BusinessAngel

Meille tulee just sokerimassasta/marsipaanista kakkukoriste. Ei haluttu ihmisiä, vaan sen sijaan kaks nallekarhua jollain hääsomisteilla, esim. morsiamelle huntu ja sulholle silinterihattu.

Mä ajattelin laittaa kutsuun dress code: tumma puku, mutta sitten selitellä sitä lisää hääinfossa. Meidän häät on lokakuussa, niin ei sillon oikeen vaalea puku edes sovi... Mutta ei se puku nyt tärkein ole, vaan se että kukaan ei tulis farkuissa, tms. Itsekin nähdään vaivaa pukeutumisen suhteen (en tuu varmaan ikinä ostamaan niin kallista asua ku hääpuku!), niin mun mielestä on aiheellista, että vieraatkin kunnioittaa meidän juhlaa siisteillä vaatteilla. Ei se ole liikaa pyydetty. Juhlat ois toivon mukaan rennot, vaikka asut oliskin juhlavat.

goldilocks, mun mielestä olet tosi reilu, kun et vaadi muita järjestämään ja maksamaan omasta pussistaan luksuspolttareita. Kukin tyylillään. Jos tiedät mitä haluat, niin tämähän on ihan ok.

Samanlaisia kokemuksia mullakin on brittihäistä kuin muilla. Olen ollut kolmissa häissä Englannissa ja ne ovat olleet aika erilaisia. Yhdet oli arvokkaat hotellihäät, joissa oli suklaasuihkulähde, DJ, taikuri, pilapiirtäjä ja tarjoilijoiksi naamioituneiden laulajien yllätysesitys. Nämä häät varmasti maksoivat paljon! Yhdet häät oli jossain county hallissa, mikä oli ihan nätti sali vanhassa, kauniissa rakennuksessa. Siellä sai itse maksaa omat juomansa ja paikalla oli bändi, mutta ei puheita lukuun ottamatta muuta ohjelmaa. Viimeiset häät olivat farmilla, parissa entisen navetan oloisessa rakennuksessa. Koristelut oli itsetehdyt ja muista poiketen ruoka oli buffet-muodossa. Yhtään kiitoskorttia en ole muuten Englannista saanut. Se mistä en englantilaisissa häissä tykkää on se tauko, joka noissa häissä on wedding breakfastin ja evening partyn välillä ollut. Juttelin tulevan anoppini kanssa ja kuulemma hänen häissään 80-luvulla vieraat jopa menivät välillä kotiin ja sitten vasta takaisin iltajuhlaan! Käsittämätöntä! Suomalaisissakin häissä eniten ärsyttää se odottelu, kun ei ole mitään tekemistä tai kun mitään ei tapahdu... Me olemme menossa naimisiin Suomessa (täällä me asutaankin ja sulhon puolelta suku ei ole kovin läheistä, joten vain lähin perhe tulee juhlaan) ja meille ei kyllä mitään taukoa tule. Mutta en kyllä halua morsiamenryöstöäkään... Musta pilapiirtäjä ja taikuri olivat aika hauskoja ideoita. Ne siis kiertelivät vieraitten joukossa ja vieraat saivat käydä piirrättämässä itsensä. Jotain tällasta rentoa menoa mäkin haluisin omiin häihin.

Oi, tonne Fiancéehen täytyy varmaan mennä käymään. Sydänkäpyä täytyy nyt hehkuttaa. Todella ystävällinen ja asiantunteva palvelu, mutta ei silti tyrkytetty omia mielipiteitä. Etsin plussakokoista pukua ja kerroin kokoni jo varatessa aikaa. Myyjä oli ottanut valmiiksi esille puvut, joita voisin kokeilla. Kaikki puvut mahtuivat päälle! Eivät ne tietysti ihan täysin istuneet, mutta tarkoitus olikin vain alustavasti katsella millainen tyyli miellyttäisi. Ja löytyihän sieltä sitten yksi suosikki... Mun kokemuksen Turun/Kaarinan Zazabellasta voi lukea Zazabella-ketjusta. Sinne liikeeseen en ole enää menossa! Myyjä ei ollut valmistautunut mun tuloon, sopivan kokosia pukuja ei ollutkaan sovitettavaksi eikä myyjää kiinnostanut mun auttaminen sitten ollenkaan.

