Aure

Meille vastattiin Helsingin maistraatista hieman jälkikäteen (noin 3 kk emailista) ja lupasivat tulla vihkimään, joten ei varmasti ole sekaannus! Noh, hyvää kannattaa odottaa! Niin ja soitin ihan vain siihen maistraatissa tapahtuvan vihkimisen numeroon kyselläkseni asiasta kun emailin ei oltu silloin vastattu (ulkovihkimisille on vaan se email osoite).

Meillä itseasiassa on tällä hetkellä Christina Perri feat Steve Kazee -Thousand Years se top choice häätanssiksi ^^. Olen raahannut sulhon katsomaan kaikki Twilightit ( ) ja ainoa mitä hänelle jä käteen oli tuo biisi! Vielä hieman harkinnassa sillä biisi on kuitenkin melkein 5 minuttinen, mutta olisi sopivan imelä!

Meille taas ei vastattu ollenkaan emailiin kun kyselin milloin voisi alkaa "varailemaan" 2014 kesälle vihkijää ja kun soitin toiseen vihkinumeroon niin täti siellä sanoi, että "eheieeee, vasta ensi vuoden huhtikuussa kannattaa kysellä". Ihme toimintaa!

Ehkä hieman off topic sarja, mutta aivan ihanan koukuttava korelainen tositv: We Got Married Mitä erilaisempia korealaisia julkkiksia, jotka sitoutuvat virtuaali parisuhteeseen. Käyvät deiteillä ja pitävät "häät", sekä hääkuvauksen ja kuherruskuukauden (yleensä hyvin lyhyt matka). Hirmu hellyyttävä ohjelma, jossa toisen koskeminen on iso asia, saatika sitten että suudeltaisiin!

Jos ei viineistä tiedä, niin suosittelen oikeasti että menette Alkoon juttelemaan myyjän kanssa. Ei sieltä tarvitse ostaa mitään jos ei halua! Koska Alkossa on kalliimpaa kun naapurilla niin voi huoletta katsella Alkon yli 10 euron viinejä. Valitettava totuus on, että alle 10 euron harvemmin saa oikeasti laadukasta viiniä (siis Alkon hinnoissa alle 10) vaikka pari poikkeusta toki on. Alkon myyjät myös oikeasti osaa yhdistää ruokaa ja viiniä. Toki itse kokeilemalla toimii myös, jotain menun päätuotteista pöytää ja viinejä laseihin!

Meillä pohdittiin myös melko pitkään, kumman sukunimi otetaan. Mies sanoi, että ottaa mielellään mun nimen ja minä taas sanoin että otan mielelläni hänen nimen. Mietimme varmaan puolivuotta kumman nimi otetaan, sillä minulle olisi ollut myös ihan ok pitää oma sukunimeni. Lopulta asian ratkaisi niinkin pinnallinen asia kuin etunimet. Mun etunimeni on melko kansainvälinen ja miehellä perus britti nimi. Joten mun etunimeni sopii paremmin yhteen miehen sukunimen kanssa kuin hänen britti nimensä mun suomalaisen sukunimen kanssa. Hänen nimensä ei sopinut yhtään sukunimeeni, joten päädyimme hänen sukunimeen. Nyt olen sitten aloittanut mielikuvaharjoittelun kuinka usein joudun tavaamaan uuden nimeni häiden jälkeen (kaksi n:nää ja kaksi l:llää ) tai kuinka moni luulen minun olevan natiivi britti (siis nimen perusteella).

