pihko

Aika vähän on tullut pidettyä meteliä. Jos joku kysyy niin sitten kyllä on kerrottu, mutta esim. facebookin olen pitänyt tarkoituksella siistinä kaikesta häihin liittyvästä. En halua tehdä numeroa.

Tulis jo.. Häät 25.päivä tätä kuuta ja tuntuu et haluan ne nyt vaan ohi. Stressin taso on sitä luokkaa et ilmankin pärjäis hyvin.

Nyt mulla sitten on. Eli hankittu nyt helmikuussa ja häät 2015 heinäkuussa. Ja tosiaan, minkäs teet, kun juuri SE puku josta oot nähny melkein uniakin tulee vastaan käytettynä... Ja Sotterohan se.

Näissä mä oon nirso ihan viimiseen saakka. Mieskin on nauranu et melkein kaikki muut vaatteet mulle on helppo hankkia, mut kenkien suhteen oon ihan hirveen nirso. Mut jotain tummansinistä/sinistä, peep-toe ja maks 8cm korko. Ei oo vielä tullu vastaan sitä mallia joka sais sydämen syrjälleen.. Rainbow Clubilla on muutama malli jotka lämmittää, mut ei ihan vielä iske täysillä.

Tultiin pelaamasta sulkapalloo yks maanantai ja juteltiin niitä näitä autossa vielä meidän pihalla. Siinä sitte kamoja takapenkiltä keräillessäni kysäsin et "tuutkos kuule mulle kaasoks?" Kaveri katto mua vähän aikaa et oonko tosissani ja kun tajus et ihan tosissani olen niin naurahti et sehän olis kunnia, mut ei hän kyllä tiedä yhtään et mitä hänen sit pitäis tehdä.

Oli vähän pään vaivaa tuosta päätöksestä. Ihminen jota olin ensin ajatellut hommaan ilmaisi suoraan ettei ikinä alkaisi moiseen, en ollu ehtinyt edes kysyä asiaa onneksi. Nyt on kuitenkin se yksi ja ainoa kaaso kysytty ja tyytyväisempi en vois olla. Ollaan aika tuoreita tuttuja, vajaa vuosi yhteistä taivalta takana, mutta silti mä jo tiedän et tein sen ainoan ja oikean ratkaisun kuitenkin.

Ruuasta ja juomasta, kaikesta muusta oon valmis vähän joustamaan, mut noista en.

En pahemmin oo lörpötelly, en vieraille enkä kyllä sen puoleen omalle lähipiirillekään. Tasan yhtenä iltana oon innostunu jonkun muun ku äitini kanssa puhumaan asiasta ja tämäkin ihminen oli mun kaveri joka on ite tän kesän morsian ja josta sitten tulee mun miehen bestwoman. Hänen kanssaan vähän innostuin tohisemaan mut muuten oon pitäny tosi matalaa profiilia.

Juhlapaikka ja ruuat varmaan yhteensä 1600-1800€. Oluet karkeloihin tekee velipoika meille lahjaks (20litraa/10€), siideriä ehditään hakeen ens kesänä Keski-Virosta. Hääautoon valuvia euroja ei lasketa tähän koska se on erillinen budjetti ja projekti. Bändiä ei tule vaikka aika tanssipainotteiseksi varmaan ilta meneekin. Koristuksia tehdään ite ja ostetaan käytettynä ja mun olis tarkotus löytää puku käytettynä eikä sormuskaan tule olemaan se kallein mahdollinen (koska mä en haluu ja oon löytäny mieluisan halvemmasta hintaluokasta). Budjetti mennee siihen 2500-3000€ nurkille. Ja mun inttikaveri tulee hoitamaan kuvauspuolen, lahjaksi. Urh... Onneks on aikaa säästää.

Kun mulla on näköjään vaan ongelmia. Alkuperäinen rakkauden kohde mulla oli siis Maggie Sotteron Brittney ja luulenpa etten pääse siitä yli enkä ali ennen kuin se on jossain kokeiltu. Mutta missäpä sitä pääsisi kokeilemaan sellasta pukua mikä ei enää kuulu varastomalleihin? Omistaako täällä joku tota pukua noin koossa 40 tai sitten reilusti isompana 42... Haluaisin niin koittaa.

Turhaanpa pelkäsin. Koitin 8:aa pukua ja niistä 6 oli aivan ihania.

Uuh.. Huomenna sovittelemaan ekaa kertaa. Kamala paniikki meinaa iskee kun ihan oikeesti pelkään ettei löydy yhtään mitään sopivaa. Siis sellasta minkä mun korvien välikin huolis.

