BusinessAngel

Tosi hieno kimppu, Sarah13! Enpä ollut osannut ajatellakaan, että tuolta kimpun päästä voisi tulla vihreää tolleen. Aika jännä. Mä en myöskään halua isoa kimppua, mutta jotain näyttävyyttä siinä sais olla. Tuossa ois ihan varteenotettava vaihtoehto!

Myös Lambin sinistä sydän-vessapaperia löytyy. Ostin juuri Tokmannilta.

Me laitettiin vuotta aikasemmin kaikille vieraille (sekä Suomessa että ulkomailla) Save the Date -kortti. Löysin zazzle.co.uk:sta meidän syyshäihin väriltäänkin sopivat kortit. Oli näppärä vaan laittaa osotteet paikalleen ja lähettää. Tässä linkki korttipohjaan, jonka sai siis täyttää omilla tiedoillaan. Tuolta zazzlesta löytyy myös kaikkea muuta kivaa, esim. etiketti- ja tarrapohjia! http://www.zazzle.co.uk/oak_tree_purple_wedding_save_the_date_postcard-239235123960900862

Tää on aika hyvä kysymys. Olis kiva kuulla enemmän tapauksia, joissa naisen nimi ois oikeesti otettu perheen nimeksi. Mulla ei oo ystäväpiirissä yhtään sellasta. Yhdessä tapauksessa oikeen harmitti, kun kaverin harvinaista nimeä ei säilytetty, vaan otettiin miehen tusina nimi, kun "niin kuuluu tehdä". Kaverin siskotkin ottivat kaikki miehensä nimen... Omassa tapauksessani sitten taas mun nimi ei oikeen tuu kysymykseen... Mies on britti ja hänen nimensä yhdistettynä suomalaiseen sukunimeen kuulostais aika typerältä. Ja ollaan mietitty, että jos lapsia joskus tulee, niin kyllä niillä sais olla jossain määrin kansainväliset nimet, että kummankin perhe pystyy ne sanomaan. Silloinkin miehen britti-sukunimi tulee kuulostamaan järkevämmältä. Tykkään kyllä siitä, että perheellä ois sama nimi, joten aion ottaa mieheni sukunimen omani perään. Olen aina haaveillutkin pitkästä ja hankalasta nimestä. Oikeesti!

En kyllä todellakaan haluaisi maksumieheksi kaverin polttareihin, jos ei olisi kutsunut minua häihinkään... Joten en itsekään kutsu polttareihin muuta kuin lähimmät ystävät, jotka ovat tulossa myös häihin. Meillä on pienet häät ja joudun todennäköisesti jättämään esim. työkavereita kutsumatta. Sellaista mietin, että jos järjestäisi jonkun erillisen illan työporukan kanssa. Mutta tosiaan niin päin, että minä järjestäisin eikä niin että työkaverit joutuisivat jotain maksamaan (muuta kuin esim. omat syömisensä ja juomisensa, jos mennään vaikka porukalla ravintolaan). Siinä olisi sitten lähinnä hyvä "tekosyy" istua iltaa työkavereiden kanssa.

Mulla olis ollu kaksi kaasoa, mutta sulhanen halus mun siskosta bestmanin, niin mulle jäi kaasoksi "vain" mun paras kaveri. Suureksi epäonneksi hän muutti toiselle puolelle Suomea... Mutta lupasi ottaa lomaa sen viikon, jollon meillä on häät, niin luulen että se riittää. Ajatuksia pystyy onneksi vaihtamaan muutenkin kuin kasvotusten ja kun suunnittelee esim. hääpuvun ostosreissut hyvin, niin kaasokin pääsee paikalle. Olen kyllä miettinyt, että olisiko ollut tarpeen pyytää vielä paria kaveria kaasoiksi... Toisaalta, olin itse auttamassa kaverin häissä ilman, että mulle annettiin minkäänlaista kaason titteliä eli ehkäpä apua saa, vaikkei varsinaisia kaasoja oliskaan.

Me ollaan kans syysihmisiä ja hääpäivä on niin ikään onnennumeroni. Sattui juuri sopivasti lokakuuhun lauantaille, niin päätös oli selvä!