Mulla on Turun liikkeestä todella huono kokemus. Varasin ajan useita viikkoja etukäteen ja varausta tehdessä kysyin, että onko ensinnäkään mun kokoisia pukuja sovitettavaksi. Kyse on plussakoosta, niin liikkeestä vähän riippuu kuinka isoja kokoja on tarjolla. Parista liikkeestä mulle olikin jo vastattu rehellisesti, että ikävä kyllä ei ole. Zazabellasta sanottiin, että kyllä löytyy useita ja aika varattiin. Kun saavuin paikalle, myyjä tuli mun kanssa kattomaan pukuja ja kyseli millasta oisin hakemassa. Mä selitin (kuten jo meilissäkin), että ois tarkotus kokeilla erilaisia, kun en oo hääpukuja ennen kokeillu. En nyt varsinaisesti vielä loukkaantunu siitä, että ei ollu valmiiks kattonu pukuja mulle (toisessa liikkeessä olivat tehneet jopa näin!). Myyjä ei löytänyt yhtään mun kokoista pukua. Ehdotti jopa pukuja, jotka oli 10 kokoa liian pieniä! Lopulta yksikään puku ei menny mun päälle... Meille tuli kaason kanssa ihan hukkareissu ja vaikka olin tosiaan varannut ajan, myyjä katosi aina välillä auttamaan jotain muita asiakkaita, vaikka paikalla olisi kyllä ollut muitakin myyjiä. Eli mut "houkuteltiin" valhellisesti kauppaan ja myyjää ei ois voinu vähempää kiinnostaa mun palveleminen. En ole menossa liikkeeseen uudestaan, vaikka pukuja voisi saada halvallakin. Mä vien rahani jonneki liikkeeseen, jossa plussakokoset morsiametkin lasketaan ihmisiksi. Mulle tuli tosi ikävä fiilis tosta paikasta.

Mä "puutuin" bestmanin valintaan sillä tavalla, että hyväksyin mun miehen valinnan. Meillä meinaan kävi niin, että mulla oli ihan selvät sävelet, että kenet valitsen kaasoiksi: mun parhaan ystävän ja mun pikkusiskon, mutta mun miehellä ei taas oikeen ole ketään yhtä, todella läheistä kaveria. Sen verran täytyy kertoa taustaa, että mun mies on englantilainen ja muutti muutama vuosi sitten Suomeen, kun oltiin tavattu ja ruvettu seurusteleen. Sillä ei tietenkään ollu täällä muita tuttuja ku minä ja mun perhe. Alussa mun sisko oli opiskelija ja mä töissä, niin mun siskosta oli paljon tukea mun miehelle, kun pääsi keskellä päivää sen kanssa hammaslääkäriin, jne. Niinpä mun miehestä ja siskosta tuli parhaat kaverit. Jokin aika sitten mun mies vähän nolostellen kysy multa, että haittaisko mua ihan kauheesti, jos mulla oiski vaan yks kaaso ja mun sisko oiski hänen bestman. No, eihän se mua tietenkään haitannu. Eikös se ole ihan nykypäivää, että bestman voi olla myös nainen? Mä olen tosi tyytyväinen tähän ratkaisuun. Tiedän, että voin luottaa bestmaniin ihan 100%-sesti.

Mun paras ystävä on mun kaaso. Se on ollu mulle aina ihan selvä asia. Heti kihlauksen jälkeen kerroin asiasta bestikselle, joka oli silloin opiskelemassa Bangkokissa. Skypen välityksellä juteltiin kaikenlaista ja sitten jossain kohtaa möläytin uutiset. Onnittelujen jälkeen esitin asiani ja tottakai bestis suostui. Oli kyllä liikuttava hetki. Ei oikeen saatu sanottua muuta ku hymyiltiin vaan. Myöhemmin kun hän oli jo taas kotona Suomessa, pyysin vielä uudestaan laatikon avulla. Ostin Tiimarista tyhjän puulaatikon, jonka sisustan maalasin häiden teemavärillä ja jonka koristelin pienillä kangasruusuilla, tarroilla ja sydämillä (kiinnitin laatikkoon liimapyssyllä). Keräsin sisälle kaikenlaisia lehdistä leikkaamiani kuvia inspiraatioksi, pieniä puusydämiä ja muita söpöjä hääjuttuja. Askartelin myös yhden mini pom-pomin. Sisäkanteen liimasiin tekstin "Will you be my maid of honour?" ja samasta pahvista olin leikannut kortteja, joissa selitin milloin ja missä häät ovat, miksi valitsin juuri hänet kaasokseni ja missä asioissa toivon hänen auttavan minua. Kaasoni oli otettu!