90% ajasta on sormessa. Mutta kun oon kova räpläämään auton kanssa ja aina kädet ruvella niin semmosiin systeemeihin otan pois.. Ja kun tää 18karaatinen on vähän pehmeempikin, niin sitä on pakko hiukan yrittää sääliä. Nyt jo on naarmuilla ja sormessa on ollu 1,5kk.

Mulla tosiaan sieluun on hiipinyt toi Brittney.. Yritin katella muita merkkejä ja muita malleja, mutta jotenkin vaan mikään muu ei iske niin ku Brittney..

Vieraslistaan tuli nyt sitten 54 nimee joista 4-5perässä on vielä kysymysmerkki että lähteekö kutsua ollenkaan. Enempää ei tule, tämä riittää.

Meistä ei nyt sitten enää kumpikaan kuulu kirkkoon. Onko silti mahdollista saada avioliitolleen siunaus kirkossa? Kysyin asiaa jo omasta vanhasta seurakunnastani, mutta millään jaksais odottaa huomiseen jos joku muukin osais vastata.. Vai joutuuko toinen vain tämän takia liittymään kirkkoon takaisin?

Pikkusisko katteli tuolta wanhojen pukua.. Ehkä uskaltaudutaan koitolle.

En oo vielä ehtiny miettiä nauhan sijotusta tai kiinnittämistä. Mut täytyy käydä mallaamassa tuo idea, vaikuttais ainakin raikkaammalta. Kiitos.. Sitä vaan ite on niin täynnä askartelua välillä ettei erota metsää puilta.

Ongelma tosiaan. Tädin uus aviomies. On täysi alkoholisti ja narsisti. Ihmisenä sellainen etten todellakaan siedä naamaa enkä oikein edes ajatusta koko miehestä.. Haluaisin kutsua tädin häihin, mutta en tätä uutta aviomiestä. Tosin, en ole varma ollenkaan saanko tädin tulemaan ilman miestään tai päästääkö mies tädin tulemaan yksin. Joten kutsunko sittenkään? Haluaisin, koska olisi tyhmää jättää kolmesta sisaruksesta yksi kutsumatta, mutta tuo "kaupanpäälinen" ei oikein innosta.

Askartelutarpeita kutsuja varten, koska Tiimari. Just tajusin et pikkusen pitää hakee lisää kunhan joskus vielä aukee loppuunmyyntiä varten.

Kattelin tänään kullan väristä askartelukartonkia Tiimarissa.. Aloin miettiä et onkohan se liian pröystäilevä jos tekus kutsut siitä ja tummansinisestä käsintehdystä paperista? Teemaväreinä kulta/t.sininen/valkoinen. Ajatus oli ensin kultapohja, sininen laatikko ja siihen kullanvärinen kutsu-teksti ja sininen nauha.. Jotenkin tuli tunkkasen tuntunen, miten keventää?

Hmmm.. Tossa oli kyllä jo ajattelemisen arvosia ideoita. Aattelin et lähden aika avoimin mielin kokeilumatkoille kunhan tässä siihen pisteeseen päästään. Olen tässä jo yhden liikkeen edustajan kanssa laitellut spostia ja hän oli hyvin kannustava sen suhteen että jotain sellaista löytyy minullekin missä tunnen oloni hyväksi ja vapautuneeksi, jos vielä kauniiksikin niin se on plussaa. (nimim. äärimmäisen huono, lähes olematon itsetunto)

Ninahi, harkittu on. Uhkasin jopa oikeasti saapua paikalle valkoisissa reisitaskuhousuissa, maihareissa ja t-paidassa. Äiti ehdotti housupukua.. Niin hullua ku se ehkä onkin niin joku osa musta haluaa ainakin koittaa olisko musta prinsessaks. Ei tosin miksikään kermakakuksi, vaan joksikin aika yksinkertaseks missä on kuitenkin jotain särmää.

En ole ostanut. Mieli tekisi kovasti lähteä jo katselemaan vaikka häihin on aikaa melkein kaksi vuotta.. Olisin tässä muutenkin tekemässä pyrähdystä Riihimäki-Hyvinkään akselille joten visiitti Leimulinessa olisi hyvinkin mahdollinen. Mietin vaan että kannattaako ihan vielä, että jos vaikka ensi vuoteen venyttäisi... Olin tosin jo sinne yhteydessä kun kyselin yhdestä tietystä mieleen painuneesta puvusta ja sain sieltä aika hyvin vastauksen että puvun voi tilata nyt mutta se voidaan valmistuttaa vasta lähempänä ajankohtaa jolloin sen haluaa..