viccy

Lähdimme 3 viikkoa häiden jälkeen Kroatiaan (ei häämatkalle, vaan isän 60v-matkalle), ja selvitimme myös Norwegianilta, että miten nimen kanssa olisi hyvä toimia. He sanoivat, että kunhan matka on varattu samalla nimellä kuin passi, niin sitten kaikki on ok. Menin sitten vanhalla nimellä, sillä en ollut varma ehtisinkö saada kaikkia kortteja yms vielä uudella nimellä. Mietin nimittäin myös, että olisi hyvä että pankki/luottokortti olisi samalla nimellä kuin henkkarit, ettei tule mitään epäselvyyksiä ulkomailla. Etenkin jos hotelleja on varattu luottokortilla tms, niin kannattaa ehkä varautua tähän. Itsellä meni siis Kroatian reissu ilman ongelmia vanhalla nimellä, talven häämatka sitten uudella nimellä. Passi tuli itselle hakemuksen tekemisestä noin viikon kuluttua, ajokortissa kesti hieman pidempään. Pankkikorttien kanssa meni myös hieman pidempään.

Kävin uusimassa passin ja ajokortin pari viikkoa sitten. Aikaa kun varasin, selvisi että ainakin näin kesällä Vantaalla aikaa sai vasta kuukauden päähän. Olisin myös varannut peräkkäiset ajat ajokortille ja passille (vapaita aikoja oli peräkkäin), mutta eivät ilmeisesti käsittele samana päivänä eri hakemustyyppejä, sillä passiaikaa oli tarjolla vain viikkoa myöhemmin kuin ajokorttiaikaa. Menin sitten jättämään ajokorttihakemusta, ja pääsin peräti sisään 5 min ennen ajan virallista alkamista, ja sain hoitaa molemmat hakemukset samalla, vaikka sanoin että passille on kyllä varattu hakemusaika seuraavalle viikolle. Palvelu toimi siis itsellä ainakin hyvin, ja virkailija oli mukava ja tehokas. 15 min riitti hyvin molempien asioiden hoitoon.

Ei nyt sinällään mikää erityinen idea, mutta paras juttu oli se, että laittauduimme aamulla juhlapaikalla, ja myös vietimme hääyön siellä. Näin saimme jo perjantaina valmistelujen ohessa vietyä hääyötavarat sinne, ja kaikki sujui samassa paikassa. Ei tarvinnut enää perjantaina murehtia tavaroiden pakkaamisesta ja lauantaina niiden kuljettamisesta. Loistavaa! Uskoisin että oli myös kaasoille helpottava asia, ei tarvinnut miettiä milloin saa huoneen laitettua nätiksi (ei tietenkään pakollista, mutta ihana yllätys). Oli myös sopivasti kaikki kosmetiikat, vaihtokengät ja muut ovat tavarat kaikki yhdessä paikassa niin helpotti tekemistä huomattavasti. Hyvä idea oli meidän (hääparin) itse vetämä vieraiden esittelyohjelma heti juhlan alussa. Esitimme väitteitä (olen sulhasen kummi/kummilapsi, olen saunonut morsiamen kanssa, olen juonut tequilaa jomman kumman puoliskon kanssa, jne.) ja jos väite koski itseä piti nousta seisomaan. Tämä oli hauska ja tunnelmaa keventävä juttu, ja oli kiva olla itsekin äänessä. Hieman oli vain vaikeuksia keksiä väitteitä niin että kaikki pääsisivät ainakin kerran seisomaan, mutta onnistuimme kuitenkin! Laukku oli aivan turha, unohdin sen sijainnin jo ennen kirkkoa. Olin myös ostanut sopivan huulikiillon, mutta enpä muistanut kertaakaan ehostaa meikkiäni. Hmm.. Enpä nyt keksi muuta turhaa/hyvää ideaa, mutta niitä varmasti oli kyllä. Aika sama loppujen lopuksi, eipä kyllä harmita että olisi käyttänyt johonkin liikaa aikaa tai muuta, ei se hukkaan kuitenkaan mene. Kaikki pienet jutut tekee päivästä onnistuneen, ja mieluummin hieman panostaa vähän turhaankin, kuin että tarvitsisi sitten hääpäivän aattona tai itse päivänä stressata tai murehtia siitä että jokin jäi tekemättä.