Onhan meitä vaikka muille jakaa. Mies on Pohjois-Irlannista ja tavattiin netissä noin neljä vuotta sitten (hieman alle). Juteltiin noin vuosi ennen tapaamista ja ensi tapaamisesta aloitimme seurustelun ja alle puolen vuoden seurustelun jälkeen (osa etänä, osa pidempinä jaksoina luonani oleskellen) mies muutti Suomeen. Vieraita Pohjois-Irlannista on tulossa vain miehen perhe ja hänen kolme ystävää, tosin meille on myös tulossa miehen kakkosperhe Yhdysvalloista. Eli häitä vietämme täällä Suomessa, vaikka olin kyllä jossain vaiheessa ihan tosissani ajatellut viettäväni häät Pohjois-Irlannissa, mutta helpompaa se on näin kotimaassa järjestää ja sählätä. Tuli tosta esteettömyys todistuksesta mieleen, että Suomessa asuvat mielestäni voivat hankkia tuon paperin ihan asuinpaikkakuntansa maistraatista. Tai näin olen ymmärtänyt, että ulkomaalainenkin voi saada sen meidän maistraatista jos hän on kirjoilla kyseisessä kunnassa/kaupungissa. Tosin aijon ottaa tästä asiasta selvää tietenkin hyvissä ajoin . Itse en ole päässy vielä yksinkään UK häihin, yhdet USA häät takana ja yhdet kaksikieliset häät Suomessa. Nämä kaksikieliset häät ainakin sujuivat todella hyvin, puheet oli käännetty, menut ym oli molemmilla kielillä ja vihkijä osasi...noh melko hyvin englantia, aksentti oli nyt melko huono, mutta kyllä siitä selvää sai. Nämä kaksikieliset häät ovat olleet ehkä parhaat häät joissa olen ollut, "jäykkien" suomalaisten ja iloisten espanjalaisten sekoitus toimi yllättävän hyvin. Meillä on tarkoituksena vaihtaa suomesta englanniksi läpi vihkikaavan, tosin meille tulee siviilivihkijä juhlapaikalle (toivottavasti, odottelen vastauksia käräjäoikeudesta). Papeista en tiedä, kyllä varmasti nuoremmat papit osaa englantia vallan hyvin ja kannattaa varmasti mainita asiasta heti kun soittelee seurakuntaan...tai mihin nyt pitääkin soitella pappien perään.

Tykkäsin varsin paljon Elie Saabin Pronovias 2013 mallistosta, vaikka tästä mallistosta rakastamani puku ei enää löydykkään netistä (se oli noin 3500 puntaa). Halvemmista Ronald Joyce, tältä merkiltä ostin sitten oman pukuni.

Ehdin käydä kahdessa liikkeessä ennen kuin löysin pukuni. Ensimmäiseksi kävin Stockmannilla. Myyjä oli todella ammattitaitoinen ja löysi "tiukkojen vaatimusteni" mukaisia pukuja pari ja sitten ehdotti ja demonstroi miten voisin muokata erilaisen puvun haluamakseni. Hintataso oli hieman korkeahko, mutta mikäs ei ole kallista kun menee naimisiin. Sain olla ihan yksin liikkeessä (olin varannut sovitusajan), ei ollut muita morsiamia samaan aikaan sovittamassa pukuja ja tunnelma oli hyvin kiireetön. Negatiivisena asiana jäi mieleeni nakuttamaan kuitenkin myyjän kommentti kun tahdoin kokeilla kreikkalais jumalatart tyylisiä pukuja, että "Olet liian lyhyt noihin pukuihin" ja en tosiaan saanut sovittaa yhtään tämän tyylistä pukua. No voin kyllä uskoa että myyjä saattoi olla oikeassa, mutta mitäpä jos hän vaan olisi antanut minun kokeilla ja todeta asia ihan itse. Oikein positiivista oli, että sain ottaa kuvia puvuista joita sovitin ja pystyin myöhemmin katselemaan pukuja. Viimeiseksi kävin Niinattaressa. Saavuin paikalle noin puoli tuntia ennen varattua sovitusaikaa ja sain merkitä kiinnostavia pukuja sovitettavaksi. Olin jo aikaisemmin ihastunut netissä yhteen pukuun ja halusin ehdottamasti sovittaa tätä päälle, joten etsin jatkuvasti juuri tätä pukua. Valikoima oli selkeästi suurempi kuin Stockmannilla, mutta en löytänyt etsimääni pukua. Minua ennen oli morsian sovittamassa pukuja ja myyjiä oli kaksi paikalla. Kun sitten vihdoin tuli vuoroni kerroin myyjälle mitä haluan ja mainitsin että haluan sovittaa tätä yhtä pukua koska siitä oli jo tullut pakkomielle minulle. Myyjä alkoi etsiä pukua ja auttoi minua sovittamaan pukuja samalla. Tunnelma oli hyvin kiireinen, luultavasti juurikin sen takia että hän yritti löytää haluamani puvun. Niinattaressa oli sitten valinnut pari kreikkalais jumalatar pukua ja yllätykseni ne eivät näyttäneet pahalta ja myyjäkin vain kehui että tuohon vartaloon voit pukue ihan mitä vain päällesi ja kaikki näyttää hyvältä. Eli muutuin liian lyhyestä täydelliseksi mallinukeksi! Viittä minuuttia ennen sulkemisaikaa ja sovitusaikani loppua puku viimein löytyi. Kävi ilmi että pakkomielle pukuni oli ollut varastossa ja kukaan ei ollut sitä päässyt vielä sovittamaan. Pistimme puvun päälle ja vaikka koko oli hitusen liian pieni huomasin heti että tässä se puku oli. Hieman hävetti että olimme liikkeessä lopulta melkein puoli tuntia sen sulkemisen jälkeen, mutta myyjä oli yhä hyvin ystävällinen loppuun asti. Negatiivisena asiana olisi vain tuo kiireisyyden tunne, mutta siitä osa oli tosiaan ihan omaa "syytäni" kun pistin myyjän etsimään. Kuvia ei saanut ottaa ja unohdin aivan totaalisesti edes kysyä että olisinko voinut ottaa kuvan ostamastani puvusta. Voin siis suositella molempia liikkeitä oikein lämpimästi, pienistä vioista huolimatta molemmat kokemukset olivat mielyttäviä.

