Aure

@Eleonore Lueskelin vanhaa hääpäikkyäni ja olinkin kuin olinkin kirjoittanut ylös joitain noita lähetystöön tarvittavia papereita. Eli mies tarvitsi syntymätodistuksen ja multa tarvittiin virkatodistus jonka saa maistraatista. Seka molempien passit, sitten tosiaan jonkun valan vannoi, maksoi n. 100 e ja sai esteettömyydestä paperin käteen joka vietiin maistraattiin. Voi olla tosin, että vuodesta 2014 tuo on hieman muuttunut ja jos ne antais helpommalla tuon paperin tai jonkun paperin missä todetaan sinkkuus. Nii ja tuo mun virkatodistus oli mielestäni melko helppo saada maistraatista.

^Joo, mun mies asuu täällä. Oli asunut ennen häitä 3 vuotta muistaakseni ja maistraattiin ilmottautuessaan kirjotettiin papereihin siviilisääty, mutta jostain syystä se ei kelvannu. Meilläkin oli pelkkä siviilivihkiminen täällä Suomessa. Ne siellä lähetystössä tosiaan kirjoitti sen paperin, että mies ei ole kaksinnaimassa, eli ei oo vaimoo briteissä, mutta jouduttiin tosiaan viemään lähetystöön jos jonkilaista paperia. Hauskinta lienee oli se vala jonka mies joutu vannomaan, ettei oo naimisissa kotimaassaan. Maistraatille tosiaan kelpaa, että lähetystö kirjoittaa sen paperin, että sun mies ei oo naimisissa, mutta se että mitä se lähetystö haluaa on sitten eri juttu.

Mun mies on Pohjois-Irlannista ja kun mentiin naimisiin noin kaksi vuotta sitten, piti hänen hakea Iso Britannian lähetystöstä tuo certificate of no impediment. Sen saamiseksi mies varasti ajan lähetystöön, että oman passinsa, mun passin ja mun esteettömyystodistuksen sekä syntymätodistuksensa. Mä en saanut mennä sinne lähetystöön (joku turvatoimenpide) ja mies joutui sitten jonkun valan vannomaan, ettei ole naimisissa ja ollaan menossa oikeesti naimisiin ym. Sitten saatiin se todistus ettei hän oo naimisissa ja kiikutettiin se maistraattiin. Meillä oli jotain sekaannusta tossa kanssa, oli harvinaisen vaikea prosessi meille, saattoi olla tosin siksi että jouduttiin oottaa miehen virallista syntymätodistusta jonka anoppi tilas ja lähetti Suomeen. Lähetystöön mun mielestä voi myös varata ajan netistä. Tsemppiä vaan, muistan itsekin olleeni ihan hiukka rasittunut koko prosessista. Kyllä se siitä suttaantuu. Nyt kun mietin nii en enää varmasti muista tarvittiinko multa just esteettömyystodistus vai minkä paperin mies sinne kiikutti.

Käytimme rahat häämatkan elämyksiin (matkat siis oli maksettu), eli syöminen, shoppailu, sightseeing. Meillä jäi myös rahaa koiranpentuun, joka toivottavasti saataisiin ensi vuoden alussa..