Vastaan nyt tähänkin ketjuun, että ei siellä lakimiehellä tarvitse käydä, jos pikkasen tutkii noita juttuja. Netistä luulis löytyvän jotain mallia. Tai no, jos on suuresta omaisuudesta kyse, niin ehkä lakimies on turvallinen valinta. Mutta meillä ei ole tällainen tilanne, niin ajattelin ihan itse kirjoittaa. Aikomus on kuitenkin se tärkein ja jos se käy sopimuksesta ilmi, niin ei niillä sanamuodoilla niin väliä. Näin muistelisin (yritys-)juridiikan tunneilta.

Meille tulee ehdottomasti avioehto. Omaisuutta ei tällä hetkellä ole eikä perintöjäkään odotettavissa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ollaan oltu yhdessä 6 vuotta ja uskoisin tuntevani tulevan mieheni läpikotaisin. En usko että ihminen voisi niin täysin muuttua, mutta mistä voisin olla varma? Ihan järkevää sopia näistä asioista etukäteen ja kun avioehtosopimus on niin helppo tehdä ja rekisteröidä, niin miksi ei varautuisi tähänkin. Tärkeintä mulle on, että avioehtosopimukseen tulee merkintä mahdollisten lasten kasvattamisesta Suomessa. Mun mies on ulkomaalainen ja meidän aikomus on jäädä Suomeen. Jos ero tulisikin, haluan tämänhetkisen aikomuksen rekisteröidyksi.

Mä ostin just omani Tarjoustalosta. Oli kolmessa eri koossa ja just ton näkösiä ku Tipzilla linkkas. Maksoivat muutaman euron kappale, isommat tietty enemmän.

Kokeilin sitten itse. Ihan hyvin maali pysyi ja levittyi tasaisesti. Mutta tuo sävy on vähän turhan kuparinen. Käsittääkseni myös kirkkaamman kultaista löytyy, joten seuraavaksi kokeilen sitä.

Sulhanen ei pääse näkemään pukuani ennen kuin vasta kirkossa. Ei ole pelkoa etteikö tykkäisi puvusta. Ihan sama mitä mulla on päällä, sulhon mielestä olen aina kaikkein kaunein. Pidän puvun salassa lähinnä sen takia, että saisin jonkun reaktion aikaan kirkossa. Sulhanen ei pienestä liikutu, mutta katsotaan miten käy, kun näkee mut ekan kerran oikeen kunnon morsiamena. Innolla odotan.

Samoilla linjoilla ollaan muitten kanssa. Omat ruuat ja juomat pitää pystyä tuomaan ja vieraitten pitää mahtua samaan tilaan. Hinnasta sanoisin sen verran, että olisin ollut valmis maksamaan tilasta enemmänkin, jos se olisi ollut sen arvoista. Sanoisin siis, että huono hinta-laatu -suhde karsi meillä yhden todella suositun kohteen. Hieno tilahan se oli, mutta en kokenut että ihan sen arvoinen. Ja korkeeseen hintaan nähden tuntu siltä että joka asiasta piti maksaa erikseen... Jos halus käyttää projektoria, piti maksaa. Pöytäliinoista piti maksaa. Ymmärrettävää kyllä, mutta kun hinta oli niin korkea ja kyse oli pelkästä tilan vuokrasta, niin oisin toivonu siihen sisältyvän edes toi projektori... Lopulta päädyttiin ihanaan paikkaan jyrkänteellä, meren äärellä! Se ympäristö lumosi meidät, vaikka aiemmin oltiin lähinnä mietitty vaan miltä sisällä näyttää. Paikka oli periaatteessa ihan vaan punainen talo, jossa sisällä iso sali. Maalattu neutraaleilla väreillä, puulattia, pylväitä... Näin tilassa paljon potentiaalia erilaisille koristeluille. Ja makso kymmenen kertaa vähemmän ku toi suosittu paikka.

Mulla on vaan yks kaaso, joten vähän helpompaa. Lupasin maksaa puolet puvun hinnasta, ku pyysin tietynväristä ja pitusta mekkoa. Muuten on ihan kaason päätettävissä millaiset hihat, leveyden, jne. haluaa. Aattelin, että menis aika reilusti ja tasan näin. Bestmanille ostetaan varmaan sopivan värinen paita, mutta muuten sulhanen ja muut hääseurueen jäsenet ovat vaan ihan tummissa puvuissa.