Jos nyt haluan, että joku minut saattaa, niin sitten olkoon samantien molemmat vanhemmat. Mieluiten tahtoisin astella sulhasen kanssa, mutta hän haluaa nähdä minut vasta kun kävelen vihittäväksi, joten tuo on sitten pois vaihtoehdoista. Voi siis olla että saapastelen sitten yksin. Ei se nyt niin pitkä matka ole, varsinkaan kun ei mennä kirkossa naimisiin.

Ensimmäinen ostos oli muistaakseni vieraskirja. Se löytyi kirpparilta ja painaa kuin synti (kyseessä siis vanha kirjoituskone).

Budjetti liikkuu siellä 12 000 euron paikkeilla, tähän ei ole laskettu hääpukua eikä häämatkaa sillä nuo on tulossa vanhempieni pussista (häämatka tulee häälahjaksi). Puolet budjetista tulee uppoamaan ravintolaan jossa pidämme häät noin 60:lle vieraalle. Säästäminen on vielä hieman kesken, mutta on tässä vielä noin vuosi aikaa säästää!

Kosinta tuli täälläkin yllätyksenä, tosin oltiin puhuttu jo naimisiin menosta ja että kesällä 2014 sitten. Olin sanonut miehelle, että haluaisin mennä kihloihin noin vuotta ennen häitä ja joskus leikilläni heitin että olishan se hyvä kokeilla miltä tuntuu olla kihloissa ennen kuin "maailmanlopppu" tulee (mayojen väärin tulkittu siis). Mies sitten kosaisi kesällä 2012...kaksi vuotta ennen häitä, mutta ihan hyvä näinkin .

Budjetti on 1000e, mutta hieman yli voi toki mennä. Tällä hetkellä kuvien perusteella oleva suosikki pukuni maksaa noin 1160 euroa, eli tuohon on vielä varaa venyä. Epäilen suunnattomasti että saan alle 900 eurolla mitään, sillä olen huomannut, että makuni on hieman kalliimpi :/.

Meillä ei ole tosin vielä kutsuja edes lähetetty (kun hiemna yli vuosi vielä häihin aikaa), mutta näin alustavan listan mukaan minun puolelta tulee enemmän vieraita, lähinnä kai siksi että kun omistan isomman suvun ja siksi että sulhasen puolelta tulevat joutuvat matkustamaan ulkomailta meidän luo. Sukulaisia taitaa tulla kutsutuksi enemmän, mutta toivon mukaan heistä ei pääsisi paikalle kuin puolet (en välitä sukulaisista, mutta rauhan säilyttämiseksi olen tehnyt kompromisseja ). Vieraita tämän hetkisessä listassa on noin 60.