Olimme elokuussa Tokiossa kaksi viikkoa häämatkalla ja voin kyllä suositella kaikille oikein lämpimästi. Mietimme aluksi, että häämatka suurkaupunkiin...onko se nyt "romanttista" (kun kaikki aina lähtee löhöämään paratiisi saarille), mutta yllättäen matka olikin romanttinen ja siihen päälle vielä täydellinen. Meillä nimittäin kävi sen verran "huono tuuri", että emme matkamme aikana törmänneet juurikaan japanilaisiin jotka olisivat puhuneet englantia, saatika halunneet puhua meille, joten olimme kahdestaan omassa kuplassamme. Tokio on upea kaupunki ja tuntui, että emme ehtineet kahdessa viikossa nähdä kuin pari hassua paikkaa vaikka joka päivä oltiin menossa. Ehdottomasti suosittelen baseball peliin menoa (siis toki jos kausi on päällä). Kävimme katsomassa Tokion oman joukkueen (Giants) peliä Tokio Domessa...ei sitä oikein voin sanoin kuvata kun koko areena tanssii ja huuta etukäteen opeteltuja kannustuslauluja (siis KOKO areena)...siellä seassa oli toimistotyöläiset, lapset, vanhukset ja nuoret. Rakastuimme myös Tokion metro/juna-verkostoon, hetken sitä käytettyä koko sotkuun alkoi tulla jotain järkeä ja matkustaminen oli todella helppoa siitä eteenpäin. Tokio ei mielestäni ollut mitenkään kallis kaupunki, suunnilleen Suomen hintatasoa. Osuimme tosin alennusmyynti aikaan ja emme käyneet super hienoissa ravintoloissa, mutta kuitenkin tuntui että Tokio oli halvempi kuin Helsinki monessa suhteessa. Elokuun alussa oli Tokiossa todella kuuma +30-35 koko ajan, ilmastointi tosin pelasi kaikkialla joten kun ulkona tuli liian lämmin oli kiva poiketa viileään kauppaan. Puutarhat ovat ehdottomasti käymisen arvoisia, samoin temppelit (vaikka aluksi olikin hieman vaikeahko olo kun ei tiennyt miten piti käyttäytyä ettei vain olisi loukkaava). Shinjuku aluellaa sijaitsevan Tokio Metropolitan rakennuksen näköala (kerros 45 muistaakseni) alueelle pääsi ilmaiseksi. Ainoastaan harmittamaan jäi, että emme päässeet Studio Ghibli kierrokselle (kaikki liput oli myyty loppuun) ja emme ehtineet tehdä päivämatkaa Fuji vuorelle. Sekä toivomme, että olisimme saaneet kokea maanjäristyksen , mutta sekin jäi välistä. Japaniin menemme ehdottomasti vielä uudelleen! Pakko päästä takaisin Tokioon, pakko päästä näkemään Kioto, Hiroshima, Okinawa...no okei koko Japani!

Meillä oli häissä (26.7.14) dj Wedding Crashers:iltä ja tykkäsimme todella paljon. Yhteydenpito oli sujuvaa ja meidän dj oli todella hyvä. Soittivat toivomustemme mukaan (meillä oli melko paljon erilaisia toiveita kuten esim K-poppia). Hintaa taisi tulla 750, mielestäni melko halpa. Mitään extra valoja ym tuohon hintaan ei tosin saa, enkä edes muista olisiko heillä ollut niitä edes tarjota.

BusinessAngel, meillä meni lähes täysin samoin kuin teillä. Maistraatista vaan ilmoitettiin, että ei ole siviilisäätyä kirjattu (vaikka oltiin me prkl, aivan varmasti silloin kun mies Suomen sosiaalisysteemiin ilmoiteltiin), joten jouduttiin hankkimaan syntymätodistus, aika suurlähetystöön, mun virkatodistus ja molempien passit. Minäkään en saanut mennä sisälle (turvasyyt), mutta tämä tosin tiedettiin etukäteen joten en sinne edes yrittänyt. Ainoa "onni" oli, että meillä oli siviilivihkiminen, joten ei jouduttu vielä kirkkojen kanssa tappelemaan. Kyllähän tuo koko systeemi ketutti suunnattomasti siinä häästressissä, mutta näin jälkeen päin ajateltuna...aika helpolla päästiin.

Lähdettiin Tokioon häiden jälkeisenä tiistaina (häät oli siis la). Oli kyllä mahtava päästä heti rentoutumaan ja pois kaiken hääsälän luota ja vanhan nimen kanssa matkustuskaan ei tuottanut yhtään ongelmaa.

Meillä oli sisääntulo Game of Thrones alkutunnari ja poistumis Smash Mouthin I´m a Believer. Sisääntulomusiikki tuotti paljon positiivista palautetta ja arvauksia mikä se mahtoi olla ja postuminen lähinnä hykerryksiä ja "awww" huokauksia (ensimmäisten laulunsanojen vuoksi).

Kela kortti ja maistraatin lasku.

Liput Jimmy Carrin standup keikalle. Mietin myös pitkään tatuointi lahjakorttia, mutta Jimmy Carr päätti sopivasti tulla Suomeen keikalle .

