Liljankukkanen

Törmäsimme toisiimme klassisesti yöelämässä. Siitä se seurustelu sitten lähtikin nopeasti liikkeelle, jo parin viikon kuluttua ensi kohtaamisesta olimme jo niin pariskuntaa, että! Olimme tuolloin vielä niin nuoria, että asuimme kumpainenkin vanhempiemme luona, minulla oli vielä lukio kesken ja sulholla armeija käymättä. Vuoden kuluttua ensitapaamisesta muutimme yhteen ja ostimme asunnon.

Häiden aikaan minä olen 25 ja mies 26.

Meillä sulho on välillä aktiivisempi kuin minä itse Hän katselee häälehtiä kanssani, on tutkaillut frakkeja, soitellut valokuvaajille, seurakuntaan, eri juhlapaikkoihin jne. Sulho varasi jo kirkon, valokuvan (ja koekuvan) sekä hotellin häiden jälkeisiksi päiviksi. Ei ole ainakaan tarvinnut patistella! Mies on ymmärtänyt hyvin, ettei hääjärjestelyitä voi jättää viime tippaan, eikä intoa näköjään puutu. Kuuntelee kiltisti, kun jauhan häämekoista! Olen jo alkanut miettiä, onko miehessäni jotain vialla, kun on näin kiinnostunut

Hääjuhlia vietetään vanhempieni luona, joten äiti auttaa kovastikin. Aluksi äitiä oli vaikea saada innostumaan häiden suunnittelusta, hänen mielestään aloitin ideoinnin liian aikaisin ja hän ihmetteli, kuinka yksiä juhlia nyt yli vuosi pitää suunnitella.. Ääni on kuitenkin muuttunut kellossa, ja viikoittain soitellessamme äiti ei muuta kuin hössötä uusista hääideoistaan! Ääripäästä toiseen ollaan menty siis! Äidillä on nyt erinomaisen hyvä tekosyy laittaa puutarha uuteen uskoon, remontoida taloa ja ostella maljakoita kukkasille

Olimme kyllä puhuneet naimisiinmenosta ja olin odottanut kuumeisesti jo pidemmän aikaa, milloin mies vihdoin kosisi! Kosinta oli kuitenkin yllätys, olin varma, että mies odottaisi vielä..

Me otimme kihlakuvat ihan studiossa, tosin vasta puolisen vuotta kihlautumisen jälkeen. Äitini melkein vaati, että kihlajaispotretti otetaan, koska siskonikin kävi aikanaan kihlakuvassa miehensä kanssa.. Kuvassa käyminen oli ainakin tosi hyvää harjoittelua tulevia hääkuvia varten! Kuvaan pukeuduimme samoin kuin kihlajaisiimmekin, ja kuvat päätyivät oman kirjahyllymme lisäksi vanhemmillemme.

Me olemme päätyneet viettämään hääyön hotellissa, tuntuisi hippasen arkiselta palata juhlista tänne tuttuun kerrostalokaksioon koisimaan. Aiotaan viipyä pari yötä, ettei tarvitse seuraavana aamuna stressata heräämisestä.

Täällä on yksi morsian, jolle todennäköisesti tulee kirkkoon huntu ihan kasvoille asti! Sulhanen näin toivoi, ja haluaa nostaa itse hunnun aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen.

Minulla ei ole oikeastaan mitään tarkkaa budjettia, mutta ihan hulvattomasti en haluaisi kuitenkaan mekosta pulittaa. Järkytyin tänään, kun kokeilin pukua, joka maksoi 2000 euroa, älytöntä! En tajua, kuinka mekot voivat maksaa noin paljon, saman verran kuin timanttisormukset.. Tonni taitaa olla minulle kipuraja!

Kiitos paljon vinkeistä, NiE! Cloth House on ennestään tuttu kauppa ja siellä on aina ollut mukavan ystävällinen palvelu. En vain hoksannut, että sielläkin voisi olla ihan valkoisiakin pukuja! Tuonne Juhla-asuun pitänee olla yhteydessä, jos siellä vaikka sattuisi olemaan jäljellä jotain kivaa..

Meidän kihlausaika tulee olemaan noin kaksi ja puoli vuotta, jos oikein lasken..