Meillä oli kutsuttu 108 vierasta, joista kolme ei tullut. Tiesimme kyllä kahdesta jo etukäteen että eivät tule kuitenkaan, mutta kutsuimme tietenkin hyvien tapojen mukaisesti. Yllätyksenä kuitenkin tuli 2 vierasta, joita ei ollut kutsuttu. Ilmoittautuivat kyllä, ja sinällään ihan ok kun olivat puolisoita. Ja koska myös kuvaajalle tarjosimme ruoat, oli meillä 108 kutsuttua vierasta ja 108 ruokailijaa. Eli en suosittele kenellekään pelaamista sen 10 prosentin kanssa, jotka eivät tule. Meillä tosin häät olivat toukokuussa, joten niin paljoa muita juhlia ja kiireitä ei ole, heinäkuussa eri asia.

MInulle oli tärkeää että meillä on sama sukunimi kun olemme nyt samaa perhettä. Lapsia ei vielä ole, mutta kun/jos niitä tulee, niin on helpointa kun olemme saman nimisiä. Pidin kyllä kovasti omasta sukunimestäni, ja minua usein tietyissä harrastuspiireissä kutsuttiinkin sukunimelläni tai siitä kehitetyllä lempinimellä, joten vaihto tuntui hieman oudolta. Mies kuitenkin totesi, että minä saan valita minkä nimen haluan, hän pitää omansa. Tämä oli minulle ihan ok, ja minun etunimeni sopii paremmin hänen sukunimeensä kuin toisin päin.

- Minua ehkä eniten harmittaa se, että unohdin kimpun juhlapaikalle kun lähdimme ottamaan virallisia kuvia ennen kirkkoa. Olin niin innoissani että korutkin meinasi unohtua, mutta ne onneksi muistin. Kaasot myös onneksi muistivat tuoda kimppuni kirkkoon, sitten vasta olisikin harmitanut kun sitä ei olisi kirkossa ollut! - Kuvaukseen olisin varannut hieman lisää aikaa (tai pitikin olla mutta hieman venähti meikissä ja kampauksessa), sillä olisi ollut mukava kokeilla vielä erilaisia kuvia ja paikkoja. Yksilökuvat myös unohtui, ja olisin halunnut kimpusta ja kampauksesta kuvat, niitä ei erikseen tullut - Olisi pitänyt harjoitella valssia hääpuvussa, se vähän jännitti vaikka sujuikin lopulta ihan ok. Puku oli hieman pitkä, joten meinasi jäädä vähän jalan alle. - Olisin varannut hieman enemmän taukoja. Kaaso yritti asiasta antaa neuvoa, mutta ajattelin että lyhyemmät tauot riittää. Kävi kuitenkin niin että tauolla aina jutteli ihmisten kanssa tai oli kuvissa, niin ei meinannut edes vessaan ehtiä. Tosin jos tauot olisi ollut pidemmät, olisi ohjelma taas venynyt, ja oli nytkin jo melko myöhäinen. - Iltapalaa oli liikaa Varmaan oli jotain muutakin, mutta ne kyllä hyvin unohtuu tässä ajan myötä. Ja ei tämäkään ollut mitään isoja asioita, vaan olen todella todella tyytyväinen koko hääpäivään, kuvaukseen ja kaikkeen muuhunkin! Oli elämäni paras päivä, surullista kun se on nyt ohi.

