut siinä ovella, sanoin vain, että selvä, hyvä kuulla sitten tuokin, kiitos vain. Ja lähdin autolle. MIKSI ei voinut vain sanoa, että selvä, hoida paperit kuntoon haluamallasi tavalla, nähdään tilaisuudessa? Mitään tarvetta ei ollut sille 'et ole ennekään onnistunut suhteissasi' -tyyliselle heitolle (näin sen tulkitsin) eikä myöskään millekkään ultimatumille. Eikö jo 60:nen tajua, etteivät äärimmäiset uhkavaatimukset IKINÄ toimi? Muuten meillä on todella hyvät välit vanhempieni kanssa, mutta mikä "#¤%&/()@ ajaa aikuisen ihmisen käyttäytymään kuin kakara ja täysin ajattelemattomasti? Tulipa pitkä paatos, mutta pakko oli vaahdota jossain tästä. (Mies tietenkin suuttui äitiäni kohtaan, kun autossa käänsin hänelle, miten loppukeskustelu äidin kanssa meni, mutta yrittää ymmärtää jotenkin. Tosin itse ymmärrän myös, että miehelläkin on oikeus loukkaantua moisesta suhtautumisesta.) **Muokkaus: asiat selvitettiin ja ilmeisesti ei äidilläkään ollut tarkoitus sanoa niin pahasti. Kaikki hoidossa nyt, ja maistraatissakin tänään käyty. Perhe hyväntuulinen ja hienosti meni!
  13. Itse olen 12 vuotta avomiestä vanhempi, juuri täytin 40. Eli löytyy meitä lisää näinkin päin.
  14. Juu sukunimenhän voi vaihtaa myöhemminkin, tosin maksullisesti siinä tapauksessa. Maistraatin sivuilla oli aika hyvin tietoa näistä.
  15. Vallan samaa mieltä noista muka-perinnejutuista. Pidän oman nimeni, koska etunimi+miehen sukunimi -yhdistelmällä oma nimeni menisi helposti kokonaan ei-suomalaisen kuuloiseksi (koska oma etunimeni on kansainvälinen), mikä voisi hämmentää työkuvioita. Esim. minua voisi nimen perusteella kuvitella esim. englantilaiseksi. Toisekseen pidän kovasti omasta sukunimestäni, sillä on merkitystä monella tasolla eikä ole niitä ihan yleisimpiä. Jos erikoisempaa haluaisi, niin miehen nimi on aika harvinainen tässä maassa, v.rek sanoo 'alle 5'. Hän tosin ehdottomasti haluaa ottaa minun sukunimeni, joten sillä siis mennään oikein näppärästi.