Minulla kihla maksoi suunnilleen reilun 1000 € (valkokultainen Princess-sormus timantein Kultajousesta) ja sulholla muistaakseni 1200 € (leveä valkokultainen Tunteiden vuori -sormus yhdellä timantilla Kultajousesta). Upotettiin sormuksiin järkyttävä määrä rahaa, mutta sormukset tuntuivat oikein extratärkeiltä. Nämä kun ovat matkassa mukana sitten loppuiän, niin minä sitä ainakin itselle perustelin..

Kihlasormus on sormessa melkein koko ajan. Joskus pullaa leipoessa muistan ottaa pois, samaten maalatessa. Sormus on joka menossa mukana, saunassa, suihkussa ym. Sen näköinenkin tämä kihla kyllä läheltä tarkasteltuna on, puolessatoista vuodessa on valkokulta tummunut ja naarmuja tullut. Sormus tarvitsee ehdottomasti kultasepän käsittelyn ennen häitä.. Ihme kun ei ole vielä timantit tippuneet..

Aloitin Tampereen myymälöihin tutustumisen tänään piipahtamalla Morsiusgalleriassa. Tarkoituksenani oli vain puhtaasti katsella pukuja, mutta ystävällinen myyjä kysyi, haluanko myös sovittaa. Liikkeessä oli muitakin asiakkaita, ja yllätyinkin iloisesti, että sain sovitella tunnin verran mekkoja ja myyjä oli koko ajan läsnä, otti valokuviakin ja haki boleroita, alushameita ym. Palvelu oli siis oikein, oikein hyvää, mutta ihmetytti vain se, että koko liikkeessä oli vain muutama hihallinen mekko (haluan ehdottomasti hihallisen, melko kapealinjaisen pitsipuvun) ja kun kerroin, että nimenomaan hihallisen haluaisin, myyjä totesi, että niin monet haluavat, mutta mieli muuttuu, kun kokeilevat olkaimetonta. Minulla ei kuitenkaan mielipide vaihtunut, olkaimettoman kanssa minun oloni ei ole puettu. Muotitalo Tyynelässä ja Zazabellassa käyn seuraavaksi, varmaankin heinäkuun aikana. Morsiuspukuliikkeet ovat hirmu huonosti auki, olen aina arkisin töissä viiteen saakka, joten töiden jälkeen ei oikein voi rauhassa käydä (ellei pääse poikkeuksellisesti vähän aikaisemmin). Mistä muualta Tampereelta kannattaisi mekkoa etsiä? Onko näin, että täällä on vain nämä kolme kauppaa (kun etsii siis valkoista pukua)? Vai pitääkö lähteä Turkuun ja Helsinkiin? Se on aika haasteellista, kun liikkeet ovat niin lyhyen aikaa auki lauantaisin. Yhdessä lauantaissa ehtii käydä maksimissaan kolmessa kaupassa.. Hö!

Haluan hääpäivänäni näyttää itseltäni, eli muutan itseäni sen verran kuin normaalistikin. Meikkaan kevyesti ja laitan hiukseni melkein päivittäin, jos astun päivän mittaan kotioven ulkopuolelle. Häihin pitänee vain tehdä hippasen voimakkaampi silmämeikki, jotta se näyttää hääkuvissa joltakin. Hiuksiani raidoitetaan säännöllisesti, eli tuttuun tapaan hiuksiin laitetaan raitoja myös häitä ennen. Kampauksen ajattelin antaa kampaajan vastuulle, mutta kampauskin saa olla vain paranneltu versio arkikampauksestani. Minulla on pitkät hiukset ja ne pidetään totutusti auki. Minulla ei ole ikinä ollut nutturaa, ja pelkään näyttäväni sen kanssa vanhojentansseihin menevältä lukiolaistytöltä.. Kynsiin (myös varpuleihin) laitatutan häitä varten ranskalaisen manikyyrin. Hampaiden valkaisusta olen haaveillut pitkään, mutta pelkään sen sattuvan (!), joten mitä todennäköisimmin juhlin häitä näitä samoilla kahvin värjäämillä hampailla. Minulle ei tule minkään sortin lisäkkeitä minnekään. Minulla ei ole ikinä niitä ollut enkä siis koe tarvetta niitä laittaa häihinkään. Rusketun tosi helposti ja nopeasti, joten suihku-/purkkirusketuksellekaan ei ole tarvetta.

