Ihan viimeiseen asti oltiin vakuuttuneita siitä, että meille ei sitten ainakaan mitään omaa pöytää tule. Kuitenkin kun oltiin häitä edeltävänä iltana laittelemassa juhlapaikkaa kuntoon, kaasoni bongasivat jostain vanhan koristeellisen kahden hengen puupenkin ja siihen sopivan pöydän. Tarkoitus oli vain "kokeilla" miltä se näyttää juhlatilassa ja siinä sitä sitten oltiin... Lopulta olin ihan tyytyväinen, että meidät ylipuhuttiin omaan pöytään. Aluksi ajattelin, että olisi tyhmää nököttää eristyksissä vieraista, mutta eihän me siellä loppujenlopuksi istuttu kuin syödessä ja kahvitellessa. Ruokailutkin hoituivat paljon sujuvammin kun oltiin "poissa vieraiden jaloista" ja varsinaisiin pöytiin penkkeineen jäi enemmän tilaa vieraille. Ja olihan se ruokailu ja kaakunsyönti vähän intiimimpää ja tunnelmallisempaa kun sai olla ihan kahdestaan uuden ukkonsa kanssa.

Meidän häissä yksi parhaista ideoista oli polaroidvieraskirja. Otin itse melkein kaikista (sulho otti lopuista) vieraista Fujin "polaroidkameralla" kuvan, joka sitten kiinnitettiin vieraskirjaan, johon kukin sai kirjoittaa terveisensä. Oli todella mukava tapa päästä hetkeksi juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia jokaisen vieraan kanssa ja näin kaikista jäi myös meille henkilökohtainen muisto, tavaralahjoja kun emme halunneet. Myös saippuakuplat toimi meillä tosi hyvin. Aluksi kaasot ja muut pähkäili, että missä vaiheessa meidän siviilivihkimistä niitä kuplia oikein pitäisi puhaltaa, kun emme varsinaisesti marssi mistään mihinkään ja että miten ihmisiä pitäisi tästä ohjeistaa. Loppujenlopuksi homma ratkesi niin, että lapsivieraat innostuivat puhaltelemaan kuplia koko seremonian ajan, mikä sai sitten aikuisetkin mukaan ilman erillistä ohjeistusta. Oli lystin näköistä ja lapset pysyivät tyytyväisinä koko toimituksen ajan. Lisäksi meillä oli välineet jättisaippuakuplien tekemiseen, joista myöhemmin riitti iloa niin lapsille kuin aikuisillekin. Ruokapuolella nyyttäri-idea oli menestys, josta voitte lukea lisää aiheen omasta ketjusta. Meillä oli kukkina pelkkiä lupiineja ja tein niistä myös oman kimppuni. Lopputulos oli todella näyttävä ja onnistunut, ja opiskelijan kukkaro kiittää. Mitään varsinaisen epäonnistuneita tai turhia ideoita ei meillä tainnut olla. Jonkun verran kyllä mietittiin valmiiksi "turhia" aktiviteetteja vieraille, kuten mölkkyä, betanqueta ja krokettia. Näistä ainoastaan ensimmäistä tuli lopulta joku erä pelattua, mutta toisaalta parempi ehkä näin päin.