Vähän kaikkea pientä oli mitä tekisimme toisin, mutta varsinaisia vastoinkäymisiä oli vain kaksi. 1) Soittivat juhlapaikalta n. 1kk ennen häitä että siellä on tullut viivytyksiä kattoremonttiin, ja paikka saattaisi olla juhlapäivänä vielä hupun alla. Näin ei kuitenkaan onneksi tapahtunut, vaan paikka oli täysin kunnossa ja kaunis. 2) Maanantaina ennen häitä olin aivan hävyttömän kipeä. Minulla oli kuumetta, TODELLA paha yskä ja muutenkin aivan kamala olo. Matkalla lääkäriinkin meinasi happi loppua ja melkein pökerryin kun oli jopa kahdet portaat kuljettava. Lääkäri oli onneksi ihana nuorehko nainen ja ymmärsi hätätilanteeni. Hän tutki minut huolella (lopputulema poskiontelontulehdus ja keuhkoputkentulehdus, minulla ensimmäiset laatuaan ainakin niin että muistan), ja antoi paljon hoitavia lääkkeitä. Niinpä sitten lauantaina hääjuhlassa kuume ja huono olo oli tiessään, jäljellä oli enää vain yskää (joka ei onneksi yhtä paha kuin aiemmin). Pelkäsin kamalaa yskänkohtausta kirkossa, mutta onneksi sitä ei tullut. Kaikki meni hyvin ja selvisin päivästä hengissä uskomattomalla hääenergialla.

Mä koin olevani yllättävän rento koko päivän. Olin asennoitunut niin että yritän nauttia kaikesta ja stressata mahdollisimman vähän. Avainasemassa oli kyllä ehdottomasti molempien perheet, sekä kaasot ja bestman. Luotin heihin kaikkiin täysin, ja pystyinkin rentoutumaan kun uskoin että he hoitavat kaiken ja heillä on homma hallussa. Sanoin myös kaasoille ja bestmanille etukäteen, että oli ongelma tai tilanne mikä tahansa, niin jos he suinkin pystyvät tekemään ratkaisun ja hoitamaan asian kysymättä/kertomatta siitä minulle, niin hyvä. En olisi halunnut mitään ylimääräisiä murheen aiheita tai päätöksentekoa juhlapäivänä. Kaikki sujuikin hyvin, ja turha stressata pienestä aikataulun venymisestä tai mistään muustakaan, ei se päivää pilaa. Vieraat ei todennäköisesti edes huomaa jos joku ei mene ihan suunnitelmien mukaan.

Meillä oli myös pappi sanonut että sormuksen pujotuksen jälkeen on pusun vuoro, vaikka hän ei siitä ääneen sanokaan. Me sitten täpinöissämme unohdimme pusun, ja käännyimme katsomaan pappia kohti. Pappi sitten hieman nyökkäili päätä ja tajusimme että jotain unohtui. Hoidimme sitten pusunkin vielä, ja oli ihan hauska kevennys tunnelmaan kun yleisökin huomasi että unohdimme sen.

Meillä oli todella suloiset morsiustyttö ja sulhaspoika, jotka heittelivät edessä terälehtiä, ja heitä katsellessa ei voinut kuin hymyillä. Itku meinasi tulla kun erehdyin katsomaan muutamaa ystävää, mutta sitten katsoin äkkiä eteenpäin ja mietin että "ajattele lapsia, ajattele lapsia", jolloin hymy palasi kasvoille. Meistä on myös hauska kuva alttarilla kun olemme juuri polvistuneet, ja minulla on siinäkin hymy kasvoilla.

Meillä kävi isäni viemässä kyltit samana päivänä aamulla. Jos olisi vienyt edellisenä iltana niin paikasta johtuen olisivat voineet olla hieman alttiina ilkivallalle. Seuraavana päivänä isäni myös nappasi ne kotimatkalla pois. Liitteenä myös kuva isäni tekemistä kylteistä, joskin ilman vartta ja nuolta. Meillä oli kutsuissa ja muissa askarteluissa käytetty kaarnaa, niin toivoin puusydämiä kylteiksi. Noissa mäntyrenkaissa vaan oli niin ihanat kaarnat ympärillä, ettei niistä raaskinut sahata sydämen muotoisia. Renkaat isäni on sitten vielä polttanut ja kaivertanut niihin nimikirjaimemme.

