pihko

Eipä kyllä ole teemaa keksittynä joten tokkopa tuota tuleekaan. Tosin kutsuun ajattelin jotenkin hauskasti sisällyttää meidän molempien suuren maanpuolustushenkisyyden ja esimies(nainen)/alainen aseman.

Mun tatuoinnit, lapaluiden välissä ja oikeella lapaluulla, saa kyllä näkyä. Ehkä jopa korostankin niitä jotenkin..

Mistä saa sydäntikkareita kirkkailla muoveilla?

Mies on mun isoveljen lapsuuden ja nuoruuden kavereita, en tosin itse paljoa 12-vuotiaana kiinnittänyt huomiota tuohon kun se autollaan meidän pihalla kävi kääntymässä. Toki uteliaana sen verran ikkunasta kurkistin että näin minkä näköinen kaveri isoveljellä on, ei tainnu sillon vielä lämmittää. 2012 olin sitten miehen työpaikalla pari päivää töihin harjottelemassa, mutta sain paremman paikan aika pian joten haihduin sieltä. Mies koulutti mua yhden vuoron ja silloinkin ajattelin siitä että miten joku ihminen voi a) polttaa noin paljon ja b ) puhua niin paljon että voittaa jopa mut. Äitikin kotona kysyi et mitä mieltä kaverista, totesin vaan et polttaa paljon ja puhuu ihan liikaa, ei hyvä. Kai siinä joku kuitenkin jäi korvan taa kaihertamaan. Muutama kuukausi myöhemmin näin sen kaupassa sitten, mutta olin ite jo kassajonossa niin en viittinyt lähtee jonosta juttelemaan ja häirittemään kun toinen lehtihyllyllä luki jotain. Tosin jälkeenpäin sain kuulla että mies oli piilotellu mua kaupassa ja teki sitä sillonkin siinä lehtihyllyllä. Noh, jäi painamaan etten menny juttelemaan ja laitoin illalla FB:ssa viestin että näin sut kaupalla mutten viittiny tulla häirittemään sua ku luit.. Sain vastauksen ja vastauksen mukana puhelinnumeron. Seuraavana päivänä laitoin viestin et josko haluis lainata sen kirjan mistä aikanaan puhuttiin, oli sitten seuraavana iltana jo mun vanhempien pihassa tuomassa niitä kirjoja. Kirjalaina kesti kesäkuuhun saakka, sain ne maaliskuussa. Sillon äiti alko härkkiä et pitäiskö sun jo palauttaa ne kirjat kuitenkin. Kävin kolmesti oven takana, aina hänen piti olla kotona, kolmannella kerralla jätin kirjat ovenkahvaan roikkumaan ja totesin et antaa olla jos ei kiinnosta olla kotona.. Viikko myöhemmin oltiin perheen kanssa menossa markkinoille kun totesin et jaa sekin on töissä.. Joku kiusa se kai oli kun isä ajo auton parkkiin miehen työpaikan pihalle ja vaikka kuinka itelleni vannoin etten sille juttele niin johan oltiin jutuissa heti ku autosta pääsin. Sillon sovittiin ekasta reissusta yhdessä, museoreissu kun molemmat on historiahulluja. Meni viikko siitä museoreissusta kun nähtiin seuraavan kerran. Olin vähän down ku kaveri oli taas tehny mulle oharit. Mies sitte kysäsi että jos tulisin hänen luo kattomaan dokkareita illalla.. Olin heti menossa. Sen jälkeen istuin miehen luona melkein joka ilta yömyöhään ja reissattiin ympäri Suomee. Meni kolme viikkoo museoreissusta, joka iltasta juttelua ja toisen mittailua ennen ku mies vähän alkoholinkin rohkaisemana uskalsi näyttää että on oikeesti kiinnostunu. Siitä illasta lähtien ollaankin oltu saman katon alla yhdessä. Ja tässä ollaan nyt.