Mä en ole vielä ostanut pukua. Ajattelin ensi keväänä ostaa/tilata, kun häät ovat lokakuussa. Mutta mutta... oltiin kaason kanssa kattelemassa pukuja n. kuukausi sitten ja sieltä kyllä löyty aikas täydellinen puku... En ole saanut sitä mielestä! Oli kyllä budjetin mukainen, mutta aika yläkanttiin, niin en heti ostanut. Ja täytyyhän sitä sentään vähän enemmän tutkailla pukuja. Tuo oli kuitenkin vasta ensimmäinen kerta kun oltiin katselemassa. Mutta se puku jäi niin mieleen... Hyvin mahdollista, että menen parin kuukauden päästä hakemaan sen. Nyörit on hyviä, kun on tietty häädieetti menossa.

Toihan onkin järkevä lähtökohta! Jottei tule mitään ylilyöntejä ja kaikki pystyvät osallistumaan, olisi varmasti parempi aloittaa siitä budjetista eikä niinkään siitä, että mitäs kaikkea keksittäis. Jos raha ei ole vielä ollenkaan porukan mielessä, niin voi tulla ikäviä yllätyksiä ja suunnitelmat mennä moneen kertaan uusiksi. Mä olen ollut kaksissa polttareissa. Kumpiki makso n. 50 euroa, mutta toisessa mulle ois tullu ihan mielettömät kustannukset, kun haluttiin niin luksusta... Kaasot eivät kysyneet mitään muilta vierailta, vaan olivat itse päättäneet kaiken ja sitten vaihtoehtoina oli vaan, että ota tai jätä. Me ei sitten toisen kaverini kanssa pystytty ihan kustannussyistä osallistumaan koko päivään. Tuo puolikas päiväkin tuli maksamaan morsiamen osuuden lisäksi toiset 50 euroa. Jos oltais osallistuttu koko päivään, oltais saatu maksaa vielä 100 euroa lisäksi... Opiskelijataloudessa ei tollaseen vaan ole rahaa. Ja mun mielestä on ihan naurettava ajatus, että kaverin polttareita varten tarttisi säästää! Mä olen antanu mun omalle kaasolle ohjeeksi, että tota 50 euroa ei saa ylittää ja mielellään sen sais alittaa. Mä en välitä mistään luksuksesta polttareissa. Mä haluaisin kivan päivän kavereiden kanssa, niin että on jotain mukavaa puuhaa, mutta myös aikaa vaan jutella ja istuskellaki.

Me lähetetään Save the Date -kortit n. vuosi ennen häitä. Meille tulee aika monta vierasta ulkomailta, joten halutaan antaa varotusaikaa. Voivat sitten ruveta katselemaan mahdollisimman halpoja lentoja ja muutenkin valmistautua. Lähetetään ihan sellasia postikortteja, jotka tilataan netistä ja muokataan omilla tiedoilla. Varmasti moni suomalainen vieras ihmettelee, että mikä tämä nyt on, mutta mä tykästyin tähän ideaan StD-korteista ja aion sen myös toteuttaa.

Meillä on tuo sama tilanne, että kotona on varmaankin häävieraita: miehen perhe kun asuu ulkomailla ja meidät on aina majoitettu kun ollaan oltu heidän häissään. Ollaan mietitty, että mentäisiin yöksi hotelliin, ihan kaupungin keskustaan, josta olisi sitten helppo jatkaa iltapäivällä lentokentälle. Tuossa tutkailemassani hotellissa on hääpaketti ja huone pitäisi luovuttaa klo 16 aikoihin. Mutta riippuu vielä siitä mihin aikaan meillä lähtisi lento, jne. Ollaan ajateltu ottaa häitten jälkeen rennosti tuolla hotellissa ja sitten tehdä vain pieni häämatka jonnekin Eurooppaan, jossa olisi myös jokin mukava hotelli.