Meillä oli kaason ja bestmanin ehdotus tuollaiset korit, ja minusta oli ihan loistava idea! Sovittiinkin sitten että he saavat ne järjestää, me tietenkin kustansimme. Sisältö jotakuinkin samaa sarjaa kuin aiemmissakin. Eniten huvitti ystävän kommentti jälkikäteen, kun olivat menneet porukalla samaan aikaan vessaan: Kaikki muut oli ollut että "Jee, siistii!! Viinaa (pari pikkupulloa) ja suklaata!" ja yksi tytöistä oli ollut että "Ihanaa, särkylääkettä ja rakkolaastareita!". Tämä hyvä osoitus siitä että vieraat ovat erilaisia, ja kaikille on tärkeitä eri jutut! Särkylääkkeitä oli ainakin mennyt aika monta, ja laastareitakin pari. Viinat ja suklaat tietysti myös. Helppo juttu korin tavaroiden keräämiseen on myös ottaa kotoa osa tuotteista, ei haittaa jos lakka on puolillaan tai vanupuikkorasia vajaa. Näin ainakin säästää rahaa. Käyttämättömät tavarat saa myös vietyä juhlan päätteeksi kotiin, niin ei ne hukkaan mene. Meille esimerkiksi tuli varahammasharjoja 2 kpl, loput särkylääkkeet ja muuta tavaraa. Ja tosiaan, viinaa oli 2 pikkupulloa molempien vessoissa, ja musta oli hauska ja keskustelua herättävä juttu! Tyttöjen vessan pullon juoneet selvisi ainakin nopeasti. Kortsuja oli myös, ja enpä usko että niistä kukaan pahastui. Enkä usko että kukaan seksiäkään harrasti, mutta kummasti kortsut jonnekin silti katosi!

Täällä on yksi sponttaanin puheen pitänyt morsian. Tiesin kyllä että sulhanen ei halua puhetta pitää, ja ajattelin että täytyy läheisiä ja auttaneita kuitenkin jotenkin kiittää. En valmistellut puhetta mitenkään (ja harmittaa kun en ollut tuollaista runojuttua keksinyt, se olisi ollut ihana). Pidin kuitenkin lyhyehkön itsenikin yllättäneen puheen muiden puheiden jälkeen. Rehellisesti en kyllä muista mitä kaikkea sanoin, mutta liikutuin aika paljon ja kiittelin kaikkia vieraita, vanhempia, sisaruksia, kaasoja ja bestmania sekä kaikkia muita osallistuneita tietenkin myös. Olen todella tyytyväinen että pidin tämän lyhyen puheen, ja ainakin siitä tuli aito ja suoraan sydämestä kun en ollut valmistellut sitä ollenkaan. Tämä ei tietenkään läheskään kaikille sovi, mutta minulle on luontevaa puhua ihmisten edessä.

Meillä oli aika simppeli teksti kutsussa: Meillä on ilo kutsua Teidät todistamaan kun sanomme Tahdon Xxxxxx kirkossa Lauantaina 17.5.2014 klo 15.00. Vihkimisen jälkeen hääjuhla jatkuu Xxxxxxxx juhlatalolla. Morsian & Sulhanen Lisäksi kutsun ohessa lähti a4-kokoinen info jossa oli osoitteet, tietoa majoittumisesta ja lahjoista jne.