En vielä tunne, mutta aikaa on oppia tuntemaan. Eli anopin yks entisistä miesystävistä ja tämän tyttäret on niitä joita en tunne. Mies haluaa nämä juhliin koska omien sanojensa mukaan ei olisi nyt se mies joka on, ilman tätä äitinsä entistä miesystävää.

Anoppi, tuo viimeinen ihminen joka saa tietää häistä.. Me aiotaan olla todella jyrkkiä meidän vieraslistan suhteen, sinne ei tule ketään jonka anoppi on ohimennen kutsunut. Tästä syystä anoppi saa tietää häävalmisteluista vasta kun kutsu kolahtaa laatikkoon. Mun anoppi on niin rasittavaa sorttia ettei ymmärrä mikä asia hänelle kuuluu tai ei kuulu. Onneks mun vanhemmat on todennu et kutsutte ketä kutsutte, se ei oo heidä asia.

Mä en oo ees uskaltanu miettiä vielä budjettia. Oon huokaillu itekseni vaan että onneks on päivä tiedossa näin ajoissa, niin pystyy tekemään hankintoja pitkällä tähtäimellä ettei kaikki kaadu niskaan samana vuonna. Esim. Tallinna kutsuu varmaankin ens keväänä jo autoilemaan. Kuvaaja tulee kaveripiiristä, ruokapalkalla (tosin aion hänet kyllä muutenkin palkita), häämatkaa varten ei tarvii ostaa kuin lentoliput (saadaan lainaan miehen kummisedän asunto Espanjasta niin pitkäksi aikaa kuin halutaan), ruokaan menee joku ~2000e (sisältää astiat ja tarjoilut yms) ja tilavuokraan 200€. Ainoot mistä en osaa vielä sanoa on mun puku.. Hiukan hirvittää kun sen tän hetken myyntihinta on hitusen alta tonni, sormukset (mies haluaa ehkä vaihtaa kapean kihlan leveempään vihkiin) ja miehen puku.

Mies maksoi sormusten pienennyksestä ja muusta fiksaamisesta tulleet kulut. Sormukset kun on molemmilla suvun perintökalleuksia, niistä itsestään ei tarvinnut maksaa mitään.

Mä sillee puolivahingossa varasin tänään, häät kesällä 2015. Alaa opiskeleva, ja harrastuksekseen kuvaava, kaveri tarjoutui ihan itse hommaan tänään. Ihan huippua, nyt on sekin asia jo pois päiväjärjestyksestä ja tiedän saavani hyviä ja meidän näkösiä kuvia sitten.

Isäntä haluaa kutsua pomonsa ja yhden työkaverinsa, miehineen. Mun mies siis käytännössä ainoa mies koko tuossa työpaikassa, jos ei ylintä esimiestä lasketa. Mun työkaverit ei kutsua saa, ei oo mitään tiivistä työyhteisöä meillä. Se on töissä vaan läpsystä vaihto ja päivän tärkeimmät infot pikana.

Haaveissa olis löytää tumman vihreet tai tumman siniset kengät.. Ja tulee olemaan hommaa kun oon kenkieni suhteen ollu aina todella nirso!

Kuka Turun suunnalla myy Sotteroita? Hurahdin niihin jo aikana exän kanssa, vaikkei se suhde mihinkään vienyt.. Haluis jo tietää hinnoista hiukan et saa jotain säästettyä pukua varten.

Mulla tulee koko puvun hankinta olemaan aikamoinen ongelma ja hampaiden kiristely.. Oon aina ollu tyyliltäni enemmän äijämäinen kuin se hameita ja mekkoja käyttävä tyttönen. Töissäkin käytän maihareita ja reisitaskuhousuja hyvin kotoisasti. Tulee kova homma jos tälle meinataan löytää puku jossa olo tuntuu edes lähtöönsä siedettävältä.

Ei näe..

Mun vanhemmat tietää, anoppi saa tietää vasta kun saa kutsun. Mun vanhemmat vaan halas ja äiti totes et "et vissiin kaks vuotta sitte uskonu et alat suunnittelemaan omia häitäs.."