Olen ollut aikaisemmin yksissä ravintolahäissä ja siellä oli mielestäni juomapuoli hoidettu todella hyvin. Eli tarjottiin alkumalja, ruokaviinit ja avecit olisi myös saanut (mutta tätä ei mainostettu) jos olisi käynyt kysymässä. Näiden tarjoilujen lisäksi hääpari oli laittanut piikin baariin tietyllä summalla ja tuon summan ylittymisen jälkeen vieraiden olisi tullut maksaa itse juomansa. Piikki ei kuitenkaan koskaan ylittynyt ja juhlat olivat mitä mainioimmat. Me aijomme siis tehdä saman omissa häissämme, sillä asiat hoituivat niin mallikkaasti noissa häissä. Meille ei pitopalvelu ollut oikeastaan koskaan vaihtoehto, enkä tarkemmin koskaan vertaillut hintoja. Meidän ravintolassa oli mielestäni ihan järkevän hintainen ruokailu ja kaikki kuuluu tuohon hintaan. Ei tule yllätyskuluja pöytäliinoista tai astioiden vuokrauksesta. Eikös joillain pitopalveluilla ole myös a-oikeudet? Tällöin asiakkaan omat viinathan olisi laittomia? Pahoittelen jos meni ihan OT:ksi.

^Meillä menee 12 000 budjetista yli puolet ruokaan ja juomaan (eli siis "paikkaan"), koristeisiin menee noin 2000 (meillä on somistus yhden firman puolesta ja tässä isoin kuluerä on ehdottomasti heidän työtunnit), dj 750, valokuvaaja 1400. Pukua ei ollu budjetoitu koska sain sen vanhemmiltani sekä sormukset puuttuvat budjetista (käytämme molemmat vain kihloja sormuksina). Kuvaaja oli ehkä "isoin" yllätys hintansa puolesta, ajattelin että saisimme noin 1000 euroon, mutta näköjään meillä on hieman kalliimpi maku . Koristeet eivät olleet yllätyksiä, sillä budjetoin juuri tuon 2000 koristeisiin ja sen mukaan on meidän setti valmistettu.

Kiitos *Tiuku*, ollaan sulhon kanssa mietitty nimen omaan Kiotoa ihan sen vuoksi, että nähtäisiin sitä aidompaa Japania. Pitäisi kai miettiä olisiko Kiotossa yhden yön vai yrittäisikö "päivän" retkeä (aika tiukaksi taitais kyllä mennä).

Tokio, Japani Lähdetään kahdeksi viikoksi reissuun, mahdollisesti käydään Tokion ulkopuolellakin päiväretkiä. Japani on ollut molemmilla pitkään haaveena ja nyt päästään vihdoinkin siellä käymään hiukan isommalla budjetilla.

Kuten nilmelwen tuossa jo sanoikin niin paahtopaistilla valitettavasti hyvin käy vain punaviini. Toki voi valkoviiniäkin tarjota ja jos haluaa edes yhtään yrittää parittaa lihaa ja valkoviiniä niin valinnan kannattaisi olla kuiva, voimaakkaasti tammitettu hedelmäinen chardonnay. Tuolla voisi olla laihat mahdollisuudet jaksaa lihan voimakkuus ilman, että viinin maku häviää/kärsii. Vaalean lihan kanssa (esim. possu) valkoviinit kyllä käy, mutta paahtopaisti on hiukan liian voimakasta.

Jos tarkoituksenanne on yhdistää valkoviini ruokiinne, niin makea ja puolimakea on kyllä aika mahdottomia yhdistää. Makea valkoviini on enemmänki jälkiruuan kaveri tai sitten ihan seurustelu juomaksi. Jotkut puolimakeat voisivat mennä esim mausteisen aasialaisen ruuan kanssa, mutta koko buffet tarjoiluun puolimakean yhdistäminenkin on vaikeahkoa. Kuiva on useimmiten enemmistön mieleen, mutta koska et itse siitä välitä niin helpoin vaihtoehto olisi puolikuiva valkoviini. Siinä olisi sen verran sokeria, että voisit ehkä pitääkin ja tarpeeksi vähän sokeria, jotta se sopisi buffet/muihin ruokiin. Tanniinit antavat usein punaviinille ryhtiä ja tästä johtuu, että useat vähätanniiniset punkut on selkeästi kevyempiä. Usein vähätanniinisissa punkuissa on myös jäännössokeria, joka myös keventää ja makeuttaa viiniä. Lähes kaikki punkut jotka ovat erittäin täyteläisiä ovat myös tanniinisia. Teillä kuitenkin tuollainen kevyempi vähätanniininen punkku menisi melko hyvin possun kanssa, jos esim. etsisitte sellaisen hilloisen/hedelmäisen, jossa nyt ei suuria määriä olisi jäännössokeria. Tietenkään punkkua ei ole pakko hankkia. Tuon ylikypsän possun kaveriksi menisi mainiosti myös oluet ja miksei eksoottisesti jopa kuiva siideri (joku britti taikka ranskailainen). Punkku tosin on enemmistön valinta ruokailuun, joten "kohteliaisuudesta" voisi punkkua hankkia, paitsi jos tiedätte ettei kukaan sitä juo niin turha sitten on. Valkoviiniä ihmiset juo selkeästi vähemmän. Mitäs vielä...niin siis vähän tanniiniset punaviinit sopii kyllä ruokien kanssa. Jos teill nyt sattuisi olemaan riistaa ja medium pihvejä ym muuta "voimakasta" ruokaa niin sitten kehottaisin hankkimaan niille pariksi voimakkaamman punaviinin, mutta kevyemmälle ruualle kuten kana, kala, possu sopii tuollainen kevyt viinikin.