Mulla oli kanssa aivan mahtavat polttarit muutama viikko sitten! Mut tultiin lauantaina aamulla herättämään kotoani, jossa sitten sain 15 min aikaa laittaa itseni valmiiksi ja kerätä kamat. Siitä sitten hypättiin autoon ja mulla tietenkin silmät sidottuna. Suunta oli kohti Helsinkiä, ja kun sain silmät taas auki niin selvisi, että olemme kattilahallin pihassa, melkein kaikki ihanat polttarivieraat kasassa, vain yksi rakas ystävä puuttui ulkomaanmatkan takia. Menimme sisään, ja minulle selvisi että kyseessä on sirkuskoulu! Siellä sitten kaikki jonglöörasimme, hypimme trampoliinilla, teimme kuperkeikkoja ja puuhasimme kaikkea muuta hauskaa yhdessä. Tämän jälkeen matka jatkui ystäväni luokse, johon minut taas kuljetettiin silmät sidottuna. Sisään kun pääsimme, oli minulle aivan ihana yllätys, kun ei tämä ainoa "puuttuva" ystävä enää missään reissussa ollutkaan, vaan oli ollut laittamassa meille kaikille upeaa lounasta! Lounaan ohessa katselimme kuvia minusta ja kavereista, jotka vieraat olivat keränneet kasaan. Ruoan jälkeen ohjelmassa oli hieman tutustumista leikin muodossa, ja ihanaa hemmottelua. Ystävät laittoivat minulle upeat hiukset ja meikit, sekä tekivät jalkahoidon ja lakkasivat kynteni. Polttareissani oli teemana festarit (olen vakkarikävijä), mikä näkyi hauskasti vaatteissa ja koristeissa, meillä oli kaikilla festarirannekkeet, ja minulla tietysti vip-passi. Lisäksi kaikilla meillä oli hienot oranssit (häiden teemaväri) huivit päässä. Lisäksi kannoin koko päivän hauskaa reppua, jossa oli sitten pientä festarivarustetta. Hemmottelujen ja laittautumisen jälkeen suuntasimme keskustaan, ja kävimme etsimässä minun johdollani pari geokätköä, joka minun ja sulhasen yhteinen harrastus (myös pari polttarivierasta tätä harrastaa, niin he olivat tämän organisoineet). Kätköilyn jälkeen suuntasimme kohti Shakers-baaria, jossa pääsin itse tekemään drinkkini baaritiskin toiselle puolelle. Se oli aivan superhauskaa! Siellä sitten joimme kaikki parit drinkit ennen kuin matka taas jatkui. Ennen drinkkien tekoa sain myös hankkia yleisöä ja opettaa vieraille ja yleisölle laululeikin tennispalatsin edessä. Sain myös kaksi partiokaveriani mukaan esiintymään. Kaiken Helsingissä pyörimisen jälkeen suuntasimme Pornaisiin mökille. Mökki oli ihan mahtava, monta sänkypaikkaa, iso keittiö ja tupa, lisäksi hyvä sauna. Mökillä sitten vietimme mukavan illan: söimme aivan mahtavan illallisen, saunoimme kaikkien perinteiden mukaan, herkuttelimme suklaaputouksella, joimme, tanssimme ja nauroimme. Aamulla heräilimme ja siivoilimme, jonka jälkeen siirryimme brunssille lähistölle aivan upeaan vanhaan myllyyn(?) joen varteen. Paikka oli ihan mielettömän upea ja tunnelmallinen, ja ruoat olivat ihania. Brunssin jälkeen suuntasimme sitten kotiin päin. Kaiken tämän tekemisen lisäksi oli aivan huikeita pieniä juttuja ja ohjelmanumeroita, jotka kruunasivat koko reissun. Siskoni oli organisoinut sellaisen, että kaikki toivat jonkun tavaran joka kertoi meistä, ja niitä sitten yksitellen nostettiin pussista ja minun piti arvata kuka tavaran on tuonut. Ystävät olivat myös täyttäneet "ystäväkirjaa" minusta/meistä (esim. ensitapaaminen, millä olen hurmannut heidät yms.) ja minun piti sitten taas osata yhdistää oikea paperi oikeaan henkilöön. Siskot olivat myös mökkimatkalle minulle hankkineet eväät, jotka olivat aivan samanlaiset kuin meillä aina lapsena oli mökkimatkalla. Kaikki jutut oli tehty ja suunniteltu ajatuksella, ihan minua varten. Polttarit olivat juuri minun näköiset ja nautin niistä todella paljon! Toivoin paljon yhdessä tekemistä ja mukavaa olemista, ja juuri sitä sainkin. Monessa vaiheessa päivä meinasi mennä vanhojen juttujen muisteluun, ja se oli aivan ihanaa. Vieläkin meinaa olla tippa linssissä kun muistelee mahtavaa viikonloppua jonka sain! Kaikkein parasta vielä polttareissa oli se, että olin halunnut paljon vieraita (17), ja kaikki pääsivät paikalle! Kaikki myös nähdäkseni viihtyivät hyvin ja tulivat toimeen keskenään, vaikka ihan eri porukoista olivatkin. Huippua! Mahtavia polttareita kaikille joilla se on vielä edessä, ja kaasoille ja muille järjestäjille paljon ideoita. Pienetkin jutut huomataan ja niitä arvostetaan.