Kyllä se isä on. Oon täysin isän tyttö kun monta vuotta asuttiinkin ihan kahteen. Jos jostain syystä ei onnistuisi niin jompi kumpi veljistä saa sen homman, nuorempikin on sillon jo 18.

Meillä kihlapäivä on 21.8 ja häät halusin heinäkuulle 2015. Vielä ei ole päätetty että kumpi se päivä sitten on 18. vai 25. päivä.. Noista pitäis päättää kun haluan päivän suhteellisen lähelle seurustelun aloittamispäivää, joka taas on 21.7.

Minä nyt 26, mies 32. Kun häitä 2015 kesällä tanssitaan niin molemmat kaksi vuotta vanhempia. Tuolloin yhteis elämää on takana 3,5 vuotta ja niistä asuttu koko aika käytännössä yhdessä. Molemmilla vakityöpaikat tällä hetkellä ja katon pään päälle tarjoaa miehen lapsuuden koti jota kahdestaan rempataan. Kotona meidän lisäksi koira ja kissa ja tämä on ihan sopiva paketti toistaiseksi, no okei, toinen koira olis kiva. Häät pyritään kustantamaa alusta loppuun itse ja apuna käytetään mun vanhempia ja sukulaisia sillä miehen puolelta saisi vääränlaista apua. Anoppini on ihminen joka ei ymmärrä sanaa EI, tai sitä että me kaksi ihmistä tehdään nämä päätökset yhdessä ilman hänen pakottamiaan asioita.

Voisin hyvinkin ostaa, tai antaa miehen hankkia, vihkin käytettynä jos sellainen itseä miellyttävä niistä juuri löytyisi. Raha kun ei kasva puussa.. Mulla on kihlana isomummin kihlasormus. Sormuksella ensi keväänä 100vuotta mittarissa. Miehellä oman pappansa kihla-/vihkisormus vol. 2. Vol. 1 kului työmiehen käytössä aikanaan poikki ja siksi tämä yksilö on nyt toinen.

Kai vois sanoo et heti kun ajankohdasta päätettiin. Alustavaa vieraslistaa oon kokoillu tänään ja pienessä mielessäni käyny läpi kirkon lähellä olevia, edes vähän potentiaalisia, juhlapaikkoja. Äidin kanssa eilen käytiin syömässä ja juteltiin päälisin puolin ruoka- ja juoma-asioista ja äiti ompelijana oli tietenkin kiinnostunut mun pukuasiasta, että ostanko vai lyönkö hälle kuvan ja kaavat eteen. Tämmöstä pikku hiljaa suunnittelua ja kattelua kun aikaa kerran on. Tykkään vaan siitä et saan asioita ajallaan järjestykseen, edes omassa pikku päässäni.

Meillä on kesäautoprojektina vuoden 1974 Kupla, josta olisi tarkoitus saada valmista ensi vuonna ja näin ollen siitä tulee meille hääauto kesälle 2015. Auto nimeltään Dooris, saa kunniatehtävän.

Tiedän kyllä kenet haluan kaasokseni pyytää, mutta jotenkin vielä tuntuu kovin aikaselta asiaa lähtee esiin ottamaan. Ehkä vuoden vaihteessa sitten vois asiasta häneltä kysyä ja tiedän että se kyllä tulee yllätyksenä tälle ihmiselle, mutta uskon hänen myös suostuvan siihen.

Itse maksetaan. Ja onneksi aikaa H-hetkeen on parivuotta niin voi jo laittaa jotain sukan varteen ettei kaikki tule sillon ihan kaatamalla niskaan. Hartiapankkia kyllä saadaan sukulaisilta niin paljon kuin tarvitaan.

Ylärajaksi laitettiin 60henkee ja näyttää aika tuskaselta saada edes sitä täyteen... Miehen isän puolelta kun ei ole kutsuttavia lainkaan...

2015... Minä silloin 28 ja mies 34. Eka kerta kumpaisellakin.