Liljankukkanen

Haluaisin pitää oman sukunimeni ainakin osana nimeäni, sillä kuten Zita tuossa yllä onkin todennut, oma sukunimi tuntuu omalta ja vahvalta osalta omaa identiteettiä. Minäkin ajattelin pikkutyttönä, että haluan pitää nimeni aina, tulevaisuudessakin. En yhtään haluaisi ottaa mieheni sukunimeä, sillä en liiemmin pidä sulhon suvusta ja koko nimellä on sen vuoksi negatiivinen kaiku. Lisäksi mieheni sukunimi ei oikein sovi etunimeeni, kokonaisuudesta tulisi töksähtävä. Onneksi tässä on vuosi aikaa päättää, mitä tehdä asian suhteen. Tosi hankalia nämä nimiasiatkin

Tipzilla, hyvä idea, tätä vaihtoehtoa en ollut huomannut ollenkaan! Lahden toisella puolella kun pitänee kuitenkin käydä vähän viinejä ostamassa

Me kerroimme perheillemme heti, kun heidät näimme (en halunnut puhelimessa muiden kuulumisten ohessa kertoa) ja äitini kysyi välittömästi, missä ja milloin kihlajaiset pidetään. Äitini mielestä kihlajaiset oli ehdottomasti järjestettävä (siskollakin oli..) ja niinpä kokoonnuimme minun ja sulhoni vanhempien ja sisarusten kanssa Finlaysonin Palatsiin vajaat pari kuukautta kihlautumisemme jälkeen. Söimme illallisen ja samalla perheemme pääsivät paremmin tutustumaan. Kihlajaisista jäi ihan mukava muisto, saimme vähän lahjojakin (vaikka emme mitään tietystikään pyytäneet!) ja paras puoli pikku juhlissamme oli tosiaan se, että perheemme tapasivat. Olipahan hyvä tekosyy ostaa minulle juhlamekko ja miehelle uusi puku Meidän kihlajaiset olivat siis aika "viralliset" ihan puitteidenkin vuoksi, miehillä oli puvut ja naisillakin juhlavat vaatteet.

Tietää kyllä, hän on itsekin joskus lueskellut tätä foorumia ja hänen mielestään on kivaa, että on tällainen keskustelupalsta vertaistukena! Nimimerkkiäni hän ei tiedä, mutta kotikone kirjautuu automaattisesti tänne

NiE, kiitos uudesta vinkistä! Ne ovat aina tervetulleita! Vinkkasitkin tosiaan tuon Cloth Housen ja Juhla-Asun jo aiemmin, Juhla-Asun suhteen tuli vesiperä, mutta Cloth Housessa on pukuja, joihin voidaan tehdä hihat ja he tekevät myös ihan alusta loppuunkin puvun, eli Cloth House säilyy hyvänä vaihtoehtona korvan takana

Täällä kihlausuutinen ei aiheuttanut erityisen yllättäviä reaktioita, vanhempani ja sisarukseni olivat iloisia ja onnellisia puolestamme, mutta mummoni ja sulhoni perheen reaktiot aiheuttivat minulle hiukkasen mielipahaa. Mummoni sivuutti koko asian olankohautuksella ja sulhoni perhe reagoi hieman samalla tavoin Asia vaikutti heille yhdentekevältä (kommentointi tyylillä "aha" ja "vai niin"), mikä minua suretti, sillä onhan kyse kuitenkin heidän pojastaan. Vaikka eivät minusta pitäisikään, olisivat voineet sentään olla poikansa puolesta ilahtuneita!