Täältä ihan tuoreeltaan meidän noin-aikataulua viime viikonlopun häistä (kumma juttu ei oo aikataulusta oikein tarkkaa käsitystä enää vihkimisen alun jälkeen..) 8.00 Herätys 9.00 Lähtö juhlapaikalle jossa laittautuminen ja kuvaus 9.30 Kampaus ja meikki 12.30 Lounasta ja pukeutuminen 13.15 Valokuvaukseen 14.30 Kirkolle 15.00 Vihkiminen 16.15 Alkumaljat ja tervetulosanat sekä onnittelu 16.30 Kuvia lähipiirin kanssa (sillä aikaa juhlasalissa pyöri kuvia hääparista ja ihmiset etsivät omia paikkojaan) 16.45 Vieraiden esittelyohjelma (hääpari järjesti) 17.00 Alkuruoka 18.15 Pääruoka 18.45 Musiikkiesitys ja morsiamen isän puhe 19.00 Tauko ja mahdollisuus päästä kuvaan hääparin kanssa 19.30 Äitien ohjelmanumero 20.00 Hääkakun leikkaus 20.30 Puheita ja ohjelmaa 21.30 Häävalssi ja bändin eka setti 22.15 Morsiuskimpun ja sukkanauhan heitto 22.30 Bändin toinen setti 23.15 Pieni ohjelmanumero ja iltapalatarjoilu 23.30 Bändin kolmas eli viimeinen setti 01.00 Vieraiden poistuminen Valssin oli tarkoitus alkaa yhdeksältä, ja haaveiltiin myös ohjelman sutjakasta etenemisestä jotta kaikkea olisi saanut aikaistettua, mutta yllättäen toisin kävi. Vältyimme kuitenkin stressiltä ja murehtimiselta, kun kukaan ei ottanut asiasta liikaa paineita. Kaasot ja bestman hoitivat homman sujuvasti ja ohjelmat sun muut alkoivat kun ehtivät ja kestivät sen aikaa kun kestivät. Kaikki ottivat asiat mukavan rennosti niin mekin pystyimme olemaan rentona koko päivän! Suosittelen kuitenkin kaikille jättämään hieman väljää taukoja ja muita varten, jotta ihmiset ehtii seurustella, ottaa kuvia ja vaikka nauttia säästä. Etenkin jos on paljo vieraita niinkuin meillä, niin aikaa menee kaiken näköiseen. Bloh, meillä meni kuvauksessa noin tunti, mutta olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa. Riippuu tietysti oletteko vain studiolla, vai vaihdatteko paikkaa. Me esim. siirryimme autolla toiseen paikkaan niin siinä tietysti menee aikaa. Kuvauspaikat olimme katsoneet etukäteen kuvaajan kanssa. Koristelut ja muut olimme hoitaneet pääasiassa edellisenä päivänä, aamulla kuitenkin anoppi hoiti viimeiset koristelut, esim. kukka-asetelmat pöytiin. En osaa tästä tarkkaan sanoa kauan meni, mutta tuskin ihan hirveän kauaa kun nekin oli jo valmiina.

Meillä oli häissä 11 lasta, ikähaarukka 3kk-12v. Juhlapaikalla oli onneksi kiva parvi josta näki alas juhlasaliin (voi vanhemmat mennä vahtimaan lapsia ilman että menee ohjelma ohi), ja parvella lasten pöydät ja tuolit. Sinne olimme tuoneet dubloja, kyniä, paperia, puuhakirjaa ja hieman luettavaa. Itse täytyy kyllä tunnustaa että ei mitään käsitystä mitä lapset tekivät juhlan aikana. Ainakaan ei meidän juhlintaamme häirinneet, joten ilmeisesti viihtyivät?