Olen kallistunut melko vahvasti siihen, että teen meikkini itse. Olen meikannut miltei päivittäin lukiosta saakka, joten kokemuksen puutetta ei ainakaan ole ja luotan taitoihini. Meikkasin itse myös ylioppilas- ja kihlakuviin. En ole ikinä käynyt meikattavana, joten osittain minulla on ennakkoluuloja ja pelkäänkin, että meikistä tulee paksu maski. Ajattelin ihan ennakkoluuloja musertaakseni ja uteliaisuuttani käydä kuitenkin koemeikissä. Jos meikki onkin aivan ihana ja minun näköiseni, kantani saattaa muuttua. Häät ovat kesällä, ja haluaisin kevyen, kuultavan meikkipohjan ja muutenkin melko luonnollisen lookin. Jos meikkaan itse, pitää vain ostaa tavallista laadukkaammat tuotteet!

Me emme kumpainenkaan sulhon kanssa missään nimessä halua polttareita itsellemme. Hemmottelua on elämässäni ihan riittämiin muutenkin, ja sulhoni suhtautuu polttareihin hyvin, hyvin negatiivisesti. Hänelle tulee polttareista heti mieleen vain se alkuperäinen ajatus polttareiden takana.

Sormus ostettiin ensimmäiseksi, se odottelee kesää 2014 yöpöydän laatikossa.

Meidän vanhempamme haluavat maksaa kulut puoliksi. Omia rahoja tulee silti varmaan laitettua johonkin pieneen, kuten somisteisiin, meikkeihin, kenkiin.

Meidän juhliimme emme halua ainakaan seuraavia: istumajärjestys (kukin istukoot siellä, missä parhaaksi kokevat)sukkanauhan etsiskelymorsiuskimpun heittoboolirunsas alkoholitarjoilu kaljoineen, väkevineen ja lonkeroineen (vieraat saakoot tyytyä alkumaljoihin sekä valko- ja punaviiniin, emme halua ryyppäystä ja rellestystä häihin)morsiamenryöstö, yhteisleikit tai -laulutmorsiustytöt-/pojatriisinheittelysaippuakuplien puhaltelupolkaisu kakkua leikatessakaaso ja bestmanitsetehdyt askartelut Edellä mainitut tulivat näin äkkiseltään mieleen. Uskoisin, että tämä lista saisi vielä jatkoakin.. Haluamme keskittyä hyvään ruokaan ja hyvään seuraan!

Hääsuunnittelu alkoi hiljalleen heti kihlautumisen jälkeen vuodenvaihteessa 2011-2012. Tuossa vaiheessa suunnittelu oli lähinnä villiä ideointia ja häälehtien päämäärätöntä selailua, sillä häät tuntuivat vielä kaukaisilta ja suhtauduin huolettomasti koko asiaan. Häitä vietetään vuoden 2014 heinäkuussa, ja tänä keväänä minuun onkin iskenyt oikea häästressi ja -paniikki. Olen pelännyt, että olemme auttamattomasti myöhässä suunnittelujemme kanssa, monet pariskunnat kun tuntuvat aloittavan suunnittelun ja varailun hirmuisen aikaisin!

Hääpäivämme on 26.7.2014, jolloin minä olen 25 ja sulhoni 26. Tuolloin olemme olleet yhdessä kuutisen vuotta, joista noin 2 1/2 vuotta kihloissa. Työskentelemme tällä hetkellä molemmat kokopäiväisesti, ja toivon mukaan häiden aikoihin tilanne on samanlainen. Minulla on tradenomiopinnot opinnäytetyötä ja muutamaa kurssia vaille valmiit, ja toivonkin, että häihin mennessä ehtisin kyhäillä lopputyöni ja valmistua. Asumme kerrostalossa omistusasunnossa. Ostimme asunnon jo muutama vuosi sitten, ja pintaremontoimme sitä hiljalleen niukkojen rahavarojemme ja sitäkin niukemman ajan puitteissa. Tekemisen puutteesta ei ole vaaraa, kun yrittää sovittaa opinnot, työt, remontoinnin ja häiden suunnittelun yhteen!