"Nyyttärihäät" on nyt vietetty ja ajattelin tulla lyhyesti raportoimaan. Kutsun liitteenä olleeseen infoon kirjoitettiin seuraavaa: "Emme kaipaa häälahjaksi tavaraa, sillä meillä on jo kaikkea. Sen sijaan toivomme, että toisitte juhliin jotakin, josta voimme kaikki yhdessä nauttia, kuten ruokaa, juomaa ja ennen kaikkea iloista mieltä! Talo tarjoaa kevyttä syötävää ja kakkukahvit, mutta porukalla saamme pitopöydän notkumaan. Myös erilaiset esitykset ja leikit ovat tervetulleita!" Tehtiin siis tosiaan itse paria eri salaattia, keitettiin uusia perunoita ja ostettiin kakut ja kahvit ja muut. Loppu oli vieraiden "vastuulla" ja täytyy kyllä sanoa että juhlat olivat todella onnistuneet ja yltäkylläiset. Saatiin vain vähän rahaa ja pari tavaralahjaa, ja loput vieraat toivat halunsa mukaan erilaisia juomia ja ruokia. Myös yksi yllätysohjelmanumero ja lauluesitys saatiin. Mikään ei loppunut kesken, ja seuraavan päivän siivoilukin sujui oikein mukavasti kun oli niin hulppeat rääppijäiset. Ruokaa ja erityisesti juomaa riitti kotiin asti kannettavaksikin. Äitini oli etukäteen vähän stressaantunut siitä, että tuoko kukaan nyt mitään ruokaa ja jos niin riittääkö siitä kaikille, ja koitti salakavalasti ujuttaa itse häihin niin paljon ruokaa kuin mahdollista, mutta kuinkas kävikään. Suosittelen kyllä nyyttärihäitä lämpimästi kaikille ideaa harkitseville! En usko kenenkään kiusaantuneen juhlien luonteesta, päinvastoin yleinen tunnelma oli todella rento ja lämmin. Saimme paljon kiitosta ihanista ja meidän näköisistä kekkereistä.

Meidän hääjuhla sujui kyllä kaikinpuolin niin mukavasti, etten paljoa menisi muuttamaan. Mutta jos jotain tekisin toisin, niin... ... ostaisin vähän vähemmän ruokaa. Erityisesti kakkua oli liikaa, mutta oli se kyllä hyvääkin! ... ottaisin itse enemmän kuvia, tai patistaisin kuvaajakaveria ottamaan tietynlaisia kuvia. Ehkä. ... suunnittelisin tarkemman aikataulun. Nyt piti vähän säätää, että saatiin valssit tanssittua ennen vanhusten kotiinlähtöä. ... miettisin, halutaanko ylipäätään tanssia häävalssia, tosin ihan hauskaahan tuo oli. ... tilaisin täydellistä auringonpaistetta ja lisää tunteja vuorokauteen.

^ Kyllä vihkoja löytyy, mutta niissä on se vika, että sivut on suht ohuita. Tässä tapauksessa kirjaan on tarkoitus liimailla/muuten kiinnittää valokuvia, joten ohuella paperilla lopputulos on helposti vähän epäsiisti. Tänään tuli stockalla vastaan kiva ja edullinen albumi, jonka sitten ostin, vaikka siinä onkin mustat sivut. Nyt vaan pitää metsästää jostain mustalla näkyvä kynä...

Ei nyt liity somistukseen varsinaisesti, mutta mistä ihmeestä löytäisin vieraskirjaksi sellaisen kierrealbumin paksuilla valkoisilla sivuilla? Koko mieluiten maksimissaan noin A4. Kaikissa vastaantulleissa on mustat sivut... tai vaihtoehtoisesti jotain (anteeksi vain) kuvottavia hääkyyhkysiä tai vastaavia.

Tänään kuulimme, ettei bestman pääsekään häihin. Juhlat on lauantaina, ja meiltä puuttuu vihkiseremonian musiikkipuoli ja seremoniamestari...

Siksi, että ...on aina oma pöljä itsensä. ...on armottoman ja tinkimättömän rehellinen. ...on todella älykäs (viisaudesta en tosin tiedä ). ...on niin kiltti ja sydämeltään kultainen. ...voimme keskustella ihan mistä vaan, jopa kipeistä tai aivan päättömistä asioista. ...meillä on yhteneväinen, hölmö huumorintaju. ...meillä on sama tuleva ammatti (on joku joka ymmärtää kun haluaa avautua tai intoilla töistä, tai kun koululla menee yötöiksi). ...on komea ja monella tapaa fyysisesti kyvykäs. ...on jumalainen kitaristi ja muutenkin musikaalinen. ...meillä on paljon samoja kiinnostuksen kohteita. ...en osaa kuvitella, että viettäisin loppuelämääni kenenkään muun kanssa. ...rakastetaan toisiamme. Yleisesti ottaen ollaan jo molemmat onnellisia ja itsenäisiä yksilöitä, mutta yhdessä oleminen tekee meistä vielä onnellisempia.