Minullakin on hieman samankaltaista ongelmaa.. Kaikki (eli tätini, setäni, serkkuni jne.) isäni puolen sukulaiset ovat hyvin uskovaisia ihmisiä, ja he saattavat lähteä juhlista pois, jos siellä tarjoillaan alkoholia. Isosiskoni häät olivat aikoinaan alkoholittomat, mutta samaiset sukulaiset lähtivät pois heti, kun alettiin tanssia. Vaikka en halua sellaisia juhlia, joissa kaikki vieraat ovat aivan tuhannen tuiterissa, toivoisin kuitenkin, että voitaisiin juoda alkumaljat ja sivistyneesti viiniä ruoan kanssa. Jos nämä sukulaiset kutsutaan, alkoholia ei voitane tarjoilla. Jos sukulaisia ei kuitenkaan kutsuta, minun puoleltani ei jää oikein ketään kutsuttavaa (äitini puolen sukua ei käytännössä ole). En haluaisi sellaisiakaan häitä, että siellä on vain minun lähipiirini (kymmenisen henkilöä) ja sitten sulhon puolelta kaikki tädit ja sedät (nelisenkymmentä henkilöä). Ja jos sulhonkaan puolelta ei kutsuta ketään muuta kuin lähipiiri, häämme kuivuvat kasaan alle parinkymmenen hengen kemuiksi, jolloin tunnelma on "melko" jäykkä (tämä koettu kihlajaisissa, suuremmalla porukalla olisi enemmän puhuttavaa ja juhlat tuntuisivat häiltä, eivät kihlajaisten toisinnolta). Apua, miten tilanteen voisi ratkaista? Sukuaan kun ei voi valita.. Morsian_88, teidän tilanteessa voisi tosiaan tarjoilla alkoholia sitten, kun isä on poistunut paikalta. Vai voisikohan isän kanssa keskustella etukäteen, kuten Tipzillakin ehdotti? Hyväksyisiköhän isä alkoholin, jos hänen kanssaan on juteltu ja asiaa "pehmennelty" etukäteen? Vähän kurja ja hankala tilanne kuitenkin, tsemppiä ja sympatiaa teille!

Nostelen tätä vanhaa ketjua. Kaipaisin tuoreita kokemuksia Ikaalisten seudulla toimivista pitopalveluista

Charlotte bride, Now & Forever näyttäisi tekevän hääohjelmia Yrityksen sivuilla esimerkkejä löytyy kohdasta kutsukortit. Sieltä voi sitten valita tuoteryhmäksi hääohjelman. Hinta per kpl näyttää pyörivän alle kahdessa eurossa.

Minullekaan ei tule kaasoa eikä miehelle bestmania. Meillä ei ole kummallakaan niin hyviä kavereita, että heitä haluaisi pyytää tähän tehtävään, ja jollakin lailla koen, etten edes tarvitse nimettyä kaasoa, kun siskoni ja äiti kuitenkin auttavat. Mielestäni varsinaisesti tehtäväänsä nimitettyä kaasoa ei tarvita (eikä siinä ole mitään outoa, jos niitä kaasoja tai bestmaneja ei ole), jos on kuitenkin avuliaita läheisiä (sukulaiset, kaverit) olemassa, joille voi nakittaa jotakin tehtävää

Happily ever after, en tiedä, onko neuvoistani enää mitään apua, mutta ihan kasvojen säännöllinen puhdistaminen ja kuoriminen auttaa pitämään miehenkin ihon kunnossa. Minun sulhoni ihonhoitorutiineihin kuuluu juuri tuo kasvojen puhdistaminen puhdistusgeelillä, kuoriminen (Neutrogenalla ja Garnierilla on hyviä kuorintavoiteita) ja rasvaus kosteusvoiteella aamuin illoin. Lisäksi hän käyttää joskus Nivean mustapäälappuja ja jos laitan jonkun puhdistavan kasvonaamion, hän on kokeilee usein itsekin

Näin minäkin ajattelen! Joissakin asioissa (aika monissakin..) perinteet ja etiketit ovat minulle aika tärkeitä, mutta yllättäen tässä sormusasiassa eivät. Halusin, että kihlasormuksenikin on näyttävä, sillä tiesin, että kihlasormus tulee olemaan sormessani pari vuotta ihan yksinään. Kun kyseessä on sormus, jota pidän loppuikäni, perustan oikeastaan vain omista ja kumppanini mielipiteistä. Kihlasormus on valkokultaa, ja siinä on yhdeksän pientä timanttia. Myös tuleva vihkisormus on valkokultaa, ja siinä on viisi suurempaa timanttia. Ovat kauniita sormuksia yhdessä ja yksinään

Olemme varanneet Ikafoton alustavasti ensi kesän häitämme varten, ja nyt kaipailisinkin kokemuksia kyseisestä valokuvaamosta? Onko kukaan mahtanut käydä Ikafotossa kuvattavana tai kuullut mielipiteitä ko. kuvaamosta? Häitä juhlitaan Ikaalisissa, joten Ikafoto lienee ainoa vaihtoehto, jos mielimme saada studiokuvat?