Juuri näin! Ollaan oltu sulhon kanssa yhdessä nyt 6 vuotta ja lähinnä taloudellisista syistä ei olla menty aikasemmin naimisiin. Tai no, ei mua kyllä kosittukaan virallisesti ku vasta vuosi sitten... Kun mennään ensi vuonna naimisiin, olen 31-vuotias. Täytyy sanoa, että en tunne oloani sen erilaisemmaksi kuin 25-vuotiaana. 6 vuotta sinne tai tänne. Oltaisiin me kai voitu mennä naimisiin jo muutama vuosi sitten (jos oltais säästetty ihan hulluna), jolloin olisin ollut vielä kahdellakymmenellä, mutta tällä ei ole minkäänlaista vaikutusta meidän häihin. Nämä häät, joita nyt suunnitellaan, olisivat varmasti olleet samanlaiset muutama vuosi sitten. Meidän näköiset. Ja vielä tuohon lainaukseen palatakseni, ihmiset menevät nykyään myöhemmin naimisiin ja hankkivat myöhemmin lapsia kuin aiemmin. Kyllä kaikki mun kaverit on menny just siinä kolmenkympin molemmin puolin naimisiin. 22-vuotias morsian on mun lähipiirissä harvinaisuus.

Tipzilla, siis tietenkin kuvat on lavastettuja, ei tunteet. Kun piilotellaan jonkun oven takana ja pidetään kädestä, tms. Mä en kaipaa tällasia kuvia. Aito tilanne on se, kun nähdään kirkon käytävällä ekaa kertaa. Se on se hetki, josta mä haaveilen.

Mä en yleensä pidä mitään koruja (tai edes kelloa ranteessa), ku olen kotona. Töissä ja muualla kodin ulkopuolella kyllä pidän. Tykkään kyllä mun sormuksesta tosi paljon ja ensin pidin sitä lähes koko ajan, mutta sitten alkuinnostuksen jälkeen en enää. Mä en oikeen ikinä oo hirveesti pitäny koruja (ainakaan käsissä), niin tää on luonnollista mulle. Ja on kai niitäkin ihmisiä, jotka eivät edes halua sormusta. Ei ne kihlat tai avioliitto oo mistään koruista kiinni.

Eri häillä on erilaiset budjetit. Asioista pitää infota selkeästi, niin sitten ei pitäisi kenellekään jäädä mitään hampaankoloon. Kyllä mä ymmärtäisin, jos puoliso jätetään kutsumatta. Kuhan nyt ois jotain seuraa häissä, niin kaikki ok. Itse ei laiteta kutsuun avecia. Jos tiedetään kavereitten/sukulaisten puolisot, niin kutsutaan heidät nimellä. Sillon ollaan myös todennäköisesti tavattu heidän puolisonsa ennestään. Meille ei ole tulossa mitkään hirveän isot häät (n. 70 vierasta).

Mäkin ajattelen, että rakkaus on ikuista, joten jätetään se kuolema pois. Ei sellasta oo kiva ajatella hääpäivänään... Mietin, että voiskohan ton ekan vaihtoehdon perään heittää jonkun "nyt ja ikuisesti"? Täytyy selvitellä papilta sitten lähempänä.

Me nukutaan eri osotteissa ihan käytännön syistäkin. Englantilaiset sukulaiset todennäköisesti vallottaa meijän kämpän ja sulhanen yöpyy bestmanilla ja mä vanhempien luona. Riippuen vieraitten saapumisesta, voidaan olla pariki yötä erillään... Mutta näin meidän suhde alkokin, etänä. Eiköhän me noista päivistä selvitä. Ja mun töitten takia joudutaan aina välillä olemaan muutenki erossa. Ei se nukkuminen yksin ole niin helppoa, mut kaipa siihen tottuis paremmin, jos ollaan pari yötä erillään. Näin olen ainaki työreissuissa todennu. Ja ilo on sitä suurempi sitten hääpäivänä ja -yönä... Me nähdään kans vasta alttarilla. En oo niin noitten first look -kuvien fani. Vaikka tunteet onki aitoja, niin onhan ne aika lavastettuja... Mutta mistä kukakin tykkää. Meille se riittää, että kirkossa otetaan kuvia ku nähdään toisemme alttarilla. Varsinaiset potretit otetaan sitten kirkon jälkeen ja vieraille keksitään viihdykettä siksi aikaa. Pari hyvää ideaa jo onkin... Eiköhän täältä forumilta löydy lisää ku lueskelen eteenpäin.