Itse näen smart casualin juuri sellaisen rennompana versiona tummasta puvusta ja antaa hieman enemmän liikkumatilaa puvun valinnassa. Eli saa pukeutua sen oman tyylin mukaiseen pukuun. Olisi mahtavaa jos häissämme löytyisi useita eri värejä puvuista, ei vaan sitä perus mustaa. Enkö saisi kauheaa kohtausta jos joku miehistä olisi jopa jättänyt kravaatin kotiin. Ideana on lähinnä pitää huolta, että juhliin ei tulla farkuissa, eikä verkkareissa. Naiset nään taas esim vanhemmat jakkupuvuissa (värikkäissä!) ja siisteissä mekoissa/hameissa. Iltapuvut saa jäädä hengariin! Luultavimmin avataan vielä smart casualia nettisivuillamme, varmuuden vuoksi (ja jos panikoivat vieraat eivät uskalla soittaa ja kysellä, niin sieltä löytyy kivasti anonyyminä tieto ). Meillä tuo pukukoodi on myös omalla tavallaan pakollinen, sillä juhlapaikkamme nimi on harhaan johtava (siis ravintola paikkana, mutta nimi antaa uskoa jotain "hienompaa") Maikhi, auki kirjottaminen varmasti auttaa teidän tilanteessa. Ja olisihan se surullista jos joku jättäisi tulematta pukeutumisen vuoksi (varsinkin siis jos ei ymmärrä mitä pukee päälleen ja ei ota yhteyttä juhlan järjestäjään...sen jotenkin ymmärtäisi jos vaadittaisiin frakkia ja iltapukua ja rahatilanteen vuoksi ei voisi kyseisiä vaatteita vuokrata/hankkia). kinuskimansikka, ongelma termissä smart casual on luultavimmin se, että kaikki eivät pukeudu töihin pukuun. Tällöin ihmiset ajattelee arkipukeutumista normi vaatteina ja pukua juhlavaatteena, tai näin sen päässäni järkeilin. Jos itse saisin kutsun jossa lukisi smart casual, pistäisin päälle kauniin mekon, kesällä saattaisin jättää sukkahousut pois (talvella nyt olisi vaan liian kylmä ilman sukkiksia) ja vaikka kauniit balleriinat jalkaan. Mies pistäisi puvun ja ehkäpä siistit ei puku kengät ja mahdollisesti tosiaan jättäisi kravaatin pois tai laittaisi tilalle kivan rusetin (siis jonkun preppy/hipster tyylisen melko värikkään). En teidä, onko mulla sitten jotenkin kieroutunut näkemys näistä pukokoodeista .

- Arkipuku on miehen yksivärinen puku, jonka kanssa käytetään kauluspaitaa ja solmiota. - Naisella on yllään jakkupuku tai leninki. - Arkipuku * Kavaj (Ruotsi) * Casual, smart casual (UK, USA) * Tenue de ville (Ranska) http://www.kaikkijuhlista.fi/etiketista/pukeutuminen Ja jos vieraat eivät ymmärrä, niin soittakoot perään ja kyselkööt.

Smart casual olis suomeksi arkipuku. Meillä on kutsuissa pukukoodina smart casual. Tummapuku oli hieman liian rajoittava, koska tarkoituksena oli vain pitää huolta, että vieraat pistää puvun päälle...oli sitten keltainen taikka musta. Tummapuku kun etiketin mukaan on musta tai sininen yksivärinen puku. Surullisinta tietenkin on se, että joutuu edes muistuttamaan vieraita, että juhliin tulisi pukeutua.