Meilläkin juuri tällä tavoin Kuvat on niin tärkeät, että niissä haluan meikin ja kaiken olevan aivan priimakunnossa, siksi kuvataan ennen vihkimistä. Lisäksi jos kirkossa tulee itku, meikin korjailu on kurjaa, ja vieraillekin pitäisi kehitellä jotakin järkevää tekemistä odottelun ajaksi! Studiokuvaus tuntui miljöötä paremmalta vaihtoehdolta, vaikka siinä oma pönötysriskinsä onkin.. Ei tarvitse kuitenkaan jännittää säätä, tuulta (ja silmien vuotamista..) tai sitä, meneekö hiuksia suuhun vai minne (aion jättää hiukset auki).

Me varasimme kuvaajan reilun vuotta ennen häitä pieneltä paikkakunnalta. Olemme menossa tulevana lauantaina koekuviin, koska haluamme nähdä ennen varsinaista valokuvausta, miten kemiat toimivat kuvaajan kanssa (on niin paljon kokemuksia näistä "kemiattomista" kuvauksista, jotka tuntuu menevän ihan pieleen). Jos emme pidä kuvaajasta, tässä on vielä vuosi aikaa vaihtaa! Kuvaaja vain ihmetteli näitä koekuvia, ei ole kuulemma häneltä koskaan ennen pyydetty sellaisia Ja me kun luulimme, että se on ihan yleinen käytäntö..

Haluaisin ehdottomasti sellaisen puvun, jossa on pitsiset läpikuultavat hihat Grace Kellyn ja Kate Middletonin tyyliin (en siis sulata boleroa, olen kokeillut tällaisia yhdistelmiä). Pitsihihallisia pukuja on vuosien mittaan näkynyt myös aika ajoin häälehdissäkin, mutta morsiuspukuliikkeisiin soittaessani vastaus on aina sama, ei ole Toivoisin myös, ettei pukua tarvitsisi tilata niin, että en ole päässyt näkemään koko pukua (entä jos se ei olekaan kaunis eikä sovi minulle). Voisin matkustaa Suomen ympäri puvun perässä, eli nyt saa vinkata, jos on jossakin nähnyt puvun pitsihihoilla, oli liike sitten Rovaniemellä tai Helsingissä. Tampereen myymälät on tutkittu (Muotitalo Tyynelässä ja Zazabellassa vesiperä, Morsiusgalleriassa oli yksi, joka ei ollut tekemälläkään Se Oikea). Tarvitsisin kipeästi apua!

... morsian ja sulhanen ... morsiamella valkoinen, pitkä hääpuku ja valkoiset korkokengät ... sulhasella musta frakki ... vihkiminen kirkossa lauantaina ... hääjuhla vihkimisen jälkeen ... juhlassa ruokailu ja kakkukahvit ... hääkakun leikkaus eikä missään nimessä mitään polkaisuja ... häävalssi ... kaaso ja bestman ... kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten kehittelemää ohjelmaa ... hääparin hääyö jossain kahdestaan, yleensä jotain spesiaalia järjestettynä joko hääparin tai kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten taholta … morsiamen huntu kasvoilla … isä saattaa alttarille … ruusukimppu, jossa on ruusujen ohella toki muitakin kukkasia … hääkarkit karkkibuffet riittäkööt … hääauto toiveissa on kyyditys kirkolta juhlapaikalle hevoskieseissä … hääparia esittävä hääkakunkoriste, jossa kaksi kyyhkystä tai joutsenta … kimpun ja sukkanauhan heitto … häävalokuvaus ulkopuolisen kuvaajan tai ystävän toimesta ja lisäksi isosiskoni haluaa varmasti ottaa paljon kuvia … itse väkerretyt askartelut: paikkakortit, menut jne. … bändi tai jotakin muuta elävää musiikkia … maljapuheita ellei joku sukulainen innostu pitämään puhetta, mutta en pyydä isääni, appeani tai ketään muutakaan pitämään puhetta … riisin ruusun terälehtien viskomista … istumapaikkoja/pöytäjärjestystä vain morsiusparille on varattu oma pikku pöytä, vieraat istukoot siellä missä lystävät … tienvieruskylttejä … ylikoristeellista hörpellystä ei, ei ja vielä kerran ei. Kaunis Suomen kesä ja kukat riittäköön. Haluan suunnata kaiken itsetehtyihin askarteluihin kuluvan rahan ja ajan mieluummin leikkokukkiin. ... kirjallinen hääohjelma Häiden raamit vaikuttavat siis melko perinteisiltä. Suurin perinteistä poikkeava on varmaankin tuo, ettei meille tule mitään suunniteltua ohjelmaa (morsianta ei myöskään ryöstetä) emmekä halua myöskään kaasoa emmekä bestmania. Myöskään hääkimppu taikka sukkanauha eivät tosiaan lennä eikä kukaan polje mitään.