Meillä morsiamen isä nostatti maljan ja toivotti vieraat lyhyesti tervetulleeksi. Tämän jälkeen minä (morsian) kiitin hyvin nopeasti vieraita kun pääsivät mukaan juhliin.

Hui esssie, kuulostaa aika raskaalta ja kiireiseltä! Tsemppiä kuitenkin! Me olimme jättäneet pääasiassa koristelut anopin huoleksi, ja isäni kävi hakemassa aamulla kukat sekä viemässä opastuskyltit paikoilleen. Eli minun osaltani ohjelmassa oli vain meikkaus ja kampaus, lounas, pukeutuminen ja sitten kuvaus ennen kirkkoa. Mieheni oli käynyt isänsä haudalla, syönyt lounaan, pukeutui ja laittoi tukkansa, jonka jälkeen hänkin suuntasi kuvaukseen. Anopilla oli jonkin verran vielä hommaa koristelujen kanssa, ulkolyhtyjen ja kynttilöiden laittaminen valmiiksi, sekä pöytäkukkakoristeiden viimeistely. Eipä sen kummempaa tainnut olla.

Meillä meinasi olla välillä hieman ongelmaa, kun sulhanen ei jaksanut keskustella hääjutuista. Hän meinasi aina tiuskia kun jotain kysyin, ja yritti olla keskustelematta hääjutuista ollenkaan. Tämä oli tietysti aika haastavaa, kun kaikki tututhan halusi tietysti puhua tulevista juhlista paljon.. Pari kertaa kuitenkin keskustelimme asiasta, ja yritin ottaa selville mikä mieltä painaa, ja miksi hääsuunnittelu niin ärsyttää. Kerroin rauhallisesti myös olevani kovin pahoillani jos häntä ei suunnittelu kiinnosta, mutta sanoin myös että itse stressaannun todella pahasti jos joudun kaiken tekemään yksin. Korostin sitä, että nämä on MEIDÄN häät, ja haluaisin tehdä ne yhdessä, ja että hänen mielipiteensä on minulle äärimmäisen tärkeä. Tämän jälkeen mieskin otti vähän enemmän kantaa, ja meillä kävi myös se, että mitä lähempänä häät oli, sitä aktiivisemmin hän oli suunnitteluissa mukana. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sulhanen oli oikein tyytyväinen, morsian oli oikein tyytyväinen, ja kaikki meni ihan mahtavasti. Häät oli kuulema meidän näköiset.

Minä pidin vain häitä edeltävän päivän (perjantai) vapaata, ja sulhanen hoiti silloin hieman töitä etänä. Perjantaina oli onneksi myös anoppi, sulhasen täti, minun äitini ja molemmilta yhdet siskot, sekä kaasot ja bestman auttelemassa juhlapaikalla ainakin osan päivästä, niin ei tarvinnut murehtia ja kiirehtiä. Aikaakin oikeastaan silloin jopa jäi, ei ollut mikään paniikki vaan olimme jo ennen kuutta valmiit hyvillä mielin lähtemään iltaa viettämään. Kyllä viimeisellä viikolla oli paljon hommaa: istumajärjestyksen tekoa, kynsien laittoa, viimeiset hankinnat, kukkien tarkistus ynnä muuta, mutta illat riitti ihan hyvin kaikkien asioiden hoitoon, ei mennyt yötöiksi.

Meillä oli kaikki ruokailemassa olleet vieraan kirkossakin. Kutsuimme kuitenkin illaksi vielä mieheni opiskelijayhdistyshallituskavereita juhlimaan, vaikka eivät saaneetkaan kutsua vihkimiseen tai juhlien ruokailuosuuteen. Olin hieman huolissani että kokevatko tämän loukkaavana, mutta olivatkin sitävastoin todella otettuja. En ollut edes heitä kaikkia tavannut, mutta tiesin että he ovat miehelleni tärkeitä kavereita. Mietimme pitkään heidän kutsumistaan, kun ystävyys oli vasta kehittymässä kun hääsuunnitteluja aloitettiin. Tämä oli kyllä oikein toimiva ratkaisu loppujen lopuksi; he näkivät jonkin verran ohjelmaa ja saivat kyllä iltapalaa ja paljon paljon juomaa. Olivat tyytyväisiä, ja yritimme parhaamme mukaan pitää myös huolen siitä, että tunsivat olonsa tervetulleeksi.