Yllätyksekseni lähes kaikki "vieraslistaltani" pääsivät polttareihini. Ajattelin, että monet olisivat niin kiinni töissään tai ettei kaikkia yksinkertaisesti kiinnosta. Oli kyllä tosi kiva nähdä kaikkia ja päivä oli tosi hauska. Tunnen vaan jollain tapaa pientä syyllisyyttä siitä, että vieraita oli niin paljon (minä + 10) etten ehtinyt kaikkien kanssa kauheasti viettämään "kahdenkeskistä" aikaa tai muuten huomioimaan. Lisäksi illan päätteeksi meinasi tulla pientä känää siitä, mihin baariin mennään, sillä porukasta löytyi niin eriäviä mielipiteitä. Toisaalta tyhmää varmaan syyttää itseään siitä, ettei osaa vieraassa kaupungissa valita baaria, jossa viihtyisivät sekä boheemit (ja köyhät) opiskelijat että armottomat kreisibailaajat...?

Tässä omat sormukseni. Vihki on palladiumia ja kihla ainakin toistaiseksi hopeaa.

^ No ei niiden kohdalla omasta mielestäni voi kummoisesta laadusta puhua. Ei niistä kuitenkaan mitenkään älyttömästi läpi näy, korkeintaan vähäsen kuultaa. Riippuu tietty paljon läiskien intensiteetistä. Esim. itse kun olen testaillut, niin kelta-oranssin maton raidat näkyy, mutta kuluneen ja tahraisen puuviilupöydän kuviot ei. Meillä tuo läpikuultavuus ei kuitenkaan tule olemaan mikään ongelma, sopii ihan hyvin semmoseen vähän rustiikkiseen fiilikseen.

Hain tänään oman pukuni korjauksesta The Cloth Housesta ja olen kyllä todella tyytyväinen. Mekkoni yläosaan laitettiin luut ja muotoa muokattiin paremmin istuvaksi. Lisäksi helmasta oli näemmä korjattu yksi rumahko sauma, vaikken sitä erikseen huomannut pyytää. Hintaa työlle tuli 130 €.

Hain tänään mekkoni korjauksesta ja en voisi juuri tyytyväisempi olla! Ompelija päätyi laittamaan puvun yläosaan luut, ja koko mekko istuu nyt ihan eri tavalla. Homma oli kuulemma ollut vähän arvioitua kinkkisempi, mutta silti multa laskutettiin ainoastaan hinta-arvion verran. Voin kyllä lämpimästi suositella The Cloth Housea Tampereella! On kyllä massiivinen kivi vierähtänyt sydämeltä... Nyt pitää vaan pyrkiä pysymään samoissa mitoissa häihin asti.

Sain tänään vihkini kotiin Andreasenilta ja olen tosi tyytyväinen. Mieleistäni sormusta en löytänyt valmiina mistään, jotein päädyttiin teettämään se Andreasenilla. Palvelu oli joka kerta todella ystävällistä ja asiantuntevaa. Sovitusta aikataulusta ja hinnasta, joka oli ainakin omasta mielestäni edullinen, pidettiin kiinni. Kaupan päälle saimme molempien kihlojen kiillotukset ja minun kihlani pienennyksen, sekä kaiverrukset molempien sormuksiin. Suosittelen!

Maanantaina löydettiin miehelle pitkän etsiskelyn jälkeen oikean värinen kravatti, ja eilen ostettiin uusi ja istuva kauluspaita. Näin sitten sulhon ekaa kertaa hääasussaan kaikkine asusteineen. Kyllä siitä tulee komea! Vanha lakkiaspuku istuu tuolle vaan vuosi vuodelta paremmin ja pikkuhiljaa alan tottua siihenkin, että mies veti pari viikkoa sitten ihanat pitkät kiharansa siiliksi ihan extempore.