Olen tätä asiaa miettinyt ja olipas helpotus kuulla myös papin oma mielipide. Meillä on juuri tuollainen tilanne, että mennään tilausbussilla n. 15 km päähän kirkolta ja pappi ei ole ennestään tuttu. Hän myös tulee toiselta paikkakunnalta, kun haluamme englannin kielen taitoisen papin. Mutta niin, ehkäpä voisi jättää kutsumatta. Ei nyt yksi ihminen lisää olisi ollut paha, mutta tässä voisi valita sen helpon ratkaisun...

Kaverit tai sukulaiset ei haittais, vaikka ois pari viikkoa väliä, mutta sisarus on kyllä eri asia. Mun pikkuveljellä meinas olla samana vuonna, pari kuukautta ennen meitä häät, mutta onneks saatiin asiat keskusteltua läpi, järki voitti ja veli siirsi häitään seuraavaan vuoteen. Eihän siinä oo mitään järkeä, että parin kuukauden välein tasan kaikki samat sukulaiset tulis juhlimaan häitä kahteen kertaan. Siitä tulis kaikille kustannuksia ja mun mielestä juhlien erityisyys kärsii. Jokainen kuitenkin varmasti suunnittelee pitävänsä vain yhdet häät elämässään (ellei siis ole ollut jo ne ekat häät ). En ois tykänny, jos meijän häissä kaikki ois todennu, et "taas häät" ja varmaan sen takia lähteneet aikasemminki, ku just oli häät ja ihan samalla porukalla. No, toki meillä veljen kanssa on ihan eri kaveripiirit, mut suku on aika suuri. Tuon häitten siirron ansiosta meidän häillä on nyt 9 kuukautta väliä. Se on ihan riittävä. Oon kyllä siitäki ihan tyytyväinen, että serkku ja yks kaveri viettivät kummatki häitään jo tänä vuonna. Ei sillä niin noitten vieraitten kannalta ois ollu väliä, ku aika pitkälti kuitenki tulee eri porukat niihin. Mutta varsinki ton kaverin kohdalla tuntu, että ois voinu olla jotain "kilpavarustelua"... En oikeen usko, että häiden suunnittelu kaverin kanssa toimii. Ainakaan mun kaverit ei oo kovin avoimesti kertonu ideoitaan, ku tietävät, että meillä on häät ensi vuonna. Samaa olen kuullu jo häitään viettäneiltä kavereilta. Ideoita on pidetty pimennossa, ettei toinen vaan pääse "kopioimaan".

Mä ehdin täyttää 31 ennen häitä ja sulho on sillon 27. Ollaan oltu yhdessä hääpäivänä melkeen 7 vuotta, joista 6 asuttu yhdessä. Kihloissa 2 vuotta. Muutettiin "nopeesti" yhteen, koska sulhanen muutti Englannista Suomeen ja siis mun luo. Muuten ollaan sitten edetty ihan rauhassa.

Toi on tosi hyvä pointti, että vaikka kutsuun laittaa vaan kaks nimeä ja tekstin, että "juhlat aikuisten kesken", parempi silti vielä varmistaa lukumäärä ilmottautumisen yhteydessä. Tollaset yllätykset ei oo kivoja. Mietin ite että mahtaako mun setäpuoli perheineen ymmärtää, että heidän jälkikasvu ei mahdu meidän häihin... Kutsuun laitan vaan sedän ja hänen vaimonsa. Heillä on yhteensä 6 lasta, joista kolme asuu vielä kotona. Jos lapset kielletään kutsussa, niin miten mahtaa olla noiden vanhempien "lasten" laita. Toivottavasti eivät luule, että heidätki on kutsuttu! Vähän jännittää. Tuntuu vähän hassulta sanoa hääinfossa, että kutsuu koskee vain mainittuja henkilöitä... Ku sen pitäis olla itsestäänselvyys.

Ois kiva tietää saiko noi Ikean TOLSBY-kehykset maalattua nätisti spray-maalilla kultasiksi. Onko kellään kokemuksia? Mulla on vähän huonoja kokemuksia spray-maaleista... Noi TOLSBY-kehykset ois tosi käteviä, mut ihan väärän värisiä meille.