Me tehdään syyshäihin omenahilloa. Kustannukseksi tulee vaan pienet purkit ja muut koristukset niihin (aattelin myös käyttää niissä nimikylttejä, joten kävisivät samalla paikkakorteista), sillä omenat sais vanhempien pihapuista.

Joo, taitaa olla vaan vaarallista puuhaa sitten. Tosi harmi! Olisin itekin halunnut juuri noita taivaalle lähetettäviä lyhtyjä. Meidän juhlapaikka on meren äärellä, jyrkänteen päällä, joten olisi ollut varmaan niin turvallista kuin vain voi olla. Mutta ei näissä tietenkään mitään erityislupia anneta...

Sain synttärilahjaksi Hääkirjan, jossa kerrotaan, että sukunimen voi kaivaa jopa viiden polven takaa historiasta. Mä sitten taas haluan olla "hankala" ja ottaa pitkän yhdysnimen. Miehen nimi on onneks aika helppo myös täällä Suomessa, kuulostaa ruotsalaiselta sukunimeltä. Mies sitten taas haluaa pitää oman nimensä, niin menee ihan kivasti. MUTTA... joskus jos toivottavasti saadaan lapsia, haluttaisiin niille kyllä kummanki sukunimi. Miehen kotimaassa tämä on ihan yleistä, mutta Suomessa ilmeisesti ei. Oon ymmärtäny, että kun mä otan mieheni sukunimen yhdysviivalla, meidän perheen nimi on sitten miehen nimi ja lapsille tulee sitten tuo perheen nimi, kun se on yhteinen. Täytyy vielä koittaa selvittää... Suomessa ollaan aina niin tarkkoja säätelemään joka asiaa!

Kyllä täältä vielä suomi-britti -pareja löytyy. Tavattiin mun miehen kanssa netin välityksellä 6 vuotta sitten. Vuosi seurusteltiin etänä (mä opiskelin vielä) ja sitten mun mies muutti Suomeen. Häät olis vuoden päästä myöskin Suomessa. Sulhasen suku ei oo kovin läheinen, joten Englannista olis tulossa Suomeen vain perheenjäsenet. Mun suku sit taas on aika paljon tekemisissä, joten häämaan valinta oli aika helppo. Tosi hyvä kuulla noista paperisodista näin hyvissä ajoin! En oo kyllä yllättyny... Aikoinaan ku mies muutti Suomeen, jouduttiin odottamaan jotain paperia pysyvää oleskelulupaa (tai jotain) varten useita kuukausia ja lopulta oli pakko soittaa perään ennen ku se vihdoin tuli postissa. On käyny silleen hyvin, että olen päässy jo kolmiin häihin Englannissa ja siis nähny millaset on englantilaiset häät. Eipä siinä mitään suuria yllätyksiä, aika samanlaiset on ku elokuvissa. Se päivä- ja iltajuhlien välissä oleva tauko oli kyllä yllätys ja vähän latisti tunnelmaa mun mielestä... Ei tulla ottamaan käyttöön meijän häissä! Mut häitä suunnitellessa halutaan ottaa kyllä kaksikielisyys hyvin huomioon. Meidän hääpaikalla on projektori, joten ajateltiin käyttää sitä hyödyksi, niin ettei tarvitsisi kaikkea sanoa kahteen kertaan. Vähän jännittää miten englantilaiset suhtautuu "tektitysten" lukemiseen. Oisko muilla ideoita/kokemuksia kaksikielisistä häistä? Ois kiva kuulla miten ootte toteuttanu. Toi oli kiva kuulla, että seremonia onnistu ihan kahdella kielellä niin, että kieltä vaihdettiin aina välillä. Niin mäkin oon sen ajatellu. Täytyy vielä metsästää pappi, joka osaa puhua sujuvaa englantia, mutta eiköhän sellanenki löydy.

Me ollaan ajateltu laittaa toiveeksi avustus häämatkaa varten, mutta mietin kyllä että jokin pieni lahjalista netissä voisi olla hyvä. Jos joku kumminkin ostaa mieluummin lahjan.