Minulle hääpaniikki iskee aika ajoin. Välillä saatan elellä kuukaudenkin niin, etten ajattele häitä kuin ohimennen, ja sitten iskee kamala paniikki, kun mietin, kuinka paljon asioita on vielä tekemättä. Aika tuntuu menevän tajuttoman nopeasti, vielä äskenhän häihin oli kaksi vuotta! Nyt häihin on aikaa enää vuosi, ja minulle on iskenyt hirveä stressi siitä, löydänkö mieluiseni häämekon ja mistä löydämme bändin ja tekeekö pitopalvelu varmasti hyvää ruokaa ja mistä löydän kampaajan ja mitä musiikkia soitamme kirkossa ja mikä on häävalssimme... Hirveästi mietittävää ja päätettävää, ja sitten pitäisi käydä töissä ja suorittaa opinnot loppuun ja... Olen yleensä sellainen, että pyrin ajattelemaan kaiken sujuvan omalla painollaan ja periaatteeni on kaikella on tarkoituksensa, mutta jotenkin nyt näiden häiden suhteen on ollut vaikeaa ottaa lunkisti.. Ja kuitenkin häät ovat vain yksi päivä elämästä!

Olisikohan jollakulla kokemuksia Ikaalisten papeista ja kanttoreista? Luin tätä ketjua läpi, mutta en huomannut mitään kommentteja Ikaalisista. Olemme jo varanneet Ikaalisten kirkon ensi kesälle, ja olisi tosi kiva kuulla mielipiteitä!

Meillekin on myös varattu vihkiminen klo 15 Aluksi mietittiin aikaisempaa aikaa, mutta päädyttiin tuohon, niin ehtii ottaa vihkikuvat studiossa ennen vihkimistä ja aamupäivä on (toivottavasti) vähän kiireettömämpi ja saa nukkua pidempään!

Halusimme viettää häät kesälauantaina, ja tapasimme aikanaan 26. päivänä. Heinäkuussa 2014 26. päivä osui sopivasti lauantaipäivälle, joten näin hääpäiväksi muodostui 26.7.2014.

Törmäsimme toisiimme klassisesti yöelämässä. Siitä se seurustelu sitten lähtikin nopeasti liikkeelle, jo parin viikon kuluttua ensi kohtaamisesta olimme jo niin pariskuntaa, että! Olimme tuolloin vielä niin nuoria, että asuimme kumpainenkin vanhempiemme luona, minulla oli vielä lukio kesken ja sulholla armeija käymättä. Vuoden kuluttua ensitapaamisesta muutimme yhteen ja ostimme asunnon.

Häiden aikaan minä olen 25 ja mies 26.

Meillä sulho on välillä aktiivisempi kuin minä itse Hän katselee häälehtiä kanssani, on tutkaillut frakkeja, soitellut valokuvaajille, seurakuntaan, eri juhlapaikkoihin jne. Sulho varasi jo kirkon, valokuvan (ja koekuvan) sekä hotellin häiden jälkeisiksi päiviksi. Ei ole ainakaan tarvinnut patistella! Mies on ymmärtänyt hyvin, ettei hääjärjestelyitä voi jättää viime tippaan, eikä intoa näköjään puutu. Kuuntelee kiltisti, kun jauhan häämekoista! Olen jo alkanut miettiä, onko miehessäni jotain vialla, kun on näin kiinnostunut

Hääjuhlia vietetään vanhempieni luona, joten äiti auttaa kovastikin. Aluksi äitiä oli vaikea saada innostumaan häiden suunnittelusta, hänen mielestään aloitin ideoinnin liian aikaisin ja hän ihmetteli, kuinka yksiä juhlia nyt yli vuosi pitää suunnitella.. Ääni on kuitenkin muuttunut kellossa, ja viikoittain soitellessamme äiti ei muuta kuin hössötä uusista hääideoistaan! Ääripäästä toiseen ollaan menty siis! Äidillä on nyt erinomaisen hyvä tekosyy laittaa puutarha uuteen uskoon, remontoida taloa ja ostella maljakoita kukkasille