Me saimme heinäkuulle (lauantai) Helsingin maistraatista vihkijän. Käräjäoikeudesta on useampi kaverini saanut vihkijän helpommin kuin maistraatista, mutta meillä meni juuri toisin. Kannattaa soittaa käräjäoikeuteen ja/tai mailata maistraattiin.

Tuli nyt ihan ensiksi mieleen Minna Parikka, en tosin tiedä onko kengät sitten sulle liian leveitä, mutta aivan syötävän ihaniahan ne on! Tuolta löytyy liikkeen sijainti ja mallistoakin http://minnaparikka.com/contact . Itse olen jostain syystä onnistunut kävelemään liikkeen ohi, mutta usein netistä kenkiä kuolanneena ^^.

sennna: Kävin itse Azoreilla lokakuussa 2007. Sää oli hyvin vaihtelevaa, pysyi siinä +20 asteen paikkeilla, mutta vesisade saattoi yllättää totaalisesti (aivan kirkas taivas ja sitten ilman varoitusta alkoi sataa). Azorit on kyllä uskomattoman kaunis paikka ainakin omasta mielestäni. Kävimme matkan aikana usealla retkellä. Yhden retken aikana näimme karua "norjamaista" vuoristoa ja hieman alemmas laskeuduttuamme päästiin kuumaan lähteeseen keskelle hyvin tropiikkimaista metsää. Luonto siellä vaihtelee mielestäni hyvin paljon. Kävimme esim myös delfiini/valas retkellä...delfiinejä emme nähneet, mutta valaita kyllä (siis ihan klassisia sukelluksia pyrstö pystyssä ). Alueella on siis paljon valaita ja delfiinejä (voi olla että vain tiettyihin vuoden aikoihin valaita). Hotelleista en osaa sanoa tarkemmin, meillä oli aika perus hotelli huone ja hotelli. Ravintolat olivat ainakin tuohon aikaan todella vaikeita löytää. Siis Ravintoloita oli kyllä paljon, mutta monesta ei ulospäin osannut sanoa, että onko ravintola vai ei. Tosin tuolloin olin enemmän tottunut "sisäänheittäjä" tyyliin ja ehkä enemmän turistirysä ravintola mainostamiseen. Ruuasta en paljon muista, siis paikallisesta ruuasta. Pari melko hyvää ranskalais tyylistä ravintolaa käytiin läpi. Viineistä en osaa sanoa yhtään, koska tuohon aikaan en ollut vielä aloittanut viini harrastusta. Shoppailua pystyi harrastamaan melko hyvin ja meitä usein luultiin paikallisiksi (Azoreilla paikallisväestössä on vaaleahkoa pohjoismaista tyyliä, esim. punatukkaisia jonkin verran). Oltiin siis São Miguelilla ja saaren pääkaupungissa Ponta Delgada. Ainakaan mitä saaresta näin niin uimarantoja (siis hienohiekkaisia) ei löytynyt...eli ei mikään rantakohde. Kaiken kaikkiaan oikein ihana paikka, itselle ainoa miinus puoli oli se arvaamaton sää, mutta jos sen kanssa kykenee elämään niin kannattaa ehdottomasti mennä. Tässä vielä yksi kuva vuoristosta, kamera ei ollut kovin kummoinen silloin saatika kuvaamis kyvyt .

Minäkin katselen pukuja, vaikka oma THE puku onkin löytynyt ja odottelee häitä äidin kaapissa. Olen samoilla linjoilla kuin iiinez, mitä enemmän katselen kuvia lehdistä, netistä taikka sitten tv:stä niin sitä varmempi ole omasta puvustani ja siitä että se on juuri oikea minulle. Sitä wow-kokemusta en oikeastaan koskaan tuntenut, en vaan ole sen tyylinen ihminen että vaate tai asuste saisi minut aivan sekaisin (muut asia kyllä ^^). Ihastuin pukuuni alunperin lehdessä, sitten vahingossa löysin netistä kuvan (siis pukuliikkeen sivuilta) ja ihastuin lisää pukuun. Kun menin pukua sovittamaan tuntui vieläkin paremmalta puvun suhteen ja kun sovitin pukua viimeksi niin mietin kuinka kaunis se on ja juuri sellainen kun tahdoin. Ei itkua, ei riemun kiljahduksia tai muitakaan suuria sydämen tykytyksiä.