Meillä sulhanen on sitä mieltä, että vika yö nukutaan erikseen ja hän haluaa nähdä minut vasta kun kävelen hänen viereen naitettavaksi. Tästä syystä hän haluaa myös kuvat vihkimisen jälkeen. Meidän onneksi olemme suunnitelleet siviilivihkimisen paikan päälle ja kuvat voidaan siis ottaa samalla paikalla heti seremonian jälkeen. Itse taihtoisin nukkua yhdessä vikan yön ja ottaa hänet mukaan hääpuku ostoksille ja otattaa kuvat etukäteen ja kävellä yhdessä vihittäväksi, mutta annan periksi kun hän tätä niin kovasti haluaa (ottaen tietenkin huomioon, että jos nyt on pakko jotain muuttaa aikataulun takia niin sitten se muutetaan).

26.7.2014 Seurustelumme alkoi 26.12 ja mies on syntynyt 26.6. 26 satuui sopivasti olemaan lauantai ja tuntui hyvältä päivämäärältä kun muutakin "tärkeää" on tällöin tapahtunut. Ja mies halusi ehdottomasti 26.7, kuukausi omien juhliensa jälkeen. Epäilen että syy voi olla myöhemmillä vuosilla esiintyvä muistamattomuus . Helpompi kai muistaa, että omista synttäreistä kuukausi niin pitää vaimolle jotain hankkia!

Netissä...pelattiin molemmat samaa mmo:ta ja kommentoin hänen ulkonäköään killan foorumeilla (hän ei mielestäni näyttänyt yhtään irlantilaiselta) josta lähti sitten keskustelu. Ehdimme jutella lähes vuoden ennen kuin mahdollisuus tavata tuli. Hän lensi luokseni ja sen jälkeen pisin aika erossa oli ensimmäiset 2 kk ensi tapaamisen jälkeen.

Hää juhlan aikoihin ollaan oltu 3,5 vuotta yhdessä ja hieman yli kaksi vuotta kihloissa. Molemmat ollaan tällä hetkellä opiskelijoita, tosin itse ehdin valmistua 2014 keväällä, pari kuukautta ennen häitä. Asutaan vuokralla ja käyn töissä koulun ohella. Miehellä alkaa myös pian työt jotka näillä näkyminen jatkuvat myös koulun ohella syksyllä. Tämä tulee helpottamaan suunnattomasti häihin säästämistä, vaikka melko paljon budjetista on jo säästössä ja vanhemmat ovat luvanneet hieman auttaa. Asuntoa katsellaan vasta kun mies on valmistunut ja vaki duunissa...koira toivottavasti häiden jälkeen ja mukuloita ei ehkä koskaan.

Pohjois Irlantilainen britti

Vaikka kommenttini on hieman myöhässä ketjun ikään nähden, on aivan pakko vain sanoa, että tuo vedonlyönti puheitten pituuksista on aivan uskomattoman hauska idea! Meidän suomalais -pohjois irlantilaisiin häihin kun ei hääleikkejä tule niin taidamme käyttää tuota sellaisena keventävänä numerona!

Isoin pelko on ehdottamasti budjetti, plekään että se tulee räjähtämään käsiin. Tiedän mitä haluan ja tiedän ettei se halvaksi tule ja en haluaisi mistään luopua. Tai no ei ehkä se rahan käyttö pelota vaan se, että kaikki säästöt menevät ja mites sitten suu pannaan jos tulee häiden jälkeen pahapäivä ja ei ole sitä pahanpäivän varaa enää tilillä!? Pienemmässä mittakaavassa ahdistaa sukulaisten kutsuminen. En ole suku ihminen ja suvussani on ihmisiä joita en halua mistään hinnasta paikalle ja jätän heidät kutsumatta. Lähinnä kuinka nämä hylätyt sukulaiset reagoivat on se suurin pelon aihe.