Meillä ei laitettu avec-kutsuja. Vieraissamme oli paljon sinkkuja (ystäviä tai nuoria serkkuja), ja vierasmäärään olisi tullut noin 15 lisää jos kaikki olisivat tuoneet avecin. Sovimmekin kavereiden kanssa, että jos alkaa vakavissaan seurustella, niin sitten saa tietysti tuoda itselleen kumppanin, mutta muuten ei ikäänkuin "turhia" aveceja kutsuttu ihan jo rahallisista ja tilallisista syistä. Sinkkuvieraita oli kyllä tosiaan aika paljon, niin ei ollut huolta että kukaan tuntisi oloaan yksinäiseksi ilman avecia, tai kokisi olevansa ainoa ilman kumppania. Tämä ratkaisu tietääkseni sopi kaikille, kukaan ei ainakaan meille kehdannut asiasta valittaa.

Meillä oli 105 vierasta. En suosittele kenellekään laskemaan sen varaan että osa ei tulisi ja voisi siksi kutsua enemmän kuin mahtuu. Meillä vain kolme kutsuttua ei tullut paikalle, joista kaksi oli jo kutsuttaessa tiedossa että eivät pysty tulemaan. Lisäksi saimme kolme vierasta kutsujen ulkopuolelta parisuhteiden takia. Joten +- 0, näin ainakin meillä. Olin lukenut joskus jostain että voisi arvioida että noin 5% ei pääsisi paikalle, mutta riipuu varmasti paljon vieraista ja siitä onko juhlista ilmoitellut ajoissa. Tottakai myös juhlien ajankohta vaikuttaa paljon, meillä kun häät oli jo toukokuussa, niin sillon ei vielä paljon muita juhlia ja lomamatkoja vierailla ole.

Meillä on todellakin tavaraa yli oman tarpeen, ja siksi meillä ei juurikaan muita lahjatoiveita ollut, kuin se että pääsisi häämatkalle (opiskelijoina ei hirveästi ylimääräistä rahaa ole..). Meillä luki hääinfossa seuraavalla tavalla: "Lahjojen tuominen ei ole edellytys juhlaan osallistumiselle. Meillä on jo kaapit ja nurkat täynnä tavaraa, joten juuri mitään emme tarvitse. Jos kuitenkin haluatte muistaa hääparia, voitte osallistua unelmiemme häämatkan toteuttamiseen lahjoittamalla haluamanne summan häämatkaamme varten avatulle tilille xxxxxx-xxxxxxxx. Molempien äideiltä on myös tiedusteltavissa muutamia lahjatoiveita tarvittaessa." Ja sitten tietysti äitien puhelinnumerot. Tämä siksi, että tiesimme hyvin että osa vieraista haluaa kovasti antaa jonkin fyysisen lahjan mieluummin kuin rahaa. Lahjoja tulikin sopivasti, saimme osan listan tavaroista, ja muutaman muun hauskan jutun. Lisäksi saimme matkakassaamme kartutettua oikein mukavasti. Suosittelen kaikille sitä, että vaikka kuinka epämiellyttävältä rahan pyytäminen tuntuukin, niin ei kannata toivoa tavaraa jos sitä ei tarvitse. Ihmiset ymmärtää kyllä että turhaa tavaraa ei nurkkiin haluta pyörimään, ja matkustaminen Tallinnaa pidemmälle on unohtumaton kokemus josta nauttii enemmän kuin siitä turhasta kynttiläkiposta, joka on vieläpä eri sarjaa kun kaikki aiemmat. Enpä ole kuullut että kukaan oikeasti pahastuisi rahalahjatoiveesta enää nykymaailmassa, ja tosiaan tuo muutaman toiveen esittäminen helpottaa sitten heidän kohdalla jotka eivät rahaa tahdo antaa.